Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   9.6.25 18:45:27

Onko jollain antaa vinkkejä tai neuvoja asiaan liittyen?

Lähettäjä: () 
Päivämäärä:   9.6.25 18:58:51

Ihan kuin kehen tahansa ihmiseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.25 19:04:29

Ihan kuten keneen tahansa ihmiseen tosiaan. Kannattaa jotain lukaista PTSDstä että on jonkinlaista alkeellista ymmärrystä asiasta, ja mielellään kuunnella mitä henkilö itse sanoo. Ei kannata yrittää puhua asiasta ellei hän sitä halua tehdä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.25 19:09:39

Ei kannata olettaa hänen tunteitaan: "tämä aihe varmasti tuntuu sinusta vaikealta.." esim radion ollessa päällä

Lähettäjä: Akana 
Päivämäärä:   9.6.25 19:41:56

Usein traumatisoitunut ihminen kaipaa enemmän kuuntelijaa kuin ratkaisuja. Eli kuuntele jos hän haluaa puhua, mutta älä painosta puhumaan.

Lähettäjä: .:. 
Päivämäärä:   9.6.25 21:24:37

Kysy häneltä itseltään, miten kannattaa toimia ja suhtautua. Ja ole ihan normaalisti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.6.25 21:41:42

En ole sodassa traumatisoitunut, mutta muutoin todella järkyttävällä, pitkällisellä ja kammottavalla tavalla. Minulla on c-ptsd ja vakava dissosiaatiohäiriö.

En oleta ihmisten käyttäytyvän mitenkään toisin kuin muitakaan kohtaan. Jos jotain kuitenkin sanoisin, niin ei yllätyksiä, vaan olen rennompi kun tiedän mitä tuleman pitää. Kivakin yllätys voi olla itselleni kauhistus. Yllättävä kosketus on sitä myös. Halaan mielelläni kyllä ystäviä ja jopa puolituttuja jos he tuntuvat "henkisesti hyvältä", kunhan ele on selvä ja näkyvä. Tuntemattomamman kohdalla arvostan, kun asia myös sanoitetaan, käsiä ojentaessa esim. "Saanko halata sua?" Sanoja ei tarvitse varoa ja sanoisin, että huumori trauman vuoksi voi kestää jopa enemmän, koska se on osa omaa puolustusta. Mutta kohdallani esim. seksualisoivat vitsit tai insestihuumori saa aikaan kyllä fyysistä kuvotusta. Olen ihan ihminen kuitenkin omine mieltymyksineni ja inhotuksineni. Eli oikeat jutut oppii tuntemaan vain tutustumalla. Traumoistani en puhu koskaan kellekään. Ehkä joskus jos sen aika tulee. Mutta sen uhriksi joutumisen on käynyt läpi, niin ei kyllä halua muiden niin kohtelevan. Vaan tavallisena, vahvana ihmisenä. Eikä trauman vuoksi vahvana, vaan ihan koska olen minä.

Kuvottavin tietämäni lause on sellainen, jossa sanotaan asioilla olevan tarkoitus. Miksi ihmeessä olisi ja kuka tai mikä on sitten niin sairaan tarkoitusperän luonut. Ei kiitos.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   9.6.25 22:04:57

Tapasin kerran nuoren miehen jonka veli oli tapettu ihan oksettavalla tavalla kavereidensa toimesta, jotka oli olleet myös tämän nuorukaisen tuttuja. Ylipäätään hän taisi olla kaulaansa myöten lirissä itsekin, vaikka varmasti olisi jo halunnut pois niistä kuvioista.
Mun ystävä pyysi kuskaamaan pojan jonnekin, ja siinä supisi myös tämän taustat. Juteltiin autossa ihan niitänäitä, mutta perillä huomasin että häntä arvelutti tuleva tapaaminen tms. Sanoin että jos on sellainen olo että ei kannata niin usko vaistojasi, tai jotain sinne päin. Kaverilla oli kyynel silmässä kun kiitti kyydistä ja lähti.
Varmaan oli traumatisoitunut veljensä takia, mutta ei olisi tullut mieleenkään kysellä että no mitenkä se homma oikein meni. Sellainen mun mielestä normaali ystävällisyys ja myötämielisyyskin tuntui olevan hänelle merkityksellistä.