Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   8.6.25 23:52:18

Kutakuinkin 8 tuntia sitten puolisoni, kenen kanssa on liittoa takana melkein 25 vuotta ykskaks ilmoitti, että haluaa erota ja hänellä on toinen nainen. Mitään, siis yhtään mitään, ennakkomerkkejä ei ole ollut ilmassa. Tämä ilmoitus tuli täysin puskista.

Myönnän, että olen edelleen shokissa. En saa unta, kun ajatukset pyörii päässä liikaa. En tiedä, miten tästä eteenpäin, kun tuntuu että ei saa edes hengitettyä. Tapaus on klassinen "ei minun mieheni ikinä tekisi noin", mutta kun nuorempi ja varmasti nätempi daami osoittaa kiinnostusta, niin nyt kävi näin, ihan niinkuin monelle muullekin.

Arvon htnetin sisaret ja veljet. Ei mulla mitään asiaa ollut, kunhan oksensin tämän. Tukiverkko on olemassa ja ihana työ. Tämä ensimmäinen yö tuntuu nyt vaan ylitsepääsemättömän raskaalta.

Voimia samassa tilanteessa painiville.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   8.6.25 23:56:25

Kykenetkö nukkumaan sen verran, että voit mennä aamulla töihin? Vai oletko lomalla?

Varmasti on aivan järkyttävä shokki <3

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 00:02:41

lmoitin jo töihin, että olen tulossa. Onneksi on ihana työpaikka. Pomo ei ollut ihan varma siitä, että olenko työkykyinen, enkä tiedä sitä kyllä itsekään. Eihän tämä toki työpaikan ongelma ole, mutta empatia rules myös yritysmaailmassa onneksi joissain paikoissa.

Loma loppui valitettavasti perjantaina ja tänään sitten täräytettiin tämä eroilmoitus.

Kiitos zäkä. Kaikki tsempit otetaan ilolla vastaan. Omia voimavaroja ei tällä hetkellä juuri ole.

Lähettäjä: wgöj 
Päivämäärä:   9.6.25 00:15:17

Hirveä shokki mutta selviät kyllä. Miehesi teki paskamaisesti mutta sille ei mahda mitään.
Nyt vaan hengittelet ja annat kaikkien tunteiden tulla, surun, vihan, ihan kaiken.
Ja aikaa menee ihan minimissään 6kk, enemmänkin.
Onko teillä lapsia?

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 00:20:35

Ollaan yhdessä kasvatettu ihana lapsi, hän on jo aikuinen. En vielä uskaltanut kertoa asiasta, sillä en halua, että lapsi joutuu kärsimään minun surustani ja mahdollisesta katkeruudesta. Toivoisin, että mies kertoisi rehellisesti lapselle, mutta en jaksa uskoa siihen..

Pelkään vihaa ja katkeruutta. Minun rakkauteni ei ole loppunut mihinkään ja yritän kaikella lempeydellä ja empatialla yrittää ymmärtää tilannetta, mutta on tosi vaikeeta, kun se rakkaus ja tahto, mikä naimisiin mennessä luvattiin, ei riittänyt.

Lähettäjä: Laurel 
Päivämäärä:   9.6.25 01:00:47

Ero on aina myös mahdollisuus jollekin uudelle. Ihmiselämä on liian lyhyt käytettäväksi katkeruuteen ja vihaan, siinä ei kannata kauaa velloa. Avaa silmät, närja koe se kaikki uusi mitä tämä tilanne sulle voi antaa.
Tsemppiä!

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 01:18:56

Kiitos Laurel. Tämä on myös oma elämänasenteeni. Tänään vain sen löytäminen on haastavaa. Mä tiedän, että selviän tästä. Koskaan en ole miestä "tarvinnut", vaan olen tämän ihmisen halunnut rinnalleni. Olen rakastanut niin paljon kuin pystyn, ja siitä rakkaudesta en ole valmis luopumaan, vaikka se onkin yksipuolista.

Sokerina pohjalla on toki myös se, että uusi nainen on myös naimisissa. En siis ole yksin tuskani kanssa, vaan jossain tuolla on yhtälailla kärsivä mies. Luulen, että tänään on ollut the päivä, milloin salaisuudet on ollut tarkoitus paljastaa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.6.25 01:21:17

Kertoiko hän sulle naisen henkilöllisyyden?

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 01:30:09

Kertoi. Kaiken lisäksi kyseessä on hänen oma alainen. Mä tiedän: niin perus pettämisjuttu, ettei tosikaan..

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.6.25 02:06:53

Auts. On kyllä oikein perinteinen... No, jos hän löytää jotain parempaa muualta, on toki lähdettävä. Usein nämä vain päättyvät vielä ikävä min. Nimim. kokemusta on! Ihastuin kerran itse aivan päätä pahkaa erääseen tyyppiin, joka miltei painosti mua eroamaan. Lopulta en nähnyt muuta vaihtoehtoa koska en voinut sitä jatkaa ja erosin. Melkein heti sen jälkeen hän esti mut kaikkialla ja on ilmeisesti edelleen onnellisesti vaimonsa kanssa, joka ei tiedä koko jutusta mitään.
Vaimo oli miehen samojen mukaan varsinainen hirviö, niinhän ne aina...

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 02:56:51

Auts sinne myös. Onpa järkyttävä kokemus sullakin taustalla.
En ymmärrä, miten ihmiset voi kohdella toisiaan noin. Uni ei kyllä tuu..

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   9.6.25 09:50:56

Todella paljon lohdutuksia ja voimia. Olen ollut vähän samassa tilanteessa, tosin oma puoliso ei edes reilusti myöntänyt, vaan haistoin asian hänen ja yhteisen ystävämme välillä. Kysyin asiasta, haukkui minut mustasukkaiseksi hulluksi. Kun keräsin todisteet, joutui myöntämään, mutta laittoi minun syykseni kun olin 20v aikaisemmin toivonut lasta (jota hänen päätöksellä ei edes sitten yritetty).

Minäkin valvoin melkein pari viikkoa ja lepsyke huiteli pilvissä. Ikävä kyllä viimeistään siinä tilanteessa kävi ilmi, että ne ihmiset joita olin itse aina tukenut ja auttanut, eivät olleet valmiita tekemään sitä minulle. Juorut ja sosiaaliporno kyllä kiinnosti, mutta ei minun kuuntelu ja tukeminen :(

Ja voin myös aidosti sanoa, että olin ollut todella hyvä puoliso. Silti sain kuulla, että varmaan puolisollani oli joku "hyvä syy" pettää. No ei ollut ellei viidenkympin villitystä lasketa. Lisäksi minulle tultiin selittämään, että avoin suhde on hyvä ratkaisu -unohtaen kuitenkin, että näistä pitäisi sopia etukäteen... Ja sain myös paljon kommentteja, että pettäminen ei edes ole kovin paha asia.

Itse koin koko perusturvallisuudentunteeni hajoavan kun yhteinen koti, perhe yms olisi heitetty hetkessä roskakoriin hetken ihastumisen vuoksi. Lisäksi asia tuntui tuplapetokselta, olin ollut todella hyvä ystävä myös tälle ystävälleni, jonka kanssa puolisoni aloitti suhteen.

Näin jälkikäteen: olisi pitänyt silloin jättää molemmat nämä ihmiset historiaan ja aloittaa uutta elämää uusien ihmisten kanssa. Puolisoni päätyikin pettymään tähän sivsuhteeseensa ja suostuin jatkamaan parisuhdetta. Se oli virhe.

Tsemppiä aloittajalle, itse ajattelen että noita sattuu meistä parhaimmillekin, eikä varmaan kukaan selviä elämästään ilman näitä kriisejä. Luultavasti miehelläsi on joku ikäkriisi tai egoa muuten hivelee jonkun uuden naisen huomio. Se laimenee siitä, mutta sinut on petetty tavalla jota ei voi perua. Etsi parempia ihmisiä ympärillesi ja anna tuon miehen oppia virheistään.

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   9.6.25 10:08:42

Voi helkkari. Jos ei muuta, niin ainakin löytyy vertaistukea tuhansittain. Ei sitä silti uskoisi että omalle kohdalle kopsahtaa. Askel kerrallaan, päivä kerrallaan eteenpäin, käytännön asiat järjestykseen ja sitten uuden elämän alkuun. Tolkuttoman rankkoja päiviä tulossa mutta kyllä sieltä tulee sitten myös ne paremmat aikanaan.

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   9.6.25 10:19:43

Elä hetki kerrallaan. Tee mukavia asioita. Instassa oli se joku livia maria,? en muista mikä, mut se käsittelee eroja, niin jos joku muistaisi oikean nimen sille, niin kannattaa seurata. Voimia. Ansaitset tuhat kertaa parempaa! Ja muista, ei se ruoho ole vihteää aidan toisella puolellakaan. Varmasti alkuhuuman jälkeen mies taitaa tajuta virheen, mutta myöhäistä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.25 10:27:31

No, jos haluaa elämäänsä seikkailua ja löytää henkilön, jonka kanssa haluaa kokeilla parisuhdetta niin onhan se lähdettävä. Luulen että tuossa tilanteessa ei ole tapaa, jolla jätettävä on tyytyväinen.
Paljon voimia, voin vain kuvitella pettymyksen ja järkytyksen.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   9.6.25 11:00:14

Miten aloittajalla meni yö ja menee töissä?

Yritä keksiä itsellesi tekemistä, ihan kaikkea, mikä ei edes huvita, mutta pitää kiireisenä, jos olet sitä tyyppiä. Itsellä se on auttanut aina surun keskellä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.6.25 11:13:53

Eniten perseestä kyllä tuollainen, että pitää yllä sitä salasuhdetta ja samaan aikaan esittää rakastavaa puolisoa kumppanilleen. Parhaat tapaukset vannovat rakkautta vielä eroa edeltävänä päivänä ja seksi tietysti maistuu normaalisti kunnes totuus täräytetään pöytään. Koska pitäähän se vanhan suhteen jatkamisen mahdollisuus pitää avoimena kunnes on satavarma että uusi suhde ottaa tuulta alleen. Halvatun saattaen vaihdettavat.

Ans kattoo kun vuoden päästä se uusi ihastus on jatkanut elämäänsä ja suhde kaatunut, niin sieltä se matelee takaisin kokeilemaan vieläkö lohkeaisi.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 11:35:27

Kiitos teille ihanille rohkaisevista viesteistä. Vähän pelkäsin kirjoittaa, kun välillä täällä saattaa tulla mitä vaan. Mutta ihana, että ymmärsitte tuskani.

Yöllä en nukkunut yhtään, kiitos kysymästä. Menen tänään ystävän luo ja olen varmaan pari-kolme viikkoa siellä. Mies saa aloittaa haluamansa prosessit niinkuin parhaaksi näkee.

Nimimerkki "mä":n tarina kuulosti karulta.
Olen todella kiitollinen teille kaikille. Tänään lääkäriin, pomo pakotti.

Vielä kerran, kiitos teille! Arvostan.

Lähettäjä: Iso-D 
Päivämäärä:   9.6.25 11:44:59

Duunissa oli saman tapainen juttu, kun työkaverit rakastui ja muutti kimppaan, heidän exät oli ilmeisesti jossain kohtaa vaihtaneet kokemuksia ja huomanneet tulevansa hyvin toimeen ja alkoivat myös seurustelemaan(toki kovasti kätevää, kun kummallakin parilla oli lapsia).

En nyt tietenkään usuta toimimaan samalla tavalla, mutta voisi olla hyvä jutella sen toisen exän kanssa, voisi sekin auttaa.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 12:00:27

Voi sentään, itsellä on sellainen fiilis, että seuraava osoite on luostari : D. Haluaisin kyllä jakaa kokemuksia toisen osapuolen kanssa, mutta seurustelu ikinä uudestaan on hyvin kaukainen ajatus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.25 12:05:57

En ymmärrä yhtään ihmisiä jotka voi tehdä puolisolleen noin. Itsekin olen ihastunut pitkässä suhteessa ja houkutuksia on ollut tarjolla vaikka kuinka. Ikinä en silti pettäisi tai jättäisi lapseni isää. Hän ei todellakaan ansaitse sellaista.

Lähettäjä: pirkko 
Päivämäärä:   9.6.25 12:11:42

Miehiä ei kannata ihan satavakavasti ottaa. ( Helpommin sanottu kuin.. )

Mutta oikeasti. Kaksilahkeiset ovat mitä ovat. Ylipäänsä ihmiset ovat mitä ovat. Asun minäkin miehen kanssa, yhteinen talo ja näin ja joskus miettinyt että mitä jos se löytää mielestään paremman. Dokaakin jonkin verran että siinäkin on omat haasteensa. Kyllä rakastan ja näin, mutta ei elämäni kaatuisi jos tämä juttu loppuisi. Olen käsitellyt päässäni suhdettani niin paljon, ja tullut siihen tulokseen että kannattaa pitää miehiä tavallaan sellaisina vähän hölmöinä mutta tarpeellisina ja sinänsä hyvänä seurana. Mutta sitä omaa elämää ei heidän kauttaan kannata elää. Eivät hekään elä meidän kauttamme. Tai se näyttää siltä, ovat hetken aikaa pallo hukassa kun passaaja ja patja lähti, mutta heti kun uusi löytyy niin vanha unohtuu. Ellei ole joku mielisairaampi tai muuten vaan ääliö - sellaisethan ruinaa takaisin ja luulee että patja tulee kyllä viihdyttämään kun vähän kyselee.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   9.6.25 12:14:09

Saahan sitä ihastua, erotakin ja jatkaa matkaa MUTTA se kun tapahtuu pitkässä suhteessa ilman ennakkovaroitusta, yritystä ja yksipuolisesti ilmoittaen niin on sellaista sikailua, että vankilaan pitäisi moiset laittaa ! Ihan oikeasti. Ja minä olen aika avomielinen enkä maailman tiukin pikaisen pettämisen suhteen tms., mutta tuo täydellinen luottamuksen pettäminen ja maton vetäminen jalkojen alta yhtenä kauniina päivänä on vain niin törkeää käytöstä, että sen ei pitäisi mitenkään olla sallittua. Minä murhaisin, jonkun osapuolen, ihan varmasti. Aloittajalle ihan hurjasti voimia, onneksi sinulla on hieno ja jopa poikkeuksellinen asenne ja tiedät jo nyt pärjääväsi !!

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   9.6.25 12:18:01

Sehän se on, kun ei haluta antaa toiselle osapuolelle samaa valtaa kuin itsellä on. Ei haluta, että kumppani pääsee tekemään päätöksiä ennen kuin on itse tarpeeksi varma siitä, että aina on nainen alla joka tapauksessa.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   9.6.25 12:19:46

Aloittaja, tämä oli todennäköisesti suurin onnenpotku, mikä sun kohdallesi on sattunut! Ystävälläni oli täysin sama tilanne kaksi vuotta sitten ja vaikka tilanne tuli täytenä shokkina, niin hänellä onneksi silmät avautuivat aika nopeasti ja elämä jatkui. Heilläkin takana yli 20 vuoden avioliitto, jonka mies veti vessasta alas. Tänä päivänä ystäväni on onnellisempi, kuin koskaan ja on sanonut suoraan, että oli todellinen onni, että näin kävi, koska muuten hän olisi vain jatkanut siinä liitossa, kun ei paremmasta tiennyt.
Nyt vain käytännön järjestelyt kuntoon, jotta pääset elämään omaa elämääsi!

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   9.6.25 13:17:44

Minäkin pitäisin aloittajan kokemusta paitsi kriisinä, myös onnenpotkuna. Tuo mitä yllä kirjoitin omasta kokemuksestani, oli todella raskasta ja kurjaa. Kriisi kuitenkin avasi minulle itseni kehittämisen polun ja olen kuin eri ihminen nykyään.

Ennen tuota olin myös täysin puolisoni lumoissa: elin hänen valheessaan ja harhassaan siitä, miten ihmeellisen upea ihminen hän onkaan. Näin jälkikäteen on järkyttävää, että se show meni minulla läpi niin pitkään. Kun hän ei osannut olla tippaakaan pahoillaan tekemästään (vain siitä, että jäi kiinni), ymmärsin, että en ole aivan normaalin ihmisen kanssa tekemisissä. Ja siitä onkin sitten selvinnyt kaikenlaista.

Nykyään minulla on salainen exit-rahasto ja selvät tulevaisuudensuunnitelmat. Joista hän ei tiedä mitään. En epäile hetkeäkään etteikö tekisi sama uudestaan vielä jos tilaisuus tulisi.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 13:24:16

Voi vitsi te ootte upeita. Ja kirjoitatte just sitä, mitä mun pitää kuulla.
Yritän hengittää, vaikka tekee tiukkaa. Mä olen samaa mieltä että täysin maton alta veto on erittäin sikamaista. Tiedän kuitenkin että tästä selvitään. Ja toivon todella että tämäkin tuntuu lopulta onnenpotkulta.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   9.6.25 13:32:06

Oletko "mä" siis vieläkin tämän petturin kanssa yhdessä, vaikka uusinnan(kin) virheeksi olet jo todennut ? varmasti kamalaa, onneksi on exitti edes suunnitelmana.

Lähettäjä: pirkko 
Päivämäärä:   9.6.25 13:41:02

Eiköhän. Siinä sitä on omanlaista "kostoa" jos taloudellisesti on paremmalla tolalla siinä petturin kanssa asuessa ja samalla kasvattaa itselleen rahastoa ja sitä exittiä ja tavallaan elää omaa elämäänsä. Niinkin voi olla ihan onnellinen, mutta se vaatii sen henkisen eron toisesta. Elelee kuin kämppiksen kanssa.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 13:42:54

..se vielä. Mä tiedän, että olen outo lintu, mutta itselleni se tahtominen alttarilla/tuomarin edessä merkitsee paljon. Se sattuu, kun toiselle se tahtominen kesti ainoastaan niin pitkään, kunnes tuli parempi eteen.

Lähettäjä: minäkin 
Päivämäärä:   9.6.25 13:54:22

Vähän samantapaisia kokemuksia täälläkin. Mies halusi erota 20 vuoden avioliiton jälkeen. Erona aloittajan tilanteeseen se, että meillä oli mennyt huonosti jo pidempään. Toinen ero se, ettei mies ainakaan myöntänyt että ketään toista on. Mutta sen verran nopeasti se "uusi" löytyi, että tajusin miehen istuneen kahdella tuolilla jo pidemmän aikaa.

Erosta on nyt 15 vuotta ja nyt voin jo sanoa, että olen ollut onnellisempi eron jälkeen kuin miehen kanssa. Päätin silloin, etten anna kenenkään enää kohdella itseäni niin, ja se päätös on pitänyt.

Hurjasti tsemppiä aloittajalle! Niin kipeältä kuin se tuntuukin juuri nyt, niin aika parantaa. Ennen kaikkea, anna itsellesi lupa tuntea kaikenlaisia tunteita, vihaa, surua, pelkoa... Jokainen uusi päivä on helpompi kuin edellinen, vaikka toipuminen onkin hidasta. Ota aikaa itsellesi ja tee niitä asioita joista nautit. Ja tuo sinun työnantajasi taitaa olla todellinen aarre. Siitä kannattaa olla kiitollinen.

Lähettäjä: Näin mulla 
Päivämäärä:   9.6.25 14:18:00

Tunteiden vaihtelu kestää kuukausia. Ensimmäiset pari kk on sanalla sanoen järkyttäviä. Pohjatonta surua, vihaa, ikävää , raivoa, kun kaikki on hajotettu elämässä. Ihan alkuun ei oikeastaan pariin viikkoon tunne oikein mitää, itkee ja on turta. Sen jälkeen on kuin vuoristorataa, surua, pari tuntia menee ihan hyvin, jonka jälkeen taas hysteeristä itkua. Kolmen kk:n jälkeen jo vähän helpottaa.
Netissä on paljon artikkeleita eroamisesta, pettämisestä.. Itse luin ja hain tietoa, kun en ymmärtänyt, mitä minulle järkevälle ja fiksulle, omilla jaloillaan seisovalle naiselle tapahtuu. Mylly jauhaa hallitsemattomasti tunnepuolella.
Tsemppiä!

Lähettäjä: Lau 
Päivämäärä:   9.6.25 15:10:21

"kun se rakkaus ja tahto, mikä naimisiin mennessä luvattiin, ei riittänyt."

Tähän minun on pakko sanoa, että minulle on aivan utopiaa, että tähän voisi aidosti vedota. Vaikka olen itsekin ollut naimisissa parikymmentä vuotta, en kyllä pystyisi ikinä vetoamaan vihkivaloihin, jotka lausuttiin melko nuorena, alle kolmekymppisinä. Elämä muuttuu, ihmiset muuttuu, ja oikeasti kuka vaan voi löytää itsensä tilanteesta, johon ei joitain vuosia aiemmin olisi uskonut ikinä päätyvänsä. Se on raadollista, mutta minusta inhimillistä. Ihmiset toimivat älyttömällä ja epäreilulla tavalla, koska eivät osaa siinä hetkessä muuta. En puolustele valehtelijoita tai pettäviä kumppaneita, mutta kaikki eivät pysty toimimaan ihanteidensa mukaan vaikka haluaisivat.

Mutta silti, toivon sydämestäni aloittajalle voimia. Nyt vaan sekunti kerrallaan eteenpäin. Jokainen hetki vie sinut kohti sitä aikaa, jolloin olet yli asiasta.

Lähettäjä: grey 
Päivämäärä:   9.6.25 15:13:12

En osaa sanoa mitään hyödyllistä, mutta hurjasti tsemppiä, voimia ja lämmin halaus <3 Todella kamala tilanne, mutta selviät kyllä, älä jää yksin!

Lähettäjä: Persikka 
Päivämäärä:   9.6.25 16:22:14

Aloittajalla on hyvä pomo. Siinä on heti yksi tukipilari. Itse jouduin aikoinaan tappelemaan vielä oikeudessa omaisuudestani joka näin vuosien jälkeen vieläkin tuntuu pahalta kun ei edes pettäminen rittänyt vaan yritti viedä vielä omaisuudenkin kun hänellä oli lapsetkin edellisestä suhteesta , oli velkaa ja hän joutuu nyt aloittamaan ihan alusta. Se julkinen nöyryytys ja asioiden kaivelu ulkopuolisten edessä oli ehkäpä pahempi juttu kuin pettäminen. Yritti viedä kaiken mutta en antanut periksi. Nyt voin sanoa että kaikki muut unelmani ovat toteutuneet tämän jälkeen mutta uutta miestä saman katon alle en ole halunnut. Perhe jäi perustamatta mutta yksin ei tarvitse olla. Tsemppiä !

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.25 16:52:20

Niin, tässä voisi tietysti huomauttaa niistä lukemattomista kerroista kun täältä on saanut lukea "minun mieheni ei koskaan voisi pettää!" ja "minä en koskaan voisi pettää!", mutta kaikki nyt muutenkin tietävät varmaan että tuollaisen julistaminen on vähän... tyhmää? Eikä siinä mitään, ei ole mieltä kääntää veistä haavassa.
Mutta kaikille teille jotka vielä elätte siinä ajatuksessa että näin on, että tässä ollaan loppuikä, että elämä menee juuri näin tämän ihmisen kanssa ja hän ajattelee samoin, teille muistutuksena taas kerran; pidä itsesi ykkösenä. Pidä huoli että sinulla on se omakin elämä, ystäviä, sosiaalinen ympäristö joka ei riipu siitä oletko puolisosi kanssa, taloudellinen itsenäisyys ja turva. Ja ennen kaikkea ettei onnesi ja persoonasi ole rakentunut pelkästään sen toisen ihmisen varaan.
Nyt moni siellä puuskahtaa että tietenkin on, en ole mikään mieheni kylkiluu! Kuitenkin, monia monia ihmisiä aloittajan tilanteessa nähneenä, usein se lamauttavin pelko on "miten minä yksin pärjään!" ja suurin pettymys se että yhdessä rakennettu elämä ja suunnitelmat ovat mennyttä eikä ole mitään niiden tilalle.
Aloittajalle tsemppiä tähän alkuun, lopulta kaikki on paremmin kuin nyt. Nyt saat elää ihan itsesi näköistä elämää.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   9.6.25 17:39:47

"Eiköhän. Siinä sitä on omanlaista "kostoa" jos taloudellisesti on paremmalla tolalla siinä petturin kanssa asuessa ja samalla kasvattaa itselleen rahastoa ja sitä exittiä ja tavallaan elää omaa elämäänsä. Niinkin voi olla ihan onnellinen, mutta se vaatii sen henkisen eron toisesta. Elelee kuin kämppiksen kanssa."

Juuri näin: elelen kämppiksenä niin kauan kuin on pakko. On kuitenkin puolison ansiota myös se, että taloudellinen tilanteeni sitoo minua häneen. Venyn kyllä äärimmilleni, että pääsisin hänestä mahdollisimman pian eroon!

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 18:05:31

Kiitos jälleen kaikille. Luen vastauksianne moneen kertaan.
Pari asiaa: myönnän että olen naiivi ja utopistinen kuvitellessani, että avioliittoon sitoudutaan eliniäksi. Tiedän ja tiedostan, että tämä ei toteudu kaikilla. Enkä pidä itseäni yhtään sen spesiaalimpana, pikemminkin hölmönä.

Ja joo, kuten mainitsinkin: tukiverkko on huikea, ja heistä olen ikuisesti kiitollinen. Mutta olisin aika kylmä (ja päinvastainen omaan luonteeseen), jos suhtautuisin tähän niin että ei tunnu missään. Tuntuu, ja kovaa! Tiedän, että pärjään. Mutta silti sattuu, if that makes any sense.

Lähettäjä: Ihj 
Päivämäärä:   9.6.25 18:29:30

Ota itsellesi hyvä asianajaja. Tuollaiset yrittävät yleensä huijata tuhkatkin pesästä. Onneksi lapsenne on jo iso, ettei tarvitse siitä alkaa tapella.

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   9.6.25 19:16:24

Kaverin luokse meneminen on hyvä idea! Varmaan paras mahdollinen tässä vaiheessa.

Ja nyt ihan oikeasti: ei siinä ole mitään vikaa että sitoutuu ja uskoo parisuhteeseen ja avioliittoon ja yhdessä pysymiseen. Niinhän sen kuuluisi mennä. Ei siinä ole mitään pahaa, jos on rakastanut ja uskonut rakkauteen.

Varmasti sattuu just nyt niin että silmissä sumenee ja happi loppuu. Mutta silti, hengitä, hengitä, hengitä.

Multa vietiin matto alta viime kesänä. Nyt sitten ihmettelen uutta suhdetta sellaisen miehen kanssa, joka jokainen päivä tekee enemmän ja laadukkaammin asioita suhteen eteen kuin kaikki aiemmat elämäni miehet yhteensä. En olisi vuosi sitten koskaan uskonut että tällaista voisi olla. Ajattelin vaan että kaikki meni, kun avioliitto hajosi. Väärässä olin! Tiedän että voi nyt tuntua sulle mahdottomalta mutta jänniä asioita tapahtuu. Sure nyt niin paljon kuin surua riittää, sitten ovet auki uusille mahdollisuuksille.