Lähettäjä: 43 
Päivämäärä:   9.6.25 15:26:23

Kysymys ikätovereille: ymmärsittekö te nuorina ja nätteinä, millaista valtaa silloin piditte käsissänne?

Some ja deittipalvelut ovat tuoneet ainakin omaan tietoisuuteeni sen, miten valtavasti valinnanvaraa nuorella ja nätillä naisella on. On aina ollut, mutta nyt se on tuotu näkyviin. Kauneus on valuuttaa, jonka arvo on kultaakin kalliimpaa - jos sitä osaa käyttää.

Itse olin pieni, siro ja ihan oikeasti nätti nuori nainen. Silti olin aina häkeltynyt ja ihmeissäni, jos joku oli minusta kiinnostunut. Pidin kynsin ja hampain kiinni jälkikäteen ajateltuna aika onnettomista poikaystävistä, jotka eivät kunnolla edes halunneet tai arvostaneet minua.

Jos olisin se sama parikymppinen nyt, olisin paljon ronkelimpi. Yksikin epävarmuuden tai luottamuksenosoituksen puute miehen taholta, niin vaihtaisin parempaan. Perustaisin ehkä jonkun pikkutuhman lolita-henkisen OnlyFans-tilin. Tai menisin rikkaisiin naimisiin. Tai sokerideittailisin.

Olen yhä edelleen nuorekas ja säilyttänyt tietynlaisen söpöyden, ja miehet osoittavat kiinnostusta. Mutta miten paljon olisin voinut hyötyä nuoruuden viehätysvoimastani nuorempana! Ajatuskin harmittaa. Sen sijaan, että käytin koko parhaan vuosikymmenen vakuuttaakseni ensin yhtä, sitten toista miestä siitä, että kelpaan, olisin voinut olla kunnioittavissa suhteissa tai edes tienata rahaa tai turvata elintasoni.

Onko teillä muilla samanlaista "nuoruus meni hukkaan minussa" -fiilistä?

Lähettäjä: Viivi 
Päivämäärä:   9.6.25 15:31:27

Kyllä pidin itseäni nättinä silloin joskus 18-vuotiaasta ylöspäin. Ennen sitä olin tosi poikamainen ja vain kiinnostunut hevosista. Mitä vanhemmaksi tulin niin jotenkin tulin itsevarmemmaksi ja muodot kertyi oikeisiin kohtiin . Tai siis viihdyn itse tässä E/F-kuppikoossa paremmin kuin teininä B-kupissa. En ollut myöskään silloin vielä löytänyt omaa pukeutumistyyliä ja naisellisuutta. Halusin tavallaan ollaan vaan yksi äijistä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.6.25 15:32:53

Ei, ei ole samoja fiiliksiä.
Mä opiskelin saavuttaakseni haluamani elintasoa.
Ja vietin kivaa nuoruutta kivan poikakaverin kanssa.
Itsetuntoni oli kohdillaan jo nuorena, kiitos isälle hyvästä ja kannustavasta kasvatuksesta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.25 15:34:08

En ymmärtänyt tippaakaan. Tiesin kyllä että olin kaunis mutta näin pääosin vain epäkohdat joista nyt ymmärrän ettei epäkohtia edes ollut.

Katselin aivan hirveää käytöstä ekoilta poikaystäviltäni koska en osannut arvostaa itseäni enkä tajunnut että miten hiton arvokas ja upea olen. Olisin ansainnut kunnon kukka kämmenellä-kohtelua. Ihan selvä oli että minua hyväksikäytettiin.

Ymmärrän miksi miehet haluaa nuoria naisia. Ei vain ulkonäön takia vaan koska ne ovat niin mukautumishaluisia, eivät osaa pitää puoliaan, eivät ymmärrä arvoaan, sietävät kamalaa käytöstä ja ovat aivan liian luottavaisia ja viattomia.

Sitä taas en vieläkään ymmärrä että ulkonäöllä pitäisi hyötyä. Arvot on olleet mulle aina tärkeitä enkä silloin enkä edelleen lähtisi hyötymään ulkonäöstä. Mitä tällä edes tarkoitetaan? Että pyritään hankkimaan mies elättäjäksi?

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   9.6.25 15:34:58

Ymmärrän täysin mitä aloittaja tarkoittaa. Kyllä sen tavallaan silloin parikymppisenä tajusi, olin miesvaltaisessa paikassa töissä ja olen oikeastaan edelleen, tosin eri paikassa. Näin 33-vuotiaana täytyy myöntää, että vaikka onkin vielä nuori, niin ei ole enää niin hehkä mitä parikymppisenä. :D

Mutta kyllä, käytin sitä hyväkseni.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   9.6.25 15:38:54

En ymmärrä, en ole kokenut samaa. Pidin itseäni nuorempana nättinä ja niin pidän edelleen. Miehiltä sain huomiota silloin ja saan yhä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.25 15:45:38

En ole ikinä haaveillut seksityön tekemisestä, joten en samaistu. En koe, että ulkonäöllä tai keski-ikäisten kaljamahojen kuolaamisella olisi minulle mitään arvoa, silloin tai nyt.

Olen aina ollut hyvissä suhteissa tai lopettanut ne nopeaan.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   9.6.25 15:52:22

Pidin itseäni ihan nättinä, mutta en koskaan saanut niitä komeita miehiä joita olisin halunnut. Kiukutti kyllä, kun tajusin että en kelpaa. Ymmärsin hyvin miten kivaa ja paremmin asiat oli kauniilla ihmisillä. Todella epäreilu on maailma, niin tässä kuin monessa muussakin asiassa.

Lähettäjä: ennea 
Päivämäärä:   9.6.25 15:57:44

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 9.6.25 15:45:38

En ole ikinä haaveillut seksityön tekemisestä, joten en samaistu. En koe, että ulkonäöllä tai keski-ikäisten kaljamahojen kuolaamisella olisi minulle mitään arvoa, silloin tai nyt.

--
En itse lukenut aloitusta ihan noin suoraan vaikka siinä mietiskeltiin vaikka OF tilistä ja sokerideittailusta (joka käytännössä on seksiä rahasta). Mielestäni aloitus oli ihan jännää pohdiskelua miten nuoruutta ja sitä mitä silloin on käsissä voisi ehkä käyttää hyväksi. Ihan jos miettii vaikka sitä että nuorena ja nättinä saisi laadukasta miesseuraa usein..joo,miesseuraa saa kyllä vanhempanakin mutta oikeasti laadukasta. Joka tapauksessa ihan mielenkiintoista pohdiskelua ap:llä.

Lähettäjä: Lady D 
Päivämäärä:   9.6.25 15:58:31

Ymmärrän täysin, mitä aloittaja tarkoittaa! Ja kyllä, se näin yli nelikymppisenä harmittaa. Kun olisi tajunnut, ettei niissä dissaajissa ja alaspainajissa olisi tarvinnut roikkua. Vasta nyt olen saanut kunnioittavan ja arvostavan miehen suhteeseen kanssani. Koska en enää tyytynyt!
En oikeasti ymmärtänyt, miten kaunis nainen olin nuorena. Nyt kun katson kuviani, missä olen 20-vuotiaana, niin en tajua, miksen voinut nähdä sitä, mitä näen nyt.
Olisin pitelemätön, jos voisi yhdistää tämän hetkiset aivot ja silloisen ulkomuodon. Ja kyllä, saattaisin minäkin lyödä sillä rahoiksi.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   9.6.25 15:58:41

Oletko varma että olisit halunnut omaa moraalia laskea siihen että ''möisit'' itseäsi netissä? Minä en ainakaan. Eikä se kauneus yksistään takaa rikasta miestä elättämään. :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.25 16:05:21

"Mielestäni aloitus oli ihan jännää pohdiskelua miten nuoruutta ja sitä mitä silloin on käsissä voisi ehkä käyttää hyväksi."

Siis miten muuten sitä käytetään hyväksi?

"Ihan jos miettii vaikka sitä että nuorena ja nättinä saisi laadukasta miesseuraa usein..joo,miesseuraa saa kyllä vanhempanakin mutta oikeasti laadukasta. Joka tapauksessa ihan mielenkiintoista pohdiskelua ap:llä."

Mielenkiintoinen näkemys laadukkaasta. Itse en näe seksinnälkäisiä ja pinnallisia miehiä laadukkaana seurana. Päin vastoin. Lisäksi moni oman ikäinen oli täysin epäkypsä eikä kovin monia sitoutuminen kiinnostanut.

Koen että hyvä aviomies, joka rakastaa, on sitä laadukkainta miesseuraa mitä olla voi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.25 16:06:58

En ole pitänyt itseäni mitenkään erityisen nättinä, enkä ole ollut kovin ulkonäkökeskeinen. Kunhan olen elänyt jotenkin elämääni. Ei minua baareissa lähestyneet ne komeimmat. Nyt kun löysin vanhoja kuvia itsestäni, olin oikeasti aika sievä. Olisin varmasti voinut hyödyntää sitä enemmän. Mutta sain osakseni aika paljon vähättelyä, mikä lannisti.

Nyt päälle kolmikymppisenä on vielä jotain siitä jäljellä, toisaalta vanheneminen harmittaa mutta toisaalta ei. Niin moni pitää sinua nuorena sinisilmäisenä ja yrittää käyttää hyväksi, että se oli jo raskasta. Nuorempana oli myös paljon epävarmempi kaikesta. Lisäksi kun on opetettu käytöstavat jota muilla ei ollut, oli se vielä raskaampaa. Olen opetellut pitämään itsestäni, ja vanheneminenkin on tavallaan etuoikeus. Tykkään olla itsevarmempi ja sanoa takaisin. Näen naiseuden arvokkaampana kuin tyttömäisyyden.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   9.6.25 16:35:20

Tiesin olevani viehättävä mutta olo taisi olla kodukkaampi huonommin kohdeltuna, oikein sellainen kodikas olo kun saa samaa väheksyntää ja ohittamista mitä.omalta lapsuusperheeltä.

Rikkaus ei kyllä.ole mikään tärkein ominaisuus eikä kauneuskaan. Kunhan osaisi arvostaa itseään juuri sellsisena kuin on, inhimillisenä, niin ehkä tajuaisi edellyttää sitä samaa arvostusta muiltakin ja myös antaa sitä muille.

Lähettäjä: .:. 
Päivämäärä:   9.6.25 16:45:42

Enpä tiedä, nuorena liikuin paljon nuorten joukossa ja samalla tavalla nättejä ne kaikki muutkin oli, naiset ja miehet. En olisi halunnutkaan naarata mitään ukkoja.

Lähettäjä: () 
Päivämäärä:   9.6.25 16:46:41

Olin nuorempi, kyllä. Ja ehkä nuoruutta sokeasti ihailevissa piireissä nätimpi. Mutta nyt, yli nelikymppisenä, tällä itsevarmuudella ja tällä elämänkokemuksella en mistään hinnasta haluaisi olla parikymppinen. Enkä haluaisi olla tekemisissä pelkkää ulkokuorta arvostavien ihmisten kanssa.

Lähettäjä: Öhh 
Päivämäärä:   9.6.25 17:26:57

"Sen sijaan, että käytin koko parhaan vuosikymmenen vakuuttaakseni ensin yhtä, sitten toista miestä siitä, että kelpaan"

No en ole koskaan tehnyt mitään tällaista, joten ei, ei kaduta.

"Onko teillä muilla samanlaista "nuoruus meni hukkaan minussa" -fiilistä?"

Ei todellakaan. Olen mennyt ja nauttinut koko nuoruuteni, ei ole nuoruus jäänyt käyttämättä. Ja vaikka olisin uudestaan nuori, niin en todellakaan tekisi mitään of tai sokerideittailua. Rikkaisiin naimisiinkin on vähän niin ja näin, siinä on suuri vaara joutua altavastaajaksi ja vain sietämään asioita, joita ei tasaveroisessa suhteessa koskaan sietäisi.

Lähettäjä: kissa 
Päivämäärä:   9.6.25 17:30:49

Kaksikymppisenä ei nelikymppiset ukot itseä kiinnostaneet tippaakaan. Joten yhtälö olisi ollut sikäli mahdoton. Sitä vain haaveili poikaystävän kanssa tulevaisuudesta. Totta kai tajusin, että miehet kuolasivat läheisyydessäni, mutta se ahdisti kun epäkiinnostavat äijät lähestyivät ties millä verukkeilla. Yhden kesän olin viheralueiden hoitajana eräässä isohkossa yrityksessä, jossa oli paljon halleja ja niitä ympäröiviä viheralueita. Ruokalassa oli tuskaista, kun minä 18v. sain jatkuvasti kuulla niiltä ukkeleilta, miten ihanaa mun kanssa olisi tulla pihalle töihin.

En todellakaan ymmärtänyt silloin, että olisin tienannut monikymmenkertaisesti ihan muissa kuin puutarhatöissä. Mutta olisin tarvinnut koutsin, joka olisi ohjannut turvallisesti hyödyntämään sitä viehätysvoimaani (tosin en mitään varsinaista seksityötä varmasti olisi silloinkaan halunnut tehdä).

Huomasin muissakin töissä alle 30v. ollessani, että firmoissa naiset vihasivat minua, miehet haaveilivat minusta.

Lähettäjä: kerma 
Päivämäärä:   10.6.25 16:19:01

Kyllä täältä voisi löytyä vähän "sokeria" palstan nelikymppisille daameille ;)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.6.25 17:03:15

Yhden asian olen tässä elämän varrella oppinut: Ikinä, ei ikinä pidä antaa ilmaiseksi. Vain typerys tekee niin.

Lähettäjä: jaahas 
Päivämäärä:   10.6.25 17:48:21

Eipä pidä paikkaansa minun kohdallani. Alle 25 vuotiaana en meinannut kelvata kellekään, nyt 45 vuotiaana olisi vientiä vaikka kuinka. Ja laadukkaampaa tarjontaa. Hupaisaa sinänsä, että olen ihan samoissa mitoissa ja painossa kuin 20 vuotta sitten, mutta jokin tässä välillä muuttui. Nuorena murehdin kun ei kukaan huoli, nyt sitten piti hätistellä liikoja miehiä pois häiritsemästä...

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   10.6.25 18:10:05

Omasta mielestäni näytän kyllä paremmalta nyt parin kuukauden päästä kolmekymppisenä. Kun on löytänyt oman tyylin, tietää minkälaisella meikillä yms, näyttää paremmalta ja elämäntavat ovat terveellisemmät. Ryppyjä ei vielä omassa naamassa näy sekä ikä tuonut tietynlaista itsevarmuutta. Varmaan siis riippuu ihmisestä, kyllähän sitä huomiota sai nuorenakin mutta onko se määrä vai laatu tärkeämpää?

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   10.6.25 18:11:46

Omassa nuoruudessa ei ollut mitään OF-vaihtoehtoja. Jos olisi ryhtynyt seksityöhön, sitten se olisi ollut perinteistä prostituutiota, ehkä escort-keikkaa ja strippausta lisänä.

Olisi vaatinut todella kurinalaisen luonteen, ettei siinä olisi alkanut mennä liian lujaa, ja että olisi ymmärtänyt laittaa rahat säästöön ja sijoittaa. Opinnot olisivat varmasti jääneet.

Ehkä olisin lähtenyt hommiin Lontooseen, koska siellä liikkui kuitenkin raha eri tavalla, ja suomalaisia pidettiin nätteinä. Varmaan olisin päätynyt jonkun sutenöörin alaisuuteen (eli työtä ei olisi voinut jättää halutessaan), ja varmaan niissä piireissä huumeet olisivat tulleet kuvioon.

Eli ei hirveästi harmita, etten käyttänyt 'nuoruuden viehätysvoimaa' juuri tällaiseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.6.25 10:39:50

up

Lähettäjä: :/ 
Päivämäärä:   11.6.25 11:33:55

Tuskin sä mihkään lontooseen asti olisit päässytkään, vaan tyypillisesti vain Tukholmaan. Kuten Pelle Miljoonakin lauloi.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   11.6.25 11:41:37

Lontoossahan pyörittiin silloin usein. Tukholma taas oli henkisesti kaukana (ainakin keskinkertaisella kouluruotsilla ja rimaa hipoen suoritetulla virkamiesruotsilla).

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   11.6.25 12:09:44

Olisin minä voinut nuorena lähteä vaikka Norjaan leikkaamaan lohta ja tehdä hurjat rahat siellä kun ei ollut mitään sidoksia mihinkään, mutta ihan yhtä kaukainen ajatus sekin on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.6.25 12:36:40

En ymmärtänyt, annoin kahden ensimmäisen (ja viimeisen) poikakaverin nuijia muutenkin heiveröisen itsetuntoni niin matalaksi että meni yli kymmenen vuotta toipua edes siihen kuntoon, että kehtasin näyttäytyä ulkomaailmalle. Ja tuon ajan valokuvissa näkyy aika hemmetin kaunis, surullinen tyttö. :/ Eli todella hukkaan meni nuoruus parin taitavan m*lkun takia.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   11.6.25 12:43:12

En ymmärtänyt, mutta en silti todellakaan koe nuoruuteni menneen hukkaan.

Nyt 35-vuotiaana itsetunto on paljon paremmassa kunnossa eikä ulkonäkö ole enää niin tärkeässä roolissa.

Olen ihan tyytyväinen, että tuli opiskeltua jne niin turvaan sitä elintasoa sillä enkä ulkonäköni avulla.

Lähettäjä: äm 
Päivämäärä:   11.6.25 13:15:56

Minä en ollut nuorena kovinkaan nätti, olen mielestäni huomattavasti paremman näköinen nyt kun lähestyn neljääkymppiä. Nuoruuden kuuluu ollakin sellaista epävarmaa, itsensä etsimisen aikaa, enkä koe, että se meni mitenkään hukkaan. Ihanaa olla aikuinen nainen, joka saa mennä ja tehdä mitä tykkää, itse tienatuilla rahoilla.

Lähettäjä: Na 
Päivämäärä:   11.6.25 16:09:27

Ei sitä silloin ymmärtänyt samalla tavalla kuin nyt viiskymppisenä.

Lähettäjä: Miiu 
Päivämäärä:   11.6.25 17:13:31

Lopulta ulkonäöllä ja nuoruuden hehkeydellä ei tee paljoa, jos on tyhmä pää.

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   11.6.25 17:40:30

En ole koskaan ollut ulkonäkökeskeinen, joten ei, en tunnista aloittajan hakemaa ajatusta.

Se kyllä harmittaa, että olen ollut paskoissa parisuhteissa, mutta ei se ole ikäsidonnainen juttu. Samalla tavalla sitä voi antaa kohdella itseään huonosti teini-ikäisenä kuin nelikymppisenä. Silloin parikymppisenä tosin odotin miesten aikuistuvan ja kasvavan parisuhteen takia/myötä ja siksi siedin paskaa kohtelua. Nyt jos nelikymppisenä mies kohtelee huonosti, niin eihän se siitä enää miksikään muutu, sellainen se mies todennäköisesti nyt vaan on.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   11.6.25 18:25:40

Todellakin tajusin. Ja olen saanut kaikenlaista, mennyt mistä aita on matalin ja pistäny miehet töihin. Olen ollut antavinani ja sitten ehkä pihdannut, vaikka olisinkin saanut mitä olen halunnut.

Sitten löysin ihanan miehen ja nyt 45vuotiaana en enää saa ihailua enkä huomioita kuin ehkä vähän vanhemmilta miehiltä, mutta ei itseä enää kiinnosta se huomio.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   11.6.25 18:31:07

En tajunnut. Vasta nyt nelikymppisenä tajusin, edelleenkin nätti ja "saisin kenet vaan", mutta valinnanvaraa ei enää ole. Nuorena olis pitänyt olla valikoivampi, mut pyörin vaihtoehtopiireissä ja ihastuin renttuihin

Lähettäjä: Thoth 
Päivämäärä:   11.6.25 18:32:01

Ymmärsin sen, että ulkonäkö katoaa ja mitä voitit muka kilpaillessasi muiden ihan täysin yhtä kauniiden kasvojen kanssa... joita tulee aina lisää ja kauniimpia. Olisi voinut kilpailla siitä kuka on kaunein sisäisesti, millaisen suurimman vaikutuksen teit johonkuhun, auttamalla. Se olisi suurempaa kuin katoava unohtuva kauneus. Ei sinua kukaan kaiverra kiveen, kuten Nefertiriä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   11.6.25 18:35:37

Kauniiksi minua kehuttiin ja kehutaan välillä vieläkin, olen nyt 30. Totta kai näytän vanhemmalta kuin parikymppisenä (esim. pieniä juonteita silmien alla), mutta se on ihan luonnollista eikä juuri haittaa.

Mielestäni näytän nyt paremmalta, kuin silloin - tyylini oli teininä ja parikymppisenä aika hirveä enkä osannut meikata kovin hyvin :D Nykynuoret osaa paljon paremmin. Lisäksi aloin käymään salilla vasta 25 ikävuoden tienoilla, ja olen nyt paremmassa fyysisessä kunnossa, kuin ikinä. Painoa on enemmän, mutta siitä iso osa on lihasta. Ennen olin vähän sellainen "lötkö".

Ehkä kuitenkin parasta on se, että minulla on nykyään hyvä itsetunto enkä hyväksy enää huonoa kohtelua. Eli sama tarina minulla, kuin monella muullakin - kulutin ison osan nuoruudestani surkeassa parisuhteessa, jossa koin henkistä ja myös fyysistä väkivaltaa. P*ska kokemus, mutta kyllä se jotain opetti.

Minusta on myös tärkeää rakentaa esim. ammatillista osaamista ja ylipäätään persoonaa niin, ettei koko itsetunto ja minäkuva ole vain ulkonäön varassa. Koska kukaan ei näytä ikuisesti kaksikymppiseltä.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   11.6.25 19:03:30

Vaikka vedätinkin miehiä katsastusasemalta yliopistoon baareista puhumattakaan niin ei se ulkonäkö mua määrittänyt. Olen vaan aina ollut tasa-arvon kannattaja ja kohdellut miehiä kuin objekteja, jos siitä oli jotain hyötyä tai se oli hauskaa tai joskus varmaan olen ihan antanut opetuksen esim. naimisissa olevalle vonkarille.

Silti mua määritti harrastukset, opinnot, työ ja kaverit. Miehien vikittely, liehittely ja siitä hyötyminen meni sivussa kun ja jos oli tarve tai vaikka ei aina ollutkaan mutta huomion keskipisteenä oleminen on vaan ollut aina luonnollista. Lisäksi olen dumpannut monta @!#$ä viime metrillä ja noh, kyllä se ihan hyvältä aina tuntui naisten puolesta välillä vähän kostaa.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   11.6.25 22:24:41

En pitänyt itseäni nättinä vaan lähinnä liian lihavana. Jälkikäteen näkee kuvista, että olin nätti ja hoikka mutta muodokas.

Sain ihan liikaa huomiota pojilta ja miehiltä suunnilleen kaikkialla niin koulussa, riparilla kuin kesätyöpaikoissakin jostain 12-13-vuotiaasta lähtien. En olisi halunnut saada moista huomiota lainkaan: kourimista, kähmimistä, halaamisyrityksiä, tissikommentteja, persekommentteja, ja erinäisiä iskuyrityksiä useampia vuosia itseäni vanhemmilta, oman ikäisiltä en lainkaan iskuyrityksiä. Lukiossa, amkissa ja yliopistossa ikäiseni luokkakaverit ja vuosikurssilaiset osasivat onneksi käyttäytyä, ja kun perustin perheen varsin nuorena (19), sain hyvän tekosyyn olla käymättä opiskelun lisäksi juuri missään, en siis edes opiskeluriennoissa käynyt kuin ihan pari kertaa.

Aikas kuvottavalta kuulostaa, että olisi muka pitänyt ulkoisia avuja käyttää hyödyksi, yöks. Nupin sisältö, kouluttautuminen ja erisorttiset lahjakkuudet on kantaneet ihan riittävästi, ei tartte pelätä rupsahtamista tai muuta ulkoista heikentymistä, kun ei ole ulkoisin keinoin asemaansa, elintasoansa ja muuta elämäänsä rakentanut.