Lähettäjä: ssjs
Päivämäärä: 10.6.25 10:22:35
Mikä ihme on tämä nykypäivän mentaliteetti, että kaikki on aina muiden syy, mikään ei ole oma vika ja kaikkeen etsitään jotakuta muuta syyllistä ja korvaajaa?
Ihan sama vaikka miten töpeksii, se ei ikinä ole oma vika vaan jonkun muun syy. Ja jos asiasta avautuu somessa / irl ja joku erehtyy mainitsemaan, että kyllä tuo oli ihan oma vika, niin saa kaikilta vihat niskaansa, koska eihän se nyt omaa syy ole ja kyllä tästä nyt pitää joku muu löytää vastuuseen.
Esim. menet väärään bussiin ja tajuat sen liian myöhään, nouset pois jollain pysäkillä ja menet toisella bussilla takaisin ja myöhästyt työhaastattelusta / konsertista / junasta. No siis kyllähän tuo oli jonkun muun syy. Bussin vika, mitä meni eri reittiä kuin mihin olit matkalla. Bussikuskin syy, kun ei bussiin noustessasi sanonut, että nouset nyt väärään bussiin. Työhaastattelijan / bändin / VR:n vika, kun odotti sinun olevan paikalla sovittuna aikana eikä tunnin myöhässä. Mutta oma syy tuo ei ollut, kun se oli jonkun muun syy!
Tänään näin somejulkaisun, jossa joku kertoi, että max 5 v lapsi yksin junassa ei ole riittävä syy vetää hätäjarrusta. Lapsi oli äitinsä kanssa nousemassa junaan, lapsi tuli edeltä ja äiti jäi rattaiden kanssa ulkopuolelle odottelemaan, että joku auttaa nostamaan rattaat junaan. Vaunun ovet menikin kiinni ja äiti jäi rattaiden kanssa asemalle. Juna lähti hitaasti liikkeelle, lapselle tuli hätä, joku veti hätäjarrusta. Kaikki päättyi hyvin, lapsi ja äiti saivat toisensa. Mutta siinäpä syyteltiin sitten kaikkia muita paitsi äitiä itseään siitä, että noin kävi. Eihän hän nyt siihen syyllinen ollut eikä ota siitä vastuuta!
No siis onhan se nyt jonkun muun syy! Junalaiturin syy, miksi ei pitänyt ovia auki. Taatusti satoi lunta ja vettä ja oli pakkasta nyt kesäkuun puolivälissä, kun juna lähtikin liikkeelle kun äiti vain lorvii asemalla! VR:n syy, kun ei pitänyt junaa paikallaan, kun äiti päästää lapsen yksikseen junaan ja jää seisoskelemaan asemalle.
Kun eihän tuo nyt mitenkään ole sen äidin oma syy, että noin kävi. Eihän nyt ketään voida vaatia sen vertaa käyttämään aivojaan, että jos tunkee rattaiden kanssa johonkin vaunuun, johon tarvitsee ulkopuolisen auttajan saadakseen rattaat kyytiin, niin silloin se lapsi on rattaissa eikä todellakaan kävele itsekseen junaan kun äiti jää odottelemaan junalaiturille, että kukahan auttaisi minua nostamaan nämä rattaat sisään. Kun eihän sitä äitiä nyt voida vaatia kääntymään selin, ja vetämään rattaita vaunuun, jos niitä ei saa suoraan pukattua. Kyllä hänen oli pakko jäädä seisomaan laiturille ja vaatia jotakuta auttamaan rattaiden nostamisessa.
Jestas sentään. Kun eihän nyt omia aivoja voi käyttää. Jonkun muun syy!!!!!!
Ja tiedoksi, että olen itsekin mennyt junavaunuun rattaiden kanssa. Eli tiedän kyllä, miten se tapahtuu. Mutten missään nimessä olisi päästänyt lasta yksinään junaan ja sitten jäänyt itse seisomaan laiturille ja odottelemaan, että joku tulisi nostamaan rattaita. Menen rattaiden kanssa vain sellaiseen vaunuun, johon saan rattaat itse ja joko lapsi on ollut rattaissa tai sitten jonkun tosien aikuisen kanssa. Tai sitten siinä on heti ollut joku (vaikka ventovieras), joka nostaa rattaita. En olisi jäänyt odottelemaan. Mutta tuosta on jo 10 v aikaa, kun minulla on ollut rattaissa istuvia lapsia.
Mutta nykypäivänähän minun ei tarvitse aivoja käyttää!!! Ei sitä voi vaatia!!! Kyllä olisin itsekin voinut päästää pikkulapsen yksin junaan ja jäädä asemalle vaikka katselemaan maisemia. Jonkun muun syy, jos juna lähtee nokan edestä kun minä vain odottelen!!
Kerran meinasi siskoni 1 v 7 kk lapsi livahtaa viereisen kerrostalon lukittuun rappukäytävään, kun joku tuli sieltä ulos. Minulla ei ollut sinne avainta. Ketä olisin syyttänyt, jos niin olisi käynyt? Ovea? Kiinteistön omistajaa? Rakennusta? No en ainakaan itseäni. Eihän se nyt minun syyni olisi ollut, että annan vikkelän taaperon mennä missä huvittaa enkä viitsi pysyä kannoilla. Jonkun muun syy!!! Onneksi kuitenkin ehdin singota perään ja saada ovenkahvasta kiinni. Muuten olisi pitänyt etsiä joku syyllinen sille, että pieni lapsi on yksinään rappukäytävässä, johon sillä ulos tulleellakaan ei ollut avainta, kun oli kaverinsa luona vierailulla ja sitten olisi pitänyt soitella sille kaverille. Mitä jos hän ei olisi vastannut? No sitten olisimme voineet syyttää häntä siitä että ovi ehti mennä kiinni!! Herranjestas sentään, kyllä siihen joku syyllinen on löydettävä!!! Ei se minun oma vikani kyllä mitenkään ole, että pieni lapsi on vahtimatta kun minä vain matelin jossain kauempana!!
|