|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 10.6.25 01:05:45
No voihan se tuttu olla puhtaasti mlkkukin. Mutta jos kysytään miten toimisin, niin vastaan, että todennäköisesti muuttuisin kärttyisäksi ja yrittäisin vältellä, vaikka oikeasti haluaisin kertoa jämäkästi rajani ja katsoa mihin se johtaa.
En ajattele että uuden tuttavuuden kanssa pitäisi ensimmäisenä alkaa käydä läpi, miten hän haluaa tulla kohdelluksi, vaan että on fiksua muistuttaa itselle, ettei toista kannata liikaa tulkita omista lähtökohdista käsin. Ja että kannattaa ensin tehdä hyvin selväksi, miten itse haluaa tulla kohdelluksi, ennen kuin kovasti loukkaantuu.
En tiedä, mitä tavallisen kanssakäymisen normit ovat sinulle, varmaan kaikki ovat esimerkiksi siitä samaa mieltä, ettei toista räitä kasvoille. Mutta kyllä työyhteisössäkin kannattaa olla selkeät, ääneen lausutut säännöt. Muistan kuinka jollain projektitoiminnan johtamisen kurssilla harjoiteltiin luomaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sujuvan yhteistyön edellytyksiä osallistamalla kaikki luomaan juuri kyseiselle ryhmälle sopivat säännöt.
Esimerkkinä väärinkäsityksiä aiheuttavasta erilaisuudesta: ihmiset ovat todella erilaisia keskustelijoita. Itse näen sen jatkumona, jonka toisessa päässä ovat ne, joille keskusteleminen on puhtaasti tiedon välittämistä ja jotka ennen muuta nauttivat mielipiteiden vaihtamisesta, toisessa päässä ne, joille juttelemisen ensisijainen tarkoitus on yhteenkuuluvuuden tunteen luominen ja vahvistaminen. Kun kaksi näin erilaista kohtaa, ensimmäinen luultavasti pitää toisen hymistelyä ja myötäilyä ihan sietämättömän epärehellisenä ja alentuvana, toinen puolestaan kokee ensimmäisen hyökkäävänä ja epämiellyttävänä päsmärinä. Kumpikin kuitenkin vain yrittää kohdella toista niin kuin toivoisi itse tulevansa kohdelluksi. Jos keskustelijat ymmärtäisivät missä mennään, ärsyttäisi paljon vähemmän ja olisi helpompi sovittaa omaa käyttäytymistä toisen mielen mukaiseksi.
|