Lähettäjä: Liona 
Päivämäärä:   13.6.25 09:20:13

li minulla on yksi kaveri, jonka kanssa jutellessa seuraukseksi itselle jää aina paha mieli. En ole koskaan ennen kokenut tällaista kaverisuhteissa (ja minulla on hyviä ystäviä elämässä useampia tälläkin hetkellä) ja sitä oloa on vaikea selittää, mutta hänen kanssaan näkemisen/soittelun/viestittelyn (joka on aika tiivistä hänen osaltaan) jälkeen tulee nykyään todella huono olo. En oikein osaa kuvailla tilannetta hyvin, mutta tällä kaverilla on tapana salakavalasti vähän väliä piikitellä, lytätä, ivailla ja jatkuvasti kaikessa tuoda esille kuinka hän on muita, ja varsinkin minua parempi. Tavallaan painaa jatkuvasti alas erilaisilla tavoilla. Lisäksi koko kaveruus tuntuu hyvin yksipuoliselta, koska hän ei esim ole lainkaan kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu tai hakua kuunnella asioitani (korkeintaan kysyy kuinka koirani voi…). Eli käytännössä puhumme aina hänen asioistaan ja ongelmistaan. Olen mielestäni hyvä kuuntelija ja mielelläni tuen muita ihmisiä, mutta tämä tilanne on alkanut käydä aika raskaaksi. Hänen näkemisensä/ saapuva puhelu / häneltä kilahtaa wa viesti saa minussa aikaan vaan stressiä.
Tilanteesta minulle hankalan tekee se, että hän joka puhelun loppuun kertoo kuinka rakas ja korvaamaton ystävä olen hänelle ja kuinka hänellä ei koskaan ole ollut kaltaisteni ystävää jolle voi kertoa kaiken. Siksi tunnen huonoa oloa siitä, että koen näitä negatiivisia tunteita häntä kohtaan. Olenko huono ystävä näiden mietteiden takia. Haluan toki olla sellainen ihminen, jolle ihmiset voi turvallisesti avautua ja olla sellainen kaveri joka auttaa aina, mutta tässä tilanteessa joku tuntuu väärältä. En oikein tiedä itsekään miten tähän pitäisi suhtautua.
Olen tosi huono tällaisissa asioissa, joten kertokaas onko teillä ollut vastaavia ystävyyksiä ja miten olette toimineet? Oletteko saaneet tilanteen jotenkin toimimaan? Oletteko esim päätyneet viilentämään välit? Vai onko vika nyt vain minussa?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.6.25 09:50:06

Oli ja on tuollainen ystävä. Monta vuotta jaksoin, sitten meni hermot ja välit ”poikki” pariksi vuodeksi. Nykyään ystävyys toimii paremmin, mutta todella kovasti saan pitää kiinni siitä, että hän kuuntelee myös minua enkö ole vain hänen sylkykuppinaan. Pidän myös tietynlaista etäisyyttä häneen, en vastaa viesteihin tai soittoihin joka päivä. Vastaan kun jaksan ja huvittaa.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   13.6.25 10:04:49

"hän joka puhelun loppuun kertoo kuinka rakas ja korvaamaton ystävä olen hänelle ja kuinka hänellä ei koskaan ole ollut kaltaisteni ystävää jolle voi kertoa kaiken."

No mikset avaudu itse tuolle ystävällesi, ja kerro miten sinä koet hänen lyttäykset ja vähättelyt? Ja että hän ei mielestäsi ole kiinnostunut sinusta ja sinun asioista. Tyyppi ei ehkä itse tuota ollenkaan tajua. Ja jos tuosta suuttuu, niin sitten ei voi mitään, ei ystävyys voi olla yksipuolista tuolla tavoin.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   13.6.25 10:07:11

Kokeile sanoa suoraan nuo asiat kaverillesi. 'Huomaatko, että lyttäät minua'. 'Et ole lainkaan kiinnostunut kuulumisistani'.

Jos kaverisi osaa ottaa tästä kopin ja ryhtyy vastavuoroisemmaksi ja mukavammaksi, jatka ystävyyttä. Jos ei, minimoi yhteydenpito; olithan kuitenkin reilu ja annoit hänelle tilaisuuden.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   13.6.25 10:11:21

Minusta on aina niin hassua jos ollaan tasolla ystävyys, että sen ystävän kanssa ei voi puhua suoraan myös omista tuntemuksista. Juurikin että kokee lyttäämistä tai ainakin ettei omista asioista koskaan puhuta vaan aina hänen. Jotkut ei muutu ja joskus tilanne ei muutu, mutta ainakin jos muuttuu niin se ihminen tietää miksi ja on itsekin yrittänyt tehdä osansa asioiden eteen. ghostaaminen on niin lapsellista ja ihan tyhmää, joskus se vuosien jälkeen selviää ja onkin ollut kasa väärinkäsityksiä niin kyllä harmittaa ne hukkaan menneet ajat.. ja tosiaan jos ei muutu tai selviä niin itsellekin selkeämpää ottaa etäisyyttä kun on edes yrittänyt.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.6.25 10:18:18

Moni hilloaa näitä tunteitaan liikaa. Pitäisi ajoissa ottaa puheeksi asiat, jotka vaivaavat niin ei menisi liian pitkälle.

Muistutan, että ihmisiä on kovin erilaisia elämän varrella. Ei ehkä liikaa kannata funtsailla yksittäistä tyyppiä, koska asia saa turhaa lisälastia. Ehkä löydät tuossa ystävässä jotain hyvääkin? Ja jos annat suoraan palautetta, todennäköisesti hänkin antaa sen jälkeen sellaista itsellesi. Ehkä hän pitää sinusta, vaikket itse pidä hänestä.

Lähettäjä: Jeps 
Päivämäärä:   13.6.25 10:33:53

Itse pari vuotta tuollaisessa tilanteessa olleena keräsin rohkeutta ja laitoin kaikki välit poikki, enkä kadu yhtään! En jaksanut alkaa opettamaan kolmekymppiselle aikuiselle käytöstapoja, ne olisi pitänyt oppia jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Juuri tätä lyttäämistä ja oman äänen rakastamista. Yllättäen hänellä ei montaa ystävää ollut.

Ystävyyssuhteiden on tarkoitus olla suurimmaksi osaksi positiivisiä ja hyvinvointia tukevia. Jos aina tulee itselle huono mieli, on parempi antaa itselle lupa olla onnellinen ja hyvinvoiva ilman tätä ihmistä. Vain sinä itse voit pitää puoliasi. Tekstisi perusteella olet muut huomioon ottava ja empaattinen ihminen. Nyt on aika ottaa myös itsesi huomioon :)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.6.25 10:42:58

"tällä kaverilla on tapana salakavalasti vähän väliä piikitellä, lytätä, ivailla ja jatkuvasti kaikessa tuoda esille kuinka hän on muita, ja varsinkin minua parempi. Tavallaan painaa jatkuvasti alas erilaisilla tavoilla. Lisäksi koko kaveruus tuntuu hyvin yksipuoliselta, koska hän ei esim ole lainkaan kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu tai hakua kuunnella asioitani (korkeintaan kysyy kuinka koirani voi…). Eli käytännössä puhumme aina hänen asioistaan ja ongelmistaan."

"hän joka puhelun loppuun kertoo kuinka rakas ja korvaamaton ystävä olen hänelle ja kuinka hänellä ei koskaan ole ollut kaltaisteni ystävää jolle voi kertoa kaiken."

Eli olet ainoa ihminen joka antaa kohdella itseään likasankona ilman, että puolustautuu tai vetää mitään rajoja. Ei se ole mitään rakkautta ja kaveruutta, että hyväksikäyttää toisen ihmisen kiltteyttä. Ja sinä vielä tunnet huonoa omaatuntoa koska tunnet kaverin käytöksen nahoissasi!

Voin minäkin motata kaveriani turpaan ja sitten sanoa, että ihanaa kun olet noin ihana etkä koskaan sano mitään vastaan. Tekeekö se tilanteesta terveen ja tasapainoisen?

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   13.6.25 10:42:58

Minulla on ollut tuollaisia "ystäviä". Sanoisin että tuokaan ei ole sattuma, eikä vahinko että lopussa toteaa sinulle jotain "mukavaa". Se on manipulaatiota, että sinulla olisi velvollisuudentunne häntä kohtaan.

Voin luvata, ettei tuollaista ystävää tule ikävä. Itse en anna näille mitään aihetta draamaan, hiljennän vain yhteydenpitoa ja olen kiireinen. Yksi hyvä vinkki on, että vetoa johonkin henk.koht kriisiin tai hankalaan tilanteeseen -huomaat sitten kiinnostaako häntä yhtään ja kyseleekö kuulumisiasi. Auttaa paljon päätöksentekoosi :)

Lähettäjä: eela 
Päivämäärä:   13.6.25 11:01:19

Minulla on myös kokemusta vastavaasta. Pistin lopulta välit poikki. Tämä oli tärkeä ystävä ja moneen kertaan kyllä sanoinkin hänelle, että hänen piikittelynsä satuttaa, mutta siihen vastaukseksi tuli vaan "mä nyt vaan oon rehellinen".

En tiedä, tiedostiko edes itse sitä, että hoiti omaa pahaa oloaan muita lyttäämällä ja itsensä jalustalle nostamalla. Mutta en enää itse jaksanut olla se, jota lytätään. Lopulta tuntui, että kelpasin kaveriksi niin kauan kuin hän sai kokea itsensä paremmaksi.

Jos jostain ystävyyssuhteesta tulee jatkuvasti huono olo, niin siitä kannattaa lähteä.