|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 9.6.25 16:41:54
Menisitkö viettämään kesän grilli-iltaa miehen parhaanystävän vanhemmille, jonka äiti ei sinusta tykkää?
Tämä saattaa kuulustaa provolta, olisipa sitä. Olemme mieheni kanssa olleet 8v yhdessä. Miehelläni on lapsuudesta asti parasystävä ja ovat asuneetkin kämppiksinä monet vuodet ennenkuin molemmat löysi vaimot ja muuttivat erilleen. Sitä kautta molemmat osapuolet lähentyivät paljon molempien äiteihin aika läheiseksi ja molempien äidit piti molempia kuin omia lapsia. Mieheni ystävä oli jopa kutsuttu mieheni äidin hautajaisiin johon kutsuttiin vain läheisimmät. Tämän jälkeen miehen ystävän äiti totesi miehelleni että "adoptoi hänet ja on miehen uusi äiti".
Tulen mieheni ystävän kanssa hyvin toimeen keskenään. Ei mitään valittamista. Tulen myös hyvin toimeen tämän ystävän vaimon kanssa. Mutta tämän ystävän äidin kanssa en tule yhtään toimeen. Tai tulen, mutta olen todella ahdistunut hänen seurassaan. Tapasin hänet ensimmäisen kerran poikansa (eli mieheni ystävän) häävalmistujaisissa. Autoin 2x 12h päiviä miehen ystävän häävalmistujaisissa ilmaiseksi koska minua oli pyydetty ja olin halukas auttamaan. Koko valmistelun ajan, häiden ajan ja loppusiivouksenkin ajan tämä ystävän äiti katsoi minua kuin roskaa ja vaikka ei päin naamaa haukkunut niin saattoi hymyillä muille nauraen ja minua kun heti perään katsoi niin katsoi semmoisella ilmeellä kuin yrittäisin pilata kaiken. Minulle ei juurikaan suostunut edes puhumaan. Myöhemmin olen kuullut että hän ei tykkää että "yritän viedä mieheni" häneltä. Hän on kertonut mm. naamatusten miehelleni ettei päästä häntä muuttamaan pois puolivitsillä ja puolitosissaan. Minä ja mies olemme nimittäin molemmat miettineet muuttaa toiseen päähän Suomea ja se on ollut meidän yhteinen, mutta miehestä ensin lähtevä unelma. Miehen ystävän äiti pitää miestäni kuin omaa lasta ja ei tykkää yhtään ideasta ja minä olen nyt se paha ihminen joka yrittää tulla heidän väliinsä. Miehen ystävä eli tämän naisen poika on tätä minulle pahoitellut eli en ole vain luuloharha aiheesta. Huvittavinta tässä on se, että mieheni oikea äiti tykkäsi minusta paljon eikä meidän välillä ollut mitään draamaa ikinä.
Nyt meidät kutsuttiin grilli-iltaan sinne. Minut todennäköisesti vain miehen ystävän puolesta. Kun mies ilmoitti asiasta meenasin kieltämättä itkeä ahdistuksesta. En halua mennä toisen kotiin johon tietoisesti en ole tervetullut ihmisen toimesta joka ei minusta tykkää ja pitää pahana ihmisenä. Minua alkoi henkeä ahdistaa ajatuskin. Ehkä jopa katkeruutta että autoin hänen poikaansa ja häntäkin samalla hääjutuissa ja kiitollisuus on ilme että haluaisi sylkeä mun naamalle. Pystyn kyllä neutraalisti olemaan hänen kanssaan muualla mutta jotenkin menemällä hänen kotiin tuntuu että rikon jotain yksityisyyttä jota en halua rikkoa eikä mahdollista päästä pois ikävästä tilanteesta. Lukittaudun henkisesti tosi helposti minua ahdistavien ihmisten ympärillä joten katsoisin varmaan kelloa suurimman osan ajasta että milloin pääsee kotiin. Mies taas on semmonen että peruuttaa helposti itsekkin jos itse en mene, koska luulee että märehtisin asiasta yksin kotona. Haluan että mies menee mutta ilman minua sillä tiedän että hän tulee tämän ystävänä äidin kanssa hyvin toimeen. Olenko ilkeä jos jätän menemättä tai pitääkö kohteliaisuudesta vain mennä ja katsoa kun toinen ei tykkää sinusta yhtään?
|