Lähettäjä: toimisin 
Päivämäärä:   12.6.25 08:03:14

Oltiin aiemmin yhteydessä kaverin kanssa useita kertoja viikossa, tiiviisti siis ja hyvin lämpimät välit. Tuossa helmikuussa tuli kritisoitua vähän ikävästi yhtä hänen tekemistään (ihan syystä mutta sillä ei kai ole merkitystä kun hän nyt kuitenkin pahoitti siitä mielensä) ja tämän jälkeen huomasin että yhteydenpito viileni. Sen jälkeen laitoin pari kertaa hänelle jotain diipadaapa viestejä ja kyselin kuulumisia. Oli vähän harvasanaisempi kuin yleensä mutta ihan ok kuitenkin, hymiöitä paljon jne. Taas odotin pari viikkoa ja kolmannella kerralla kysyin suoraan että onko jokin hätänä kun on ollut niin hiljainen ja voisinko auttaa. Hän vaan sanoi että menee heikosti ja on vaan pettynyt itseensä jne. Yritin kysellä tarkemmin mutta ei oikein reagoinut niihin.

Lopulta maaliskuun lopulla nostin kissan pöydälle ja pyysin anteeksi sitä talvista juttua kun töksäytin vähän tylysti mielipiteeni ja kysyin onko se vaikuttanut siihen että on ollut nyt niin hiljaiseloa. 1,5 viikkoon ei kuulunut mitään. Kunnes sitten tuli kilometrin pituinen viesti missä availi tilannetta, myönsi että se keissi on osaltaan vaikuttanut asioihin mutta oli myös kaksi muuta asiaa, hyvin herkkiä ja vaikeita hänelle joista kuitenkin avoimesti minulle nyt kertoi. Ja oli myös hyvin pahoillaan kun vastaus kesti ja pohti että jos meidän ystävyys tähän loppuu niin sitten se on tarkoitettu niin. Tästä sain siis sen käsityksen ettei hän haluaisi että se loppuu. Harmitteli kun olen joutunut kestämään tällaista kun hän on nyt niin suojamoodissa. Vastailin siihen kaikkea että ei hän niin helposti musta eroon pääse jne. Pahoittelin vielä lisää sitä aiempaa käytöstäni. Hän laittoi sydämiä ja näistä viesteistä jäi tosi hyvä fiilis.

Yhteydenpito ei edelleenkään tuosta virkistynyt hänen taholtaan ja laitoin jälleen 3 viikon päästä viestiä että pitääkö mun olla nyt oikeasti huolissaan hänestä ja kysyin haluaako hän että ottaa itse sitten yhteyttä taas kun on valmis siihen. Sanoi että menee ihan hyvin eikä tartte olla huolissaan, on ottanut vaan kovasti omaa aikaa, välit rakoilleet muidenkin kavereiden kanssa ja ihmiset ovat olleet hänestä huolissaan kun käytös muuttunut niin etäiseksi muidenkin kanssa.

Tämän jälkeen olen vaan laittanut yhden diipadaapa kuulumiskyselyn mutta se ei poikinut kovin pitkää keskustelua. Tästä tulee kohta 1kk eikä hän ole inahtanutkaan sen jälkeen. Ystävä on minulle tärkeä ja harmittaa jos ystävyys loppui tähän mutta en halua painostaa jos hänellä on nyt jotain omia päänsisäisiä juttuja meneillään. Miten itse tekisit tilanteessa? Melkein voisin luulla, että hän on vaan poistanut minut elämästään mokani vuoksi mutta kuitenkin kun vakavasti asioista on puhuttu, tekstien sisältö on ollut sitä samaa lämmintä ja välittävää, syvällistä ja luottamuksellista millainen hän aina on minua kohtaan ja se hämmentää kovasti. Tuskin puhuisi sillä tavalla minulle jos haluaisi päästä minusta eroon ja kantaisi kaunaa aiemmasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.6.25 08:15:33

Näettekö ollenkaan?

Joskus ystävyyssuhde muuttuu enemmän taakaksi. Varsinkin jos siinä pitää pinnistellä ja toinen pahoittaa mielensä helposti vaikket tarkoita sitä. Se on raskasta.

Eli oliko tää sun kritiikki kuinka aiheellista oikeasti?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.6.25 08:35:36

Itselläni on ystävyyssuhteita, joita välimatkan takia ylläpidetään paljon viesteitse. Välillä saattaa olla kokonaisia vuosia, kun jutellaan vähemmän ja sitten taas jutellaan tosi tiiviisti. Kaiken kaikkiaan 30-vuotiaina viestitellään huomattavasti vähemmän kuin 23-vuotiaina, mutta olemme silti aivan yhtä hyviä ystäviä

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   12.6.25 08:37:16

Vaikea sanoa tietämättä, miten iso mokasi oli. Voit kuitenkin pitää yhteyttä kevyellä tasolla; laitat omia kuulumisiasi, esim. jonkin hauskan sattumuksen, johon et odotakaan vastausta. Näin kaverillasi on portti auki luoksesi, jos haluaa myöhemmin tiiviimpää yhteyttä.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   12.6.25 08:45:12

Vastaan nyt kaverisi näkökulmasta. Olen itse ollut viimeisen melkein vuoden ajan hänen kanssaan samanlaisessa tilanteessa. On niin järkyttävä kiire ja kuorma että en oikeasti jaksa enkä ehdi olla yhteydessä ystäviin. Kaikki energia menee tähän arjen pyöritykseen, eikä meinaa riittää siihenkään. Jos kaveri laittaa jonkun diipa daapa viestin ja kyselee kuulumisia niin on saattanut tulla itku, koska en jaksaisi alkaa miettimään vastauksia ja jos en vastaa niin reaktio on sitten juuri luonnollisesti tuo mikä sinullakin on. Onneksi elämäntilanne on vain väliaikainen (toivottavasti) mutta on ollut todella kuormittavaa. Tämä foorumin lukeminen ja kirjoittaminen on jotenkin paljon vapauttavampaa kun ei ole missään velvollisuudessa ketään kohtaan.

Sitä vain, että jos on oikein kuormittunut, niin yleensä kivatkin asiat voi tuntua velvollisuuksilta. Eikä tässä minunkaan tilanteessa voi kukaan auttaa. Ystävyys on vastavuoroista, ja minusta ei ole hetkeen ollut kuulemaan kenenkään muun murheita.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   12.6.25 08:45:37

Voit myös muistaa hänen synttäreinään, ihan vaan pikkulahjalla tai onnitteluilla, jolloin saat pidettyä portin auki. On välittämistä myös ymmärtää, että toinen tarvitsee aikaa ja tilaa.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   12.6.25 09:51:41

Itse olen aika herkkä ja jos ystävä tölväisee, en vain pääse siitä yli. Voin olla edelleen ”hei-moi” väleissä, mutta tilanne ei korjaannu. Olen yrittänyt, mutta koska itsetunto on kärsinyt lapsuudessa pahoin, pyrin suojelemaan sitä. Ja mitä enemmän toinen ”puskee” eli yrittää palauttaa ystävyyttä, sitä ahdistavammaksi tunnen oloni.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   12.6.25 10:04:45

Mulla on yksi kaveri, joka pariinkin otteeseen avautui siitä miten ikävältä tuntuu kun en vastaa heti viesteihin.

Sitten toinen ystävä, jolla myös itsellään jaksamisen kanssa ongelmaa. Hänellakin vastaus saattaa kestää tai jos minulla kestää, ei ota itseensä. Jatketaan siitä mihin jäätiin ja hyväksytään puolin ja toisin oman ajan tarve. Hänen kanssaan voi kokea olonsa hyväksytyksi ja sellaiseksi, että myös kuormitus saa näkyä eikä tarvitse esittää mitään. On vahva luotto siihen, ettei toinen tarkoita mitään pahaa.

Voitteko arvata kumman ystävän seura tuntuu antavan ja kumman seura ottavan?

Lähettäjä: Mjfff 
Päivämäärä:   12.6.25 10:05:26

Jos on masennusta niin .. pysy vaan siinä rinnalla.
Älä ahdistele mutta ole olemassa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   12.6.25 11:10:47

Aina ei jaksa niin intensiivistä ystävyyttä. Mulla on 3 kaveria joista kahta en näe joka vuosi ja laitetaan viesti jokseenkin 4-8 kk välein. Eli aika harvoin! Mutta meillä on oikeasti lämpimät välit ja tunnetaan toisemme läpikotaisin. Jotenkin se arkiasioiden jakaminen ei varmaan vaan ole meille niin tärkeää kun on kaikkea elämässä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.6.25 11:13:07

Antaisin ystävälle aikaa ja jatkaisin satunnaista yhteydenpitoa. Onhan tuo tilanne nyt sen verran selkeä, eli kaveri ei kanna kaunaa mutta on kuormittavassa tilanteessa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   12.6.25 11:35:51

Ystäväsi vaikuttaa masentuneelta tai joku asia häntä painaa.
Kirjottaisin vain, että odotat kun hän jaksaa pitää yhteyttä. Välillä on raskaampaa pitää itse yhteyttä yksipuolisesti. Minulla on yksi vähän samanlainen ystävä, joka saattaa nöksähdellä milloin mistäkin sanomisistani ja hän kyllä saa sanoa ja arvostella minua, mutta kun minä sanon jotain niin en saisi sanoa. Hän ei itse "kuule/ymmärrä" miten hän sanoo joskus todella rumasti.
Enkä minä jätä viesteihin vastaamatta tai pidä mitään mykkäkoulua enkä muutu etäiseksi kuten hän tekee. Semmosta se välillä on ystävyydessäkin on ylä ja alamäkiä.

Lähettäjä: krfk 
Päivämäärä:   12.6.25 11:49:00

Kaverillasi on selkeästi paljon ongelmia. Pääset helpoimmalla, kun et yritä pitää yhteyttä. Kiukutelkoot yksinään. Ottakoot yhteyttä itse sitten kun on vähän paremmassa jamassa ja osaa kommunikoida muutenkin kuin muita syytellen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.6.25 11:55:02

"Ja oli myös hyvin pahoillaan kun vastaus kesti ja pohti että jos meidän ystävyys tähän loppuu niin sitten se on tarkoitettu niin. Tästä sain siis sen käsityksen ettei hän haluaisi että se loppuu."--- Mä saisin tästä käsityksen, että oli valmis lopettamaan ystävyyden... Varmaan kannattais etsiä muita ihmissuhteita, niin ei tarvi yhdessä suhteessa roikkua.

Lähettäjä: toimisin 
Päivämäärä:   12.6.25 12:57:59

Ei kaveri ketään ole mielestäni syytellyt? Outoa jos sait sellaisen käsityksen.

Ylemmälle pisteelle, minulla on kyllä perhe ja muitakin ystäviä, mutta minulle kaikki ystäväni ovat tärkeitä ja haluaisin pitää heistä kiinni. Kommenttisi taitaa kertoa enemmän sinusta itsestäsi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.6.25 12:58:55

""Ja oli myös hyvin pahoillaan kun vastaus kesti ja pohti että jos meidän ystävyys tähän loppuu niin sitten se on tarkoitettu niin. Tästä sain siis sen käsityksen ettei hän haluaisi että se loppuu."--- Mä saisin tästä käsityksen, että oli valmis lopettamaan ystävyyden... Varmaan kannattais etsiä muita ihmissuhteita, niin ei tarvi yhdessä suhteessa roikkua."

Ei vaan kaveri on väsynyt ja katastrofiajattelussaan jo pelkää, että hidas vastaaminen suututtaa kaikki ja kukaan ei halua enää olla kaveri ja pohjusti tätä jo valmiiksi.

Lähettäjä: krek 
Päivämäärä:   12.6.25 13:02:55

Jotkut ovat todella herkkiä ja suuttuvat kaikesta, vaikka ei olekaan tarkoitettu pahalla. Ja jotkut suuttuvat verisesti, vaikka sanottaisiin ihan aiheesta ja perusteltaisiin asiallisesti. Omassa toiminnassaan eivät kuitenkaan koskaan näe mitään vikaa ja aina kaikki on muiden vika. Tuollaisten kanssa pääsee helpommalla, kun antaa vain olla. Jos joskus saavat järkeä päähänsä, niin ottakoot itse yhteyttä. Jos ei, niin ei heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.6.25 13:15:48

"Ylemmälle pisteelle, minulla on kyllä perhe ja muitakin ystäviä, mutta minulle kaikki ystäväni ovat tärkeitä ja haluaisin pitää heistä kiinni. Kommenttisi taitaa kertoa enemmän sinusta itsestäsi." --- joo aika rajatusti pidän jatkuvaa yhteyttä suvun ja ystävien kesken... kun on muutakin elämää, ihan omasta takaakin, ei tule aika pitkäksi. Jos olisi tylsää, voisi hyvinkin laajentaa lähipiiriä ja pelkästään vain höpötellä ihmisten kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.6.25 13:32:01

"Jos olisi tylsää, voisi hyvinkin laajentaa lähipiiriä ja pelkästään vain höpötellä ihmisten kanssa."---- ystävissä yksi tällainen ulospäin suuntautunut, häneltähän kuulen yhteisten ystävien ja tuttujen, joita on aika paljon, kuulumiset ja vähän ihan vieraidenkin kuulumisia 😂

Lähettäjä: luumu 
Päivämäärä:   12.6.25 15:32:14

Mulla on välit viilentyneet pariin ystävään. Tosin he itse eivät siitä tiedä. Sen tyyppisiä loukkauksia ja tekoja että en unohda vaikka niistä on vuosia. Ollaan ihan väleissä, nähdään silloin tällöin, nää on ihan kivoja ja hauskoja tyyppejä, mutta mitään asioitani en heille enää kerro kuten joskus. Onneksi ovat tyyppejä joilla riittää puhetta itsestään.

Yhden tyypin olen poistanut elämästäni, loukkauksen takia. Varmaan ihmetteli jonkun aikaa minne hävisin. Tuskin kauaa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   12.6.25 16:21:03

Todennäköisesti se sun kritisointi siellä painaa. Tuskin tuosta enää välit samanlaisiksi korjaantuu, aina voi toki yrittää.

Mä ainakin ajattelen niin, että ystävät tukee mun tyhmiäkin päätöksiä, eivätkä kritisoi tai syyllistä mistään tyhmästäkään. Kaikki tekee itse ne omat valintansa ja omat virheensä. Paskaa tulee aivan riittävästi niskaan jo kaikkialta muualta, ei sitä enää ystäviltä tarvitse tulla.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   12.6.25 16:33:40

"Melkein voisin luulla, että hän on vaan poistanut minut elämästään mokani vuoksi"

Niinhän hän teki. Mitäs ilkeilit.
Etsi uusia ystäviä ja ota opiksi menneestä.

Lähettäjä: äskö<kjcv 
Päivämäärä:   12.6.25 18:34:01

Monessa kohtaa mainitset että sanoit vähän suoraan tai töksäytit tms. Ehkä sun tavassa kommunikoida on jotain vikaa? Asioita voi ilmaista niin monella tavalla, myös empaattisesti ja ystävällisesti. En mä ainakaan halua ystävikseni ketään "suoraan puhujaa".

Lähettäjä: toimisin 
Päivämäärä:   13.6.25 15:14:25

Kuten sanoin, mielestäni sanoin ihan aiheesta. Tai siis, en ollut mitenkään tarkoituksella ilkeä..

Lähettäjä: billia 
Päivämäärä:   13.6.25 21:57:01

"mielestäni" sanoin ihan aiheesta.

Niinpä. Sulla on ongelma sosiaalisten taitojen kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.6.25 22:10:58

Pitääkö aloittajallekin vääntää rautalangasta, että loukkasit toista ihmistä ja välit viileni? Millä kirjolla olet?

Lähettäjä: toimisin 
Päivämäärä:   14.6.25 05:47:51

Uskon että muillakin olisi palanut käämi vastaavassa tilanteessa ja 90% olisi kuitenkin jotain kommentoinut siihen, joten en viitsi kyllä itseäni liikaa soimata että avasin suuni.

Piste, niinhän minä jo aloituksessa totesin, että loukkasin ystävääni ja välit viileni. Etkö sinä osaa lukea?

Lähettäjä: Juippi 
Päivämäärä:   14.6.25 06:03:23

Sosiaalisten taitojen ongelma on hötönetin kansansairaus, kuten tästäkin keskustelusta ilmenee.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   14.6.25 08:41:09

"Mä ainakin ajattelen niin, että ystävät tukee mun tyhmiäkin päätöksiä, eivätkä kritisoi tai syyllistä mistään tyhmästäkään. Kaikki tekee itse ne omat valintansa ja omat virheensä."

-Että kannustaa vaan pitäisi, jos toinen käyttäytyy ties miten typerästi/itsetuhoisesti? Muuttaa takaisin väkivaltaisen puolison luo tai aikoo ostaa hevosen eläessään toimeentulotuella?

Aloittaja, voit ainoastaan antaa asian olla. Osa ihmisistä on tuollaisia katoilijoita. Koskaan et saa tietää johtuiko asia jostain mitä sinä sanoit tai teit vai jostain ihan täysin muusta. He ovat niin itseensä keskittyneitä, ettei kiinnosta millaisen vaikutelman omalla käytöksellään antavat, mutta loukkaantuvat kyllä, kun muut sitten toimii saamansa vaikutelman mukaisesti kykenemättöminä lukemaan heidän ajatuksiaan. On vaikeaa irtaantua hyvästä ystävästä, mutta kun jossain kohtaa huomaa 20v ylläpitäneensä yksipuolisesti sitä ystävyyssuhdetta, jossa ehkä 1/5 ajasta on ollut tosi kivaa ja 4/5 ajasta olet vaan ihmetellyt "mitä pahaa minä nyt tein", niin se ihmissuhde alkaa näyttää enemmänkin henkisen väkivallan uhriksi joutumiselta kuin vastavuoroiselta ystävyydeltä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.6.25 09:34:23

Ystävyys on kovin herkkää. Luulen sen töksäytyksesi tehneen tuhoja, ja ystäva vain keksii näitä tekosyitä, miksi otti välimatkaa.

Pitäisi olla hyvin varovainen, kun sntaa nk.palautetta. Onko se edes välttämätöntä.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   14.6.25 09:37:55

Kritiikkiä voi ystävälle antaa, tottakai, mutta jos se pitää tehdä "vähän ikävästi" eikä rakentavasti/tukien niin pitää myös hyväksyä, että ystävä voi loukkaantua.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   14.6.25 09:47:43

” Kritiikkiä voi ystävälle antaa, tottakai, mutta jos se pitää tehdä "vähän ikävästi" eikä rakentavasti/tukien niin pitää myös hyväksyä, että ystävä voi loukkaantua.”

Tämä. Kritiikin antaminen on taito. Itse esim. osaan piiskata itseäni henkisesti jo ihan tarpeeksi kaikesta, siihen en tarvitse ystävien apua. Sitten jos joku ystäväksi kuvittelemani vielä ”töksäyttää” niin kyllä se sattuu ja pahasti :(

Lähettäjä: Ystävän kadottanut 
Päivämäärä:   14.6.25 19:25:21

Mulla itsellä käytännössä katkesi välit läheiseen ystävään. Ystävystyimme aikuisiällä. Olimme vuosia läheisiä, teimme paljon yhdessä ja juttelimme lähes joka päivä. Yhtäkkiä vuosien jälkeen ystävä alkoi vaikuttaa kasvavissa määrin ärsyyntyneeltä seurassani, sekä pitämään vähemmän ja vähemmän yhteyttä. Minulle alkoi tulla olo, että yhteydenottoni häiritsivät häntä. Olin hämmästynyt, sitten yritin korjata välejämme, yritin kysyä olinko tehnyt jotain, tai jättänyt tekemättä jotain, mistä ystävä olisi pahoittanut mielensä.

En koskaan saanut mitään vastausta, jonka avulla olisin voinut korjata tilannetta. Lopulta tulin siihen tulokseen, että ystävä oli alkanut pitää persoonaani rasittavana. Sinänsä kummallista, että sama persoona ei ensin moneen vuoteen ärsyttänyt häntä, mutta minkäs teet.

Usean vuoden ystävyytemme kuoli kasaan yhden vuoden sisällä. Ensin olin ymmälläni ja surullinen, mutta luulen alun perinkin arvioineeni kyseisen ihmisen väärin. Kyseessä ei koskaan ollut hänen osaltaan yhtä syvää ystävyyttä kuin omani, eikä hänen välittämisensä ollut pintaa syvemmällä. Vaikka sen tajuaminen, että ystävyys oli mennyttä, tuntui pahalta, nykyään olen helpottunut kun ei tarvitse olla tekemisissä tämän henkilön kanssa.

Lähettäjä: mari 
Päivämäärä:   14.6.25 19:36:55

Kun esimerkisi sairastuu, niin ei jaksa pitää yhteyttä kaikkiin ja kaikkeen, kuten ns. aktiiviaikoina.
Silti hyvinä päivinä/vikkoina jaksaa ahertaa ja olla sosiaalinen.
Sit niinä huonoina hetkinä ei vaan jaksa mitään ylimääräistä.

Ne henkisesti vaativammat ystävät kyllä on pakko skipata viimeistään huonoimpina aikoina. He eivät ole huonoja ystäviä, vaan kuormittavat jostain syystä kohtuuttomasti, ehkä omilla huolillaan tai kysymyksillään.

Itse sydämen vajaatoimintaa sairastavana olen huomannut viilentäneeni joihinkin ystäviini välit. Ehkäse armoton tsemppi tai neuvojen määrä, on vaan joskus liikaa. Joidenkin kohdalla kuormittaa myös se tsemppauksen tarve, mitä minulta heille tarvitaan.

Pienempinä annoksina ihanaa kohtaamista, viikottaisena superkuluttavaa.
Näin itse koen ja siksi en ole enää kaikkien kanssa kuukausittain tekemisissä.

Lähettäjä: Joojoo 
Päivämäärä:   14.6.25 19:48:15

Ystäväsi jo kertoikin, että on kuormittunut muistakin asioista elämässään kuin sinun kommenteistasi, ja tulkitsen myös, että kommentillaan ystävyyden loppumisesta valmistelee itseään yhteen uuteen pettymykseen, kun ei jaksa juuri nyt tehdä ystävyytenne eteen mitään.

Minulle rakas ihminen pisti välit poikki muutamaksi vuodeksi kommentointini takia. Kyse ei ollut isosta asiasta, mutta aina kaikesta selviytynyt ystäväni häälyi totaalisen uupumuksen rajoilla ja ylikin, ja helpointa hänelle oli sulkea kaikki ihmiset ulos elämästään. Onneksi välimme ovat palautuneet ja minua jälkijättöisesti harmittaa, etten nähnyt tai ymmärtänyt tilannetta ajoissa enkä tukenut ystävääni hädässä.

Älä luovu toivosta jos ja kun ystäväsi on sinulle tärkeä. Ehkei peli teidänkään ystävyydessä ole menetetty!