Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   13.6.25 22:37:57

Heti alkuun myönnän, että otin liian haastavan koiran. Ostin tuttavalta käyttölinjaisen saksanpaimenkoiran pennun. Pentueessa on ollut muillakin ongelmia. Muutamat palauttaneet koiran takaisin kasvattajalle.

Koirani on 6v sterkkaamaton narttu. Sillä on atooppinen iho ja onneton hermorakenne. Asutaan maalla, että sinänsä lenkit ovat helppoja ja arki rullaa. Reagoi vain lähelle tuleviin koiriin. Rähjää remmissä, jos tulee tilanne. Ei siedä tontillaan muita koiria eikä niitä enää tavatakaan.

Koirani on tietysti arjessa maailman ihanin ja rakastaa ihmisiä kovasti. Kuka vaan voi siis tulla kylään ja tuoda vaikka lapset mukanaan. Sietää sisätiloissa kissoja, pupuja jne. Hevosiani se pelkää, mutta sietää, kunhan eivät tule liian lähelle.

Silti haluaisin lomilla reissata, mökkeillä ja mennä heppatapahtumiin yöksi. Näihin haluaisin käytännön syistä koiran ottaa mukaan, mutta nykyinen ei vain kestä. Alkaa kuormittua ja pärähtelee. Ihmiset pelkäävät, kun tämän rotuinen vielä kyseessä.

Rotu menee varmaan tämän jälkeen vaihtoon, koska tuntuu, että en vain kykene antamaan koiralle tarpeeksi. Omaa kädettömyyttäni olen tehnyt monia virheitä ja varmaan pilannut koko koiran. Kateellisena seuraan toisten hyvin käyttäytyviä sessejä. Edes koirankouluttajien neuvoilla ei olla päästy juuri puusta pitkälle.

Olen alkanut pohtia, että uskallanko enää edes ottaa koiraa? Onko olemassa jotakin koirarotua, jota en voi yhtä helposti tehdä remmirähjäksi? Ei nyt tarvitse rakastaa toisia koiria, mutta sietää. Tahdon vaeltaa niillä suosituilla ulkoilureiteillä ja mennä kesälomalla asuntoautolla sinne minne huvittaa. Mieluummin nykyisen kokoinen (68cm/33kg) tai isompi.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   13.6.25 22:49:05

Saksanpainajaiset nyt on tuommoisia.
Louskuttaa louskuttamistaan ja piippaa kun ei saa louskuttaa.

Ota joku muu kuin paimen seuraavaksi niin helpottaa 70%.

Lähettäjä: tinttu 
Päivämäärä:   13.6.25 23:27:16

Saksanpaimenkoirien "helmasynti" on just tuo. Että varmasti joku toinen rotu sopii varsin hyvin sulle, vaikka sakemannin kanssa menikin vähän pieleen, aika monella muullakin on mennyt.

Lähettäjä: 2r4 
Päivämäärä:   14.6.25 10:09:46

Mun kaverilla oli samanlainen hemmetin hermoheikko eläin.
Tajusivat onneksi lopettaa sen kun siitä ei eläjäksi ollut.

Kävivät kaiken maailmannkouluttajat ja plaaplaat läpi mutta kun ei koira vaan kestänyt normaalia elämää.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   14.6.25 10:39:49

Ei se koiran kouluttaminen mene putkeen kaikilla muillakaan. Hienoa on se, että tiedostat ongelman ja yrität työstää sitä! Ota yhteyttä johonkin sellaiseen kouluttajaan jolla oikeasti on osaamista toimia tuollaisen koiran kanssa, kaikilla kouluttajilla ei todellakaan ole.

Valkkaa seuraava rotu ja yhdistelmä huolella, että välttyisit mahdollisilta ongelmilta luonnepuolen kanssa. Aivan varmasti löydät vielä koiran jonka kanssa on vähän helpompi kulkea ja harrastaa! Tsemppiä!

Lähettäjä: qwerty 
Päivämäärä:   14.6.25 10:42:26

Sakemannit nyt on tuollaisia, en vaan ymmärrä miks kukaan haluaa tuollaisia...

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   14.6.25 10:49:22

Ongelmakoirakouluttajan sijaan voisit kouluttaa ihan perus tottista, ovat niin oppivaisia ja luotettavia osaamiensa asioiden suorittamisessa, että saisit käskysanalla ne muutamat harvat ohitukset yms. toimimaan.

Mutta käyttissaku ei ole mikään kaverikoira eikä helposti sellainen mikä ottaisi tontilleen vieraita koiria tuosta vain, toki pennusta asti kouluttamalla hyvin ehdottomasti mukaan joka paikkaan otettava (jos ei sosiaalisuuttaan niin tosiaan käskyn alla toimien). Mutta sosiaalistamisen lisäksi siis koulutettava, että ne käskyt ovat todella hallussa.

Mutta kun noinkin isoa koiraa haluat niin jäteissähän on paljon lupsakoita ja kivoja koiria, myös aika sosiaalisia sellaisia ja joku perulabbiskin menee spekseihin ihan hyvin ! Paljon helpompia saada sellaisiksi lupsakoiksi kavereiksi, pennusta asti vaan jo mukaan joka paikkaan ja niitä koiria ja kisoja näkemään.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.6.25 10:54:29

Ymmärrän aloittajaa!

Minulla on myös kodinvaihtajapaimen, jonka olen siedättänyt kaikkeen muuhun käsittelystä Team Rynkebyn ohittamiseen, mutta vastaantuleville koirille rähinästä ei vaan pääse eroon ja tuntuu ihan jatkuvasti tumpelolta. Koiraohituksia tulee ehkä 1-3 päivässä, kun ei koskaan käydä missään sen julkisemmalla paikalla, mutta jokainen niistä on ihan hirveä show ja koira saattaa voimakkaasti kiihtyessä ottaa hampailla siitä kiinni, mistä saa.

Koira ei vastaa mihinkään sellaiseen, mitä kouluttajat ovat ehdottaneet ja kokeiltu. Tilanne ei parane systemaattisesti etäisyyttä vähentämällä, vastaehdollistamisella, LATilla, BATilla jne. ja tuntuu, että on mennyt vaan pahemmaksi. Olisi joskus kiva ottaa vaan koira mukaan, mennä terassille tai reissuun, mutta omat taidot ei vaan riitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.6.25 11:01:26

Minulla oli erirotuinen paimen jolla kanssa niin ikään sökö ja surkea hermorakenne. Kyllä se rajoitti elämistä ja etenkin reissaaminen sen olemassa ollessa vaati töitä, reissasi sen kanssa tai ilman sitä. Ymmärrän aloittajaa erittäin hyvin. Koulutuksella ei edes koulutetut kouluttajat paljoa pysty siihen vaikuttamaan, eläin kun on maanantaikappale jo syntyessään.

Monissa paimenissa tuntuu olevan hermorakenteen kanssa ongelmia. Sitä kai se on kun on haluttu jalostaa vain käyttöominaisuuksia, on unohdettu peruspilarit.

Seuraava koira löytyi pystykorvaryhmästä. Mutkaton ja mukava koira, jolla hermorakenne kunnossa.

Lähettäjä: Muija 
Päivämäärä:   14.6.25 11:15:33

Mitä jos sterkkaisit sen? Leikkaamattoman kanssa aika vähissä on vuodessa se aika, minkä koira on hormoonien puolesta sees.
Ittellä 2 vuotias vuotiaana sterkattu. Yhdet juoksut kattelin, sit riitti. :)

Saksanpainajainen mullakin, hyvin vietikäs käyttölinjainen. Joo, ei oo todellakaan niin helppo, kun sekalinjainen edeltäjänsä.
Mutta rotua rakastan sen tuomista haasteista huolimatta.

En oo ammattitaitoinen kouluttaja todellakaan! Yritän parhaani.
Nyt elämä on jo paaljon helpompaa, pentu/nuoruusaika hirveetä.
Nyt yritän taas paneutua tuohon taajamalenkitykseen. Autoja pelkää, kun niitä tulee samalla tiellä.
Toisia koiria vielä en halua ohittaa! Pitää nyt saada rauhaa ensin muuten tuohon kulkemiseen.
Onneksi asutaan ihan maalla omassa rauhassa, isossa pihassa saa juosta vapaanakin!
Ja kyllä, tiedän, että ihan pienenä ois pitäny totuttaa kaikkeen. Vain muutaman kerran jaksoin, ei ollu helppoo ei! Nyt koira on jo iän tuomana hieman rauhoittunut ja sen puolesta käskyt menee paremmin perille.

Mutta aaah kuinka ihanaa näiden kanssa on se, kun kaikki joskus toimii ja sujuu! Se on se palkka!

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   14.6.25 11:44:21

Meillä käytännössä arjessa 95% ajasta menee tosi hyvin ja helposti. Käydään koirametsässä säännöllisesti juoksemassa ja ohittaa lenkillä autot, leikkuupuimurit, hiihtäjät ja muut oudot lenkkeilijät. Mutta ne toiset koirat.

Kierretään yleensä vähän kauempaa, jolloin kyllä nostaa kierroksia, mutta ei rähjää. Silti saa kyllä olla silmät selässäkin, ettei kenenkään koira juokse syliin. Ei se pure, mutta pitää kamalaa meteliä ja menee johonkin ojaan tms piiloon makaamaan, jos joutuu nenäkkäin.

Ollaan huvikseen harjoiteltu jälkeä ja tottista. Osaa kaikki hienot ohjaaja konttaa päällä ja ryömii itse alla :D Tämä oli mun unelma koirarotu. Surettaa, etten sitä kumminkaan osannut niin hyvin kouluttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.6.25 15:41:40

Sterkka ei koiran hermorakennetta korjaa.

Jos 95% ajasta sujuu hyvin koiran puutteista huolimatta niin ethän sinä mikään tumpelo ole. Joillakin vain 5% ajasta sujuu hyvin, että siihen nähden tilanne ei ole mitenkään paha.

Hienoja retkeilymaastoja löytyy myös vähemmän suosituista paikoista. Helposti tässä maassa onnistuu retkeily myös ilman koira- ja ihmiskohtaamisia. Eikä se räyhääminenkään ole mikään maailmanloppu, stressaavaa koiralle toki mutta jos sen siitä saa palautumaan ja retken jatkumaan niin antaa mennä vaan.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   14.6.25 16:54:17

Kiitos. Me retkeillään paljon kansallispuiston sivupolkuja, kun ihan sellaisen vieressä asutaan. En tieten tahtoen vie koiraa liian pahoihin tilanteisiin. Tulee vaan aina ilman koiraa jossain käydessä sellainen olo, että ”hitsi kun olisi koira mukana”. Etenkin kun monella hevospiireissä on ne koirat ihan joka paikassa mukana.