Lähettäjä: Äitini näkeminen 
Päivämäärä:   11.6.25 17:58:34

Jouduin olosuhteiden pakosta kertomaan äidilleni reilu kuukausi sitten, että olen viikonlopun pois kotoa ja näen kavereitani. Nyt minulla on taas muutaman viikonpäästä kahden yön reissu mistä en ajatellut hiiskua äidilleni mitään. Mutta nyt äitini kysyi voiko lapsemme tulla hänen luokseen yökylään juuri kyseisen viikonlopun la-ma kun veljeni samanikäinen lapsi on myös menossa sinne ja serkukset viihtyvät yhdessä.

Jos lapsi olisi kotona ei äitini saisi tietää, että taas menen viettämään omaa viikonlopua ilman lasta, mutta nyt en ole kotona lauantaina kun äitini hakee lapsen ja ihan takuulla lapseni kertoo etten ollut pe-la yönäkään kotona. Olisi kiva, että lapsi pääsisi mummolaan jossa viihtyy ja näkisi serkkuaan jota ei välimatkan takia kovin usein näe. Mutta en jaksa yhtään äitini taholta syyllistämistä kun olen ilman lasta reissussa ja syyttävää tivaamista missä ja kenen kanssa olin. Viimeksi jo tulanne oli todella tukala.

Minulla oli muutama vuosi jonkinlainen romahdus tai voimani vain loppuivat. En enää osannut nukkua, kaikki itketti ja mistään ei meinannut tulla mitään. Tuolloin sovimme mieheni kanssa, että vietän yhden viikonlopun kuukaudesta joko yksin tai kaverini kanssa jossain missä ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin omista asioista, saan vain olla tai tehdä jotain kivaa jos huvittaa. Tämä on auttanut todella paljon ja mieskin sanoo, että olen kuin eri ihminen, rentoutunut ja arjessa taas iloinen. Minä en pysty harratamaan oikein mitään, koska mies on illat töissä enkä todellakaan jaksa lähteä enää klo 21.00 jälkeen mihinkään kun herätys on 5.30 arkisin. Ystäväni asuvat kauempana joten en heitäkään näe muuten kuin noina viikonloppuina kun mies on lapsen kanssa. Tämä järjästely on siis mieheni ja minun mielestä erittäin hyväksi havaittu ja auttaa minua jaksamaan kun välillä on muutakin kuin työ, kotityöt ja lapsen asioista huolehtiminen.

En haluaisi perua omaa viikonloppuani koska olen sopinut meneväni hyvän ystäväni kanssa viettämään viikonloppua kauemmaksi. Junaliput (yhteensä 120€€) on maksettu ja kiva airbnb mökki varattu. Mutta en ihan oikeasti jaksa tehdä äidilleni tiliä siitä kun taas olen omissa menoissa enkä kyllä haluaisi lapselta kieltää mummola reissua ja serkun näkemistä.

Miten muut toimisitte tässä tilanteessa? Pitäisikö vain perua oma meneminen kuitenkin vai jättää lapsen mummola vierailu väliin? Toki riskinä on sitten sekin, että lapsi kertoo ko viikonloppuna olleensa kotona, mutta minä en ollut. Ja mies sekä 11 v lapsemme pärjäävät loistavasti keskenään, mutta oman äitini mielestä äidin tehtävä on olla lapsiensa kanssa ja ehdi sitten nähdä kavereita ja reissata kun lapsi muuttaa pois kotoa. Olen siis todella itsekäs oman äitini mielestä kun vietän viikonloppuja pois kotoa.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   11.6.25 18:01:18

"voi onpa kiva niin minäpä voin käydä kavereiden kanssa"

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   11.6.25 18:03:11

Annat mennä mummolaan ja kerrot rehellisesti järjestelystänne ja haistat paskat äidillesi jos alkaa vinkumaan.

Kateellinen se on kun sulla on mies, joka hoitaa lasta ja pärjää. Hänellä ei tainnut olla.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   11.6.25 18:07:25

Jo on taas ongelmat, onko äitisi edelleen holhoojasi?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   11.6.25 18:12:04

Ai mitenkö toimisin? Antaisin lapsen mennä yökylään ja lähtisin itse mökkiviikonlopulle. Jos äiti alkaisi jälkikäteen syytellä tai saarnata niin sulkisin puhelimen/oven hänen edestään.

Lähettäjä: Äitini näkeminen 
Päivämäärä:   11.6.25 18:14:22

Ei ole holhoojani, mutta en haluaisi alkaa riitelemään tällaisen asian takia ja tiedän, että välimme viilenevät taas pitkäksi aikaa pakkasen puolelle kun käyttäydyn äitini mielestä näin itsekkäästi.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   11.6.25 18:16:34

Rakas aloittaja, tottakai lähdet omaan menoosi. Ole onnellinen ja ylpeä miehestäsi, lapsestasi ja sinusta. Sinä sekä te kolme olette yhdessä se tärkein tässä kuviossa. Kyseessä on teidän elämänne ja kuulostaa että haasteista huolimatta elämässäsi on paljon hyvää ja sinulla on rakkauden arvoinen oma perhe.

Muut sukulaiset tulevat vasta tämän jälkeen. Jokaiselle saa maailmassa asettaa tietyt rajat. Rajojen asettaminen kuuluu elämään ja on erittäin tervettä.

Ei ole olemassa sellaista asemaa tai henkilöä, jossa kukaan on oikeutettu arvostelemaan toisen elämästä ihan mitä tahansa asiaa, jota sattuu haluamaan arvostella. Tämä koskee kaikkia. Aivan kaikkia. Taidat sisimmässäsi jo tietää kyllä ketä henkilöä edellinen myös koskee?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   11.6.25 18:16:58

^ No tuossahan tuli vielä lisäplussapuoli, viileät välit henkilöön joka käyttäytyy sinua kohtaan huonosti.

Toki toinen vaihtoehto on tanssia äidin pillin mukaan ja voida itse huonosti. Hirveän vaikea niinku tosiaan valita...

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   11.6.25 18:18:47

Siis mitä. Ai kun tulee äidiksi niin ei saa olla enää omia menoja?

Sanot äidilles et meet kavereiden kanssa. Ymmärtää tai on ymmärtämättä, se on sit äitis ongelma.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.6.25 18:19:51

Minkä takia et voi sanoa äitillesi, että satut juuri tänä viikonloppuna olemaan jossain reissussa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.6.25 18:23:42

"Ei ole holhoojani, mutta en haluaisi alkaa riitelemään tällaisen asian takia ja tiedän, että välimme viilenevät taas pitkäksi aikaa pakkasen puolelle kun käyttäydyn äitini mielestä näin itsekkäästi."

Älä riitele. Sinä olet aikuinen ihminen ja saat itse tehdä omat päätöksesi. Aivan suoraan voit sanoa ettei kuulu äitimuorille pätkän vertaa sinun kyläilysi.

Välien viileneminen huonosti käyttäytyvään äitiin on vain positiivinen asia.

Lähettäjä: Äitini näkeminen 
Päivämäärä:   11.6.25 18:25:49

Pisterivi: Juuri siksi kun jouduin kertomaan jo reilu kuukausi sitten, että olen viikonlopun pois kotoa. Tiedän, että tämä menee aivan täysin yli äitini ymmärryksen. Jos hän luulisi, että näen kavereitani tyyliin kerran vuodessa tai harvemmin asia menisi pienellä närkästynisellä ja tivaamisella, mutta kahtena peräkkäisenä kuukautena niin luvassa on kunnon saarna, kiukuttelua ja syyllistämistä ja sen jälkeen on minua kohtaan todella kylmäkiskoinen pitkään.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   11.6.25 18:29:02

Päästäisin lapsen yökylään. Äidin käskisin pitää suunsa kiinni jos alkaa syyllistää, ja tivaukseen siitä missä olin, kenen kanssa ja mitä tekemässä sanoisin vain että kaverin kanssa omilla menoillani, enkä selittäisi enempää.

Jos äiti haluaisi etukäteen tietää kenen kanssa olet lähdössä ja minne, niin voisin vielä ymmärtää. Meillä on tapana, että tiedotetaan sen verran että kenen kanssa lähtee ja suurin piirtein minne, ihan sen vuoksi, että jos jotain sattuu, niin hätäkeskukseen voi ilmoittaa, että lähti tämän nimisen henkilön kanssa suunnilleen tuonne.

Tiedoksi rittää, että "lähden Purjo-Sellerin kanssa kaupungille, tulen kotiin sitten joskus". Minä ilmoitan äidilleni edelleen vaikka olen jo nelikyppinen, ja samoin äiti tiedottaa samalla tavalla minulle kun hän lähtee jonnekin, vaikka vain viemään autoa huoltoon. Samoin tiedotamme kun olemme palanneet kotiin niin toinen tietää että kaikki on hyvin. Sen paremmin kumpikaan ei utele toisen menoista, summittainen tieto riittää.

Mutta että jälkikäteen vaaditaan tiliä siitä missä on oltu ja kenen kanssa..? Se ei palvele mitään tarkoitusta enkä siksi niihin vastaisi kuin korkeintaan jotain ympäripyöreää.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   11.6.25 18:34:11

Pällivikaisen äidin jutut voi laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hullulla on hullun huvit ja sinä hyppäät äidin pillin mukaan sairastumiseen asti.

Lähettäjä: # 
Päivämäärä:   11.6.25 18:38:05

"luvassa on kunnon saarna, kiukuttelua ja syyllistämistä ja sen jälkeen on minua kohtaan todella kylmäkiskoinen pitkään."
Jos ei ymmärrä lopettaa kitinää kun sanot ettei asia kuulu hänelle, laita estoon ja anna kiukutella keskenään. Se että hän on äitisi ei tarkoita sitä että häntä täytyy miellyttää ja kulkea varpaisillaan hänen tahtonsa mukaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.6.25 18:38:35

Jos lapsi on 11v niin mihin ihmeeseen tarvitsee äitiä joka hetki? Onhan hänellä isäkin, eli vanhempi paikalla.

Mutta tuossahan oli myös ylempänä vastaus. Ilmaiset sen äidillesi niin, että suunnittelet matkan vasta tämän yökyläreissun jälkeen. Miehesi tuskin sinua bustaa ja jos lapsi ei tiennyt reissusta niin mistä äiti saisi jälkikäteen tietää että oli pidempään suunniteltu. Jos alkaa tivata niin sanot, että kaverit oli tämmöisen suunnitellut ja liityit extempore mukaan kun sattumalta osui samalle viikonlopulle. Loppu ei edes ole vale.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   11.6.25 18:39:01

No sanot että kiva kun lapsi pääsee mummolaan niin sinä voit lähteä reissuun.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   11.6.25 18:46:44

Ei ole ihme että olet saanut jonkunlaisen romahduksen joskus, jos tällainenkin asia on ongelma.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   11.6.25 18:48:52

Nyt on aika irrottaa napanuora äidistä, lakata olemasta kynnysmatto ja antaa hänen elää omaa elämäänsä puuttumatta sinun elämääsi. Tämä olisi pitänyt tehdä jo 11 vuotta sitten, kun lapsesi syntyi. Se tehdään niin, että äidille sanotaan suoraan, että sinun menosi eivät kuulu hänelle. Jos hän alkaa tilata lisää, toistat tätä samaa lausetta uudestaan ja uudestaan: "Minun menoni eivät ole sinun asiasi." Mitään muuta et selittele, vaan toistat tuota lausetta tai jotain vastaavaa omaan suuhusi sopivaa.

Jollain lailla päävikainen äitisi toki on, ja on valitettavasti saanut sinutkin uskomaan, että omassa toiminnassasi olisi jotain väärää. Ei kukaan normaali ihminen voi noin ajatella. Ehkä olisi myös hyvä ottaa vähän etäisyyttä noin myrkyllinen ihmiseen. Tuo ei ole normaalia!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.6.25 18:49:19

"mutta kahtena peräkkäisenä kuukautena niin luvassa on kunnon saarna, kiukuttelua ja syyllistämistä ja sen jälkeen on minua kohtaan todella kylmäkiskoinen pitkään."

Saarna? Aikuiselle ihmiselle?
Sen saarnan ja syyllistämisen voit katkaista heti alkuunsa. Kiukuttelua ei tarvitse kuunnella.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.6.25 18:52:18

Jos uupumuksesi on siinä tilassa, että et pärjää äitisi kanssa, lapsen ei tarvitse mennä mummolaan juuri sinä viikonloppuna. Mutta tulevaisuutta varten tuo äitisi pitää kyllä saada ruotuun ja kunnioittamaan sinua kuten aikuista ihmistä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.6.25 19:10:04

Meinaatko oikeasti elää elämääsi edelleen äidin tossun alla? Antaa äitisi sanella mitä saat tehdä?

Eihän kellekään aikuiselle tule edes mieleen ajatus että peruisi ennalta suunnitellun ja maksetun reissun ystävän kanssa siksi ettei _äiti_ suutu.

Lähettäjä: Apuva 
Päivämäärä:   11.6.25 19:21:40

Aloittaja, äitisi kuulostaa ihan mieheni isältä. On hirveää, kun aikuinen ihminen joutuu salailemaan isältään esim. johonkin reissuun lähtemisen, koska isän mielestä reissaaminen on turhuutta ja siksikin aikaa voisi tulla kotiin auttamaan erilaisissa hommissa. Nyt mies on menossa käymään kaverinsa luokse kotipaikkakunnalleen, mutta tekee sen salaa perheeltään. Jos isä tietäisi että poika on paikkakunnalla, alkaisi pian tulla viestiä puhelimeen, että kotona olisi sitä ja tätä tehtävää. Päälle kiukuttelua ja mykkäkoulua, kun poika kehtasi käyttää hyvää työaikaa sellaiseen turhuuteen kuin kaverilla käymiseen.

Mies sietää tätä, koska muuten hän ei näkisi äitiään. Äiti kun ei saa isältä lupaa tulla käymään meillä. Mies tietää itsekin että kuvio on sairas, mutta ei toistaiseksi näe mitään tietä ulos tilanteesta. Toivon, että sinä aloittaja olet viisaampi ja kovapäisempi, ja teet asiat niin kuin itsellesi ja perheellesi parhaaksi. Äitisi näkemyksillä voit pyyhkiä vaikka lattiaa.

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   11.6.25 19:25:59

Aikuistu! Sinulla on jo oma lapsi, mutta silti roikut äidissäsi. No, olen tosin tavannut nelikymppisen, joka tupakoi salaa äidiltään. Outoa oli minusta sekin, kun muuten tupakoi julkisesti.

En näin aikuisena ja luultavasti äitisi ikäisenä ollenkaan ymmärrä, miten sinä voit siitä syyllistyä, että käyt viihteellä, olet poissa kotoa ja muutenkin elät tavallista elämää. Jos saarnaa sinulle, niin hymyili iloisesti ja erikoisen onnellisen näköisenä, kehu että kyllä oli kivaa ja taidat lähteä seuraavanakin viikonloppuna. Ehkä se olisi äidillesi niin kova pala, että hiljenisi siihen tai tukehtuisi raivoonsa.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   11.6.25 19:29:25

"Annat mennä mummolaan ja kerrot rehellisesti järjestelystänne ja haistat paskat äidillesi jos alkaa vinkumaan."

No ihan juuri näin !!

Nyt on todella ihan viimeinen aika alkaa tarkastella tuota äitisuhdettasi !! On taatusti romahduksesi taustalla ollut asia ja siten käsiteltävä pois päiväjärjestyksestä ja mielestäsi painamasta. Jos et ole tätä vielä tajunnut (kun jokainen ketjua lukeva näkee kaavan ihan kirkkaasti) niin kiire avun pariin on todellinen. Ymmärrän, ettei kontrolloivan vanhemman lapsen ole helppo aina irroitella sitä napanuoraa tai pistää hanttiin tai tosiaan pitkään aikaan edes ymmärtää miten syvällisesti tuollainen sairasmielinen ihminen voi lähipiirinsä myrkyttää ja aivan elämän pilata, mutta nyt on todellakin sille aivan viimeiset hetket jos et halua näiden asioiden pääsevän omaan lapseesi asti vaikuttamaan ! On varmasti jo vaikuttanut, mutta on aikaa muuttaa kurssia. Niin äidin käytöstä teitä kohtaan (ei hän voi olla paheksuntaansa lapsellekaan ilmaisematta...) kuin sitä miten itse puolustat teitä sellaista käytöstä kohtaan ja siten esimerkkiä toimintamallista lapsellesi annat. Ihan oikeasti, edes lapsesi vuoksi jos et itsesi.

Lähettäjä: Ano 
Päivämäärä:   11.6.25 19:32:35

Sinun siis ilmeisesti pitäisi myös mennä äidillesi lapsen mukana? Jos äiti ei kerran saa erota lapsistaan hetkeksikään ennen kuin nämä lentävät itse pesästä?

Ei vitja millaista hölynpölyä!

Minä antaisin lapsen mennä mummolaan ja lähtisin omiin menoihini ihan suunnitelmien mukaan, enkä selittelisi mammalle yhtään mitään. Siinähän murjottaisi, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   11.6.25 20:37:42

Sanot, että isän ja lapsen laatuaikaa ja sinä olet pois jaloista

Lähettäjä: Imuri 
Päivämäärä:   11.6.25 21:01:14

Asia ei kuulu äidillesi pätkääkään. Sinun ei tarvitse kuunnella mitään kiukuttelua. Nyt vedät rajat!

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   11.6.25 21:11:01

Siis mitä hittoa, lapsi on 11 v ja äiti ei saisi mennä mihinkään tai käydä missään?!

Pienen vauvan kanssa se voi vaatia vähän järjestelyä, mutta että 11 v.. En kestä.

Äitisi on idiootti. Laske lapsi mummolaan, jos haluaa mennä, ja mene itse miten tykkäät.

Lähettäjä: Rx 
Päivämäärä:   11.6.25 21:32:52

Sulla on tosi toksinen äitisuhde. Suosittelen tarkastelemaan sitä ja sen aiheuttamia tunteita sussa. Ihan vaikka vaan siksi ettet siirrä toksisen äitisuhteesi aiheuttamia traumoja ja tunnelukkoja omaan lapseesi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.6.25 21:33:07

Heijastuisiko tuohon kenties omat muistelot, että ei itse käynyt missään ja kokee katkeruutta ja tylyttää, että muutkaan ei saa mennä.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   11.6.25 21:50:34

Pystyykö tuon tyypin kanssa keskustelemaan järkevästi ja kertomaan kuinka sairasta ja väärin hänen käytös on. Sinun ei tarvitse yhtään orjailla saati myöntää että välttelet konflikteja. Päin vastoin äitisi on saatava ymmärtämään että hänen käytös ei ole normaalia eikä hyväksyttävää ja hän itse ajaa ihmiset pois luotaan. Puhu sellaisena hetkenä kun ette kumpikaan käy kierroksilla. Sinä et tee mitään väärin eikä sinun tarvitse muuttua. Puuttuuko muiden lastensa menemisiin? Auttaisiko porukalla sanominen ja vaatimus että hän lopettaa tuollaisen tai ei näe enää ketään teistä tai lapsenlapsista.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   12.6.25 08:05:49

"luvassa on kunnon saarna, kiukuttelua ja syyllistämistä ja sen jälkeen on minua kohtaan todella kylmäkiskoinen pitkään"

MIKSI ANNAT AIKUISEN UHMISEN SAARNATA SINULLE?

Lähettäjä: mö 
Päivämäärä:   12.6.25 09:46:18

Sanot napakasti äidillesi että tämä on meille hyvä järjestely ja vaihdat puheenaihetta jos äitisi vielä natkuttaa asiasta.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   12.6.25 10:11:54

Huomaatteko, miten pälliviat periytyvät.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.6.25 10:20:55

Jos ihminen on tuon tapainen että ottaa asiakseen syyllistää niin ei hän näe metsää puilta, ei vaikka mikä porukka sanoisi. Häntä vie vaan se oma näkemys asioista ja se mieli on jo niin kieroutunut, että mikä tahansa tilanne, mikä viittaa sellaiseen, mistä saa kimmoketta, niin se otetaan siitä irti.

Olen seurannut näitä joitain vaikuttajia, mitkä näyttävät työntävän lapsen lähes päivittäin isovanhemmille. Näille ei varmaan sanota, että pitäisikö sinun joskus itsekin viettää aikaa lapsesi kanssa... kun mennään nauttimaan pr-matkaa ja sen jälkeen tulee aina uus matka ja aina uus matka ja sponssattu hotelliyö, niin eihän lapset tuollaseen elämään enää mitenkään sovi, vaan ne on pakko raijata jollekin muulle hoitoon...

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   12.6.25 10:26:52

Nyt varmaan kannattaa antaa välien viilentyä. Äitisi ei tarvitse asiasta tykätä mutta suunsa voi pitää supussa,

Lähettäjä: & 
Päivämäärä:   12.6.25 10:28:45

Mikähän vanhempia ihmisiä oikein vaivaa, minulla on hyvin samanlainen äiti :D

Äiti on nyt 60v ja elää sellaisessa maailmassa, jossa mikään mukava ei ole sallittua. Ruoka ei saa olla hyvää (suuttuu jos mausta ruokaa, rahan tuhlausta ja saattaa syödä enemmän kuin on pakko), harrastuksia ei saa olla (kotonakin on töitä tehtävänä, harrastukset maksaa), mitään ei saa ostaa uutena (esim kentälle aidat olisi pitänyt kaataa ja sahata omasta metsästä) ymsymsyms. Puhumattakaan siinä jos hänen nähtensä istahtaa alas.

Tilanteen tekee vielä pahemmaksi se, että veljeni elää näiden oppien mukaan, minä en. Yhdessä sitten "hyökkäävät" minua ja miestäni "vastaan" jos puhumme harrastuksista, matkoista, investoinneista yms. Olen koko ikäni tätä kuunnellut ja osaan sulkea korvani, mutta miestäni puolustan kyllä kovaan ääneen. Hänen perheessään on saanut aina ihan elää eikä ole tottunut tuollaiseen tuputukseen :D Voi kauhea sitten kun saamme lapsia, melkein mielenkiinnolla odotan mitä sitten keksitään.

Onneksi minulla on aina ollut kuitenkin isä tukena, vaikka hänkään ei kyllä suoraan äidille vastaan sano.

Aloittajalle tsempit! Tuollaisia ihmisiä et voi mitenkään miellyttää tuhoamatta omaa terveyttäsi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.6.25 10:35:39

11-v pärjää mummolassa yksin hyvin vaikka viikon. Lapsi perjantaina mummolaan ja maanantaina kotiin. Ja sanot että tämä tuli hyvään väliin kun sinulla oli peruuttamattomia suunnitelmia jo sovittuna. Mitä, missä ja miksi, ei kuulu sille. Jos kiukuttelee, se on hänen oma henkilökohtainen voivoinsa, ei sinun.

Teillä on kotona hyvä järjestely. Pitäkää kiinni siitä.

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   12.6.25 10:45:15

Miksi aloittaja yleensäkään haluat kovin paljon olla äitisi kanssa tekemisissä?

Tietenkin jos äitisi on sellainen, että kostaa sitten lapsellesi eikä halua tavata niin asia on eri. Toisaalta silloin kannattaisi katkaista välit kokonaan.

Mutta jos äitisi välit pysyvät hyvinä lapseesi ja hän syyllistää vain sinua niin ottaisin etäisyyttä. Oman mielenterveytesi kannalta varmaan parempi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.6.25 10:45:19

Meillä myös tämä!
Mikähän vanhempia ihmisiä oikein vaivaa, minulla on hyvin samanlainen äiti :D

Äiti on nyt 60v ja elää sellaisessa maailmassa, jossa mikään mukava ei ole sallittua.

Kaikki kulttuuri on nou, mistä nyt yleensä luulisi, että vanhemmat ihmiset tykkäävät. Kun olet itse käynyt teatterissa ja näen vaikka vanhempia pariskuntia siellä, ajattelen että en kyllä näe, että äitini kävisi täällä... en ole itsekään ollut mikään kulttuuri.ihminen mutta välillä on kiva käydä jossain. Museot on myös nou nou, samoin kahvilat, ne ovat täysin nou nou, myyjäiset, siis aivan kaikki kiva!

Eläkeläiset saisivat myös yleensä edullisemmin lippujakin tapahtumiin. Mitään näistä ei koskaan käytetä. Jotenkin surullista, ja kateellisena katson, jos joku menee äitinsä kanssa konserttiin tai näyttelyyn, meillä ei koskaan. Ehkä joku vanhempi ihminen voisi sanoa, miksi haluaa elää tällaista elämää...? Että ainoa missä käy koko elämänsä aikana, on lähiseudun k.-kauppa tai alepa. Ja kyse ei ainakaan ole meillä siitä, etteikö näihin olisi rahaa. Jos niissä ei päivittäin käy niin kyllä niissä voi käydä vaikka edes kerran vuodessa. Mutta ei...

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   12.6.25 11:02:42

Miten pisteen 60-v äiti on eläkkeellä?

Tämä teidän länkytys kuuskymppisistä sopii paremmin maalaisiin ysikymppisiin.

Me tämän päivän kuyskymppiset ollaan kasarinuoria, jotka elämme vielä tänä päivänäkin täysillä. Ja olemme työelämässäkin vielä vähintään viisi vuotta. Todennäköisesti kauemminkin.

Lähettäjä: & 
Päivämäärä:   12.6.25 11:13:50

* //

Omassa viestissäni yleistin varmasti liikaa. Esim mieheni ja useiden kavereideni vanhemmat ovat saman ikäisiä, mutta huomattavasti vapaamielisempiä. Tämä on varmasti kasvatuskysymys. Äitini tulee äärimmäisen konservatiivista perheestä, jossa sodan todella nuorena traumatisoitunut isä ja molemmat vanhempansa lapsena menettänyt äiti. Sukupolvien traumat siirtyy. Isäni äiti taas on aina ollut vapaamielinen, mm. ottanut avioeron huonosta suhteesta 60-luvun lopussa, jolloin se ei todellakaan ole ollut ok. Aina ansainnut omat rahansa, suhtautunut ennakkoluulottomasti ihmisiin ja elänyt elämää eikä rahaa tai muita ihmisiä varten.

Eihän siinä auta kuin seisoa muurina omien vanhempiensa ja lastensa välissä, että sukupolvitrauma jää siihen.

Lähettäjä: Kolmas täti 
Päivämäärä:   12.6.25 11:23:31

Tässä lienee kyse enemmän ihmistyypistä kuin iästä, vaikka ehkä korostuu iän myötä. Esimerkiksi omat vanhempani ovat aina olleet mestareita keksimään syitä, miksi jotain ei saisi tai kannattaisi tehdä sekä arvostelemaan muita. Aikani jaksoin pahoittaa mieleni siitä arvostelusta ja syyllistämisestä, sittemmin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Muita et voi muuttaa, vain omaa suhtautumista heihin.

Oma ratkaisuni on, että kerroin mahdollisimman vähän. Kaikki pääsivät vähemmällä.

Nyt äiti asuu yksin, mutta mitään ei voi tehdä tai missään käydä, vaikka kunto vielä hyvä. Olkoon sitten tekemättä, minua se ei estä. Itse pörrään salilla, lavatansseissa ja kulttuuririennoissa hänen ikätoveriensa ympäröimänä. Paheksukoon äitini ihan rauhassa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.6.25 11:25:11

"Rakas aloittaja, tottakai lähdet omaan menoosi. Ole onnellinen ja ylpeä miehestäsi, lapsestasi ja sinusta. Sinä sekä te kolme olette yhdessä se tärkein tässä kuviossa. Kyseessä on teidän elämänne ja kuulostaa että haasteista huolimatta elämässäsi on paljon hyvää ja sinulla on rakkauden arvoinen oma perhe.

Muut sukulaiset tulevat vasta tämän jälkeen. Jokaiselle saa maailmassa asettaa tietyt rajat. Rajojen asettaminen kuuluu elämään ja on erittäin tervettä.

Ei ole olemassa sellaista asemaa tai henkilöä, jossa kukaan on oikeutettu arvostelemaan toisen elämästä ihan mitä tahansa asiaa, jota sattuu haluamaan arvostella. Tämä koskee kaikkia. Aivan kaikkia. Taidat sisimmässäsi jo tietää kyllä ketä henkilöä edellinen myös koskee?"

^Tämä näin.

Juu, tiedän omasta kokemuksesta että se syyllistäminen on raskasta vaikka sitä ei kuuntelisikaan. Mutta missään nimessä et jätä omaa menoasi välistä siksi että äidilläsi on ongelmallinen ajatusmaailma. Syy ei millään tavoin ole sinun ja syyllisyyden sijaan sinun tulisi olla ylpeä siitä että olette miehesi kanssa löytäneet tuollaisen kaikille hyvän ratkaisun.