Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.6.25 19:38:31

Siis oon huomannut, että käyn välillä ääneen keskustelua niin kuin juttelisin jonkun kanssa. Tähän on tultu, yksinäisen elämässä. Ei vaan, muistan että taisin tehdä samaa jo lapsena.
Osasin kuvitella hyvin jonkun tilanteen ja elää sitä täysin kuin olisi näytelmä :D

Oonko vaan hullu vai tekeekö muut tätä?

Ei ole päivittäistä vaan joskus.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.6.25 20:13:50

Kaikki tekee

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.6.25 20:38:05

Teen tätä tauotta, ja koska olen niin paljon yksin, en osaa lopettaa julkisillakaan paikoilla. Sitä ne mielenterveysongelmat teettää.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   12.6.25 21:39:07

Keskustelen koiran kanssa välillä. En sentään itsekseen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   12.6.25 22:30:33

Oli suurta hupia kuvitella keskusteluita eksäkissan kanssa. Se sai aina viimeisen sanan: "älä laita sanoja mun suuhun!"
Nyksä on niin kova juttelemaan että ei tarvitse kuvitella mitään. Mutta ihmetyttää miksi mä hyvin usein sanon kissalle asiat kahteen kertan.

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   12.6.25 22:46:20

Tietenkin kaikki eläimille puhuu ihan eri asia kuin puhua itsekseen.
Minä puhun ääneen itsekseni, vaikka en ole yksinäinen. Varsinkin komennan itseäni jos teen jotain tyhmää ja sitten puolustan tekemääni. Mutta tosiaan silloin kun ei ole muita kuulemassa, paitsi perhe ei haittaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.6.25 23:01:57

Juu. Välillä tulee katsottua että kuuliko joku. Julkisilla paikoilla saan itseni pidettyä kurissa ettei tule siellä höpöteltyä:) Koiralle juttelen lenkillä kuin ihmiselle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.6.25 23:02:52

Itsekseen puhelu on ajatusten lausumista ääneen, ei sen kummempaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.6.25 23:26:12

Juu, täällä kans yks.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   12.6.25 23:35:59

Toki eläimen kanssa tai seurassa puhuminen ei ole itsekseen puhumista, mutta mä en ole koskaan ollut yhtään puhelias ihmisten kanssa, päinvastoin.
Saatan kuvitella keskusteluita päässäni, ja ihan kamalaa jos sellaiseen jumittuu pitkäksi aikaa, kun ei ne koskaan ole kovin "rakentavia" aiheita. Itselleni juttelen kirjoittamalla, tyyliin "ja nyt ..kele vähän ryhtiä siihen hommaan, maksa laskut, vie roskat ja koeta edes tämän kerran mennä ajoissa nukkumaan". Pitäisi ehkä koettaa olla kannustavampi niin itselleen kuin muillekin.

Lähettäjä: hah 
Päivämäärä:   13.6.25 01:11:13

Pahahan se on vasta sitten jos huomaa jo tovin jutelleen itselleen, mutta että ei ole taaskaan kuunnellut ja joutuu aloittamaan alusta. :D

Lähettäjä: Fiu 
Päivämäärä:   13.6.25 01:26:20

Kunnon keskustelut käyn pääni sisällä, mutta kun olen keskustelussa tullut johonkin lopputulokseen, saatan ääneen sanoa ”joo”. Välillä tuo ”joo” pääsee suusta myös julkisissa tiloissa.

Tai kaupassa mietin (pääni sisällä), mikä se yksi ostettava asia olikaan ja sitten kun sen muistan, saattaa suusta päästä ääneen ”ai niin”.

Ärsyttävää. Tuo alkoi vasta, kun lukion jälkeen muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja asuin yksin. Peruskoulussa ja lukiossa, kun asuin perheen kanssa, en koskaan puhunut ääneen, vaikka pään sisällä keskustelinkin itseni kanssa.

Lähettäjä: ciel 
Päivämäärä:   13.6.25 12:15:19

Teen tuota myös ja paljon. Joskus käyn keskusteluja vieraalla kielellä, jota vasta opiskelen, koska oikean elämän keskustelukumppania kielen harjoitteluun ei ole.