Lähettäjä: Lasikko 
Päivämäärä:   9.6.25 14:08:37

Mä olen vuosien varrella yrittänyt elämäntapamuutosta lukemattomia kertoja ja ikinä se ei tartu.

En oikein tiedä missä menee vikaan. Vaikka kuinka yritän luoda uusia tapoja ja rutiineja, laitan kännykkään muistutuksia syömisestä ja laadin kauppalistoja ja yritän suunnitella etukäteen syömisiä ja tekemisiä niin mikään ei oikein pidä.
Olen yrittänyt tehdä pieniä muutoksia yhden kerrallaan mutta ei nekään tartu.
Aina on jotain miksi lipsun takaisin siihen vanhaan rutiinittomuuteen ja helppouteen.

Tiedostan että yksi syy on siinä että mieluummin laittaisin legoja kenkiin ja juoksisin 3km kuin viettäisin keittiössä yhtään enempää aikaa kun elossa olemisen kannalta on pakko, enkä tiedä miten tätä mentaliteettia muuttaisin.

Paino vain jatkaa nousuaan ja mun vïtutuskäyrä siinä samalla. Tietoa on vaikka kuinka ja voisin pitää varmasti lyhyen seminaarin ruuan, ravintoaineiden ja liikunnan tärkeydestä mutta käytäntöön en niitä saa.

Kuntosalilla käyn "kiireiden" eli tekosyiden salliessa 2-4krt / vko mutta eihän se nollaa sitä kaikkea moskaa mitä suuhuni työnnän.

En mä varsinaisesti apuja ollut vailla, ehkä vertaistukea korkeintaan mutta enemmän halusin avautua.

Laiska mikä laiska.

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   9.6.25 14:13:53

Meal prepping. Ihan lyömätön vaihtoehto. Ota vaikka yksi päivä viikosta sille kokkaukselle ja tee ruokaa ns komppanialle. Osan laitat pakkaseen, josta voit ottaa sitten kun ei kiinnosta yhtään ja loput jaat jääkaappiin annoskokoisiin pakasterasioihin, jotka on helppo tyrkätä mikroon. Hukkaa kasviksia keittoihin ja kastikkeisiin, niin et tarvitse välttämättä edes lisukesalaatteja.

Esim. mä tein eilen pellillisen uunikasviksia, josta syön 3-4 kertaa ja siihen proteiinilisäksi tofua eli 2pv ruuat (lounas+päivällinen).

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.6.25 14:15:59

Älä lyö päätä seinään vaan etsi tapoja, jotka sopii sulle. Ja nekin tavat jotka sopii eivät ikinä ole täydellisiä, muista sekin.

Miten saisit terveellisestä ruuasta helppoa?

Lähettäjä: loffe 
Päivämäärä:   9.6.25 14:16:29

Yritä päästä siitä "moskasta" eroon, eli älä osta sitä. Älä edes mene niiden hyllyjen lähelle kaupassa. Älä lue tarjouksia, joissa esitellään jäätelöitä ja ties mitä rasva-sokerimössöä.

Sokerikoukusta irrottautuminen on se prosessin vaikein osio, kun olet irti, ei enää tee mieli sokeria.

Lähettäjä: Lasikko 
Päivämäärä:   9.6.25 14:23:30

Mulla ei oo varsinaisesti sokeri tai herkut ongelmana, vaan "pikaruoka" ja einekset.

Mulla on sillä tavalla korvien välissä vikaa että en pysty syömään samaa ruokaa kuin maksimissaan kolme päivää, mealpreppaus kaatuu aina siihen että torstaina etoo ajatus syödä ruokaa joka on valmistettu sunnuntaina.

Preppasin pakastimeenkin ja sinne ne aina jää, koska sit kun nälkä on en ikinä malta odottaa että se ruoka sulaa vaan se on saatava _just nyt_.
Ja kolmen viikon päästä en enää edes muista että siellä on jotain mitä voi syödä, koska poissa silmistä on poissa mielestä.

Eli käytännössä syön voileipiä, mikroeineksiä, nuudeleita ja tonnikalaa (joskus pakastevihanneksia siihen jos oon oikein reipas), pakastepizzoja yms. Erittäin harvoin teen ihan oikeaa ruokaa.

Hedelmiä mulla on aina kotona ja niitä napostelen välipaloina koska ne on vaan helppo ottaa ja syödä ilman vaivannäköä.

Lähettäjä: jej 
Päivämäärä:   9.6.25 14:33:36

Tiedän tunteen. Minullakin on vaikeuksia luoda uusia, järkeviä rutiineja. En siis edes yritä olla itselleni liian ankara.

Ei kannata aloittaa liian isosti. Tekee pieniä muutoksia ja sellaisia, että niitä kykenee ylläpitämään edes jotenkin, ja niistä lipsuminen tai vähän oikominen ei ole maailmanloppu. Nyt kun et pysy uusissa rutiineissasi, niin ne ovat sinulle liian vaikeat toteutettaviksi. Älä syö kellon kanssa jos se on työlästä. Ja kun syöt, niin syö järkevä määrä ja älä ota lisää vaan juo lopuksi reilusti vettä, odota jonkin aikaa, keksi muuta tekemistä kuin syöminen, jne.

Minä en ole koskaan tykännyt ruuanlaitosta. En nauti siitä yhtään. En oikein edes osaa kokata. Mutta rakastan sitä, että joku muu kokkaa. Syöminenkin on kivaa.

Olen omia kokkailujani helpottanut pienillä asioilla. Esim. porkkanat ja kesäkurpitsat vedän silpuksi raastinraudan karkealla terällä. Nopeaa ja helppoa ja kypsyy nopeasti. Kaalin vedän juustohöylällä suikaleiksi, saa nopeasti paljon aikaan ja kypsyy nopeasti. Kokkaan aineksista, jotka eivät vaadi tuntien hauduttelua. Kokkaan paljon kerralla, ettei tarvitse joka päivä olla hellan ääressä. Ruokavalioni on melko yksinkertainen ihan siksi, etten jaksa kokata ihan kamalasti.

Lyhytkin lenkki on parempi kuin ei mitään, esim. kierros korttelin ympäri (700 m) ehtii vetää joka päivä, jos ei ehdi tai jaksa lähteä pidemmälle lenkille. Kotonakin voi jumpata tehokkaasti, jos ei ehdi/jaksa lähteä salille. Vähän on parempi kuin ei yhtään mitään.

Sain oman painonnousuni pysähtymään ja painoa jo vähän alas vähemmänhiilarisella ruokavaliolla. En siis todellakaan karppaa tai ole keto, mutta jätin vehnän pois enkä lisää sokeria mihinkään. En käytä myöskään makeutusainetta. Jos esim. mehukeitossa on sokeria, niin olkoot. En syö sitä kuitenkaan kuin välillä. Liian tiukkis en viitsi olla, koska se tekisi elämästä vaikeaa.

Ostan peruselintarvikkeita, joita on helppo syödä ja niistä on helppo kokata. Saatan esim. paistaa 3 kanankoipea, jokainen omassa lasivuoassaan, ja se vuoka toimii sitten astiana jääkaapissa (astioihin on kannet) ja myös lautasena, eli siitä voi suoraan syödä. Syön ensin kanankoiven siitä astiasta, siten laitan siihen reippaasti raejuustoa, sotken siihen mausterasvaan ja syön sitten ne. Lisäksi voin syödä vaikka pätkän kurkkua, porkkanoita, tms. Ei niitä tarvitse pilkkoaa, voi syödä ihan sellaisenaan. Hyvä vhh-ateria.

Mehut ja limsat jätin kokonaan pois. Vettä on aina jossain isommassa astiassa, joku yli puolen litran kuppi, josta juon, niin ei tarvitse koko ajan täyttää.

Ei minulla edes ole mitään tarkkaa rutiinia enkä syö kellon mukaan. Syön kun on nälkä ja sopiva aika. Mutta syön järkeviä ruokia, en mässää turhuuksilla enkä mätä itseäni ähkyyn.

Osta kaappeihin vain uuteen elämääntapaasi sopivia aineksia, niin ruokavalion muuttaminen on helpompaa. Tietenkin se on työlästä, jos aina jäätelöpakka kiljuu pakastimessa ja suklaalevy rapisee vetolaatikossa ja telkkarin edessä on karkkipussi. Jätä kaikki nuo kauppaan ja täytä kaapit kasviksilla, raejuustolla, lihalla, tai mitä nyt syötkään.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   9.6.25 14:36:57

"mealpreppaus kaatuu aina siihen että torstaina etoo ajatus syödä ruokaa joka on valmistettu sunnuntaina."

Mietipä kauanko ne einekset seisoo tehtaalla ja kaupan hyllyissä, ei ihan 4pv riitä. :D Ota pari kokkauspäivää, vaikka se sunnuntai ja keskiviikko.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.25 14:37:53

Suosittelen kirjaa Pura rutiinit atomeiksi
https://www.adlibris.com/fi/kirja/pura-rutiinit-atomeiksi-9789524519649

Lähettäjä: ouU 
Päivämäärä:   9.6.25 14:39:49

Eipä sinua voi paljoa edes tukea, jos et ole valmis tekemään mitään muutoksen eteen. Turha neuvoa, miten saisit vaihdettua syömisiäsi terveellisempiin, kun valitat kuitenkin etkä viitsi tehdä mitään.

Lähettäjä: Lasikko 
Päivämäärä:   9.6.25 14:46:15

No sehän se siinä onkin kun en viitsi. Enkä tarvitse neuvoja, koska tiedän jo aivoissani kaikki nämä mitä yllä on lueteltu ja kokeillutkin kaikkia. Mutta tietäminen ei tarkoita sitä että pystyisin tai jaksaisin tai viitsisin tehdä niiden tietojen mukaan.

Mut hirveen kiva että pääsit olemaan ankeuttaja. Onko nyt parempi mieli?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.25 15:03:08

Ajattelua voisit yrittää muuttaa, esim. sanoit että ruoka jää pakastimesta syömättä, kun haluat sen heti, niin ei ehdi sulattaa. Kuitenkin voit tämän pakastinruuan korvata pakastepitsalla. Pakastepitsan tekeminen vie yhtä kauan aikaa, kun mikrossa pakastimesta ruuan sulattaminen. Eli asennemuutoksia tarvii, tee aina yksi pieni muutos kerrallaan.

Koen siis itse välillä tuota samaa tuskaa, välillä pääsen hyvin rytmiin ja teen ruuat kahtena päivänä (su ja ke) viikossa. Kaikki ruuat kuitenkin nopeita valmistaa eli teen 4 ruokaa kolmelle päivälle alle kahden tunnin. Jos vaikka viikon verran lepsuilen ja syön enemmän valmis- / noutoruokia, tuntuu tuohon kokkausrytmiin palaaminen todella tuskaiselta. Tähän ei auta muu kuin konkreettisesti laskea, kuinka paljon säästän aikaa sillä että teen ruuat kerralla, kuin käyttäisin joka päivä vähän aikaa valmistuksiin.

Lähettäjä: edke 
Päivämäärä:   9.6.25 15:17:13

Kerrotko aloittaja ihan konkreettisesti, että miten sinua pitäisi tukea, kun vastaat kaikkeen, ettet viitsi? Ja kun neuvoja et tarvitse, kun tiedät jo kaiken, niin mitä tähän ketjuun pitäisi kommentoida?

Esim. niitä pakastimessa olevia ruokia voit ottaa jääkaappiin sulamaan jo edellisenä päivänä niin seuraavaksi päiväksi on ruokaa. Jos kuitenkin jaksat sen einesruuan lämmittää mikrossa tai laittaa pizzan uuniin, niin miten muka et jaksa laittaa mikroon tai uuniin sitä ruokaa, jonka otit pakastimesta?

Ja jos jaksat laittaa einespizzan uuniin, niin miten et jaksa kipata uunipellille vaikka pakastekasviksia, öljyä, mausteita, sekoittaa, tunkea uuniin, ja sillä aikaa kun ne paistuvat, niin raastaa juustoa, ottaa pellin pois uunista, ripotella juustoraasteen päälle, laittaa takaisin uuniin. Saisit pellillisen uunikasviksia ja mahan täyteen, mutta huomattavasti terveellisemmin kuin sillä pakastepizzalla.

Kun et viitsi. Et, vaikka juustoraasteenkin saisit ostettua kaupasta valmiina.

Joten miten sinua voi tukea, kun väniset ja vingut? Auttaahan ei kannata, kun et apua tarvitse.

Lähettäjä: Lasikko 
Päivämäärä:   9.6.25 15:22:02

Mä haluan vänistä ja vinkua sellaisten ihmisten kanssa joilla on samoja ongelmia, se on sitä vertaistukea.

En sellaisten besserwissereiden "tukea" jolla ei ole mitään kokemuspohjaa miten hankalaa on hakata päätä seinään ja mollata itseään jokaisen epäonnistumisen jälkeen.

Lähettäjä: edke 
Päivämäärä:   9.6.25 15:52:26

No ihan selvästi, kun sinulle ei kelpaa edes sellaisten henkilöiden kommentit, joilla on itselläänkin ollut hankaluuksia muuttaa rutiineja. Veetuunnut noista kommenteista, koska he ovat tehneet muutoksia joihin kykenevät ja sinä vastaat, ettet tarvitse neuvoja, koska et jaksa tehdä mitään.

Et edes vastaa niille, jotka kysyvät, että miten pakkasesta otettavan ruuan laittaminen mikroon tai uuniin eroaa pakastepizzan tai einesruuan laittamisesta mikroon tai uuniin.

Lähettäjä: Sipuli 
Päivämäärä:   9.6.25 15:53:18

Se riippuu temperamenttityypistä. Rutiinien muodostuminen on joko vaikeaa tai helppoa temperamenttityypistä riippuen. Tämä ei ole mitään horoskooppi-pseudotiedettä ja asiaan voi tutustua jos kiinnostaa. Liisa Keltikangas-Järvinen näistä kirjoittaa.

Aloittaja, kuten itsekin olen, on matalan rytmisyyden tyyppiä.

"Rytmisyys tarkoittaa sekä biologisten toimintojen rytmiä, kuten ilta- ja aamu-unisuutta, toimintojen säännöllisyyttä  että yleistä järjestelmällisyyttä. Rytmisyys määrää, mihin vuorokauden aikaan ihminen on tehokkaimmillaan. Joillekin yhteiskunnan aikataulun mukaan toiminen on luontevaaa ja jotkut voivat harjaantua siihen pakon edessä, mutta kokonaan rytmiään ei voi muuttaa.

Temperamenttitutkimus on auttanut ymmärtämään, miksi vuorotyö on toisille suuri fyysinen rasite ja toisille helppoa. 

Korkeaan rytmisyyteen liittyy tarve säännöllisyydelle työssä ja elämässä. Jos ihmisen rytmisyys on korkea, hänen sisäinen kellonsa on tarkka, jopa joustamaton, ja biologiset toimintansa säännöllisiä. Hän tarvitsee lounaan juuri määräaikaan, koska muuten hän hermostuu ja saa päänsäryn. 

Aikuisella korkea rytmisyys tarkoittaa biologisten toimintojen säännönmukaisuuden  lisäksi myös järjestelmällisyyttä kaikessa elämässä. Asioille on aikansa ja esineille paikkansa. Järjestys tarkoittaa elämän hallintaa. Rytmisesti korkean ihmisen ajatuksetkin ovat järjestyksessä, ja häntä ärsyttää ihmisten hyppelehtiminen asiasta toiseen hänen puhuessaan. Säännönmukaisuus tekee hänen toimistaan ennustettavia. Hänen arkensa on organisoitu selkeillä rutiineilla ja säännöillä.

Matala rytmisyys tarkoittaa joustavuutta biologisten toimintojen säännöllisyydessä ja järjestelmällisyydessä. Matalan rytmisyyden omaavan henkilön sisäinen kello ei kerro, milloin syödä tai nukkua. Jos työt sitä vaatii hän voi hyvin jättää muutamana yönä unet pariin tuntiin ja nukkua sen jälkeen enemmän. Hänen arkensa ei ole järjestelmällistä, niihin ei sisälly rutiineja eikä hänellä ole orjuuttavia tapoja. Matalaan rytmisyyteen kuuluva joustavuus usein kuitenkin helpottaa elämää, jos elämässä säilyy edes jonkinlainen järjestys. 

Korkean ja matalan rytmisyyden omaavat ihmiset ymmärtävät huonosti toisiaan.  Korkean rytmisyyden omaavan mielestä järjestelmällisyys on vain viitsimistä eikä hän voi ymmärtää ihmistä, joka haluaa pitää huoneensa epäjärjestyksessä, ei viitsi tehdä kunnollisia suunnitelmia päivälle, ryntää joka paikkaan viime tipassa eikä edes yritä saada arkeaan järjestykseen.

Matalan rymisyyden omaavan mielestä ihminen, jolla on joka asialle säännöt ja jonka päivä on organisoitu ja suunniteltu ja ajatuksetkin oikeassa lokerossa, on tylsä, pahimmillaan kestämätön. Matalan rytmisyyden ihmistä ahdistaa pelkkä ajatus viimeiseen saakka ohjelmoidusta elämästä, jossa mitään ei tehdä spontaanisti.

Korkeaa rytmisyyttä pidetään työelämässä usein vastuuntuntona ja tehokkuutena. Jokin yhteys näillä asioilla saattaa olla: usein työteho paranee, kun paperit ovat järjestyksessä ja löytyvät tarvittaessa. Rytmisyys on kuitenkin vain toimintatapa. Työhuoneen siisteys ei korreloi ihmisen vastuuntuntoon, eikä hänen rutiineistaan voi päätellä mitään hänen velvollisuudentunnostaan. Matala rytmisyys ei tarkoita matalaa elämänhallintaa; se tarkoittaa vain rutiinien ja järjestelmällisyyden puutetta."

Lähettäjä: Lasikko 
Päivämäärä:   9.6.25 17:02:53

"Et edes vastaa niille, jotka kysyvät, että miten pakkasesta otettavan ruuan laittaminen mikroon tai uuniin eroaa pakastepizzan tai einesruuan laittamisesta mikroon tai uuniin."

Sorry etten huomannut tätä. Liittyy siihen samaan vikaan korvien välissä jonka mielestä kolme päivää vanha ruoka jääkaapissa on ällöttävää, koska pakastetun ruuan koostumus on yleensä aika oksettavaa muhjua. Eikä makukaan ole yleensä kovin kummoinen, etenkään jos olen itse tehnyt ruuan.

Tossa matalarytmisyydessä on varmaan joku pointti, koska mun elämä on sellaista tulipalojen hallintaa ja kaaosta siellä täällä. Jos mulla ei ole mitään ulkoista tekijää, esim työtä rytmittämässä mun elämää ni mulla ei ois yhtä ainutta rutiinia tai aikataulua minkä mukaan eläisin.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   9.6.25 17:26:24

Mitä vikaa niissä nuudeleissa on? Lisäät niihin vähän vaikkapa nokkosrouhetta ja tofua, ja siinä on aivan sopiva kerta-annos, jos et tahdo, että maailma pyörii ruoan ympärillä.

Tom Yum on paras.

Lähettäjä: Syöjätär 
Päivämäärä:   9.6.25 17:47:11

Se, mitä syöt, vaikuttaa niin monella tapaa voittoon ja jaksamiseen, että siihen todellakin kannattaa panostaa. Mitä jos kääntäisit ajatusmallin niin, että hemmottelet itseäsi ruoalla, joka tekee sinulle hyvää? Siis moskan sijaan terveellistä ravintoa, josta kehosi saa tarvitsemansa.

Opettele laittamaan hyvää ruokaa. Netistä löytyy reseptejä helposta vaikeaan. Esim. Soppa 365.fi sivustolta olen löytänyt hyviä ohjeita. Kape Aihisen keittiökaappauksissa myös hyviä yksinkertaisia reseptejä.

Suunnittelua suosittelen myös. Nälkä tulee joka päivä. Mieti vaikka viikonloppuna seuraavan viikon ruoat, ja osta ainekset. Helpommin aloittaa kokkailu, kun kaikki tarvittava on kaapissa. Kurkkaa kalenteristasi ne kiirepäivät, jolloin ei ehdi kokata, ja tee edellisenä päivänä kahden päivän annos.

Pakastetun ruoan koostumus pysyy parempana, kun sen antaa sulaa hitaasti jääkaapissa ja lämmittää pannulla tai kattilassa. Sen verran pitää suunnitella, että illalla ottaa seuraavan päivän lounaan sulamaan.

Lähettäjä: Syöjätär 
Päivämäärä:   9.6.25 17:48:10

Vointiin, ei voittoon.

Lähettäjä: Kuu 
Päivämäärä:   9.6.25 18:01:25

Niin, sehän ei ole kuin päättämisestä kiinni ja sitä ei kukaan muu voi tehdä. Jos haluat olla läski ja huonossa kunnossa,niin sitten olet. Turhapa sitä on kenenkään neuvoja antaa,ei nämä mihinkään muutu, kun ei muka pysty/jaksa.

Lähettäjä: Lasikko 
Päivämäärä:   9.6.25 18:03:21

Voi että miten paljon on mennyt hyviä raaka-aineita roskiin kun olen yrittänyt tätä Syöjättären tapaa.
Päätän että keskiviikkona teen makaronilaatikkoa ja ostan aineet. Tulee keskiviikko ja yllättäen kaikkea muuta tärkeämpää ja mukavampaa ohjelmaa (niinkuin vaikka legojen päällä kävely) kuin se ruuanlaitto.
Ajattelen että ei peli ole menetetty, joku toinen päivä teen ruokaa. Kunnes yllättäen on mennyt kaksi viikkoa ja kaikki ainekset pilalla.

Lähettäjä: jws 
Päivämäärä:   9.6.25 18:47:49

Kauanko sinä kävelet niiden legojen päällä? Vietätkö siinä enemmän aikaa, kuin mitä menisi ruuanlaittoon?

Lähettäjä: Lasikko 
Päivämäärä:   9.6.25 19:03:12

Kävelen niiden legojen päällä vaikka vuorokauden jos pääsen sillä ruuanlaitosta. Te ette oikeasti tunnu ymmärtävän miten vastenmielistä mulle on viettää aikaa keittiössä ja ajatella ruokaa. Ja miten huono omatunto mulle siitä tulee koska olen paska aikuinen.

Lähettäjä: r,kr 
Päivämäärä:   9.6.25 19:05:54

Onko syöminenkin sinulle yhtä vastenmielistä kuin keittiössä oleminen ja ruuan ajattelu?

Jotenkin en usko, että kävelisit oikeasti yhtään legojen päällä, joten kaikki muukin selittämäsi on valetta ja tekosyitä. Jaksat kuitenkin käydä kaupassa ja lämmittää eineksiä, joten ei se kovin vastenmielistä ole, kun et oikeasti kävele legojen päällä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.6.25 19:06:08

Huoh, ht-nettiläsiten lukutaidottomuus saa suorastaan pimpin kiehumaan.

Aloittaja sanoi että haluaa avautua, ei kaipaa apua tai korkeintaan vertaistukea, niin lukutaidottomat pimpparoivat että "vaikea sua on auttaa kun et vastaa vaan väniset ja vingut" vaikkei aloittaja pyytänyt apua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.25 19:06:38

Mulla on ihan sama ja oon ratkaissut tän syömällä ihan suosiolla niitä eineksiä. Koitan katsoa semmoisia missä on pitkä päiväys ja ostan myös pakkaseen ja kuivatuotteita. Näin yleensä on aina jotain nopeaa ruokaa joka maistuu. Joskus yritin kokata, mutta en jaksa samaa ruokaa montaa päivää, pakastaminen on yök (en muista, en halua, rakenne, ei vaan toimi minulle) ja sitten kuitenkin napostelin tai olin syömättä mielummin kun laitoin sen ruuan. Joten pienempi paha nuo einekset. Vähän kalliimpaahan se on, mutta silti halvempaa kuin käydä vaikka lounaalla päivittäin. Joten luovuin eineshäpeästä ja totesin niiden olevan mulle ihan hyvä vaihtoehto, saan vaihtelua ja ei tule ahdistusta ja hävikkiä ja syön järkevämmin kun silloin kun yritän väkisin mennä muottiin jossa pitäisi olla.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   9.6.25 19:08:19

Kysyn uudelleen: mitä väärää on nuudeleissa? Nopeita, saa sopivasti energiaa, ei oikeastaan edes tarvitse koko keittiötä. Kokeile viikko, ja heitä jotakin maukasta/terveellistä sekaan, jos tuntuu kuitenkin liian yksitoikkoiselta.

Lähettäjä: jtld 
Päivämäärä:   9.6.25 19:16:15

Minä taas ihmettelen sitä, että jos aloittaja ei halua muuta kuin avautua ja kuulla samanlaista mussutusta muiltakin yhtä saamattomilta, niin miksi hän sitten kirjoitti aloituksen siihen tyyliin, kuin oikeasti haluaisi muutosta ja tukea muutokseen?

Eli mistä hän siis oikein valittaa, kun ei halua eikä aio tehdä yhtään mitään? Eikö hän olisi silloin voinut kirjoittaa aloituksen siihen tyyliin, että on tyytyväinen elämäänsä eikä häntä haittaa, vaikka elämä onkin tällaista eikä tarvitse tukea muutokseen. Mutta nyt hän kaipaa ja pyytää tukea, jota ei kuitenkaan saa antaa, koska hän ennemmin väittää kävelevänsä legojen päällä kuin ottaa tukea vastaan.

Haluaisinpa oikeasti nähdä aloittajan käyvän kilometrien lenkillä, kun hän niin väittää. En usko, että vartti keittiössä on yhtä vastenmielinen kuin 3 km eli kahdeksan tunnin lenkki kengät täynnä pikkulegoja.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   9.6.25 19:21:13

Ai aloituksen _tyylistä_ voi päätellä aloittajan kaipaavan apua, vaikka hän selkeästi kertoo ettei sellaista halua? No joo, voihan lukutaidon puutetta noinkin puolustella :D

Tämä on keskustelupalsta, tänne saa ihan pelkästään avautua jos haluaa. Ei se ole aloittajan vika etteivät vastaajat osaa lukea.

Lähettäjä: Kuu 
Päivämäärä:   9.6.25 19:26:13

En minäkään ruuanlaitosta pidä ja jos asuisin yksin, en tekisi ruokaa kuin joskus ja jouluna. En tehnyt silloinkaan, kun asuin yksin. Kävin päivällä töissä lounaalla. En silti ollut läski ja laiska. Nykyään tosin olen lihaksikkaampi mutta en huonossa kunnossa ollut vaikken ruokaa tehnytkään. Ei se tarkoita, että pitäisi syödä jotain paskaa koko ajan :D

Lähettäjä: po 
Päivämäärä:   9.6.25 19:32:17

Mä olen myös laiska ja saamaton, mutta onneksi mulla on koira, pari hevosta kotipihassa ja työ, jossa tulee päivän aikana helposti 10k askelta. Tämä kombo tekee sen että vaikken jaksa harrastaa erikseen liikuntaa ja syön epäterveellisesti ja kaloripitoisesti, pysyn silti hoikkana ja hyväkuntoisena tekemättä sen eteen mitään muuta kuin pakolliset.

Aloittajalle lähetän tsempit ja iloista kesää, ole itsellesi armollinen ja puhu kauniisti. Voithan välillä valita valmisruuaksi vaikka salaatteja tai tehdä ruokaa puolivalmiista pakasteista. Jääkaappiin naposteltavaksi vaikka babyporkkanoita. Sori neuvot joita et pyytänyt ;)))

Lähettäjä: eie 
Päivämäärä:   9.6.25 19:46:03

Minä olen jo pitkään ihmetellyt, miksi joidenkin ketjujen kommenteissa joku tulee haukkumaan aloittajaa pimppi-termeilä. Että mikä tämä juttu oikein on, kun kukaan muu ei koko ketjussa ole sanonut mitään pimppiin viittaavaa, mutta kommenteissa sitä näkyy. Ja näköjään tähänkin ketjuun tuli joku pisterivi "kiehuttamaan pimppiään" ja "pimpparoimaan". Voisitko jo viimein kertoa että mikä hemmetin pimppipakkomielle sinulla on??

Lähettäjä: eie 
Päivämäärä:   9.6.25 19:54:15

Sitten aiheeseen:

Jos aloittajaa ei haittaa syödä pelkkää pakastepizzaa ja lenkkeillä legot kengissä vuorokauden ympäri niin miksi kaipaat muutosta? Senkus jatkat samaa rataa, jos se on sinulle helpointa. Pidät vain annoskoot kurissa niin, ettet liho ja saat vaikka painoa alas. Syö kerralla pakastepizzasta vaikka puolet ja myöhemmin toisen puolikkaan, niin et mätä itseäsi kerralla ähkyyn.

En minäkään jaksa kokata. Enkä siivota, kun olen kokannut. Tiskokone minulla on, mutta senkin tyhjentäminen on tylsää ja astiat kerääntyy tasoille. Ja kun tiskiä tulee aika vähän niin ne pyörivät sitten siinä tiskipöydällä.

Mutta en minäkään terveellisesti syö. Tänään olen juonut aamiaiseksi vain 3,5 kupillista tummapaahtokahvia mustana. Lounaaksi pakasteranskiksia. Välipalaksi muutaman näkkileivän oivariinin kera. Nyt taas onkohan tämä illallisena toinen satsi pakasteranskiksia.

Mitä sitten? En minä valita ja kun yksin asun, niin ei valita kukaan muukaan.

Ja koska ruuanlaitto on äärimmäisen tylsää, niin sitä tulee tehtyä vähän, joten ei tule juuri syötyäkään, niin en pääse edes lihomaan.

En ole testannut laittaa legoja kenkiin tai lattialle, mutta veikkaan, että ennemmin kyllä siivoaisin keittiön ja kokkaisin jotain. Mutta jos sinulle passaa legojen päällä kävely niin anna mennä vain.

Lähettäjä: Lasikko 
Päivämäärä:   9.6.25 19:58:50

Nomadi, no lähinnä nuudeleissa on liikaa suolaa ja nehän on pelkkää hiilihydraattia. Usein syön tonnikalan kanssa mutta siinäkin liikaa suolaa.

Maustamattomat nuudelit on ku söis styroksia, toki jos niihin sotkee jonkun sweet chili tonnikalan niin on jo parempi.

Musta tuntuu että mitä enemmän mä tiedän miten mun pitäis syödä, sen paskemmalta musta tuntuu kun en vain syystä tai toisesta saa aikaiseksi syödä niitä hyviä juttuja.

Syöminen on pakollinen paha mikä pitää suorittaa että pääsee tekemään muita asioita. Toki tykkään hyvästä ruuasta mutta en mä mikään semmoinen nautiskelija ole.

Lähettäjä: po 
Päivämäärä:   9.6.25 20:00:01

eie, olet ehkä aika uusi ht-net lukija?

Täällä riehui joitakin vuosi takaperin tyyppi, joka (eri nimimerkkien takaa) kävi monessa ketjuissa viljelemässä tuota pimppi- sanaa, erityisesti sellaisissa ketjuissa joissa keskusteltiin lihavuudesta ja syömisestä. Hänen takiaan pidin pitkän tauon täältä, niitä kommentteja oli ihan kauhea lukea. Puhui muutenkin hirvittävän rumasti, jotain "rasva tursuaa suupielistä kun mussuttaa hiilarimössöä" ja siihen tyyliin. Ja ilman muuta ymmärrän että ihmisellä on paha olo kun kirjoittaa tuollaista, ja tämä voi olla paikka missä tuulettaa päätää ja blaa blaa, mutta toivotaan tosissaan ettei ole aktivoitunut uudestaan...

Lähettäjä: voileipä 
Päivämäärä:   9.6.25 20:01:05

Sano konkreettisesti mitä haluat muuttaa ja mistä luopua ja mitä olet valmis tekemään asian eteen? Ja miksi haluat muutoksen ja pura vastausta miksi ja miksi kysymyksillä. Mistä haluat eroon ja miksi?

Tavoite voi olla aluksi vaikka viikonloppuna teen itse ruuan ja sitä seuraavana viikonloppuna kolmeksi päiväksi. Loput päivät syön eineksiä.

Valmissalaattipussin sisältöön isket vaikka paistetun lohipalan tai vielä helpompaa tonnikalaa/salaattijuustoa ja voit laittaa vaikka siemeniä tai pähkinöitä sekaan. Max. 10 min. menee.

Peruna-sipulipussi leivinpaperilla vuorattuun/öljyttyyn vuokaan ja sinne vaikka silppuat kinkkupaloja. Mausteet kermassa tai kaurakermassa tms. Uuniin.

Airfryerillä valmistuu kanat näpsäkästi. Sammuukin itsekseen. Tuoksukin kertoo alkaako olla valmista.

Mutta kaiken edellytys olisi toimiva keittiö (jos se on kauhea paikka) ja siististä keittiöstä on kiva aloittaa kokkailu. Ja hyvät välineet. Prismassa on myynnissä Marttojen keittokirja, jossa helppoja reseptiikkaa ja ihan aloittelijoille sopivat ja terveelliset ruokaohjeet.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.6.25 20:08:36

Mä elän käytännössä ruoalla mitä voi maksaa lounareilla. Siihen lisäksi ostan kotiin kananmunia, leipää, päällisiä,hedelmiä ja rahkaa.

Wolt kuskit tietää hyvin missä asun, mutta nekin voi tuoda salaatteja pizzan sijasta. Samoin voi käydä ravintolassa syömässä jotain terveellistä tai ostaa kaupasta jotain kaupan valmista kotiruokaa tai jotain salaattipuffasta.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.6.25 20:10:09

*buffasta

Lähettäjä: eie 
Päivämäärä:   9.6.25 20:25:05

"eie, olet ehkä aika uusi ht-net lukija?"

No en ole uusi. Aloitin täällä pyörimisen joskus 2006 tai 2007. Mutta nyt ei kukaan muu kuin sinä ole tulleet viljelemään noita pimppitermejä. Muuten ketju on ihan asiallinen, mutta sitten jostain tupsahdat joka ketjuun viljelemään pimppiä. Miksi?

Eihän täällä kukaan muu ole aktivoitunut pimppeineen kuin sinä. Ja jos toivot, ettei kukaan niitä viljele, niin miksi ihmeessä sinä "pimpparoit" ja "kiehutat pimppiäsi"? Pidä ne pimpit itselläsi, kun ei niitä tänne ole kukaan sinun lisäksesi kirjoittanut.... Ääliö :D

Lähettäjä: jepulis 
Päivämäärä:   9.6.25 20:25:47

No mut hei, lisää sitä mikä toimii! Sä sanoit että sä syöt hedelmiä, että niiden syöminen toimii kun ovat helppoja. Lisää niitä! Hyödynnä kuivahedelmät myös, en tiedä missä asut, mutta isommissa kaupungeissa on sellaisia kauppoja mistä voi ostaa kuivahedelmiä samalla periaatteella kuin karkkeja. Okei, niissäkin on sokeria, mutta jos niillä saa mahaa täyteen ja välttää syömästä jotain huonompaa niin sekin on jo askel eteenpäin.

Mä aloittaisin siitä, että lisään rutiineihin uusia hedelmiä. Testaa erilaisia, voi löytyä ihan uusia suosikkejakin. Mitä laajempaa valikoimaa syö, sitä enemmän tulee erilaisia ravintoaineita. Ja sit testaa sellaisia kasviksia, mitkä on "hedelmäisiä", esim joku uunissa paahdettu bataatti on tosi makea vaikka terveellinen onkin..

Lähettäjä: oto5 
Päivämäärä:   9.6.25 20:27:59

Älä voileipä tuhlaa näppäimistöäsi tuollaisen tekstin kirjoittamiseen. Ei aloittaja viitsi tehdä yhtään mitään. Hän vastaa tuohonkin, että ennemmin juoksee legoilla vuorokauden ympäri kuin liikauttaa eväänsäkään ruuan suhteen. Silti märisee kun syö niin huonosti ja on kamalan lihava. Hänelle pitää antaa vertaistukea ja kertoa, että "Minäkin oon samanlainen lihoja joka syö vain pakastepizzaa ja märisee legot kengissä". Mitään muuta tähän ketjuun ei kannata kirjoittaa.

Lähettäjä: % 
Päivämäärä:   9.6.25 20:51:13

Meinasin myös ehdottaa, että jatka niillä eineksillä, mutta koita ostaa niitä vähän terveellisempiä versioita ja vaikka salaatteja välillä. Jos ruuanlaitto on saatanasta miksi edes turhaa väkisin yrittää?
Mutta osta niitä valmisruokia vain järkeviä määriä ettei tarvitse heittää pois tai tule ahmittua. Menisikö hedelmien lisäksi vaikka snack-kurkut tai kirsikkatomaatit, paprikastakin saa pusseissa pieniä siemenettömiä versioita.
Halvempaa olisi tehdä ruokaa itse, mutta jos on varaa syödä joka päivä ravintolassa tai einestä niin miksi ei?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.6.25 20:53:34

Tarvitset ulkopuolisen ihmisen "valvomaan", jonkun joka seuraa ja kommentoi edistystäsi, jolle olet "tilivelvollinen". Eli personal trainer tms. olisi erinomainen ratkaisu.

Lähettäjä: po 
Päivämäärä:   9.6.25 21:59:26

eie, kirjoitan vain yhdellä nimimerkillä per ketju, eli en riehunut rumien sanojen kanssa siinä edellä, se oli joku pisterivi. Anteeksi etten tajunnut selventää sitä ja tulin pahoittaneeksi mielesi niin että päädyit minua nimittelemään.

Yksi nimimerkki per ketju on minusta anonyymilläkin palstalla selkeämpi tapa kirjoitella.

Lähettäjä: iik 
Päivämäärä:   9.6.25 22:06:53

Hyviä tapoja sitä toivoisi ihan kaikille palstoilla kirjoittaville. Ei alapääsanastoa, ei toisten ääliöksi nimittämistä, ei provosointia tai provosoitumista niin että maltti menee...

Hyvä nyrkkisääntö on miettiä, sanoisiko toiselle saman päin naamaa. Jos kaveri x sanoo ruman sanan niin nimittäisitkö kaveri yytä ääliöksi? Et varmaan. Jos kaveri sanoo että haluaa avautua aiheesta z, ei kaipaa nyt muuta kuin kuuntelijaa, niin olisiko mahdollista vain tsempata? Jos joku kysyy jotain mielestäsi typerää niin nielaise ensimmäinen kärkevä kommentti, laske kymmeneen ja kommentoi sitten ystävällisesti?

Lähettäjä: .:. 
Päivämäärä:   9.6.25 22:08:56

Aloittaja, mene ADHD-tutkimuksiin.

Lähettäjä: eie 
Päivämäärä:   9.6.25 22:11:03

No joku täällä kuitenkin kiehuttaa pimppiään ja pimpparoi. Eli näyttää se pimppi-tyyppi aktivoituneen, kun useammassa ketjussa on pidemmän aikaa pimppejään hokenut. Eli jos et po sitä kestä niin kannattaa kadota täältä jälleen.

Minä en ymmärrä, miksi kukaan tulee niitä pimppejään tänne kertomaan, jos ei ole kerran ole se "alkuperäinen" (?) pimppityyppi. Mutta näköjään se näyttää nykyään kirjoittelevan ...-nimimerkillä. Enkä kyllä ymmärrä, että miksi...

Ehkä ...-pimppi tulet meille kertomaan sen pimpparoiden ja pimppi kiehuen? Vai miten tuota kuuluu hokea...? Haloo?

Lähettäjä: F 
Päivämäärä:   9.6.25 23:35:56

Mä vihaan ruoanlaittoa. Kerran sitten kesken ruoanlaiton kyllästyin totaalisesti ja olin 1.5 v. kokkaamatta yhtään mitään. Sen ajan tilasin vaan valmiit ruoat kotiin (viikoxfood ja growfit). Kallistahan se oli, mutta melkeinpä yhtä kalliiksi tuli päivittäiset einekset ja herkut. En oo ikinä syönyt niin tasapainoisesti ja oikein kuin tuon 1.5 v. aikana :D

Lähettäjä: jeja 
Päivämäärä:   10.6.25 01:18:01

Olen miettinyt usein, että jos olisin rikas, niin kävisin aina jossain muualla syömässä, tilaisin ruuat kotiin tai hakisin take awayta. En kyllä tiedä miten lihava minusta sillä tavalla tulisi, mutta saisin ainakin syödä hyvin. Olen todella huono kokkaamaan ja siksi inhoankin ruuanlaittoa. Syön jotain helppoa ja kovin paljoa en jaksa paistaa tai keittää.

Lähettäjä: Äö 
Päivämäärä:   10.6.25 01:56:24

Onkohan tämä ruuanlaiton inhoaminen joku sukupolvikokemus. Minustakin se on pelkkää ajanhukkaa... Jos olisi joku hyvänmakuinen täysruokapatukka tai -muro, mistä varmasti saisi kaikki ravintoaineet, niin söisin niitä varmaan ikuisesti. Toki arvostan todella kun joku osaa, haluaa, ja viitsii laittaa hyvää ruokaa, ja olen siitä valmis maksamaan.
Minua vaan ei ole se kärpänen purrut. Hukkaan meni yläasteen kotitaloustunnit.

Lähettäjä: jeja 
Päivämäärä:   10.6.25 02:35:09

Äö: Isäni ja siskoni ovat aina tykänneet ruuanlaitosta ja voineet käyttää siihen paljon aikaa ja energiaa. Minä ja äitini taas emme. Emme yhtään. Olemme aina inhonneet sitä.

Isän menehdyttyä äitini ruokavalio onkin pitkälti jotain helppoa ja vähän kokkausta vaativaa. Usein ainakin puoliksi eineksiä. Ja kun olen äidin luona, niin yleensä äiti on se, joka tekee edes jonkin verran ruokaa. Minä syön mitä hän tekee, en nirsoile. Inhoan ruuanlaittoa niin paljon, että huhhuh. Voin esim. pestä hänelle paistinpannun tai pilkkoa jotain, mutta suurimman työn joutuu aina tekemään joku muu kuin minä.

Ja sitä onnea kun siskoni on äidin luona kylässä tai minä menen heille.

Mutta siskon mies taas on samanlainen kuin minä. Hän syöttää lapsille lähinnä eineksiä, jotka voi lämmittää uunissa tai mikrossa. Heidän lapset ei ole lihavia, päinvastoin.

Lähettäjä: sjjjs 
Päivämäärä:   10.6.25 08:44:25

Nykyään juuri kukaan ei jaksa laittaa ruokaa ja moni syö vain leipää ja eineksiä ja hakee pizzaa jostain. Ehkä se on seurausta siitä, että nykyään tuohon on mahdollisuus. Ei minun lapsuudessani kaupan hyllyt notkuneet ties mitä ja kotipaikkaunnallani oli yksi grilli ja jossain vaiheessa tuli pizzeria, muttei niissä paljoa vierailtu kun ei ollut varaa. Ruokaa tehtiin itse siitä mihin oli varaa. Ei se aina mitään gourmeeta ollut, yleensä jotain liha/kala + peruna + salaatti. Isä metsästi ja kalasti, eli ei todellakaan ostettu lihaa ja kalaa kaupasta.

Nykyään on niin helppo hakea/woltata se lämmin pizza/kiinalainen/nuudeliwokki/makkaraperunat suoraan kotiovelle tai kaupan hyllystä ties mikä makaronilaatikko, kinkkukiusaus, eines- tai pakastepizza.

Vähän sama kotitöiden kanssa. Kun on tottunut tiskikoneeseen, ei tule kuuloonkaan tiskata käsin. Ja kun on saatu robotti-imuri, ei moni enää käytä paljoa tavallista imuria. Saati joku pyykinpesu. Ketä kiinnostaa enää nyrkkipyykätä, kun pesukoneessa on omat pesuohjelmat kaikelle.

Ja kun nykyihmiset on niin väsyneitä kaikkeen niin ei jakseta tehdä enää perushommia, jotka ennen kuului normaaliin arkeen. Nykyään normaali arki on aivan erilaista kuin aiemmin. Esim. jo älypuhelinten ja sovellusten mukana on tullut paljon muutoksia, eli ei puhuta kuin viimeisestä 10 vuodesta. Saati sitten internet, joka alkoi olla joka kodissa noin 20 v sitten.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.6.25 09:14:36

Et halunnut vinkkejä, mutta sanon silti, että tuo James Clearin kirja on hyvä. Elämäntapamuutoksessa muutos lähtee ihmisestä itsestään. Ihan ensimmäisenä pitää olla halu muuttaa asioita. Kun on halu, niin seuraavaksi pitää löytää itselle sopiva palkkaustapa, sillä ihminen, kuten kaikki muutkin eläimet toimii parhaiten positiivisella vahvistamisella. Sillä ei ole väliä mikä palkka on, kunhan se toimii itselle. Se voi olla iloinen tarra tauluun, tai se voi olla suklaapatukka. Palkan pitää olla pieni ja nopeasti annettava.

Nyt kun koossa on halu ja palkka, voidaan lähteä työstämään muutosta. Tehtävän tarvitsee olla sen verran pieni, että sen tekeminen ei vaadi ponnisteluja, mutta se vie oikeaan suuntaan. Sitten lähdetään vain ketjuttamaan tehtävä-palkka, tehtävä-palkka, tehtävä-palkka. Jos tätä työstää tarpeeksi kauan saadaan rutiini. Tehtävää voi lähteä myös vaikeuttamaan, kun ensimmäinen tehtävä sujuu hyvin.

Esimerkiksi ruokaan liittyvässä haasteessa palkkioksi voitaisiin valita lämmin suihku. (Auttaisi jos olisi katkaisija lämpimälle vedelle) Tehtävänä voisi olla suunnitella seuraavan päivän ruoka niin, että ruoasta 50% on salaattia. Suunnitelmassa pitäisi olla mukana se, että pohtii onko jääkaapissa valmiina salaattitarvikkeet vai tarviiko niitä käydä ostamassa tänään/huomenna. Kun suunnitelma on tehty voi mennä lämpimään suihkuun (tai jos olisi katkaisija lämpimälle vedelle, saa kääntää katkaisijaa, jos suunnitelmaa ei tee olisi tiedossa kylmä suihku).

Myöhemmin voi tehtävää muuttaa vaikeammaksi. Tähän voi piirrellä portaat minkälaisia muutoksia haluaa tehdä. Viimeisenä askeleena terveellinen ruokailu. Sitten vaan aloittaa pienestä askeleesta (salaatin suunnittelu mukaan ruokaan), ja tekee sellaisia askeleita joihin pystyy sitoutumaan. Seuraava askel voisi olla, että salaatti pitää syödä aina ennen einesateriaa, seuraava askel voisi olla että pitää käyttää 5 minuuttia sen suunnitteluun, että voisi seuraavan päivän aterian korvata eineksen sijaan jollain terveellisemmällä jne. Siinä vaiheessa jos muutokset tuntuvat vaikealta niin voi palata takaisin edelliselle portaalle ja työstää sitä ja miettiä uudelleen mikä olisi helpompi muutos.

Mutta kaiken kaikkiaan itseään voi kouluttaa ihan samalla lailla kuin kouluttaisi mitä tahansa muuta eläintä. Paljon palkkaa ja pieniä onnistumisia.

Lähettäjä: annia 
Päivämäärä:   10.6.25 09:55:36

Haluat elämänmuutosta, muttet halua muita kommentteja kuin samanlaisten laiskimusten omaa väninää ja itsensä halveksimista ja epäonnistumisten selostamista. Okei.

Jos ongelmana on rutiinien puute, niin silloin sinun pitää alkaa luoda elämääsi rutiineja.

Minulla on ongelmana se, ettei ole juurikaan mitään pakollisia rutiineja. Unirytmi on pyllyllään. En saa itseäni ajoissa nukkumaan. En saa unta. Heräilen yöllä. Aamulla väsyttää enkä saa itseäni sängystä ylös. Torkutan. Sitten venyn ja vanun koko päivän, kun aivot on solmussa 1-2 tunnin torkuttamisesta ja epäsäännöllisestä unirytmistä.

Ihan ensin pitää päästä eroon tuosta torkuttamisesta ja repiä itsensä sängystä ylös kun kello soi. Mielellään joka päivä samaan aikaan. Mutta kun ei onnistu, jos ei ole aamulle sovittua menoa. Voisin aivan yhtä hyvin sanoa, että sängystä nouseminen on minulle niin vastenmielistä, että ennemmin kävelen vuorokauden ympäri legojen päällä kuin nousen sängystä aamulla. Kuulostaisin naurettavalta, vai mitä?

Mutta kun aamulle on sovittua menoa, niin ei ole ongelmaa repiä itseään sängystä ylös. Niinpä niin. Eli minä vain selostan tekosyitä, kun sanon, etten saa itseäni sängystä ylös kun en vain jaksa. Eikä minulla edes ole minkäänlaisia legoja.

Eli aloin luoda itselleni rutiineja. Varasin pyykkivuoron aina aamuksi. Tai ihan mitä tahansa, aina aamuksi. Sovin pankkiin ajan aamuksi, nettikirppisostaja tuli heti aamulla klo 8 (itse ehdotti joko aamulla klo 8 tai iltapäivällä klo 17). Joku pakote nousta sängystä aina aamulla. Ja se toimii. Pääsen sängystä ylös heti, en jää lorvimaan.

Ala sinäkin luoda rutiineja. Aloita jostain. Ihan sama mikä rutiini, vaikka vessan peilin pyyhkiminen joka ilta tai eteisen maton imurointi päivittäin, tai kolme punnerrusta perse pystyssä ja polvet maassa, kunhan saat ne punnerrusket tehtyä. Mutta lopeta tuo selostaminen, että "ennemmin lenkkeilen kolme kilometriä legot kengissä / kävelen vaikka vuorokauden ympäri legojen päällä", jos et oikeasti kävele legojen päällä vältelläksesi jotain eikä sinulla edes ole legoja. Tai sitten oikeasti kippaat kottikärryllisen legoja lattialle ja kävelet siinä vuorokauden lepäämättä sekuntiakaan tai laitat kengät täyteen legoja ja kävelet sen kolme kilometriä. En usko, että tulet tekemään niin. Jos teet, niin laita ihmeessä puhelin kuvaamaan ja meille video siitä :)

Lähettäjä: Sol Angelica 
Päivämäärä:   10.6.25 10:51:45

Nyt täytyy kyl nostaa hattua ht:netin älykkyydelle ja luetun ymmärtämiselle.

Suurin osa vastaajista on jäänyt jumiin tohon legojen päällä kävelyyn eikä pääse siitä enää mihinkään eikä ne ressukat edes ymmärrä että se on kielikuva.

Miks mä ees viitsin lukea enää tätä palstaa kun silmät saa syövän ja aivo vuotaa verta näistä jutuista.

Aloittajalle tsemppiä.

Lähettäjä: t,u5 
Päivämäärä:   10.6.25 11:24:47

"Tiedostan että yksi syy on siinä että mieluummin laittaisin legoja kenkiin ja juoksisin 3km kuin viettäisin keittiössä yhtään enempää aikaa kun elossa olemisen kannalta on pakko, enkä tiedä miten tätä mentaliteettia muuttaisin."

"Tulee keskiviikko ja yllättäen kaikkea muuta tärkeämpää ja mukavampaa ohjelmaa (niinkuin vaikka legojen päällä kävely) kuin se ruuanlaitto."

"Kävelen niiden legojen päällä vaikka vuorokauden jos pääsen sillä ruuanlaitosta."

Aloittaja itse toistelee tuota legojen päällä kävelyä, joten miksi muut eivät saa siitä sanoa?

Kannattaisiko aloittajan laittaa tuohon legojen päällä kävelyn tilalle joku muu asia, joka vastaa todellisuutta? Kuten

"Mieluummin mätänen sohvalla tuntikausia päivittäin kuin teen ruokaa tai käyn lenkillä. Veetuttaa vain olla lihava ja syödä eineksiä, mutten saa aikaan ostaa kaupasta terveellisempää ja kokata niistä, vaan kasvikset mätänee kaappiin, kun kuitenkin paistan vain sitä pakastepizzaa tai syön einesmaksalaatikkoa neljä viikkoa putkeen".

Kun aloittaja hokee sitä legojen päällä kävelyä, niin kannattaisihan sitä edes testata sen 3 km verran tai vuorokauden ajan. Jos senkin jälkeen ruuanlaitto on vastenmielisempää kuin toistaa legokokeilu, niin en ymmärrä, miksi hän haluaa elämäänsä muutosta, kun ei ole valmis tekemään sen eteen yhtään mitään.

Lähettäjä: teer 
Päivämäärä:   10.6.25 11:33:08

Ainahan sanotaan, että aloittaminen on vaikein osa. Ja niinhän se onkin. Mutta kun saa itsensä edes aloittaman, niin siitä saa sitten yleensä jatkettua. Jos aloittaja ei halua syödä samaa ruokaa päiväkausia, niin sitten ei kokkaa kerralla kuin sen 1-2 aterian verran. Mutta jos päättää kokata kerran viikossa, vaikka maanantaisin yhden aterian itse, niin silti saa aika monta kertaa viikossa sluibailla ja syödä niitä eineksiä. Mutta silti saa olla tyytyväinen siihen, että onnistui edes yhden aterian viikossa syömään jotain muuta.

Mutta kun eihän aloittaja viitsi edes yrittää. Kun hän mätänee sohvalla ja sanoo, että ennemmin kävelen legojen päällä kuin nostan persettäni tästä.

Jos taas ei aio tehdä mitään muutoksen eteen, niin silloin on tekemättä ja hyväksyy elämänsä sellaisenaan. Turha siitä on valittaa, kun ei kuitenkaan tee mitään. Elä elämäsi tuollaisena ja syö niitä eineksiä, kun se on sinulle helpointa ja tekee elämästäsi vaivatonta. Lakkaa morkkaamasta itseäsi siitä, että mätät vain eineksiä, kun et aio tilannetta muuttaa mihinkään. Eli itsesi soimaaminen on turhaa.

Rutiinien puute ja masentuneisuus. Ne ei parane sillä, että ei yritä tehdä mitään ruteiineja ja mössöttää masennuksissaan. Ihan kokemuksesta sanon, nimim. keskivaikean masennuksen diagnoosi v. 2016 ja jos annan elämäni valua rutiinittomuuteen ja kotona lojumiseen, niin siitä on todella vaikea nousta. Eikä siitä voi nousta, jos ei nouse. Mutta itse on tehtävä jotain sen eteen, että tekisi muutakin kuin lojuu ja mätänee.

Eilen sain aikaan käydä kaupassa, tänään ajattelin käydä pankissa. Eilen en jaksanut, vaikka se pankki olisi ollut kaupan kanssa samassa rakennuksessa...

Oion todella monista asioista ja syön paljon eineksiä tai vain leipää ja jugurttia. Mitä sitten? Käytän jaksamiseni siihen mihin sitä tarvitsen ja säästän asioissa, joihin sitä on turha tuhlata. Tee aloittaja sinäkin samoin. Tai sitten lakkaa valittamasta.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   10.6.25 11:42:07

Kauhean pitkiä ohjeita ihmiselle, joka ei halua tietää keittiöstä mitään, eikä käydä siellä.

Toistan: vaihda valmispizza nuudeleihin. Se riittää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.6.25 11:42:28

Terveellisiä ja helppoja vaihtoehtoja löytyy myös laiskalle. Kasvikset voi ostaa maustamattoman vaikka pakasteena ja pyöräyttää mikron kautta = 6 minuuttia. Yhtenä päivänä viikossa teet vaikka lihapullia tai jotain jos olet lihan syöjä ja jätät vaikka 3n päivän lihat jääkaappiin ja loput syöt pakastimen kautta. Niihin kasviksiin voi lisätä myös juustoa, pähkinöitä, hedelmiä, tai mitä tahansa mistä pidät. Jos syöt pastaa, riisiä tmv niin nekin voi keittää vaikka 3n päivän annoksina. Sitten syöt rahkaa, kreikkalaista jugurttia jne ja heittelet sekaan vaikka marjoja pakastimesta.

Yksikään yllä olevista asioista ei vie sinulta ruuan laittoon enempää kuin noin 10 min päivä. Kaikessa valmisruuassa on aina jotain E koodeja sokeria jne mutta ylläoleva malli on terveellisempi kuin että vetäisit jotain pikaruokaa ja valmismössöjä.

Kannattaa muistaa että uuden rutiinin oppiminen vie noin 90 päivää eli sinne asti pitää vaan yrittää ja asennoitua että ELÄMÄN TAVAN pitää muuttua ja ne valmis mössöt ja herkut kuuluu elämään ainoastaan pieninä määrinä (20%) silloin tällöin.

Lisäksi tiedosta että monet ihmiset tarvitsevat tukea muutokseen = personal trainer, nettivalmennus jne.

Lähettäjä: kdkd 
Päivämäärä:   10.6.25 11:43:49

Aika moni täällä on sanonut, että jos aloittaja ei aio mitään muuttaa niin sitten ei muuta ja on valittamatta asiasta. Syökööt niitä eineksiä ja olkoot kokkaamatta. Miksi näitä kommentteja ei osata lukea?

Lähettäjä: Muhvi 
Päivämäärä:   10.6.25 11:44:37

No, nyt sait avautua. Jos mitään ei viitsi mutta kuitenkin viitsit lapata suuhun epäterveellistä ruokaa isoja määriä, niin kyllähän siinä ihminen lihoo. Ei siitä pääse mihinkään. Sitten olet lihava, kiukkuinen, huonotuulinen ja väsynyt ihminen niin kuin nyt. Kyllä niinkin saa tehdä.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   10.6.25 12:35:49

Aloittaja, I feel you! Olen itse aivan samanlainen eli todella huono luomaan rutiineja ja lisäksi inhoan ruoanlaittoa. Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi valmistaa maukasta ruokaa, vaan yksinkertaisesti vain inhoan sitä ruoanvalmistusprosessia. Olen myös melko nirso ja mieluummin olen vaikka kokonaan syömättä tai korvaan aterian suklaalla tms., jos mitään minulle maistuvaa ruokaa ei ole helposti saatavilla. En myöskään halua ikinä syödä samaa ruokaa pidempään kuin max. 2 päivää putkeen, eli pitäisi kokkailla vähintään joka päivä, jotta ne ruoat tulisi myös sitten syötyä. Pakastimeen laitetut ruoat jäävät syömättä, koska lähes kaikkien ruokien maku ja koostumus muuttuvat epämiellyttäviksi kotipakastimessa, joka on kylmimmilläänkin vain noin -20 astetta. Oikeastaan koko arkinen syöminen on lähinnä sellainen välttämätön paha, ja mielelläni korvaisin syömisen vaikka jollakin pillerillä, joka sisältäisi kaikki tarvittavat ravinto-aineet, niin ei tarvitsisi käyttää energiaa siihen, että miettii, mitä söisi, milloin ja miten. Ja ei, en kaipaa mitään neuvoja ja besserwisseröintiä ja tiedän kyllä, että vika on vain omassa päässäni. Mutta "kiva" kuulla, että joku muukin painii vastaavan ongelman kanssa!

Ja liikunnan kanssa on ihan sama juttu. Aina väitetään, että vain aloittaminen on vaikeaa, mutta kun vain aloittaa ja sitkeästi tekee, niin jo kuukaudessa muodostuu rutiini, jota ilman ei sitten halua enää ollakaan. No, ei kyllä pidä paikkaansa omalla kohdallani. Ostin joskus 6 kuukautta kestävän verkkokurssin matalan kynnyksen kunnonkohotukseen. Noudatin ohjelmaa tunnollisesti yli 3 kuukautta, mutta se oli koko ajan ihan yhtä vastenmielistä pakkopullaa. Liikunta ei ollut fyysisesti raskasta, mutta se oli vain yksinkertaisesti äärettömän tylsää ja ohjelman noudattaminen säännöllisesti vei valtavasti henkistä kapasiteettia. Tosiaan yli 3 kuukautta sitä tein, kunnes luovutin, koska siitä jumppaamisesta ei edelleenkään tullut rutiinia, vaan se vaati joka kerta ihan yhtä paljon henkistä ponnistelua ja lähinnä vain v*tutti.

Nimimerkin Sipuli kirjoitus oli kyllä mielenkiintoinen! Tunnistan itseni aivan täysin matalan rytmisyyden ihmistyypistä. Elämässäni ei ole juuri mitään muita rutiineja kuin kahvin juominen heti herättyä (vuorokaudenajasta riippumatta) ja tallilla käyminen päivittäin (kellonaika vaihtelee). Olen kotoa käsin työskentelevä yrittäjä, joten työt teen silloin kuin teen, kunhan vain lopputuote on asiakkaalla määräaikaan mennessä. Jos töitä on paljon ja on kiire, minulle ei ole mikään ongelma tehdä töitä vaikka 16 tuntia putkeen 4 tunnin yöunilla. Minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista säännöllistä vuorokausirytmiä, vaan se voi vaihdella hyvinkin paljon. Saatan valvoa aamuyöhön asti ja herätä puolilta päivin tai sitten mennä nukkumaan illalla klo 23 ja herätä aamulla klo 6. Tallillakin voisin ihan hyvin käydä vaikka keskellä yötä, jos se vain olisi ok tallinpitäjälle. Siivoan silloin kuin siivoan, usein vasta sitten, kun asunto alkaa olla sietämättömän sotkuinen. En siis kykene pitämään minkäänlaista rutiinia yllä siinäkään.

Summa summarum: Edustan aloittajan kanssa ihmistyyppiä, jolle rutiinien luominen ja niistä kiinni pitäminen on todella vaikeaa. Ei se mahdotonta ole, mutta se vaatii ihan hirveästi henkistä kapasiteettia ja on sitten taas pois monesta muusta asiasta. On todella ärsyttävää, kun joku tulee (yleensä pyytämättä, niin kuin tässäkin keskustelussa) besserwisseröimään, että no sen kun vain aloitat ja teet ja jatka sillä samalla kaavalla, kyllä aikuisen ihmisen pitää osata noudattaa rutiineja, ymmärtämättä lainkaan, miten paljon se tämän kaltaiselta ihmistyypiltä vaatii. En minäkään mene sössöttämään rutiineista riippuvaiselle korkean rytmisyyden ihmistyypille, että no sen kun vain alat tehdä kolmivuorotyötä, kyllähän nyt aikuisen ihmisen pitää pystyä valvomaan yöllä ja muuttamaan vuorokausirytminsä aivan päälaelleen joka toinen viikko tai vaikka olemaan syömättä 10 tuntia.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   10.6.25 12:41:54

"Nyt täytyy kyl nostaa hattua ht:netin älykkyydelle ja luetun ymmärtämiselle.

Suurin osa vastaajista on jäänyt jumiin tohon legojen päällä kävelyyn eikä pääse siitä enää mihinkään eikä ne ressukat edes ymmärrä että se on kielikuva."

Tämä. Ja sitten vielä se "ala luoda rutiineja" -jankutus, kun pointtina nimenomaan oli rutiinien luomisen ja niistä kiinni pitämisen vaikeus :D

Lähettäjä: HELVI 
Päivämäärä:   10.6.25 12:45:50

Elämäntapamuutos on uusien rutiinien luominen ja niissä pysyminen. Täytyy vaan opetella asiat tekemään uusiksi.

Mä tein tammikuussa sen. Selkeä rytmi syömiselle. Aamiainen, lounas, välipala ja illallinen. Aina samaan aikaan, pienet annoskoot ja vihreää lautaselle. Ei lipsumisia. Ei herkkuja, ei edes sitä suklaapalaa. Näin opetellaan pari kuukautta, sen jälkeen onkin jo helppoa.

Vettä juodaan paljon, mahaa ei tarvi syödä täyteen. Ei lohtu-, eikä palkitsemissyömistä.

Nyt mulla on jo helppoa! Makeaa ei tee mieli yhtään, jos menen kylään, juon vaan kahvin ja/tai otan pienen palan leipomusta.

Paino on pudonnut hyvin, nukun hyvin, kaikki veriarvot hyvät (sain korkean kolesterolin ja sokerit alas), uniapnea kadonnut, polven nivelrikkosäryt kadonneet. Olen todella pirteä.

En palaa enää takaisin

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.6.25 12:56:42

Tsempit aloittajalle, minulla on vähän samantyyppinen ongelma mutta eri muodossa! Minä menen mielelläni kauppaan ja ostan kaikkea terveellistä ja paljon kasviksia ja suunnittelen, että mitä mistäkin kokkaan, ja sitten kun pääsen kotiin niin sinne ne kaikki jää kaappiin mätänemään kun haluankin syödä vain leipää, juustoa ja herkkuja :D No nyt olen vähän saanut parannettua tapojani, ja laitan ruokaa viikottain, mutta aika usein syön niitä voileipiäkin! Tästä epäterveellisestä ruokavaliosta on varmasti pidemmän päälle haittaa, mutta töissä kävelen helposto 30k askelta päivässä ja teen ruumiillista työtä, joten ainakin hoikkana pysyn tahtomattakin.

I feel you, älä välitä näistä hötönetin "täydellisistä naisista" :D

Lähettäjä: f f 
Päivämäärä:   10.6.25 12:59:38

"Tämä. Ja sitten vielä se "ala luoda rutiineja" -jankutus, kun pointtina nimenomaan oli rutiinien luomisen ja niistä kiinni pitämisen vaikeus :D"

Tuo rutiinien luomisesta jankuttaminen liittyy siihen, että aloittaja itse valittaa aiheesta jo otsikossa ja häntä on koetettu tsempata sanoen, että aloita jostain pienestä, jolloin se on helppoa. Ja kun aloittaja itse valittaa siitä, ettei hänellä ole rutiineja, niin on koetettu tsempata, että rutiinit muodostuu vain kun niitä muodostaa ja jos niitä ei muodosta, niin sitten on oikeasti vaikea saada itseään tekemään mitään ja sitten tosiaan vain mätänee kotiin.

Ja lisäksi on sanottu, että jos aloittaja ei oikeasti aio tehdä asioille mitään, niin sitten on tekemättä ja ei soimaa siitä itseään. Mutta jotenkin sinäkään et osaa lukea vaan alat haukkua tänne kommentoineita, joilla on itsellään kokemuksia samasta asiasta kuin aloittajalla ja joko ovat tehneet jonkun muutoksen saadakseen elämästään omasta mielestään edes hitusen paremman, tai sitten ovat luovuttaneet ja päättäneet suunnata energiansa johonkin ihan muuhun kuin itsensä soimaamiseen ja laiskuudestaan valittamiseen.

Eli opettelehan itsekin vähän lukemaan :D
Aloita vaikka otsikosta :)

Lähettäjä: Helmi 
Päivämäärä:   10.6.25 13:00:17

"Elämäntapamuutos on uusien rutiinien luominen ja niissä pysyminen. Täytyy vaan opetella asiat tekemään uusiksi."

Ja taas malliesimerkki hötönetin luetunymmärtämisen tasosta :D Se on ihan totta, mitä jotkut onkin jo edellä kirjoittaneet siitä, että tietynlaiselle ihmistyypille se rutiinien luominen ja niissä pysyminen on ihan todella paljon vaikeampaa kuin toisenlaiselle ihmistyypille, jopa lähes mahdotonta. Jos ei luonnostaan ole minkäänlaista taipumusta ja kaipuuta rutiineihin ja säännölliseen rytmiin, sellaisten luominen ja niissä pysyminen väkisin kuluttaa ihan todella paljon henkisiä voimavaroja. Jos vaatimus tulee ulkoa päin, esim. että töihin täytyy mennä aina tiettyyn aikaan ja siellä täytyy tehdä tietyt asiat, se ei ole tällaiselle ihmiselle mikään ongelma, koska asian suunnitteluun ja organisointiin ei tarvitse käyttää omia voimavaroja, vaan mennään vain sen mukaan, mitä joku toinen on päättänyt ja käskenyt. Vastaavasti taas rutiineista ja säännöllisestä rytmistä nauttivalle ihmistyypille esim. vuorotyö tai vaikka epäsäännöllinen syöminen ovat täysin mahdottomia vaihtoehtoja jo ihan ajatuksen tasollakin. Jostain syystä tämä jälkimmäinen ihmistyyppi usein pitää itseään toista parempana ja on sitä mieltä, että kyllähän nyt kaikkien täytyy pystyä samaan kuin he, vaikka he itse eivät sitten kuitenkaan pysty vaikkapa just siihen vuorotyöhön tai muuten epäsäännölliseen elämään. Ja sen kyllä taas huomaa helposti tämänkin keskustelun kommenteista.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   10.6.25 13:10:46

"Tuo rutiinien luomisesta jankuttaminen liittyy siihen, että aloittaja itse valittaa aiheesta jo otsikossa ja häntä on koetettu tsempata sanoen, että aloita jostain pienestä, jolloin se on helppoa. Ja kun aloittaja itse valittaa siitä, ettei hänellä ole rutiineja, niin on koetettu tsempata, että rutiinit muodostuu vain kun niitä muodostaa ja jos niitä ei muodosta, niin sitten on oikeasti vaikea saada itseään tekemään mitään ja sitten tosiaan vain mätänee kotiin."

Millä tavalla ajattelit aloittajan tsemppaantuvan siitä, että häntä neuvotaan pyytämättä, usein hieman alentuvaan sävyyn, ja besserwisseröidään, että alat nyt vain luoda niitä rutiineja ja sitten pidät niistä kiinni, aikuinen ihminen? Hänhän jo aloituksessa kirjoittaa, että ei ole varsinaisesti vailla mitään apua, korkeintaan vertaistukea, ja lähinnä vain halusi avautua ongelmastaan. Vertaistuki on sitä, että "ymmärrän sinua, minulla on sama ongelma", ei sitä, että "minulla on ollut sama ongelma, mutta olen tehnyt asialle jotain ja olen nyt parempi ihminen ja kerron sinullekin, mitä pitää tehdä".

Lähettäjä: roorr 
Päivämäärä:   10.6.25 13:11:02

Tiedätkö aloittaja mikä on paras tapa saada itselleen jaksamista ja rutiineja? Mene pois hötölästä ja muilta palstoilta. Laita some pois ja töllö kiinni. Aina kun tekee mieli räplätä puhelinta tai avata töllö, niin löhöä ilman virikkeitä tai tee jotain, joka on jäänyt rästiin ja joka pitäisi tehdä, mutta "en jaksa ja se on vastenmielistä". Ihan vaikka vaatekaapin jonkun hyllyn läpikäynti. Et tietenkään jaksa mitään kun soossaat aivosi somessa ja tietenkin kaikki on vastenmielistä, kun vaihtoehtona on lojuminen töllö ja some viihdykkeenä.

Olin useamman kuukauden niin, että kävin hötölässä vain ehkä parin viikon välein. Somea katsoin vain harvoin ja sieltäkin vain kavereiden ja seurattujen julkaisut, muuten en selannut. Telkusta katsoin max uutiset ja salkkarit ja salkkaritkin vain siksi, että jumppasin/venyttelin samalla. Jotain uutisia saatoin myös lukea netistä, mutta vain vähän aikaa päivästä.

Kun en jaksanut mitään, niin lösähdin lattialle ilman virikkeitä. Siis täyteen hiljaisuuteen. Ja heti, kun alkoi kyllästyttää, niin teki mieli ottaa some tai töllö viihdykkeeksi. Tuolloin tiesin, että nyt jaksaa tehdä jotain järkevääkin, kun ei jaksa enää maata ilman virikkeitä ja jaksaa selata somea.

Ai että minulla oli huomattavasti enemmän aikaa ja jaksamista tehdä kaikkea järkevää, jopa kokata, vaikka se on todella ärsyttävää hommaa. Mutta kun jätin pois turhat energiasyöpöt elämästä, jotka veivät useita tunteja päivästä, vapautui aikaa järkevämmille asioille ja ne normaalisti vastenmieliset asiat ei olleetkaan enää niin vastenmielisiä.

Nyt olen taas kuukauden ajan roikkunut hötölässä ja selannut somea paljon. Voit vain arvata, että jaksamista ei ole mihinkään, kaikki tavallisen arjen hommat on mega-vastenmielisiä ja olen nyt kahtena päivänä kokannut ainoastaan pakasteranskalaisia ja ruokavalioni ollut lähinnä näkkäriä ja jugurttia.

Eli sinunkin kannattaa kokeilla tuota, että netti ja töllö pois, lepää ilman virikkeitä ja anna aivojen oikeasti olla. Ehkä sitten kykenet helpommin jaksamaan, etkä soimaa itseäsi niin paljon. Saat edelleen jatkaa niiden einesten syömistä ja mikään pakko sinun ei edelleenkään ole kokata. Mutta ainakin jaksamista on enemmän ja mieli parempi, kun lopetat sen itsesi jatkuvan morkkaamisen ja somen sijaan katsot vaikka ikkunasta ulos :)

Lähettäjä: Lasikko 
Päivämäärä:   10.6.25 13:12:02

Selkeä rytmi syömiselle. Aamiainen, lounas, välipala ja illallinen. Aina samaan aikaan, pienet annoskoot ja vihreää lautaselle. Ei lipsumisia. Ei herkkuja, ei edes sitä suklaapalaa. Näin opetellaan pari kuukautta, sen jälkeen onkin jo helppoa.

Siis tämähän kuulostaa ihan painajaiselta. Miten sä voit olla joka päivä samaan aikaan sellaisessa tilanteessa että voit syödä?
Herkkujen poisjättö ei ole ongelma.

Otetaan vaikka välipala esim klo 17. Joskus oon kotona silloin, joskus oon mennyt töistä suoraan harrastuksiin, joskus oon vielä töissä, joskus oon työmatkalla, joskus saatan olla kaupassa, ja parastahan tässä on se että mä en välttämättä aamulla edes tiedä missä oon klo 17 että osaisin ennakoida tätä välipalan tarvetta.

Jos mä osaisin tehdä ja ylläpitää rutiineja niin se ois varmaan tapahtunut jo joskus tässä melkein 40 vuoden aikana.
Mun täytyy siis tietoisesti aamuisin ja iltaisin ajatella hampaiden pesua eikä se ole mikään automaatio.
Eikö se rutiinin ominaispiirre ole että se tulee automaattisesti ilman ajatustyötä tai erillistä muistamista?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.6.25 13:18:56

No mitä te sitten ehdotatte että aloittaja toteuttaa tämän elämäntapamuutoksen ilman rutiineja?

Se nyt on karu tosiasia, että useimmat ihmiset tarvitsevat rutiineja ihan siihen että pääsee ajoissa töihin, eikä unohda lapsia päiväkotiin. Niitä rutiineja voi myös oppia, kuten yllä on sanottu, niin se vie yleensä noin 90 päivää. Jos laihduttaminen ja oman elämän muuttaminen olisi helppoa niin ei olisi laihdutuslääkkeitä, lihavuusleikkauksia tai mitä muutakaan. Se itsekuri ja motivaatio pitää ihan itse löytää tai sitten hakea siihen apua esim lääkäriltä joka voi vaikka ne laihdutuspillerit kirjoittaa.

Moni lihava ihminen on laiska ja mukavuudenhaluinen eikä ole valmis astumaan epämukavuusalueelle - kuten tässä tapauksessa aloittaja on itse joka viestissä narissut.

Lähettäjä: f f 
Päivämäärä:   10.6.25 13:26:59

B: Ajattelin aloittajan tsemppaantuvan aika paljonkin siitä, että täällä kirjoitetaan "Ymmärrän sinua, minullakin OLI sama ongelma". Eli tiedetään, mistä on kyse ja että siitä on mahdollista päästä ylös, jos haluaa. Mutta ei, kun aloittajalle pitää kommentoida ainoastaan "Mädännytään yhdessä ja soimataan itseämme siitä miten tyhmiä, rumia, läskejä ja huonoja olemme".

Onko se oikeasti edes vertaistukea? Siinähän vain korostaa sitä, että aloittaja on oikeasti tyhmä, ruma, huono ja arvoton läski. Eikö saa sanoa, että ei se sinusta arvotonta tee ja jos et halua muuttaa mitään niin hyväksy itsesi tuollaisena. Mutta koska aloittaja nyt valitti tänne, niin hänelle on koetettu sanoa, että ehkä hän on yrittänyt tehdä liian isoja muutoksia kerralla, joten ei ihme, jos ei onnistu ja rutiineja muodostu. Moni on aloittajaa tukenut ja ehdottanut riman alentamista ja pienempiä muutoksia, ettei hän soimaisi itseään epäonnistumisista jatkuvasti, mutta eipä näytä kelpaavan. Kun kaikki se on besserwisseröintiä.

Moni on myös sanonut, ettei jaksa enää olla täydellinen eikä varsinkaan mollata itseään vaan ihan suosiolla syö niitä eineksiään, kun ei huvita kokata. Ja sekin on besserwisseröintiä?

Kannattaisi sinunkin lukea sen verran, että aloittaja avautuu toistuvista epäonnistumisistaan. Hän selkeästi haluaisi muutosta, mutta ei pysty, koska hänen energia menee johonkin ihan turhaan. Ehkä suurin ongelma onkin sinun kaltaisesi kommentoijat?

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   10.6.25 13:34:09

"Mun täytyy siis tietoisesti aamuisin ja iltaisin ajatella hampaiden pesua eikä se ole mikään automaatio.
Eikö se rutiinin ominaispiirre ole että se tulee automaattisesti ilman ajatustyötä tai erillistä muistamista?"

Siis samaistun tähänkin ihan täysin! "Normaalin" ihmisen voi olla vaikea käsittää sitä, että just esim. hampaiden peseminen aamuin ja illoin ei ole mikään automaattinen rutiini, vaan se on asia, joka vaatii joka kerta muistamista, prosessointia ja jonkinlaista itsensä pakottamista. Hieman suorastaan huvittaa nämä "teet vain säännöllisesti, niin kyllä siitä tulee ihan automaattinen rutiini viimeistään parissa kuukaudessa" -neuvot, kun ei tosiaan siitä hampaiden pesemisestäkään ole tullut automaattista rutiinia, vaikka sitä on toistettu vuosikymmenten ajan.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   10.6.25 13:40:55

"Onko se oikeasti edes vertaistukea? Siinähän vain korostaa sitä, että aloittaja on oikeasti tyhmä, ruma, huono ja arvoton läski."

Ainakaan minä en ole korostanut sitä, että aloittaja on tyhmä, ruma, huono ja arvoton läski, vaan olen vain tuonut esiin sen tosiasian, että hän ei ole ainoa tällainen ihminen, vaan meitä on muitakin emmekä me ole yhtään sen huonompia kuin ns. korkean rytmisyyden ihmiset, vaan meidän vahvuutemme ovat jossain muualla kuin rutiineissa ja säännöllisessä rytmissä. Jos haluaa muutosta, ihan ensin pitää hyväksyä se, että tällainen minä nyt olen ja on ihan ok olla tällainen. Vasta sitten voi ryhtyä tosissaan miettimään, että mitä pystyisin muuttamaan kuormittamatta itseäni liikaa. Ja aloittajan tapauksessa kuormitusta ei ainakaan vähennä se, että hän vertailisi itseään muihin ja ajattelisi, että nyt vain pitää pystyä asioihin X ja Y, koska muutkin pystyvät.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   10.6.25 13:49:34

"Se nyt on karu tosiasia, että useimmat ihmiset tarvitsevat rutiineja ihan siihen että pääsee ajoissa töihin, eikä unohda lapsia päiväkotiin. Niitä rutiineja voi myös oppia, kuten yllä on sanottu, niin se vie yleensä noin 90 päivää"

Tämä on just se asia, jota moni ei tunnu nyt ymmärtävän. Niin kuin joku tuolla edellä jo kirjoitti, niin ulkoa päin tuleva paine ei ole yleensä minkäänlainen ongelma tällaisille ihmiselle. Ei ainakaan minulla ole mitään ongelmaa ehtiä ajoissa johonkin ennalta sovittuun tapaamiseen tms. tai hoitaa muut jonkin toisen tahon kanssa etukäteen sovitut asiat. Ongelmia on vain siinä, että miten saan itseni tekemään asioita, joihin ei kohdistu mitään ns. pakkoa ulkopuolelta ja jotka vaikuttavat vain minuun itseeni, niin kuin nyt vaikka syömisjärjestelyt, koska sellaisista asioista ei vain synny itselleni mitään automaattisia rutiineja. Hyvänä esimerkkinä nyt vaikka just tuo hampaiden peseminen, joka edelleen vaatii joka kerta muistamista ja ajatustyötä, vaikka sitä on tehnyt jo vuosikymmenten ajan.

Lähettäjä: f f 
Päivämäärä:   10.6.25 13:50:19

Aloittaja: Mikään pakko ei ole syödä joka päivä täysin samaan aikaan. Eli jos koet suurimpana ongelmana sen, ettet voi noudattaa joka päivä kellontarkkaa aikataulua, niin älä nyt sen vuoksi luovuta vaan muodosta itsellesi sellaisia rutiineja, joita voit noudattaa ja syö kun sille on aikaa.

- Minä en koskaan syö aamulla mitään. Juon vain kermakahvin. En edes herää joka päivä samaan aikaan, eli en todellakaan juo sitä kahviani joka päivä samaan aikaan. Silti aamukahvin juominen on minulle rutiini ja kuuluu joka-aamuiseen rutiiniini. Mutta siihen ei kuulu "täysin sama kellonaika joka päivä". Keittämäni kahvin määräkin vaihtelee sen mukaan, haluanko enemmän vai vähemmän kahvia.

-Lounas on yleensä suht iso, koska aamulla en syönyt mitään. Tälle ei ole mitään tarkkaa kellonaikaa, syön kun on nälkä ja ehdin. Kellonaika vaihtelee 11-15 välillä. Yleensä aika vhh-meiningillä, koska nopeat hiilarit väsyttää, ja sitten olen aivan töttöröö enkä jaksa yhtään mitään.

- Loput päivän ruuat on sen mukaan missä olen ja mitä teen. Joko päivällinen, välipala tai joku tai iltapala tai sitten ei. Ei näillekään ole mitään tarkkaa kellonaikaa eikä rutiinia. Syön sitä mitä huvittaa ja sen verran kuin huvittaa.

Iltapäivällä ja illalla, kun tulen kotiin eikä tarvitse enää mennä mihinkään tai tehdä mitään, voin syödä nopeita hiilareitakin, koska ei enää haittaa, vaikka alkaakin väsyttää.

Annoskootkin on asia, joka on jokaiselle vähän omanlainen. Joillekin sopii parhaiten 7 pientä nyttyä pitkin päivää, joku syö vain kerran päivässä ämpärillisen kerrallaan. Minä itse syön niin, että yksi ateria (yleensä lounas tai päivällinen) on isompi ja muut lähinnä pieniä, jotain välipaloja. Eli en joka aterialla mätä itseäni ähkyyn, mutten myöskään joka ateriaalla syö vain vähän, jolloin en koskaan olisi kylläinen.

Sinäkin voisit sen pakastepizzasi jakaa kolmeen ateriaan. Yksi ateria on puoli pizzaa ja kaksi ateriaa neljäsosa pizza. Kerran paistat uunissa ja pari kertaa syöt kylmänä tai mikrotettuna/pannulla. Tai lämmitä vaikka uunissa, ihan sama. Pointti kuitenkin se, ettet kituuta nälissäsi kun "ei huvita syödä koko pizzaa" etkä myöskään koomaa ähkyssä joka aterian jälkeen.

Ja jos pidät hedelmiä helppoina niin syö niitä hedelmiä. Ja voi hedelmän kaveriksi syödä vaikka raejuustoa suoraan purkista. Helppo ja ravitseva ateria/välipala. Ei tiskiä, paitsi lusikka. Ja saat syötyä jotain muutakin kuin niitä eineksiä, joiden syömisestä morkkaat itseäsi.

Ja kyllähän lipsua saa. Ja lipsumisia tulee, vaikka mitä tekee. Mutta ei saa ajatella, että lipsuminen ja repsahtaminen on maailmanloppu ja koko yritys kaatui siihen, vaan että repsahtamisesta ja lipsumisesta huolimatta jatkat sitten taas paremmalla radalla. Muuta siis ajattelutapaasi ja salli itsellesi myös vapautta.

Ei rutiini tarkoita sitä, että se tapahtuu itsestään ilman, että sen eteen tekee mitään. Rutiini on se, että sen tekee, vaikka se vaatiikin tekemistä. Rutiini tarkoittaa lähinnä järjestystä. Eli kun sinulla on tietty rutiini miten toimit aamulla sängystä noustuasi, niin teet asiat aika lailla samassa järjestyksessä ilman, että tarvitsee miettiä, mitä nyt piti tehdä. Ei sitä, ettei sinun tarvitse tehdä mitään sängystä noustuasi.

Tuntuu, ettet oikein edes tajua, mitä sinun pitäisi elämässäsi muuttaa, kun älähdät siitä, ettet voi joka ikinen päivä noudattaa samaa kellontarkkaa rutiinia, kun elämäsi ei mene täysin samalla tavalla kellontarkasti joka päivä. No, opettele ensin tekemään asiat oman päivärytmisi mukaan ja sovittamaan rutiineja siihen.

Ei minulle ainakaan hampaiden pesu tule ilman mitään muistamista täysin automaattisesti. Kyllä minun pitää ihan itse muistaa että ai niin hampaat piti pestä. Mutta silti se kuuluu rutiiniin, koska se on aamuisin ja iltaisin tehtävä asia. Ja ei, en tee sitä joka päivä samaan aikaan. Kellonaika vaihtelee hurjasti. Ja silti se on osa rutiinia.

Lähettäjä: ssjs 
Päivämäärä:   10.6.25 14:23:37

Ei minullekaan hampaiden peseminen ole automaatio. Kyllä sitä pitää joka päivä ihan tekemällä tehdä ja muistaa, että teen sen nyt. Olen yli 40 v eikä se edelleenkään tapahdu automaattisesti ilman minkäänlaista ajattelutyötä ja tekemistä. Mutta silti se kuuluu rutiiniin, koska teen sen joka aamu ja ilta.

Miten te oikein ohjeistaisitte jotakuta muodostamaan elämäänsä rutiineja, jos ei saa sanoa, että tee asioita? Ei se, että "joku on osa rutiinia" tai "tapahtuu rutiininomaisesti" todellakaan tarkoita, että se tapahtuu helposti ja aivottomasti itsestään. Päinvastoin. Monilla kuuluu aamurutiineihin selkäjumppa, lauantairutiiniin asunnon viikkosiivous tai torstaisin viikon ruokaostokset marketista, vaikka ne vaativat hemmetisti ponnisteluita ja ovat todella ärsyttäviä ja vastenmielisiä. Silti ne tehdään, koska ne kuuluvat rutiiniin. Ja rutiineistahan voi poiketa. Viikkosiivouksenkin voi jakaa osiin "joka päivä jotain" sen sijaan, että vetää yhtenä päivänä kaiken läpi ja viikon ruokaostokset tehdä jonain muuna päivänä. Silti se on edelleen rutiini, että asunto siivotaan joka viikko läpi ja kerran viikossa käy kunnolla kaupassa.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   10.6.25 15:11:59

Lasikko, kiinnostiko sua oikeasti kokeilla rakentaa uusia rutiineja ja elämänmuutosta vai haluatko vain valittaa aiheesta?
Jos nimittäin kiinnostaa ensimmäinen vaihtoehto, niin mä ainakin voisin lähteä mukaan muutoksen tsemppausketjuun. Oma kipeä piste ei ole ruoanlaitto, vaan siivoaminen, mutta muutettavalla asialla ei pitäisi vertaistuen kannalla ole merkitystä, koska jokaisen muutospolku on joka tapauksessa erilainen.

Lähettäjä: Helmi 
Päivämäärä:   10.6.25 15:23:12

"Monilla kuuluu aamurutiineihin selkäjumppa, lauantairutiiniin asunnon viikkosiivous tai torstaisin viikon ruokaostokset marketista, vaikka ne vaativat hemmetisti ponnisteluita ja ovat todella ärsyttäviä ja vastenmielisiä. Silti ne tehdään, koska ne kuuluvat rutiiniin."

Tämäkään kirjoittaja ei selvästikään ymmärrä aloittajan ja muutaman muun pointtia. Tuskin nyt kovinkaan moni mitenkään erityisesti nauttii arkisista rutiineista, kuten selkäjumpasta, siivoamisesta tai ruokaostoksilla käymisestä, mutta tekee ne silti, koska kykenee muodostamaan niistä jonkinlaisen rutiinin ja tuntee jonkinlaista sisäistä pakkoa sen suorittamiseen. Aloittajan kaltainen ihminen taas ei vain kerta kaikkiaan kykene luomaan asioista rutiineja, jotka tapahtuisivat jonkinlaisella automaatiolla, vaikka toistaisi niitä tuhansia kertoja. Se viikkosiivous voi helposti jäädä tekemättä vaikka monen viikon ajan, selkäjumppa jää väliin vähintään joka toinen päivä ja ruokaostoksilla jää käymättä. Sellaiset asiat vain yksinkertaisesti unohtuvat tai lykkääntyvät kerta toisensa perään, ellei niiden hoitamiseen käytä aivan valtavasti suunnittelua, tahdonvoimaa ja muuta ajatustyötä, joka kuormittaa ja uuvuttaa ja on sitten pois monesta muusta asiasta, kuten työnteosta ja ihmissuhteista. Siinä missä joku toinen vain on päättänyt käydä aina joka torstai marketissa tekemässä viikon ruokaostokset ja toteuttaa sen sitten lähes poikkeuksetta joka viikko, vaikka se onkin tylsää ja ärsyttävää, joku toinen ei vain yksinkertaisesti pysty siihen, koska se kaikki suunnittelu, aikataulutus, muistaminen ja muu toteutus ei vain tule ikinä rutiininomaiseksi, vaan vaatii joka kerta ihan valtavasti energiaa ja on sitten aina pois jostakin muusta.

Niin kuin joku jo tuossa aiemmin kirjoitti, niin aloittajan olisi hyvä oppia vain hyväksymään se, että hän on sellainen kuin on ja nämä asiat ovat hänelle vaikeita. Hän on varmastikin hyvä sitten jossakin muussa asiassa, joka taas on vaikea monelle muulle. On turha soimata itseään siitä, että ei pysty tekemään haluamaansa elämäntapamuutosta samalla tavalla kuin joku muu tekee. Kun ensin hyväksyy sen, että ei vain ole kovin järjestelmällinen ihminen eikä kykene luomaan rutiineja tai ainakaan säilyttämään niitä, mutta ei silti pidä itseään muita laiskempana ja tyhmempänä, voi alkaa miettiä, että miten pystyisi toteuttamaan elämäntapamuutosta omalla tavallaan. Vaikka kaikkialla aina toitotetaan säännöllisestä ruokailurytmistä, lautasmallista jne., ne eivät ole mitään ainoita oikeita ratkaisuja jokaiselle. Jos nyt vaikkapa säännöllinen syöminen neljän tunnin välein kuormittaa henkisesti niin paljon, että ihminen on sen takia aivan stressaantunut ja loppu, se ei voi mitenkään olla ainakaan kovinkaan kestävä ratkaisu sen ihmisen kohdalla. Siksi kannattaakin unohtaa kaikki pyytämättä saadut neuvot siitä, että miten aikuisen ihmisen nyt vain pitää opetella syömään niin ja niin usein ja käymään kaupassa silloin ja tuolloin ja ostamaan aina sitä ja tätä ja olla ostamatta sitä ja tätä. Itse olen saanut jonkinlaisen elämäntapamuutoksen alkuun juuri sillä, että olen heittänyt romukoppaan kaikki järjestelmälliset "tee näin ja näin" -ohjeistukset ja koettanut muuttaa omaa ajattelutapaani niin, että minun ei tarvitse noudattaa mitään tiettyä ruokavaliota tai säännöllistä ruokailurytmiä, koska sellainen ei vain yksinkertaisesti sovi omalle psyykelleni, vaan pyrin vain aina jokaisella aterialla tekemään edes yhden ns. paremman valinnan, vaikka ihan pienenkin.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   10.6.25 15:35:42

Listat. Niillä pääsee eteenpäin monesta hommasta. Henkkoht voisin kokata vaikka koko päivän, jos vaan joku muu tiskaisi ja siivoaisi - vihaan siivoamista ihan yli kaiken, kiitos lapsuustraumojen. Mikä johtaa siihen, että kämppä on välillä kuin kaatopaikka kun ei vaan kiinnosta, en saa edes roskia vietyä. Joten kun alkaa ylittyä munkin sietorajani, teen listan. Silppuan siihen kaikki hommat ihan miniaskeleilla, tyyliin
- paperit (=vie keräykseen)
- pahvit
- muovit
- kattilat (=kattiloiden tiskaus)
- vessa (=pytyn siivous)
- pyyhkeet (=vaihda ja vie pyykkiin)
jne

Siivous on yksinään niin iso urakka ettei pysty, mutta noilla se tulee tehtyä kun voi raksia hommia yli sitä mukaa ja lopussa tietenkin joku palkinto. :D

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   10.6.25 15:44:48

Komppaan Helmiä ihan täysin. Itsekin "rutiiniongelmaisena" tiedän, että jonkin ruokavalion ja säännöllisten ruokailuaikojen noudattamisesta tms. ei vain yksinkertaisesti tule yhtään mitään, ellei joku kirjaimellisesti tuo sitä ruoka-annosta suoraan nenän eteen ja käske syödä. Sellaiseen menisi niin hirveästi energiaa, että en vain yksinkertaisesti pystyisi siihen, jos samalla pitäisi kuitenkin myös olla työelämässä, hoitaa ihmissuhteita ja niin edelleen. Kerroinkin jo aiemmin yrityksestäni tehdä liikunnasta rutiinia noudattamalla säntillisesti valmiiksi tehtyä, sinänsä hyvin helposti toteutettavaa ja vähän aikaa vievää ohjelmaa, mutta vaikka sitkeästi yritin monen kuukauden ajan, siitä ei tullut sellaista rutiinia, jota pystyisin suorittamaan ilman sen suurempaa ajatustyötä, vaan se vaati joka ikinen kerta valtavasti muistamista, suunnittelua ja muuta henkistä ponnistelua ja alkoi sen takia olla jo niin kuormittavaa, että lopulta luovutin.

Sen sijaan, että yrittäisin väkisin luoda rutiineja, ajattelen asiaa nyt niin, että "nytpäs tässä onkin sopiva joutilas hetki, teenpä pienen jumpan". Koska se yksi satunnainenkin jumppa edes silloin tällöin on parempi kuin ei ollenkaan jumppaa, ja nyt se on alkanut tuntua välillä jopa ihan mukavalta, kun en ole tehnyt siitä itselleni mitään pakkorutiinia ja yrittänyt väkisin sopeutua tietynlaiseen rytmiin vain siksi, että niin nyt vain kuuluu tehdä. Ja syömisen suhteen sama juttu eli en ota paineita siitä, että joka päivä on pakko syödä aamiainen, vähintään yksi kotitekoinen lämmin ateria, välipala ja iltapala ja pitää syödä niin ja niin paljon kasviksia ja välttää sitä ja tätä. En syyllistä itseäni esimerkiksi einesten syömisestä, vaan koetan sitten vain valita ne einekset mahdollisimman terveellisinä versioina. Ja jos vaikka aamupala jää välistä, niin sittenpähän jää, koetan sitten petrata muiden aterioiden osalta sinä päivänä. Kaiken avain siis on sallivuus ja joustavuus ja sen hyväksyminen, että rutiinit eivät vain sovi minulle.

Lähettäjä: ~ 
Päivämäärä:   10.6.25 15:54:43

Olipa Helmi-nimimerkiltä hyvä kirjoitus!

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   10.6.25 15:58:53

Ja siis omalla kohdallani joku mealpreppaus (hyi hitto, koko termikin ihan puistattaa) olisi ihan vihonviimeinen asia. Käyttäisin aikaa ja energiaa siihen, että suunnittelisin etukäteen pitkän aikavälin syömiset, sitten käyttäisin aikaa siihen itse toimintaan, ja lopputuloksena olisi sitten kuitenkin se, etten enää joskus kolmen päivän päästä todellakaan haluaisi syödä niitä "prepattuja" asioita ja lopulta päätyisin heittämään ne pois. Homma varmasti toimii sellaisella ihmisellä, jonka on muutenkin helppo luoda itselleen rutiineja ja pitää kiinni niistä, mutta itseni kaltaisella ihmisellä ei todellakaan toimi.

Lähettäjä: yyöy 
Päivämäärä:   10.6.25 16:07:54

Eihän kukaan käske syödä täysin samaan aikaan kellontarkasti joka päivä, jos se ei omaan päivärytmiin sovi. Ihan jo vuorotyö tai työt + harrastukset tai vaikka vuoroviikkovanhemmuus sotkee monilla päivärytmin niin, että on lähes mahdoton noudattaa kellontarkkaa ruokailuaikataulua joka päivä. Ja ihan jo sekin, että missä syö, vaikuttaa. Jos et ole ruoka-aikaan kotona hellan, uunin ja mikron ääressä vaan jossain hallilla koiran kanssa juuri aloittamassa agilitytreenejä, niin ei siinä välttämättä kuin pikaisesti huitaista naamaan joku pillimehu.

Ei kannata pilata hyvää aikomusta tuollaisella asialla, että "olisi ihan kidutusta syödä tiettyihin aikoihin päivästä kun ei onnistu mitenkään mun vuorokausirytmillä niin en sitten edes yritä!". No kai nyt sen verran järki juoksee, että silloin ei noudateta kellontarkkaa ruokintaa? Silloin syödään sen rytmin mukaan mikä päivässä on.

Isoin ongelma aloittajalla on se, että hän ei jaksa kokata ja mättää vain eineksiä ja morkkaa itseään. Niistä eineksistäkin voi valita terveellisemmän vaihtoehdon. Hesen kerrosaterian sijaan burgersalaattiateria. Pakastepizzasta sellainen missä on mahdollisimman ohut pohja ja siihen kippaa jotain lisätäytteitä, vaikka pikkupurkillisen tölkkimaissinjyviä ja höylää juustoa päälle. Ei sellaista, joka on käytännössä pelkkää paksua pullaa ja päällä kolme murusta kinkkua. Pakastepizzankin voi puolittaa ja syödä vain puolet, jolloin ei mätä itseään niin ähkyyn. Monia kasviksia voi syödä ihan sellaisenaan, kunhan huuhtoo. Syö puolikas kurkku vaikka samalla kun selaat somea. Ei tarvitse pilkkoa ja sekoittaa ja väsätä salaattia. Ja niin edelleen.

Ei kannata muuttaa sellaista jonka muuttamisen kokee mahdottomana. Voi valita tehdä asiat paremmin siten kuin se onnistuu. Ja pitää ruokarytmin itselleen sopivana, joka sopii päivärytmiin. Ei tarvitse syödä kellon mukaan jos se ei vain päivärytmiin mene.

Lähettäjä: flöf 
Päivämäärä:   10.6.25 16:44:39

Ei onnistuisi monen päivä mealpreppaus minultakaan. Ensinnäkään en jaksa kokata niin isoa määrää, että saisin kerralla 4-5 päivän ateriat eikä minulla ole myöskään tilaa niille 10 lasivuoalle. En myöskään jaksaisi syödä samaa ruokaa joka päivä. Syön yhtä ruokaa yleensä 3 ateriaa, eli tänään päivällinen ja huomenna lounas ja päivällinen. Tuon verran menee se sama ruoka, muttei pidempään.

Aloittaja valittaa sitä, että hän vain lihoo lihomistaan ja inhoaa itseään koko ajan enemmän. Mutta hänelle ei kuitenkaan kelpaa neuvot siitä, että puolita ne syömäsi einesmäärät ja jos jää nälkä niin täytä se jollain helpolla, kuten raejuustolla tai niillä hedelmillä ja suoraan syötävillä kasviksilla, joille riittää pelkkä huuhtominen.

Mutta tänne ei saa kuitenkaan kirjoittaa muuta kuin että "Olen samanlainen, paisun kilon viikossa ja vihaan itseäni tässä samalla kun syön einespizzaa".

No, nyt kirjoitin senkin ja siinä oli aloittajalle sitä kaipaamaansa vertaistukea. Auttoiko ja helpottiko aloittajan oloa yhtään?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.6.25 10:16:25

”Aina väitetään, että vain aloittaminen on vaikeaa, mutta kun vain aloittaa ja sitkeästi tekee, niin jo kuukaudessa muodostuu rutiini, jota ilman ei sitten halua enää ollakaan. No, ei kyllä pidä paikkaansa omalla kohdallani. Ostin joskus 6 kuukautta kestävän verkkokurssin matalan kynnyksen kunnonkohotukseen. Noudatin ohjelmaa tunnollisesti yli 3 kuukautta, mutta se oli koko ajan ihan yhtä vastenmielistä pakkopullaa. Liikunta ei ollut fyysisesti raskasta, mutta se oli vain yksinkertaisesti äärettömän tylsää ja ohjelman noudattaminen säännöllisesti vei valtavasti henkistä kapasiteettia. ”

Tässä on esimerkki epäonnistuneesta rutiinin luomisesta. Epäilen kovasti, että vastaaja ei ole antanut itselleen palkintoa jokaisesta treenisuorituksesta tai palkinto ei ainakaan ole ollut sellainen, että se olisi ollut niin merkitsevä, että se olisi saanut saanut jatkamaan. Pakko on huono palkinto. Rutiinin luomisessa palkkion saaminen on iso osa työtä ja sen tarvii olla sellainen, joka innostaa jatkamaan ja sitoo tehtäviin.

Lähettäjä: yöyö 
Päivämäärä:   11.6.25 12:47:20

Ei minullekaan tartu rutiini, joka on hankala toteuttaa tai niin tylsä, että sen tekeminen ei onnistu. Eikä toimi tuo, että "väkisin teet joka päivä". Se olisi maksimissaan joku kuuri, joka loppuu siihen kun kuuri päättyy.

Esim. en voi mennä suihkuun heti sängystä noustuani, koska olen paleleva ihminen ja käytännössä umpijäässä kun tulen peiton alta pois. Pakko saada vaatteet päälle ja jotain syötävää/juotavaa ja kroppaan liikettä, että lämpenen. Menen suihkuun siis vasta aamiaisen jälkeen, tai käyn illalla ennen nukkumaanmenoa.

Megatylsän jumpan jakaisin osiin, eli tekisin osan nyt, osan myöhemmin ja loput joskus myöhemmin. Tai sitten kun osaan jo liikkeet ulkoa, niin katsoisin samalla vaikka jotain sarjaa tai kuunteleisin vaikka podcastia, niin jumppa ei tuntuisi niin tylsältä kun se on vain töllöttämisen tai kuuntelemisen sivussa.

Aloittajan kitinä taas tuntuu omituiselta. Hän on yrittänyt pakottaa itsensä syömään tiettyinä kellonaikoina, vaikka kyseiset kellonajat ei sovi tai hänellä ei tuolloin ole nälkä, ja sitten valittaa, kun ei onnistu luomaan täysin kellontarkkaa rutiinia kun ei hänen päivänsä noudata muutenkaan joka päivä täysin samaa rutiinia ja joskus on kotona johonkin aikaan ja joskus ei. No eihän silloin kannata syödä kellon mukaan, jos siihen ei ole megatärkeää syytä (kuten tiukka dieetti tai terveydellinen syy, kuten joku suolisto- tai mahaleikkaus, joka vaatii syömään desilitran kerrallaan 1-2 tunnin välein), vaan silloin kannattaa muodostaa rutiini, jossa "syö kun on nälkä ja siihen on mahdollisuus". Turha kesken sulkapallotreenien on pitää puolen tunnin ruokataukoa, tai keskeyttää ratsastustunti eväshetken vuoksi, vaan syö tarvittaessa ennen menoa jotain pikaista ja paremmin, kun treeni/tekeminen/harrastus on ohi, oli se sitten take away ateria tai ihan kotona valmistettu.

Ja jos se kokkaaminen on niin epämiellyttävää, että ennemmin lenkkeilee 3 km legot kengissä, niin silloin kannattaa ostaa legoja ja laittaa niitä kenkiin ja kokata. Nopeasti huomaa, että kokkaaminen on huomattavasti mukavampaa kuin legot kengissä oleminen. Tai sitten huomaa, että kokkaaminenhan on ihan siedettävää, kun keskittyy niihin legoihin eikä kokkaamiseen, ja kokkaaminen sujuu siinä sivussa. Ja kokkaa vain ruokaa, joka ei vie tuntikausia, vaan on esim. niiden einesten tuunaamista, joka on nopeaa, mutta tekee niistä kuitenkin vähän terveellisempää.

Ihan silkkaa turhasta kitinää, ettei viitsi tehdä kokkaamisen eteen edes kahta minuuttia, kun kuitenkin suostuu kävelemään legot kengissä vaikka vuorokauden ympäri. Vesi kiehumaan nuudeleja varten, siinä samalla paistaa wokkivihanneksia pannulla, hauduttaa nuudelit, kippaa sinne sekaan paistetut kasvikset ja tonnikalan, ja tadaa- parissa minuutissa sinulla on jo ihan hyvä ateria. Pidätä vaikka hengitystä tai huuda vttustanaprkelepska-litaniaa koko sen ajan, mitä joudut keittiössä legot kengissä olemaan, niin et keskity siihen kokkaamiseen vaan kiroiluun.

Aloittaja on jo saanut hyviä vinkkejä esim. pakastepizzan puolittamisesta ja tuunaamisesta, raejuusto suoraan rasiasta tai kasvikset sellaisenaan ilman pilkkomista ja sörssäämistä, eli annoskoko pienenee ja ruokavalio monipuolistuu. Eli jos hän oikeasti haluaa muutosta, ettei tarvitse valittaa olevansa niin lihava ja huono, niin jotain pitää tehdä. Vaikka legot kengissä, jos se tekee niistä asioista yhtään helpompia. Ja kun saat lihomisen pysähtymään, voinnin virkistymään ja kiloja vähän alas, niin huomaat edistymisesi, joka palkitsee. Se taas motivoi sinua jatkamaan niitä pieniä muutoksia legot kengissä.

Ja älä välitä, vaikka lipsut ja repsut. Anna lipsua. En minäkään kykene orjallisesti noudattamaan mitään, mutta sallin muutoksia. Niiden muutosten perustellahan voi huomata, että kannattaa tehdä joku psyyvä muutos rutiiniin, jos aina jonkun tietyn asian suhteen lipsuu ja repsuu. Ja kun teet siitä itsellesi sallitun asian, niin sekin jo auttaa.

Eikä ruokavalion edes tarvitse olla megaterveellinen ja megamonipuolinen. Ei minullakaan ole. Silti painonhallinta on vaivatonta ja kaikki vitamiiniarvot veressä silkkaa priimaa. Ja todellakin vihaan kokkaamista. Mutta syön sellaisia ruokia, joilla saan perustarpeet tyydytettyä. Jos se on välillä se pakastepizza tai -ranskikset tai einesmaksalaatikko, niin olkoot. Niissäkin voi puolittaa annokset ja syödä lisäksi sitä raejuustoa ja kasviksia ja hedelmiä. Ei ole liian vaikeaa ja saa oikoa ja repsahdella. Ei maailma siihen kaadu.

Lähettäjä: yöyö 
Päivämäärä:   11.6.25 12:58:08

"tai niin tylsä, että sen tekeminen ei onnistu."

Tarkoitin siis, ettei onnistu SELLAISENAAN.
Eli jumppa pitää pilkkoa osiin tai tehdä jonkun muun asian ohessa (esim. leffa tai sarja) ja kokatessakin minulla on aina joku podcast tai äänikirja kuulokkeissa tai joku sarja/leffa tabletilla pyörimässä, jolloin kokkaaminen tapahtuu siinä sivussa. Samoin kotitöitä teen usein jotain kuunnellen ja olen jopa kaappeja käynyt läpi jotain vanhaan sarjaa taustalla pyörittäen, jolloin tylsä tai vastenmielinen tekeminen ei tunnu enää niin tylsältä ja vastenmieliseltä.

Samaa suosittelen aloittajallekin. Älä enää väitä, että kokkaaminen on niin vastenmielistä vaan asennoidu siihen eri tavalla ja tee sen eteen edes sen verran, että lopputuloksena ei tarivtse valittaa epäterveellisestä ruokavaliosta ja lihomisesta. Ihan sama miten sen teet, kunhan et enää halveksi itseäsi siitä, että lihot lihomistasi.

Kun sinulla on varaa ostaa eineksiä koko ajan niin sinulla on myös varaa ostaa terveellisempiä valmisruokia. Eli saat edelleen ostaa valmiita ruokia, mutta muuta niiden sisältöä vähän paremmaksi. Voit vaikka välillä syödä koko päivän pelkkiä hedelmiä ja kasviksia ja tonnikalan ja raejuuston suoraan purkista. Tuollainen päivä on kuitenkin viljaton ja sekin voi jo auttaa lihomiseen, kun iso osa "lihavuudesta" monilla on pelkkää vehnän aiheuttamaa turpoamista. Voihan tuotakin kokeilla. Ei tarvitse kokata, saa syödä suoraan purkista eikä tiskiä tule kuin yhden haarukan verran koko päivänä, ja silti syöt niin paljon kuin huvittaa, eli nälissään ei tarvitse olla.

Lähettäjä: Lippi 
Päivämäärä:   11.6.25 15:20:53

Onko teiltä, joilla on vaikeuksia muodostaa rutiineja, testattu ADHD:ta? Monien kuvaukset kuulostavat ihan samalta kuin erään tuttavan kertomukset elämästä ADHD:n kanssa. Itse tylsäksi kokemien asioiden tekeminen on ylitsepääsemätöntä, koska aivojen palkitsemisjärjestelmä ei toimi kuten neuronormaaleilla. Lääkitys on kuulemma auttanut kovasti.

Lähettäjä: yöyö 
Päivämäärä:   11.6.25 16:20:30

Lippi: On. Olen ADHD + ilmeisesti myös autisti. Olen aina ollut vähän "outo". Jo lapsesta asti ollut ongelmia ihan normaalien asioiden kanssa. Esim. suihkussa käynti, hampaiden pesu, tavaroiden laittaminen paikoilleen ja siisteyden ylläpito. Tarvitsen myös paljon aikaa valmistautumisen, kun jotain pitää tehdä tai johonkin pitää lähteä.

Mutta ei diagnoosi ole mikään syy jättää tekemättä. Se auttaa ymmärtämään, miksi joku on niin vaikeaa, muttei ole mikään peruste jättää tekemättä. Diagnoosista huolimatta hampaat on pestävä, suihkussa käytävä, jne.

Lähettäjä: -mcmc 
Päivämäärä:   12.6.25 14:30:13

Kykenet laittamaan pakastepizzan uuniin, joten kykenet kippaamaan myös pakasteuunikasvikset pellille ja laittamaan pellin uuniin. Saat vähän enemmän kasviksia ruokavalioon ja vaihtelua pakastepizzaan.

Kykenet syömään omenan, joten kykenet syömään myös muita hedelmiä ja kasviksia jotka eivät vaadi kuorimista ja pilkkomista vaan pelkkä huuhtelu riittää. Tomaatti, kurkku, kesäkurpitsa, ehkä myös porkkana. Syöt sellaisenaan. Kyllä heviosastolla vaihtoehtoja riittää.

Kykenet käymään monen kilometrin lenkin legot kengissä, joten kykenet lenkkeilemään myös ilman legoja. Voit kävellä vaikka vuorokauden ympäri legot kengissä, joten et voi mitenkään väittää, ettet voisi käyttää varttia päivässä lenkkeilyyn korttelin ympäri tai tietä edestakaisin.

Kykenet lenkkeilemään legot kengissä, joten varmasti kykenet myös seisomaan keittiössä legot kengissä. Jos legot tekee kokkaamisesta siedettävämmän, niin sitten olet keittiössä legot kengissä sen pakollisen ajan, mikä menee nuudelien keittämiseen ja ruuan laittamiseen uuniin.

Nyt vain teet parempia valintoja niiden huonojen valintojen tilalle. Pienennät huonojen ruokien määrää (esim. puolita pakastepizza tai syö vain neljännes) ja lisää parempien ruokien osuutta. Tee se legot kengissä, niin se ei ole yhtään niin vastenmielistä kuin ilman legoja :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.6.25 18:17:26

Voiskohan jokin kokkauskurssi auttaa? Itse kartoin keittiötä kuin ruttoa, kunnes kokki-ystäväni tuli ja näytti miten siellä keittiössä oikeasti toimitaan. En nyt mikään huippu kokki ole tietenkään, mutta kokkaaminen helpottui kun tiesi mitä ja miten. Oikeat välineet ja tekotavat kun tuli opeteltua niin tajusin että suurin ongelmani on ollut tietynlainen osaamattomuus (ja viitsimättömyys opetella). Sama homma siivoamisen kanssa, sekään ei ole työn ja tuskan takana enää kun on oikeanlaiset välineet ja aineet. Luulin osaavani ainakin nuo siivousasiat mutta olin väärässä :D