Lähettäjä: dkd
Päivämäärä: 9.6.25 15:07:34
Minulla on myös yksi tuollainen kaveri, joka syö itse todella vähän, hänellä ei ole koskaan nälkä ja suu ammollaan ihmettelee, että "Onko teillä oikeasti nälkä?? Siis miten teillä voi olla nälkä?? Ei minulla ole yhtään nälkä!!".
Olipa kiva olla hänen luonaan kylässä toisessa maassa, kun siellä kello on kolme tuntia vähemmän kuin täällä. Minä olin koko kesän tottunut heräämään aamulla ennen viittä, syömään aamiaisen klo 5, välipalan klo 8, lounaan klo 11, jotain klo 15, illallinen tai iltapala joskus illalla. Ja tuolla kaverilla kello kolme tuntia vähemmän, hän nousee sängystä silloin kun Suomessa kello on 12 ja hän syö aamiaisen vasta omaa aikaansa klo 12 eli Suomen aikaa klo 15.
Eihän me toisen kaverini kanssa häntä pakotettu syömään samaan aikaan kuin me Suomesta tulevat. Mutta todella rasittavaa, kun monta kertaa päivässä sai katsoa ja kuunnella, kun hän suu ammollaan ihmetteli, että "Siis onko teillä oikeasti nälkä???". Onneksi hänen poikaystävänsä oli sentään vähän järkevämpi ja söi meidän kanssamme lounasta paikallista aikaa, joka Suomessa siis jo illallisaika.
Kun olin tarpeeksi kauan kuunnellut tuota ihmettelyä, niin sanoin hänelle suoraan "Ei sinun tarvitse monta kertaa päivässä kommentoida meidän syömisiämme. Ei sinun ole pakko syödä aina kun me syömme. Mutta anna silti meidän syödä. Kai sinä kuitenkin tajuat, että siinä vaiheessa kun sinä syöt täällä aamiaista, niin minä olen jo Suomessa päässyt töistä ja tottunut vähän eri vuorokausirytmiin. Ole nyt jo hiljaa ja anna meidän mennä kaupungille kahvilaan ja lounaalle. Sinä voit ihan vapaasti jäädä kotiin ja olla syömättä, mutta anna meidän syödä". Onneksi meni jakeluun ja jatkuva suu auki kauhistelu loppui siihen. Sen jälkeen vain pyöritteli silmiään ja mulkoili.
Ja joskus eräs kaveri oli tulossa luokseni yöksi. Viestittelimme päivällä, ennen kuin hän tulisi illalla. Sanoin, että minun pitää lähteä kauppaan, että on jotain syötävää. Hän sanoi, että älä käy, mä voin käydä, laita vain lista (leipää, päällisiä, jne). Laitoin listan. Kun hän sitten illalla tuli, niin ei tuonut MITÄÄN listalla olevista, ainoastaan donitsin molemmille, itselleen purkin tonnikalaa ja repullisen olutta. No hei kiitos.
En sitten tarjonnut hänelle aamulla mitään. Jätimme ne donitsit aamiaiseksi, hän söi illalla sen tonnikalansa, minä keitin vain kahvit. Ja hän sitten ihmetteli, että eikö muuta. Sanoin, että eipä hän tuonut kauapsta mitään muuta, että olisi jotain muutakin.
Mutta aika usein saan kuulla, ettei luonani ole mitään syötävää tai tarjoamukseni on "käyhät" tai syömäni ruoka "outoa". En sitten tiedä, mitä minun pitäisi tarjota. Eikä kukaan sano mitään, vaikka kysynkin ja pyydän tarkentamaan. Mielestäni tarjoamani ruuat on ihan monipuolisia ja tavallisia.
Mutta jos tarjoamukseni ei kelpaa, niin tuokoot omansa. Mutta aika jännä tuo aloitusken tapaus, jossa käytännössä kielletään tuomasta omat eväät, luvataan ruokkia vieraat ja sitten ei tarjota juuri mitään.
|