Lähettäjä: Kääkkä 
Päivämäärä:   10.6.25 00:46:00

Olen ollut nuoresta asti onneton keksimään puheenaiheita enkä osaa olla oma itseni , rento ja mutkaton kun tapaan jonkun esim. Opettajan, lääkärin, korkeammassa virassa olevan henkilön tai ammattilaisen joka on vaatinut työtä ja älykkyyttä. En ole itsekään enää nuori, lähempänä eläkeikää ja oman alan osaaja mutta edelleen menen ihan kipsiin esim. Jos olen klinikalla hevoseni kanssa ja jään kahden kesken eläinlääkärin kanssa. Tunnen itseni tyhmäksi, huonoksi, ääliöksi.
Miksi en aikoinani lähtenyt opiskelemaan lääkikseen tai biologiaa mihin nuorena haaveilin. Vaan ei, hevoset veivät voiton ja talikonvarsi tuli tutuksi.
En kadu valintaani minulla on ollut onnellinen ja ihana elämä rakkaitten hevosten kanssa ja mahtava työ ja ehkä omalta osaltani voin olla ylpeäkin mutta ei vaan pääse eroon alitajuntaisesta huonommuuden tai vähäpätöisyyden tunteesta. Enhän edes osaa puhua mitään järkevää vaikka koko ikäni klinikoilla saanut hypätä milloin minkäkin syyn vuoksi.
Auttakaa nyt pääsemään tästä kompleksista eroon edes osittain että seuraavalla tallikäynnillä kun lääkäri tulee rokottamaan hevosia niin osaan edes vähän olla normaalimpi minä.

Lähettäjä: zzz 
Päivämäärä:   10.6.25 00:58:57

Auttaisiko sellainen ajatus, että ketään ei oikeastaan kiinnosta mitä teet tai puhut? Omaan jähmettymiseeni tämä auttaa vähän, mutta se jähmettyminen on osittain myös opittua. Sitä ikäänkuin asettuu tiettyyn rooliin, jossa kuuluu olla vähän "vajaa", etteivät muut tunne oloaan uhatuksi tai nöyryytetyksi.

Huomannut myös, että muiden toistuva ja turha kommentointi siitä miten minun on nuoruudessani käyttäytyä muiden ihmisten seurassa, on vaikuttanut myös. Sitä muuttuu sulkeutuneemmaksi, kun joku varmistelee tai ohjeistaa jotain hyvin arkista asiaa liikaa. Itseluottamus niissä tilanteissa katoaa.

Lähettäjä: Äö 
Päivämäärä:   10.6.25 02:01:54

Melkoisia ongelmia itsetunnon kanssa. Jos ne noin haittaavat arkea ja sosiaalista elämää, kannattaa jo miettiä jos hakeutuisi terapeutin juttusille.
Muistan kirjastossa nähneeni ihan useamman hyvän opuksen keskustelunaiheista ja seuraelämän piristämisestä, asiaa voi muuttaa ja opiskella. Käy katsomassa jos sieltä löytyisi jotain ajatuksia ja työkaluja mistä voisit hyötyä?

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   10.6.25 02:53:05

mulla on vahemmiten tullut huonossa liitossa kylkiäisenä vastaavanlainen alemmuuskompleksi.
Vaikka erosimme ja jouduin taistelemaan vaikeiden asioiden läpi niin itsetuntoni menetin ja epävarmuus omista vahvuuksista kasvoi.

Vaikka sanotaan että oikeita narsisteja on keskuudessamme vain se 1% , niin lottovoitto osu ja upposi siltä osin.
Nykyisinkin en uskalla paljon suutani avata vaikka olisi järkevääkin sanottavaa. Ennen sain jälkeenpäin aina kuulla kuinka tyhmä olen kun osallistuin johonkin keskusteluun tai tein jonkin huomautuksen.

Siinä sitä sitten kuunneltuani aloin häpeämään ja välttelemään keskusteluja muiden kanssa.
Tämä ei varmaan ollut sitä, mitä aloittaja haki.

Lähettäjä: deep 
Päivämäärä:   10.6.25 06:16:11

Miksi annat ammatin määritellä mielessäsi itsesi ja muiden ihmisten arvon? Kuka tai mikä sinulle on opettanut moisen ajattelutavan? Tuleeko tuo jostain lapsuuden asiasta, kerta olet kokenut moista nuoresta asti? Miksi edes vertaat itseäsi muihin ihmisiin tuolla tavalla ja ennenkaikkea miksi ihmeessä noin hassusti uskottelet itsellesi, että olisit jotenkin tyhmä, ääliö ja mitä sanoja nyt käytitkään itsesi kuvailuun?
Omat negatiiviset ajatukset on yksi ihmisen itsensä pahimmista vihollisista, mutta onneksi niitä voi kehittää ja työstää.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   10.6.25 06:52:58

Ei tarvitse klinikalla heittää mitään juttua. Riittää, että ymmärrät hoito-ohjeet ja osaat kysyä, jos joku on epäselvää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.6.25 07:53:25

Jonkin asteinen sos.tilanteiden pelko?

Lähettäjä: Akana 
Päivämäärä:   10.6.25 09:09:51

Tunnistan, mistä aloittaja puhuu. Isänpuolen suvussa aika monella on tapana suhtautua nuorempiinsa ylemmyydentuntoisesti. Isäni on yli 60-vuotias, ja hänen 90-vuotias isänsä yrittää edelleen neuvoa häntä esim. puunkaadossa kuin nuorta poikaa. :D Isä on kaatanut elämässään aika paljon puita ja tehnyt vähän muutakin käytännön osaamista ja järkeä vaativaa.

Itse olin lapsena kirjatoukka ja vähän isompana täysverinen heppatyttö, joten en oikein ollut isän mukana opettelemassa kaikkea käytännön puuhaamista. Nykyään tunnen itseni ihan uuvatiksi isääni verrattuna. Minun iässäni hän oli jo pitkään toiminut ammatissaan, asunut nuorena poikana pari talvea yksin sähköttömällä mökillä, kahden lapsen isä, korjasi itse autonsa, viljeli maata ja oli rakentanut äidin kanssa talon pitkälti omin käsin. Minulla on työ jota tekisi koulutettu apinakin, en ole koskaan edes vaihtanut autooni öljyjä, kävin maatalousopinnot mutta en oikeasti ymmärrä maataloudesta yhtään mitään jne. Olen saanut paljon tosi helpolla ja vaikka olenkin joutunut näkemään vaivaa ja käyttämään päätäni, niin kuitenkin paljon vähemmän kuin isä. Siksi alemmuudentunne.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   10.6.25 09:41:25

On vain hyvä, ettei ihminen hölötä. Jos haluatte keskustella vieraan ihmisen kanssa, sanokaa jotakin myönteistä ja tilanteeseen liittyvää.

Yhden ihmisen kanssa juttelisi vaikka tuntikausia, toisen kanssa on vaikea saada aikaan mitään puhumista, enkä ottaisi sitä henkilökohtaisena voittona tai tappiona kummassakaan tapauksessa. Klinikalla ajattelisin, että olen asiakas tai hevoshoitaja, en viihdyttäjä.

Lähettäjä: Kira 
Päivämäärä:   10.6.25 10:03:42

Huono itsetunto, sitä pitää kehittää. Minullakin oli nuorempana. Poikaystävä pyrki estämään etten lähtisi kouluun, töihin, harrastuksiin tai mihinkään missä minulle tulisi hyvä olo. Erosin ja lähdin sitten etsimään itseäni. Minulle on nyt täysin selvää se, että haluan elää omaa elämääni ja tehdä asioita mitä nautin. Olen opiskellut yliopistossa, mutta edelleen suurin haaveeni on palata myös hevoshommiin. Haluan siis tehdä töitä myös hevosten parissa. Itse en tunne mitään alemmuuskomplekseja muita kohtaan. Me kaikki olemme ihmisiä. Opiskelusi ei kerro sinusta paljoakaan tai mitä työtä teet, myös muut asiat merkitsevät. Terveys, onko läheisiä jne. Jos ei ole terveyttä tai läheisiä niin elämä muuttuu paljonkin. Yhtälailla se lääkäri voi ihailla kukkakaupan pitäjää siitä miten uskomatonta hommaa se on...

Lähettäjä: u.u 
Päivämäärä:   10.6.25 12:02:38

"Ei tarvitse klinikalla heittää mitään juttua. Riittää, että ymmärrät hoito-ohjeet ja osaat kysyä, jos joku on epäselvää."

Täysin tää! Ihan oikeasti nuo ammattilaiset ovat tyytyväisempiä jos asiakkaat ei höpise turhia.