|
Lähettäjä: eiie
Päivämäärä: 11.6.25 16:14:29
Kävin äsken kaupassa. Edelläni oli joku mies ja ehkä 5-6-vuotias lapsi. Lapsi yritti koko ajan mennä jo edeltä ulos, vaikka mies latoi vasta ostoksia hihnalle. Mies joutui moneen kertaan sanomaan, että "Tuu tänne isän viereen, et mene yksin ulos".
Kun olivat pakkaamassa ostoksia, meni lapsi siihen minun puolelleni pakkaustasolle polvilleen. En mahtunut siihen pakkaamaan ostoksiani.
Mies sanoi lapselle monta kertaa "Tule pois siitä, väistä vähän, toisen pitää päästä pakkaamaan, tule edestä pois, väistä nyt vähän". Lapsi vain venkoilee, mutta ei väistä. Lopulta puutuin itse ja tökkäisin lasta pari kertaa olkapäähän sanoen "Hei nyt edestä pois, minun pitää päästä pakkaamaan".
Mikä ihme siinä oikein on, ettei lapsia komenneta nykyään? Loputtomiin sanotaan ja sanotaan, muttei vaadita tottelemaan. Ei komenneta kunnolla, että menee kerralla jakeluun ja ensi kerralla ei tarvitse sanoa ollenkaan, tai riittää, että kerran sanoo nätisti.
Kun minä olin lapsi, tuli kyllä välitön palaute heti, eikä todellakaan maaniteltu loputtomiin. Minun isäni olisi kerran komentanut, ja olisin ollut kunnolla. Ei olisi kuunnellut yhtään vinkumista eikä katsonut turhaa venkoilua. Minulla ei olisi varmaankaan ollut edes lupaa mennä pakkaustasolle, eikä todellakaan jäädä siihen enää siinä vaiheessa, kun joku on tulossa siihen pakkaamaan omia ostoksiaan. Isä olisi kerran sanonut, että nyt edestä pois ja jos en olisi alkanut siirtyä, olisi riuhtaissut minut siitä ja sanonut, että toisten edessä ei saa olla.
Enkä minä olisi siitä rikki mennyt vaan olisin ollut tyytyväinen, kun olisi opetettu käyttäytymään. Olisin ehkä jopa saanut kehut siltä pakkaamaan tulleelta aikuiselta, joka olisi kiittänyt, että pyytämättä väistin.
Mutta nykyään olen kuullut todella monilta, että ei haluta, että lapsille tulee paha mieli. Lapsia ei saa komentaa ja lapsille ei saa näyttää ärtymystään, vaan pitää aina iloisena pyytää ja sanoa, ja odottaa, että lapsi itse haluaa tehdä pyydetyn asian.
Ja tämä voi tarkoittaa sitä, että lapsen vanhempi maanittelee lasta tekoiloisena pukemaan vaatteet, ja itse itkee, kun lapsi ei tottele. No ei kai se tottele, kun ei siltä vaadita mitään! Ei lapselle ole koskaan sanottu, että tee, kun aina tekoiloisena kysytään, että "Haluaisitko sinä laittaa ulkovaatteet päälle ja lähteä ulos", vaikka oikeasti ei ole kyse lapsen haluamisesta vaan lapsen on puettava, että vanhemmat ehtivät viedä hänet tarhaan ja mennä itse töihin.
Ja kun koskaan ei vaadita vanhempien toimesta mitään, on lapsi todella "hankala", varsinkin muiden kanssa ja hoidossa. Kun ei se ole oppinut, että aina ei loputtomiin odotella ja kysytä, että haluatko, vaan hoidossa saatetaan sanoa, että nyt teette kaikki tämän asian.
Ja sitten joskus, kun on pakko tedä asia X, lapsilta pyydetään itkien ja halaten anteeksi, kun "äiti/isä väkisin puki sinulle vaatteen päälle". Yhdessä itketään, kun nyt on niin paha mieli. Vanhemmalla siitä, että teki lapselle väkisin (laittoi sille housut jalkaan) ja lapsella siksi, kun ei loputtomiin odoteltukaan (vain tunti), että hän saisi päähänsä laittaa ne housut jalkaan. Ja kun ulos pakkaseen ei voi ilman housujakaan mennä, niin se ei ollut vaihtoehto, kun lapsi vietiin tarhaan polkupyörän kyydissä, ei lämpimässä autossa.
Katsokaa ihan oikeasti itse niiden lastenne perään ja kasvattakaa heitä. Ihan itse.
T: Nelikymppinen
|