|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 11.6.25 12:41:49
Vuosi vuodelta tulee vaan vaikeempaa, vaikka luulis että käy toisinpäin. Tai sit oon oppinut arvostaa omaa aikaani, liikaako.
Nyt olen menossa toiselle paikkakunnalle yhteen tapahtumaan. Se asia selvisi sit yhdelle Suomesta tutulle miehelle, ei olla tavattu koskaan mutta juteltu välillä. (Mä en hae seuraa, vaikka sinkku olen)
Nyt hän ehdottaa että tavattais. Jotenkin heti tulee itelle semmonen ahdistus että perun koko menoni sinne ettei mun tarvi alkaa selittelee sitä etten halua siihen nyt mitään ylimääräistä. Mä nimittäin tiedän että tuun jännittää sitä tapaamista niin paljon että mun kokemus siitä tapahtumasta tulee jäämään huonoksi enkä pysty fiilistelee kun jännitän ja murehdin vaan sitä tapaamista. Oon vuoden jo odottanut tätä reissua ja nyt tekis mieli vaan jäädäkin kotiin. Hän on varmasti hyvä tyyppi mut en vaan ny jaksa mitään mies kuvioita, varsinkin miehen kanssa joka asuu ihan eri paikkakunnalla ja kaukana
|