Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   8.6.25 23:52:18

Kutakuinkin 8 tuntia sitten puolisoni, kenen kanssa on liittoa takana melkein 25 vuotta ykskaks ilmoitti, että haluaa erota ja hänellä on toinen nainen. Mitään, siis yhtään mitään, ennakkomerkkejä ei ole ollut ilmassa. Tämä ilmoitus tuli täysin puskista.

Myönnän, että olen edelleen shokissa. En saa unta, kun ajatukset pyörii päässä liikaa. En tiedä, miten tästä eteenpäin, kun tuntuu että ei saa edes hengitettyä. Tapaus on klassinen "ei minun mieheni ikinä tekisi noin", mutta kun nuorempi ja varmasti nätempi daami osoittaa kiinnostusta, niin nyt kävi näin, ihan niinkuin monelle muullekin.

Arvon htnetin sisaret ja veljet. Ei mulla mitään asiaa ollut, kunhan oksensin tämän. Tukiverkko on olemassa ja ihana työ. Tämä ensimmäinen yö tuntuu nyt vaan ylitsepääsemättömän raskaalta.

Voimia samassa tilanteessa painiville.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   8.6.25 23:56:25

Kykenetkö nukkumaan sen verran, että voit mennä aamulla töihin? Vai oletko lomalla?

Varmasti on aivan järkyttävä shokki <3

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 00:02:41

lmoitin jo töihin, että olen tulossa. Onneksi on ihana työpaikka. Pomo ei ollut ihan varma siitä, että olenko työkykyinen, enkä tiedä sitä kyllä itsekään. Eihän tämä toki työpaikan ongelma ole, mutta empatia rules myös yritysmaailmassa onneksi joissain paikoissa.

Loma loppui valitettavasti perjantaina ja tänään sitten täräytettiin tämä eroilmoitus.

Kiitos zäkä. Kaikki tsempit otetaan ilolla vastaan. Omia voimavaroja ei tällä hetkellä juuri ole.

Lähettäjä: wgöj 
Päivämäärä:   9.6.25 00:15:17

Hirveä shokki mutta selviät kyllä. Miehesi teki paskamaisesti mutta sille ei mahda mitään.
Nyt vaan hengittelet ja annat kaikkien tunteiden tulla, surun, vihan, ihan kaiken.
Ja aikaa menee ihan minimissään 6kk, enemmänkin.
Onko teillä lapsia?

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 00:20:35

Ollaan yhdessä kasvatettu ihana lapsi, hän on jo aikuinen. En vielä uskaltanut kertoa asiasta, sillä en halua, että lapsi joutuu kärsimään minun surustani ja mahdollisesta katkeruudesta. Toivoisin, että mies kertoisi rehellisesti lapselle, mutta en jaksa uskoa siihen..

Pelkään vihaa ja katkeruutta. Minun rakkauteni ei ole loppunut mihinkään ja yritän kaikella lempeydellä ja empatialla yrittää ymmärtää tilannetta, mutta on tosi vaikeeta, kun se rakkaus ja tahto, mikä naimisiin mennessä luvattiin, ei riittänyt.

Lähettäjä: Laurel 
Päivämäärä:   9.6.25 01:00:47

Ero on aina myös mahdollisuus jollekin uudelle. Ihmiselämä on liian lyhyt käytettäväksi katkeruuteen ja vihaan, siinä ei kannata kauaa velloa. Avaa silmät, närja koe se kaikki uusi mitä tämä tilanne sulle voi antaa.
Tsemppiä!

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 01:18:56

Kiitos Laurel. Tämä on myös oma elämänasenteeni. Tänään vain sen löytäminen on haastavaa. Mä tiedän, että selviän tästä. Koskaan en ole miestä "tarvinnut", vaan olen tämän ihmisen halunnut rinnalleni. Olen rakastanut niin paljon kuin pystyn, ja siitä rakkaudesta en ole valmis luopumaan, vaikka se onkin yksipuolista.

Sokerina pohjalla on toki myös se, että uusi nainen on myös naimisissa. En siis ole yksin tuskani kanssa, vaan jossain tuolla on yhtälailla kärsivä mies. Luulen, että tänään on ollut the päivä, milloin salaisuudet on ollut tarkoitus paljastaa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.6.25 01:21:17

Kertoiko hän sulle naisen henkilöllisyyden?

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 01:30:09

Kertoi. Kaiken lisäksi kyseessä on hänen oma alainen. Mä tiedän: niin perus pettämisjuttu, ettei tosikaan..

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.6.25 02:06:53

Auts. On kyllä oikein perinteinen... No, jos hän löytää jotain parempaa muualta, on toki lähdettävä. Usein nämä vain päättyvät vielä ikävä min. Nimim. kokemusta on! Ihastuin kerran itse aivan päätä pahkaa erääseen tyyppiin, joka miltei painosti mua eroamaan. Lopulta en nähnyt muuta vaihtoehtoa koska en voinut sitä jatkaa ja erosin. Melkein heti sen jälkeen hän esti mut kaikkialla ja on ilmeisesti edelleen onnellisesti vaimonsa kanssa, joka ei tiedä koko jutusta mitään.
Vaimo oli miehen samojen mukaan varsinainen hirviö, niinhän ne aina...

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 02:56:51

Auts sinne myös. Onpa järkyttävä kokemus sullakin taustalla.
En ymmärrä, miten ihmiset voi kohdella toisiaan noin. Uni ei kyllä tuu..

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   9.6.25 09:50:56

Todella paljon lohdutuksia ja voimia. Olen ollut vähän samassa tilanteessa, tosin oma puoliso ei edes reilusti myöntänyt, vaan haistoin asian hänen ja yhteisen ystävämme välillä. Kysyin asiasta, haukkui minut mustasukkaiseksi hulluksi. Kun keräsin todisteet, joutui myöntämään, mutta laittoi minun syykseni kun olin 20v aikaisemmin toivonut lasta (jota hänen päätöksellä ei edes sitten yritetty).

Minäkin valvoin melkein pari viikkoa ja lepsyke huiteli pilvissä. Ikävä kyllä viimeistään siinä tilanteessa kävi ilmi, että ne ihmiset joita olin itse aina tukenut ja auttanut, eivät olleet valmiita tekemään sitä minulle. Juorut ja sosiaaliporno kyllä kiinnosti, mutta ei minun kuuntelu ja tukeminen :(

Ja voin myös aidosti sanoa, että olin ollut todella hyvä puoliso. Silti sain kuulla, että varmaan puolisollani oli joku "hyvä syy" pettää. No ei ollut ellei viidenkympin villitystä lasketa. Lisäksi minulle tultiin selittämään, että avoin suhde on hyvä ratkaisu -unohtaen kuitenkin, että näistä pitäisi sopia etukäteen... Ja sain myös paljon kommentteja, että pettäminen ei edes ole kovin paha asia.

Itse koin koko perusturvallisuudentunteeni hajoavan kun yhteinen koti, perhe yms olisi heitetty hetkessä roskakoriin hetken ihastumisen vuoksi. Lisäksi asia tuntui tuplapetokselta, olin ollut todella hyvä ystävä myös tälle ystävälleni, jonka kanssa puolisoni aloitti suhteen.

Näin jälkikäteen: olisi pitänyt silloin jättää molemmat nämä ihmiset historiaan ja aloittaa uutta elämää uusien ihmisten kanssa. Puolisoni päätyikin pettymään tähän sivsuhteeseensa ja suostuin jatkamaan parisuhdetta. Se oli virhe.

Tsemppiä aloittajalle, itse ajattelen että noita sattuu meistä parhaimmillekin, eikä varmaan kukaan selviä elämästään ilman näitä kriisejä. Luultavasti miehelläsi on joku ikäkriisi tai egoa muuten hivelee jonkun uuden naisen huomio. Se laimenee siitä, mutta sinut on petetty tavalla jota ei voi perua. Etsi parempia ihmisiä ympärillesi ja anna tuon miehen oppia virheistään.

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   9.6.25 10:08:42

Voi helkkari. Jos ei muuta, niin ainakin löytyy vertaistukea tuhansittain. Ei sitä silti uskoisi että omalle kohdalle kopsahtaa. Askel kerrallaan, päivä kerrallaan eteenpäin, käytännön asiat järjestykseen ja sitten uuden elämän alkuun. Tolkuttoman rankkoja päiviä tulossa mutta kyllä sieltä tulee sitten myös ne paremmat aikanaan.

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   9.6.25 10:19:43

Elä hetki kerrallaan. Tee mukavia asioita. Instassa oli se joku livia maria,? en muista mikä, mut se käsittelee eroja, niin jos joku muistaisi oikean nimen sille, niin kannattaa seurata. Voimia. Ansaitset tuhat kertaa parempaa! Ja muista, ei se ruoho ole vihteää aidan toisella puolellakaan. Varmasti alkuhuuman jälkeen mies taitaa tajuta virheen, mutta myöhäistä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.25 10:27:31

No, jos haluaa elämäänsä seikkailua ja löytää henkilön, jonka kanssa haluaa kokeilla parisuhdetta niin onhan se lähdettävä. Luulen että tuossa tilanteessa ei ole tapaa, jolla jätettävä on tyytyväinen.
Paljon voimia, voin vain kuvitella pettymyksen ja järkytyksen.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   9.6.25 11:00:14

Miten aloittajalla meni yö ja menee töissä?

Yritä keksiä itsellesi tekemistä, ihan kaikkea, mikä ei edes huvita, mutta pitää kiireisenä, jos olet sitä tyyppiä. Itsellä se on auttanut aina surun keskellä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.6.25 11:13:53

Eniten perseestä kyllä tuollainen, että pitää yllä sitä salasuhdetta ja samaan aikaan esittää rakastavaa puolisoa kumppanilleen. Parhaat tapaukset vannovat rakkautta vielä eroa edeltävänä päivänä ja seksi tietysti maistuu normaalisti kunnes totuus täräytetään pöytään. Koska pitäähän se vanhan suhteen jatkamisen mahdollisuus pitää avoimena kunnes on satavarma että uusi suhde ottaa tuulta alleen. Halvatun saattaen vaihdettavat.

Ans kattoo kun vuoden päästä se uusi ihastus on jatkanut elämäänsä ja suhde kaatunut, niin sieltä se matelee takaisin kokeilemaan vieläkö lohkeaisi.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 11:35:27

Kiitos teille ihanille rohkaisevista viesteistä. Vähän pelkäsin kirjoittaa, kun välillä täällä saattaa tulla mitä vaan. Mutta ihana, että ymmärsitte tuskani.

Yöllä en nukkunut yhtään, kiitos kysymästä. Menen tänään ystävän luo ja olen varmaan pari-kolme viikkoa siellä. Mies saa aloittaa haluamansa prosessit niinkuin parhaaksi näkee.

Nimimerkki "mä":n tarina kuulosti karulta.
Olen todella kiitollinen teille kaikille. Tänään lääkäriin, pomo pakotti.

Vielä kerran, kiitos teille! Arvostan.

Lähettäjä: Iso-D 
Päivämäärä:   9.6.25 11:44:59

Duunissa oli saman tapainen juttu, kun työkaverit rakastui ja muutti kimppaan, heidän exät oli ilmeisesti jossain kohtaa vaihtaneet kokemuksia ja huomanneet tulevansa hyvin toimeen ja alkoivat myös seurustelemaan(toki kovasti kätevää, kun kummallakin parilla oli lapsia).

En nyt tietenkään usuta toimimaan samalla tavalla, mutta voisi olla hyvä jutella sen toisen exän kanssa, voisi sekin auttaa.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 12:00:27

Voi sentään, itsellä on sellainen fiilis, että seuraava osoite on luostari : D. Haluaisin kyllä jakaa kokemuksia toisen osapuolen kanssa, mutta seurustelu ikinä uudestaan on hyvin kaukainen ajatus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.25 12:05:57

En ymmärrä yhtään ihmisiä jotka voi tehdä puolisolleen noin. Itsekin olen ihastunut pitkässä suhteessa ja houkutuksia on ollut tarjolla vaikka kuinka. Ikinä en silti pettäisi tai jättäisi lapseni isää. Hän ei todellakaan ansaitse sellaista.

Lähettäjä: pirkko 
Päivämäärä:   9.6.25 12:11:42

Miehiä ei kannata ihan satavakavasti ottaa. ( Helpommin sanottu kuin.. )

Mutta oikeasti. Kaksilahkeiset ovat mitä ovat. Ylipäänsä ihmiset ovat mitä ovat. Asun minäkin miehen kanssa, yhteinen talo ja näin ja joskus miettinyt että mitä jos se löytää mielestään paremman. Dokaakin jonkin verran että siinäkin on omat haasteensa. Kyllä rakastan ja näin, mutta ei elämäni kaatuisi jos tämä juttu loppuisi. Olen käsitellyt päässäni suhdettani niin paljon, ja tullut siihen tulokseen että kannattaa pitää miehiä tavallaan sellaisina vähän hölmöinä mutta tarpeellisina ja sinänsä hyvänä seurana. Mutta sitä omaa elämää ei heidän kauttaan kannata elää. Eivät hekään elä meidän kauttamme. Tai se näyttää siltä, ovat hetken aikaa pallo hukassa kun passaaja ja patja lähti, mutta heti kun uusi löytyy niin vanha unohtuu. Ellei ole joku mielisairaampi tai muuten vaan ääliö - sellaisethan ruinaa takaisin ja luulee että patja tulee kyllä viihdyttämään kun vähän kyselee.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   9.6.25 12:14:09

Saahan sitä ihastua, erotakin ja jatkaa matkaa MUTTA se kun tapahtuu pitkässä suhteessa ilman ennakkovaroitusta, yritystä ja yksipuolisesti ilmoittaen niin on sellaista sikailua, että vankilaan pitäisi moiset laittaa ! Ihan oikeasti. Ja minä olen aika avomielinen enkä maailman tiukin pikaisen pettämisen suhteen tms., mutta tuo täydellinen luottamuksen pettäminen ja maton vetäminen jalkojen alta yhtenä kauniina päivänä on vain niin törkeää käytöstä, että sen ei pitäisi mitenkään olla sallittua. Minä murhaisin, jonkun osapuolen, ihan varmasti. Aloittajalle ihan hurjasti voimia, onneksi sinulla on hieno ja jopa poikkeuksellinen asenne ja tiedät jo nyt pärjääväsi !!

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   9.6.25 12:18:01

Sehän se on, kun ei haluta antaa toiselle osapuolelle samaa valtaa kuin itsellä on. Ei haluta, että kumppani pääsee tekemään päätöksiä ennen kuin on itse tarpeeksi varma siitä, että aina on nainen alla joka tapauksessa.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   9.6.25 12:19:46

Aloittaja, tämä oli todennäköisesti suurin onnenpotku, mikä sun kohdallesi on sattunut! Ystävälläni oli täysin sama tilanne kaksi vuotta sitten ja vaikka tilanne tuli täytenä shokkina, niin hänellä onneksi silmät avautuivat aika nopeasti ja elämä jatkui. Heilläkin takana yli 20 vuoden avioliitto, jonka mies veti vessasta alas. Tänä päivänä ystäväni on onnellisempi, kuin koskaan ja on sanonut suoraan, että oli todellinen onni, että näin kävi, koska muuten hän olisi vain jatkanut siinä liitossa, kun ei paremmasta tiennyt.
Nyt vain käytännön järjestelyt kuntoon, jotta pääset elämään omaa elämääsi!

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   9.6.25 13:17:44

Minäkin pitäisin aloittajan kokemusta paitsi kriisinä, myös onnenpotkuna. Tuo mitä yllä kirjoitin omasta kokemuksestani, oli todella raskasta ja kurjaa. Kriisi kuitenkin avasi minulle itseni kehittämisen polun ja olen kuin eri ihminen nykyään.

Ennen tuota olin myös täysin puolisoni lumoissa: elin hänen valheessaan ja harhassaan siitä, miten ihmeellisen upea ihminen hän onkaan. Näin jälkikäteen on järkyttävää, että se show meni minulla läpi niin pitkään. Kun hän ei osannut olla tippaakaan pahoillaan tekemästään (vain siitä, että jäi kiinni), ymmärsin, että en ole aivan normaalin ihmisen kanssa tekemisissä. Ja siitä onkin sitten selvinnyt kaikenlaista.

Nykyään minulla on salainen exit-rahasto ja selvät tulevaisuudensuunnitelmat. Joista hän ei tiedä mitään. En epäile hetkeäkään etteikö tekisi sama uudestaan vielä jos tilaisuus tulisi.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 13:24:16

Voi vitsi te ootte upeita. Ja kirjoitatte just sitä, mitä mun pitää kuulla.
Yritän hengittää, vaikka tekee tiukkaa. Mä olen samaa mieltä että täysin maton alta veto on erittäin sikamaista. Tiedän kuitenkin että tästä selvitään. Ja toivon todella että tämäkin tuntuu lopulta onnenpotkulta.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   9.6.25 13:32:06

Oletko "mä" siis vieläkin tämän petturin kanssa yhdessä, vaikka uusinnan(kin) virheeksi olet jo todennut ? varmasti kamalaa, onneksi on exitti edes suunnitelmana.

Lähettäjä: pirkko 
Päivämäärä:   9.6.25 13:41:02

Eiköhän. Siinä sitä on omanlaista "kostoa" jos taloudellisesti on paremmalla tolalla siinä petturin kanssa asuessa ja samalla kasvattaa itselleen rahastoa ja sitä exittiä ja tavallaan elää omaa elämäänsä. Niinkin voi olla ihan onnellinen, mutta se vaatii sen henkisen eron toisesta. Elelee kuin kämppiksen kanssa.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 13:42:54

..se vielä. Mä tiedän, että olen outo lintu, mutta itselleni se tahtominen alttarilla/tuomarin edessä merkitsee paljon. Se sattuu, kun toiselle se tahtominen kesti ainoastaan niin pitkään, kunnes tuli parempi eteen.

Lähettäjä: minäkin 
Päivämäärä:   9.6.25 13:54:22

Vähän samantapaisia kokemuksia täälläkin. Mies halusi erota 20 vuoden avioliiton jälkeen. Erona aloittajan tilanteeseen se, että meillä oli mennyt huonosti jo pidempään. Toinen ero se, ettei mies ainakaan myöntänyt että ketään toista on. Mutta sen verran nopeasti se "uusi" löytyi, että tajusin miehen istuneen kahdella tuolilla jo pidemmän aikaa.

Erosta on nyt 15 vuotta ja nyt voin jo sanoa, että olen ollut onnellisempi eron jälkeen kuin miehen kanssa. Päätin silloin, etten anna kenenkään enää kohdella itseäni niin, ja se päätös on pitänyt.

Hurjasti tsemppiä aloittajalle! Niin kipeältä kuin se tuntuukin juuri nyt, niin aika parantaa. Ennen kaikkea, anna itsellesi lupa tuntea kaikenlaisia tunteita, vihaa, surua, pelkoa... Jokainen uusi päivä on helpompi kuin edellinen, vaikka toipuminen onkin hidasta. Ota aikaa itsellesi ja tee niitä asioita joista nautit. Ja tuo sinun työnantajasi taitaa olla todellinen aarre. Siitä kannattaa olla kiitollinen.

Lähettäjä: Näin mulla 
Päivämäärä:   9.6.25 14:18:00

Tunteiden vaihtelu kestää kuukausia. Ensimmäiset pari kk on sanalla sanoen järkyttäviä. Pohjatonta surua, vihaa, ikävää , raivoa, kun kaikki on hajotettu elämässä. Ihan alkuun ei oikeastaan pariin viikkoon tunne oikein mitää, itkee ja on turta. Sen jälkeen on kuin vuoristorataa, surua, pari tuntia menee ihan hyvin, jonka jälkeen taas hysteeristä itkua. Kolmen kk:n jälkeen jo vähän helpottaa.
Netissä on paljon artikkeleita eroamisesta, pettämisestä.. Itse luin ja hain tietoa, kun en ymmärtänyt, mitä minulle järkevälle ja fiksulle, omilla jaloillaan seisovalle naiselle tapahtuu. Mylly jauhaa hallitsemattomasti tunnepuolella.
Tsemppiä!

Lähettäjä: Lau 
Päivämäärä:   9.6.25 15:10:21

"kun se rakkaus ja tahto, mikä naimisiin mennessä luvattiin, ei riittänyt."

Tähän minun on pakko sanoa, että minulle on aivan utopiaa, että tähän voisi aidosti vedota. Vaikka olen itsekin ollut naimisissa parikymmentä vuotta, en kyllä pystyisi ikinä vetoamaan vihkivaloihin, jotka lausuttiin melko nuorena, alle kolmekymppisinä. Elämä muuttuu, ihmiset muuttuu, ja oikeasti kuka vaan voi löytää itsensä tilanteesta, johon ei joitain vuosia aiemmin olisi uskonut ikinä päätyvänsä. Se on raadollista, mutta minusta inhimillistä. Ihmiset toimivat älyttömällä ja epäreilulla tavalla, koska eivät osaa siinä hetkessä muuta. En puolustele valehtelijoita tai pettäviä kumppaneita, mutta kaikki eivät pysty toimimaan ihanteidensa mukaan vaikka haluaisivat.

Mutta silti, toivon sydämestäni aloittajalle voimia. Nyt vaan sekunti kerrallaan eteenpäin. Jokainen hetki vie sinut kohti sitä aikaa, jolloin olet yli asiasta.

Lähettäjä: grey 
Päivämäärä:   9.6.25 15:13:12

En osaa sanoa mitään hyödyllistä, mutta hurjasti tsemppiä, voimia ja lämmin halaus <3 Todella kamala tilanne, mutta selviät kyllä, älä jää yksin!

Lähettäjä: Persikka 
Päivämäärä:   9.6.25 16:22:14

Aloittajalla on hyvä pomo. Siinä on heti yksi tukipilari. Itse jouduin aikoinaan tappelemaan vielä oikeudessa omaisuudestani joka näin vuosien jälkeen vieläkin tuntuu pahalta kun ei edes pettäminen rittänyt vaan yritti viedä vielä omaisuudenkin kun hänellä oli lapsetkin edellisestä suhteesta , oli velkaa ja hän joutuu nyt aloittamaan ihan alusta. Se julkinen nöyryytys ja asioiden kaivelu ulkopuolisten edessä oli ehkäpä pahempi juttu kuin pettäminen. Yritti viedä kaiken mutta en antanut periksi. Nyt voin sanoa että kaikki muut unelmani ovat toteutuneet tämän jälkeen mutta uutta miestä saman katon alle en ole halunnut. Perhe jäi perustamatta mutta yksin ei tarvitse olla. Tsemppiä !

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.6.25 16:52:20

Niin, tässä voisi tietysti huomauttaa niistä lukemattomista kerroista kun täältä on saanut lukea "minun mieheni ei koskaan voisi pettää!" ja "minä en koskaan voisi pettää!", mutta kaikki nyt muutenkin tietävät varmaan että tuollaisen julistaminen on vähän... tyhmää? Eikä siinä mitään, ei ole mieltä kääntää veistä haavassa.
Mutta kaikille teille jotka vielä elätte siinä ajatuksessa että näin on, että tässä ollaan loppuikä, että elämä menee juuri näin tämän ihmisen kanssa ja hän ajattelee samoin, teille muistutuksena taas kerran; pidä itsesi ykkösenä. Pidä huoli että sinulla on se omakin elämä, ystäviä, sosiaalinen ympäristö joka ei riipu siitä oletko puolisosi kanssa, taloudellinen itsenäisyys ja turva. Ja ennen kaikkea ettei onnesi ja persoonasi ole rakentunut pelkästään sen toisen ihmisen varaan.
Nyt moni siellä puuskahtaa että tietenkin on, en ole mikään mieheni kylkiluu! Kuitenkin, monia monia ihmisiä aloittajan tilanteessa nähneenä, usein se lamauttavin pelko on "miten minä yksin pärjään!" ja suurin pettymys se että yhdessä rakennettu elämä ja suunnitelmat ovat mennyttä eikä ole mitään niiden tilalle.
Aloittajalle tsemppiä tähän alkuun, lopulta kaikki on paremmin kuin nyt. Nyt saat elää ihan itsesi näköistä elämää.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   9.6.25 17:39:47

"Eiköhän. Siinä sitä on omanlaista "kostoa" jos taloudellisesti on paremmalla tolalla siinä petturin kanssa asuessa ja samalla kasvattaa itselleen rahastoa ja sitä exittiä ja tavallaan elää omaa elämäänsä. Niinkin voi olla ihan onnellinen, mutta se vaatii sen henkisen eron toisesta. Elelee kuin kämppiksen kanssa."

Juuri näin: elelen kämppiksenä niin kauan kuin on pakko. On kuitenkin puolison ansiota myös se, että taloudellinen tilanteeni sitoo minua häneen. Venyn kyllä äärimmilleni, että pääsisin hänestä mahdollisimman pian eroon!

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   9.6.25 18:05:31

Kiitos jälleen kaikille. Luen vastauksianne moneen kertaan.
Pari asiaa: myönnän että olen naiivi ja utopistinen kuvitellessani, että avioliittoon sitoudutaan eliniäksi. Tiedän ja tiedostan, että tämä ei toteudu kaikilla. Enkä pidä itseäni yhtään sen spesiaalimpana, pikemminkin hölmönä.

Ja joo, kuten mainitsinkin: tukiverkko on huikea, ja heistä olen ikuisesti kiitollinen. Mutta olisin aika kylmä (ja päinvastainen omaan luonteeseen), jos suhtautuisin tähän niin että ei tunnu missään. Tuntuu, ja kovaa! Tiedän, että pärjään. Mutta silti sattuu, if that makes any sense.

Lähettäjä: Ihj 
Päivämäärä:   9.6.25 18:29:30

Ota itsellesi hyvä asianajaja. Tuollaiset yrittävät yleensä huijata tuhkatkin pesästä. Onneksi lapsenne on jo iso, ettei tarvitse siitä alkaa tapella.

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   9.6.25 19:16:24

Kaverin luokse meneminen on hyvä idea! Varmaan paras mahdollinen tässä vaiheessa.

Ja nyt ihan oikeasti: ei siinä ole mitään vikaa että sitoutuu ja uskoo parisuhteeseen ja avioliittoon ja yhdessä pysymiseen. Niinhän sen kuuluisi mennä. Ei siinä ole mitään pahaa, jos on rakastanut ja uskonut rakkauteen.

Varmasti sattuu just nyt niin että silmissä sumenee ja happi loppuu. Mutta silti, hengitä, hengitä, hengitä.

Multa vietiin matto alta viime kesänä. Nyt sitten ihmettelen uutta suhdetta sellaisen miehen kanssa, joka jokainen päivä tekee enemmän ja laadukkaammin asioita suhteen eteen kuin kaikki aiemmat elämäni miehet yhteensä. En olisi vuosi sitten koskaan uskonut että tällaista voisi olla. Ajattelin vaan että kaikki meni, kun avioliitto hajosi. Väärässä olin! Tiedän että voi nyt tuntua sulle mahdottomalta mutta jänniä asioita tapahtuu. Sure nyt niin paljon kuin surua riittää, sitten ovet auki uusille mahdollisuuksille.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   10.6.25 06:40:23

Kiitos taas vastauksista. Kamalaa, mutta myös lohduttavaa lukea, että myös muille on käynyt vastaavaa.
Miehen asenne ja piittaamattomuus satuttaa suuresti. Hän ei kertaakaan koko tänä aikana ole kysynyt, miten minä voin tai ole kiinnostunut, missä olen. Yhtäkkiä vastassa on täysin vieras ja jääkylmä ihminen. Me ollaan aina oltu tosi helliä, halittu ja pussailtu ja puhuttu kaikesta. Aivan yhtäkkiä tuota ihmistä ei enää olisi. Mä oon kuullut, että ero on kuin pieni kuolema, mutta luulin sen tarkoittavan sitä, että poistutaan toistemme elämästä, eikä sitä että oma mies on kuollut ja tilalle on tullut tuo, kuka ei välitä.

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   10.6.25 06:48:52

Taas tätä: taidan tietää mistä puhut. Eksäni muutti persoonallisuuttaan täysin eron yhteydessä. Tavallaan helpotti erojärjestelyjä kun oli koko ajan sellainen olo, että neuvottelee yksityiskohdista ventovieraan ihmisen kanssa. Kaikki muuttui, puhetyyliä myöten. En ole varma, tunsinko eksääni koskaan, oliko näkemäni versio näyteltyä tms vai mistä on kyse. Tämä oli eroprosessissa kaikkein hämmentävintä. Kaksi vuosikymmentä ihmisen kanssa, melkein koko aika samassa osoitteessa ja yhtäkkiä tuntuu, ettei mulla ole mitään käsitystä siitä kuka se mies on.

Olen yrittänyt selittää tätä itselleni, että joillain ihmisillä on sellainen eroprosessi että ikään kuin irrottautuvat edellisestä elämästä ja vaihtavat kokonaan uuteen, ei siis pelkästään uuteen suhteeseen vaan uuteen elämään muutenkin. Kaikki vanha jää taakse, ja siitä sitten tulee tuo vaikutelma että eksä tuntuu ihan vieraalta. En tiedä onko tuo kovin fiksu tapa käsitellä eroa, ehkä se joitakin helpottaa.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   10.6.25 07:26:25

Kiitos jälleen köhöm. Näin tuossakin varmasti on käynyt. Itselleni tämä on kovin vaikeaa ymmärtää, kun olen silti samanlainen kuin ennenkin.

Mutta hei, unilääkkeiden avulla sain nukuttua yön! Pieni onnistuminen kuitenkin.

Lähettäjä: oioi 
Päivämäärä:   10.6.25 07:48:27

Tällaisissa eroissa onkin turhaa odottaa siltä lähtijältä minkäänlaista välittämistä ja kysymyksiä miten toinen voi. Itse lähteneenä ( tosin ei ollut toista miestä ) en miä mitään kysynyt, ei tullut edes mieleenkään. Minun piti vaan lähteä. Oli sitä vähän ilmassa vaikka mitään sellaista kunnolla näkyvää eroprosessia ei ollutkaan, olin tehnyt päätöksen lähteä ja käsitellyt sen päässäni. Varmaan olin kuin robotti joka ilmoitti että lähden.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   10.6.25 08:08:46

Ehkä jos fiilistä on ollut ilmassa, niin silloin sen ymmärtää. Mutta kun täällä ei ollut pienintäkään muruakaan mistään fiiliksestä. Viime viikolla moneen kertaan tuli "rakastan sua" viestejä ja sunnuntaihin saakka kaikki oli normaalisti.

Tosin, en siltikään pystyisi olemaan kylmä ihmiselle, ketä on rakastunut puolet elämästään. Mutta mä nyt vaan oon tällänen.

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   10.6.25 08:16:31

Taas tätä: mulla oli sentään vähän ennakkoaavistusta mutta olin kuitenkin siinä vakaassa uskossa ja luulossa että meidän aviokriisi on ohi ja kaikki muuttunut parempaan. No olihan se "parempaa" kun mies suunnitellut eroa viimeiset puoli vuotta, en vaan tiennyt asiasta. Sitten yhtäkkiä kaikki ohi.

Hyvä että oli unilääkkeitä! Unta on pakko saada, vaikka olisi muuten kuinka huono olo tahansa. Muutenkin kannattaa nyt panostaa ns. self-care juttuihin, korostuneen huolella varmistaa että syö kunnolla, järjestää itselleen hemmottelua (hieronta esim) ja muutenkin kohtelee itseään rakkaudella. On sitten enemmän voimavaroja varsinaiseen eroprosessiin.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   10.6.25 09:34:03

Kiitos vinkeistä. On edelleen niin valtava epäusko koko tilannetta kohtaan, että jumitan vaan sisällä. Täytyy yrittää syödä ja juoda, mutta olen ihan lamaantunut.
Kiitos jälleen. Pidän tätä topikkia itselleni kuin virtuaalisena päiväkirjana imien teiltä vierailta ihmisiltä tulevaa lohtua.
Mä en tiedä, milloin pitää ruveta tekemään käytännön asioita. Eli milloin aloitan katsomaan uutta kämppää ja missä vaiheessa pitäisi ruveta jotain asianajajia kutsumaan mukaan showhun. Onneksi sentään asuntotilanne täällä on suht helppo, mutta toki vaikuttaa myös oman kämpän myyntiin..

Ja ennenkaikkea, mistä mä löydän voimavaroja näihin??

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   10.6.25 09:40:29

Mulle oli iso apu tästä Suomi.fi sivusta

https://www.suomi.fi/oppaat/ero/vaiheet/erotessa-hoidettavat-kaytannon-asiat

tuollahan voi tehdä ne hakemuksetkin, mutta hyvin selkeästi kuvattu mitä missäkin vaiheessa tapahtuu ja missä järjestyksessä. Ositus on ihan supertärkeä tehdä ja siitä kannattaa maksaa, että asianajaja tsekkaa paperit kunnolla järjestykseen. Ei tule sitten myöhemmin sanomista.

Näillä asioilla ei kuitenkaan ole mikään tulipalokiire. Ota nyt muutama päivä ihan vaan itsellesi ja omille tunteille. Seuraavan parin viikon aikana tunteet tulevat heittelemään ihan laidasta laitaan, anna niiden tulla ja mennä. Käytännön byrokratiaa kannattaa vilkuilla sitten kun on pahin tunnemyrsky ohi.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   10.6.25 10:50:37

"Mä tiedän, että olen outo lintu, mutta itselleni se tahtominen alttarilla/tuomarin edessä merkitsee paljon. Se sattuu, kun toiselle se tahtominen kesti ainoastaan niin pitkään, kunnes tuli parempi eteen."

On meitä muitakin.. <3 Juuri puhuttiin kotona jonkun ohjelmassa mainitun asian innoittamana kuinka "pelkkä" vaimona tai aviomiehenä oleminen elämän tärkeistä rooleista on ihan kamalan inflaation kokenut ! Näin lapsettomana parina se oli jotenkin tärkeä asia nostaa keskusteluun, kaikki ovat isejä tai äitejä, mutta kyllä se on heillein tärkeää muistaa olla myös avio- tai avopuoliso, jonkun kumppani ! Merkityksellisempi asia kuin vaikka joku työrooli tai -minä.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   10.6.25 11:34:34

Kiitos jälleen, tiedän toistavani itseäni. Mutta arvostan oikeasti, sydämestäni kaikkea apua ja tukea.

Kurkkasin tuota sivustoa. Hyvä, että on selkeä paikka, mihin kaikki on listattu. Olen huomenna käymässä kotona keskustelemassa, että miten nyt edetään. Pelottaa jo valmiiksi.

Ja ihanaa, että en olekaan niin outo lintu. Kyllä mulle sitoutuminen ja liitto on ollut niin pyhiä asioita, ja tottakai kuvittelin, että yhtälailla hän olisi ollut samoilla linjoilla.

Liha on heikko, ja tiedän että ottaisin hänet välittömästi takaisin. Laitoin viestiä, että rakastan ja olen edelleen valmis tekemään töitä liittomme pelastamiseksi. Hän kyllä luki viestin, mutta ei vastannut (vielä?) mitään.

Lähettäjä: Nallenpoikanen 
Päivämäärä:   10.6.25 11:46:46

Tsemppiä <3

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   10.6.25 11:58:36

"Liha on heikko, ja tiedän että ottaisin hänet välittömästi takaisin. Laitoin viestiä, että rakastan ja olen edelleen valmis tekemään töitä liittomme pelastamiseksi. Hän kyllä luki viestin, mutta ei vastannut (vielä?) mitään."

Älä yritä roikkua miehessä siinä toivossa, että ihme tapahtuu ja mies palaa. Hän on tehnyt valintansa jo aikaa sitten ja siellä on nyt kuherruskuukausi käynnissä uuden naisen kanssa, joten jokainen päivä, minkä toivossa elät, on sulta hukkaan heitettyä elämää. Usko pois, puolen vuoden päästä ihmettelet, miksi ylipäätään olet tuon miehen kanssa niin pitkään ollut.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   10.6.25 12:05:54

"Mä en tiedä, milloin pitää ruveta tekemään käytännön asioita. Eli milloin aloitan katsomaan uutta kämppää ja missä vaiheessa pitäisi ruveta jotain asianajajia kutsumaan mukaan showhun. Onneksi sentään asuntotilanne täällä on suht helppo, mutta toki vaikuttaa myös oman kämpän myyntiin..

Ja ennenkaikkea, mistä mä löydän voimavaroja näihin??"

Asuntoasia etenemään mahdollisimman nopeasti ! Vuokraat vaikka pienimmän luukun mikä löytyy, mutta että on asemapaikka mihin mennä kun kaverin luona kyläily riittää. Kotia ei ole ainakaan siinä mielessä että kannattaisi mennä itseään sinne rikki repimään.. Uuteen et alkuun tarvitse paljon, isommat hankinnat voi jättää vaikka siihen aikaan kun pääset uutta "oikeaa" asuntoa hankkimaan, omaksi tai vuokralle -ja sieltä "kodista" on oikeus kaikenlaiseen, huonekaluista verhoihin eli ihan tyhjään luukkuun ei tarvitse mennä.
Mies kun on tuollaisen yksipuolisen päätöksen tehnyt ja aivan karmaisevalla huijaavalla tavalla niin hän varmaan ottaa asunnon myyntiä ja muuta sellaista asiaa hoitaakseen. Eropaperit voit viedä mukanasi vaikka huomenna, että sen allekirjoituksen siihen saat.. ositus lasketaan yleensä vireilletulopäivän tilanteesta eli ei ehtisi kovin mitään piilottelemaan tai tekemään järjestelyitä. Mutta sitä oman asunnon etsimistä lukuunottamatta jättäisin mahdollisimman paljon miehelle ja lakimiehille, ei todellakaan itsellesi kuormaa lisäämään !

Huomenna pitäisi osata olla yhtä kylmä kuin vastapuoli, vähäsanainen ja selkeä. Mutta kylmän viileä: mies teki paskatempun, hoitaa varmastikin sen jälkiselvittelytkin.

Lähettäjä: 09 
Päivämäärä:   10.6.25 12:07:47

Älä missään nimessä laita viestiä, poistat tuonkin jos voit sen poistaa. Tuo on ruikuttamista vaikka ymmärränkin hyvin tahtosi "taistella".

Nuo sitoutumiset avioliittoon ovat tänä päivänä ihan menneen talven lumia vaikka jotkut vähän yrittävätkin korjata asioita.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   10.6.25 12:09:43

"Älä yritä roikkua miehessä siinä toivossa, että ihme tapahtuu ja mies palaa. Hän on tehnyt valintansa jo aikaa sitten ja siellä on nyt kuherruskuukausi käynnissä uuden naisen kanssa, joten jokainen päivä, minkä toivossa elät, on sulta hukkaan heitettyä elämää."

Hirveän tärkeä neuvo ! Et näytä kuin epätoivosi ja annat vaikutelman että näin on ok toimia toista kohtaan ja siinä eroasiassakin saa vaikka käytännön asioissa kusettaa kun olet vielä niin in love eli miehen kielellä vietävissä. Vaikka tulevaisuudessa tapahtuisi mikä satuloppu tai mitä vaan niin NYT on itsellesi tärkeä ymmärtää ettei mikään mene miehellä sen uuden alkuhuuman yli ja sinun on kaikkein tärkein keskittyä vain itseesi <3 Niin ja ainoa mikä oikeastaan voisi tämän (tai uuden hyvän miehen) kiinnostuksen heräämään on kun nainen on itsenäinen selviytyjä, ehkä vähän ennemmin kylmä kuin yhtään hempeä. Vaikka kuinka ottaisit kiljuen takaisin niin näytä siis ihan kaikkea päinvastaista ja mitä tunteettomammalla tavalla sen parempi. Trust me.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   10.6.25 12:10:26

Kiitos tsempeistä kaikille. Harmi ettei näistä viesteistä voi tykätä.

RR, tiedän. Ja näin järki sanookin. Ja usko pois, että samanlaisen neuvon antaisin itsekin, jos joku kertoisi minulle vastaavaa. Heh, yksi ulkomaalainen ystävä kommentoikin, että "no matter what, don't take him back". Taitaa tuntea mut aika hyvin.. mutta helpommin sanottu kuin tehty. Lisäksi miehellä on haasteita oman pään sisällä, ja koska hän on minulle rakas, olen todella huolissani hänestä, sillä epäilen, että nimenomaan nämä haasteet on niitä, minkä takia toimii näin.
Kuulostaa selittelyltä ja varmasti tässä vaiheessa tänään on se päivä kun on ikävä ja huoli toisesta. Kyllä tässä ehtii tunteet vaihtumaan monta kertaa..

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   10.6.25 12:16:44

Jos tosissasi pelkäisit, että mies ei ole järjissään, olisit ottanut sen ensimmäisenä miehen kanssa puheeksi. Nyt tuo ajatus on vain oman epätoivosi heijastuma, että ehkä se vielä muuttuu ja tulee järkiinsä ja kaikki olikin vain väärinkäsitystä.

Ei, mies on ties kuinka pitkään täysin tietoisesti rakentanut suhdetta toisen naisen kanssa ja ollut hänelle rehellinen ja uskollinen ja suunnitellut tulevaa samaan aikaan kun on valehdellut sinulle ja sanonut päin naamaa rakastavansa vielä muutama päivä ennen erosta ilmoittamista.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   10.6.25 12:18:58

Kiitos, järjen äänet. Viesti on lähtenyt, joten sitä ei pois enää saa. Enkä sitä kadu, sillä halusin kerran ilmaista omat tunteet. Jos hän ei niistä välitä tai ei kiinnosta, niin so be it. Viestin lähetin pelkästään itseni takia, jotta sain kerran puristettua ulos sen, mitä oikeasti tunnen.

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   10.6.25 12:19:41

Tuo on täysin ymmärrettävää. Ajattele se niin päin, että on tervettä inhimmillisyyttä toivoa toiselle hyvää, uskoa rakkauteen ja pyrkiä ymmärtämään toista. MUTTA: nyt on syytä huolehtia myös omista eduista ja kohdistaa hitunen rakkautta myös omaa napaa kohti.

Kaikilla meillä on haasteita pääkopassa, sellaista ihmistä ei olekaan, etteikö jotain olisi. Se, että nakkaa yhden naisen menemään ja lähtee uuden matkaan tuosta noin vaan, on kuitenkin sellainen juttu mitä ei millään haasteilla voi oikeuttaa tai perustella.

Hyviä aikoja ja yhteisiä kivoja juttuja tulee olemaan raastava, kipeä ikävä vielä monta kertaa. Kuuluu asiaan sekin. Mutta silti, älä tingi omista eduista ja oikeuksista nostalgian takia. Luo itsellesi paras mahdollinen tulevaisuus, suunta on nyt eteen- ja ylöspäin!

Lähettäjä: jahas 
Päivämäärä:   10.6.25 12:20:22

Mitä. Joku ailahtelevainen mies siis, mahdollisesti mt-ongelmaakin?

Nyt älä ala yhtään olemaan hänestä huolissasi ja ikävissäsi. Siellä on uusi nainen ottanut vastaan nuo " miehen pään sisäiset haasteet ", sinä pääsit juuri sellaisista siis eroon.

Jatka elämääsi eteenpäin ÄLÄKÄ ota takaisin. Uusi nainen voi olla hyvinkin nihkeä niille asioille joita sinä olet emomaisesti jopa katsellut ja sietänyt, ja siinä piilee nyt vaara.

Mutta itsehän toki sitten toimit miten päin toimit.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   10.6.25 12:24:24

"Jos tosissasi pelkäisit, että mies ei ole järjissään, olisit ottanut sen ensimmäisenä miehen kanssa puheeksi. Nyt tuo ajatus on vain oman epätoivosi heijastuma, että ehkä se vielä muuttuu ja tulee järkiinsä ja kaikki olikin vain väärinkäsitystä."

Tämän mainitsin kyllä sunnuntaina, mutta alkushokki oli niin valtava, että varmaan jäi sen kaiken kaaoksen ja surun alle.

Kiitos"tough lovesta". Tiedän, että olen tässä asiassa pöljä, mutta nyt olen kerran ilmaissut tunteeni, joten toista kertaa ei tule. Viesti ei siis ollut tyyliltään sellainen, että byääää älä jätä mua, vaan sisälsi ne asiat, mitkä halusin sanoa.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   10.6.25 12:26:14

Ymmärrän, ja sen viestin lähettäminen oli varmasti sinulle tärkeää. Mutta vapauta itsesi vastuusta, mies tekee nyt ihan tietoisia päätöksiä.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   10.6.25 12:29:21

"Nyt älä ala yhtään olemaan hänestä huolissasi ja ikävissäsi. Siellä on uusi nainen ottanut vastaan nuo " miehen pään sisäiset haasteet ", sinä pääsit juuri sellaisista siis eroon.

Jatka elämääsi eteenpäin ÄLÄKÄ ota takaisin. Uusi nainen voi olla hyvinkin nihkeä niille asioille joita sinä olet emomaisesti jopa katsellut ja sietänyt, ja siinä piilee nyt vaara."

TÄMÄ.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   10.6.25 12:32:31

Kiitos ihanat. Antaisin valtavan halin, jos tietäisin ketä olette. <3

Köhöm, sinun viestisi osuu ja uppoaa. Kiitos. Ja tottahan se on, meillä kaikilla on omat ongelmamme. Jotkut käsittelee niitä rakentavasti, toiset juoksee karkuun (kuten mieheni) kuvitellen, ettei ne saavuta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.6.25 17:16:12

Suunta eteenpäin. Vanhaan ei ole paluuta. Ero on hyväksyttävä.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   11.6.25 05:05:39

Kyllä mä sen hyväksyn. En vaan saanut sunnuntaina tai maanantaina (viimeksi kun on nähty), selkeää vastausta siihen, että haluatko todella avioeron. Pelkkää "emmä tiiä" mutinaa. Sitä en jäänyt kuuntelemaan.

Siitä syystä laitoin viestillä omat tunteet. Mutta ei hän siihen reagoinut mitenkään, joten vastaus on varmaan selkeä.

Tunnen pelkästään pohjatonta surua. Meillä ei ikinä ehtinyt tulemaan sitä myötä -ja vastamäen vastamäkeä, kun mies heitti hanskat tiskiin sen tapahtuessa.

Lähettäjä: ~~~ 
Päivämäärä:   11.6.25 07:12:47

Perään ruikuttaminen on aina huono homma, mutta minä ymmärrän täysin miksi halusit laittaa sen viestin. Minusta se kertoo sinun kypsyydestäsi, että haluat vielä todeta omasta puolestasi miten asiat on. Tärkeää vain jättää se nyt siihen. Itselle ainakin varmaan tulisi siitä sellainen tunne että nyt on ainakin tehnyt suhteen eteen kaiken minkä voi ja kääntänyt viimeisenkin kiven ettei sitten tartte harmitella jälkikäteen jäikö jotain epäselväksi. Tsemppiä! <3

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   11.6.25 07:18:03

Raastava, kipeä, hengen salpaava suru kuuluu asiaan. Ainakin silloin kun ihmissuhde on oikeasti tarkoittanut ja merkinnyt jotain eroavalle ihmiselle. Se kertoo vain siitä, että sinulla on tunne-elämä kohdallaan ja koet just niitä asioita mitä kiintymyssuhteen särkyessä yleensä koetaankin.

Minustakin on hyvä, että laitoit sen viestin. Jos ei muuta, niin voit itsellesi todeta, että ilmaisit itseäsi aidosti ja terveellä tavalla. Jos sitä ei osata ottaa vastaan tai siihen ei osata vastata niin se ei ole sinun ongelmasi.

Mutta nyt valokeila omaan napaan, kaikki usko, toivo ja rakkaus kohti omaa itseä!

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   11.6.25 08:09:42

Kiitos jälleen. Teidän lämpimät viestit ja ymmärrys auttaa paljon.
Olen juuri matkalla psykologin vastaanotolle, ihanan työpaikan ohjaamana. Edes lääkkeiden avulla ei tullut hirveästi nukuttua, joten olen tosi itkuinen heti aamusta.. saa nähdä, mitä tästä tulee.

Lähettäjä: Naatti 
Päivämäärä:   11.6.25 08:13:59

Isosti tsemppiä aloittajalle!

Mitä tuohon viestiin tulee, niin minusta on ihan ok laittaa omat kortit avoimesti esiin ja kertoa mitä tuntee. Toki nyt alussahan shokissa tekisi mitä tahansa, jotta saisi suhteen pelastettua, ja se on normaalia myöskin.

Miehen käytöksestä taas, hän varmaan ei hanakasti sitä avioeroa ole heti kinuamassa kun keskittyy nyt varmistamaan, että uuden kanssa suhde toimii. Haluaa pitää sen option, että voi loikata takaisin vanhaan, jos uusi juttu ei otakaan tuulta alleen :D (Ja näinhän usein käy, mitä tämänkin ketjun tarinat kertoivat...) Miehellä nyt lienee jotain nuppiongelmia tai vähintään todellisuuden hahmottamisessa häikkää, ei kukaan ihan täysillä käyvä kykene noin räikeästi sumuttamaan toista.

Kannattaa nopeasti vaan laittaa ero vireille ja hoitaa käytännön asiat, eiköhän miehellekin sitten jossain vaiheessa iske karut realiteetit kasvoille.

Lähettäjä: Hyh 
Päivämäärä:   11.6.25 09:16:35

Mitä enemmän tuosta miehestä selviää, sitä vähemmän ymmärrän hänen peräänsä itkemistä.

Nyt mies ei edes tiedä haluaako sen avioeronsa.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   11.6.25 09:43:32

"Miehen käytöksestä taas, hän varmaan ei hanakasti sitä avioeroa ole heti kinuamassa kun keskittyy nyt varmistamaan, että uuden kanssa suhde toimii."

No tämä, mutta on siinä sitä talon (asunnon) myymistä tai pitäisi edes vaivautua räknäämään voisiko sen säästää uudelle suhteelle paikaksi ja kaikkea sellaista käytännön asiaa mitä ei vaan jaksaisi hoitaa kun vaan pitäisi päästä nauttimaan huolettomista hetkistä siinä uutuuden huumassa. Sitä suuremmalla syyllä eropaperit eteen ja mieheltä vaatimaan toimia, sinä haluat rahasi ja päästä jatkamaan matkaa niin nyt on ukkelin sitä käytönnön hommaa tehtävä !

Ihanaa, että löytyy tuollaisia pomoja/työnantajia ja psykologi on varmasti oikein hyvä osoite !

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.6.25 09:44:59

Röyhkeä ukko. Ei parisuhdetta voi noin vain räjäyttää ja sitten alkaa himmailemaan että emmäänyt tosissaan... Miten pitkään salasuhdetta on jatkunut selkäsi takana?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   11.6.25 10:05:53

"Älä missään nimessä laita viestiä, poistat tuonkin jos voit sen poistaa. Tuo on ruikuttamista vaikka ymmärränkin hyvin tahtosi "taistella"."

Miksi ei saisi kertoa mitä itse tuntee ja ajattelee? Eroa ei pidä ajatella minään pelinä, joka pitää selvittää voittajana. Ei se silti parannu oloa, vaikka kuinka sisäsiististi ja kylmästi hoiteleisi homman. Ja ylipätään miksi yhtäkkiä pitäisi olla kylmä ja tunteeton, jos kerran sisällä pauhaa! Päästä tunteesi peittelemättä ulos, mun mielestä ennemminkin parempi niin, että mies näkee miten pahalta hänen tekonsa tuntuu, miettikööt sitä sitten yön pimeinä tunteina.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   11.6.25 10:39:46

Suhde on jatkunut muutaman kuukauden. Ja ymmärrän, että kirjoitukseni perusteella ei mies mikään ritari valkoisella ratsulla ole.

Psykologi oli ihana. Normiaika olisi ollut tunnin, niin piti mua siellä 1,5h ja halasikin kaksi kertaa. Hänen näkemys on, että mitään hätiköityä ei kannata tehdä, vaan nyt tarvitsen aikaa. On se sitten eron tai minkä tahansa suhteen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hänen näkemys oli, että mikään tapahtuneessa ei edes liittyisi minuun, vaan mä vain se, kuka kärsii toisen ihmisen kriisistä. Ihan hyvä pointti.

Voi kun omistaisi aikakoneen, voisin mainiosti pompsahtaa muutaman kuukauden päähän, ettei koko ajan satu näin paljon..

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   11.6.25 10:45:29

Mahtavaa että osui hyvä psykologi kohdalle! Onko mahdollisuutta käydä vielä uudestaan? Joskus kai 5 käyntiä sujuu työterveyden kautta.

Noinhan se taitaa useimmiten olla, toinen ihminen kriiseilee ja etsii itseään ja suuntaa elämälleen ja päätyy hakemaan sitä uudesta kumppanista. Ei ollut sinun valintasi tämä tilanne.

Surua ja kipua on runsaasti tarjolla lähiviikkoina. Mutta se ihan oikeasti helpottaa sitten vähitellen, vaikka sitä onkin just nyt vaikea uskoa. Parempi kuitenkin että kohtaa sen kivun ja elää sen läpi, eikä yritä vältellä ja peitellä sitä. Tää on se vaihe, kun on tullut haava, ja sitten siihen on pakko kaataa desinfiointiainetta että paraneminen alkaa kunnolla. Siksi nyt kirpaisee.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   11.6.25 10:48:32

"Hänen näkemys oli, että mikään tapahtuneessa ei edes liittyisi minuun, vaan mä vain se, kuka kärsii toisen ihmisen kriisistä. Ihan hyvä pointti."

Todellakin, pidä tämä mielessäsi.

Lähettäjä: Kesärengas 
Päivämäärä:   11.6.25 12:00:06

Hyvä, että saat keskusteluapua! 25 vuoden jälkeen on erittäin ymmärrettävää, että shokki on iso ja tarvitset apua sen käsittelyyn.

Siskoni oli hieman vastaavassa tilanteessa muutamia vuosia sitten. En siis tiedä aivan kaikkia yksityiskohtia, vaikka siskoni kanssa läheinen olenkin, ja tiedän vain tarinan toisen puolen. Mutta siis hänellä ja miehellään oli ollut hieman hankalaa parisuhteessaan. Siskon mukaan lähinnä arkipäiväistymistä, parisuhteen hukkumista ruuhkavuosiin, pieniä kinoja jne. _Miehen_ aloitteesta kävivät parisuhdeterapeutilla, mitä siskoni kehui ihan hirveästi että oli todella hyödyllistä. Sitten erään kerran kävivät taas terapeutilla (oli joku 3-4 käyntikerta) ja mies oli suunnilleen kilvan kehunut terapeutille miten hyvin heillä nyt menee. Muistan kuinka sisko soitti samana iltana ja oli hirveän onnellinen ja taas aivan rakastunut mieheensä. Seuraavana päivänä mies oli pakannut laukkunsa ja ilmoittanut, että hänellä on toinen ja tässä on avioeropaperit kirjoitettavaksi. Yli 10 vuoden avioliitto ja kaksi alle kouluikäistä lasta.

Että sattuu näitä. Siskoni oli tosi hajalla tuolloin (ymmärrettävästi) ja menihän siinä aikaa, että pääsi jaloilleen, mutta elämä hymyilee jälleen. Me tukiverkkona autettiin parhaamme mukaan ja onneksi sinullakin on hyvä tukiverkko takanasi! Nyt ei varmasti tunnu siltä, mutta vielä paistaa päivä risukasaankin <3 Kaikkea hyvää sinulle! Elämää on vielä edessä eikä sitä koskaan tiedä mitä kaikkea hyvää elämä vielä voi tuoda tullessaan.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   11.6.25 13:28:37

Kiitos, köhöm. Olet varmasti myös oikeassa elämässä ihan mahtava tyyppi, kun haluat auttaa vierasta ihmistä tuskassa. Sain varattua ainakin kaksi aikaa lisää. Ensi viikolla on myös kaksi lääkäriaikaa (henk.koht ja työterveys neuvottelu pomo mukana). Ihan maailman paras työnantaja!!
Ja kiitos teille muillekin.

Kesärengas; kamala tilanne, mutta luo uskoa myös itselleni siitä, että asiasta selvitään. Kiitos että kerroit sen.

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   11.6.25 13:54:34

Minuakin autettiin kun oli tilanne päällä. Nää on sellaisia juttuja missä vertaistuki on korvaamatonta. Tajuaa ettei ole yksin eikä ainut, jolle on käynyt jotain näin kurjaa.

Kuten toisessa topiikissa totesin, niin nyt mulla on uusi, hyvä suhde, en olisi ikinä uskonut että tällainen mies voisi jostain löytyä. Tekee omasta vapaasta tahdostaan ja aidosta mielenkiinnosta sellaisia juttuja, mistä eksä sai raivareita tai muuten valitti joka käänteessä ettei halua tehdä. Ero oli kova pala enkä olisi sen keskellä missään tapauksessa voinut uskoa että parempaa on tulossa. Nyt olen todella, todella tyytyväinen että eksä halusi erota, uusi mies on sata kertaa parempi kuin edeltäjänsä!

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   11.6.25 18:26:11

Ihanaa, että laitoit hyvän kiertämään.

Me ollaan nyt muutama tunti juteltu. Hän pistää huomenna eron vireille, ja jatkaa auvoisaa elämää uuden naisen kanssa. Edelleen ei tullut suoraa vastausta siihen, että haluaako erota, vaan että "ei tällaisen jälkeen voi enää palata normaaliin". Ja oikeassa toki on.

Kummallista, mutta on jopa vähän helpottunut olo.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   11.6.25 19:20:50

Muutaman kuukauden tuntemisen/panemisen jälkeen.. Vanha tai ainakin keski-ikäinen ukko, huhhuh ! Varmasti onkin jonkinlaisia oman tekemisen (hallinnan) säätelyongelmia juu. Mutta laittakoon, järjestäköön ja toivottavasti vielä maksakoon ! Sinulle paljon jaksamista ja lopulta ihanaa uutta elämää <3

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   11.6.25 19:41:07

Kiitos Hmmmm.... Niin, kummallista on. Mutta nyt on kaikki kivet ja kannot käännetty minun osaltani. Tullaan ihan hyvin toimeen, ja olen nyt muutaman päivän pakon sanelemana täällä. Ei pelkoa, että olisi seksiä tms, kyllä hän on niin sitoutunut tähän uuteen (saa nauraa), eikä kyllä itelläkään edes tee mieli.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   11.6.25 19:45:49

Huh mikä tilanne. Mutta se on ihan tosi, että helpotus tulee yllättävän äkkiä.

Onnea tulevaan!

Lähettäjä: Mjfff 
Päivämäärä:   11.6.25 19:52:08

Pian huomaat ajattelevasi että miksi ette eronneet jo aikaisemmin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.6.25 21:03:34

Mä en usko hetkeäkään noihin "pian huomaat että tämä elämäsi rakkaus olikin jotain ihan muuta ja olet iloinen erosta" - höpinöihin. Joskus, joillekin, sattuu kohdalle se aidosti hyvä mies jonka kanssa elämä on onnellista. Eikä tämä yksi hairahdus kaikkea sitä hyvää vesitä.

Mä uskon että psykologi on oikeassa. Kielletty suhde on jännittävää ja saa ihmisen löytämään itsestään puolia, joita ei tietänyt tai muistanut olevan olemassakaan. Tulee se tunne "elossa olemisesta ". Koska kyseessä on kaksi varattua, latautuu suhteeseen paljon sellaista, jota siinä ei ole todellisuudessa ole lainkaan. Nämäkin kaksi eivät ole päässeet vielä lainkaan elämään yhteistä arkea. On vain kuvitelma siitä kuinka se yhdessäolo on sitä samaa jatkuvaa kihelmöintiä, suuria tunteita ja polttavaa intohimoa. Todellisuus voi olla täysin päinvastaista. Moni myös kuvittelee löytävänsä tällaisen suhteen myötä sen todellisen identiteetin, mutta ajan myötä tajuaa ettei se ole totta. Onkin ollut vain yhteisiä haavekuvia, joiden elossapitäminen on paitsi epämiellyttävää ja itselle vierasta, myös hyvin raskasta.

Siinä että haluaa pitää omasta liitostaan kiinni, ei ole mitään väärää. On idiotismia, että pitäisi olla heti väistymässä kun joku uusi on sun paikassa kiinni ja miehellä heittää iso pyörä penkkien hormonien seurauksena. Vain, koska itsenäiset naiset eivät "ruikuta" avioliittonsa perään. Ja ei, kynnysmatoksi ei kannata heittäytyä eikä kenestäkään voi pitää väkisin kiinni. Sen sijaan kannattaa muistaa olevansa se ihminen, jonka vuoksi mies ei neljännesvuosisataan ole muita naisia nähnytkään.

Jos siis haluat taistella miehestäsi ja liitostasi, niin muistuta siitä hyvästä jota vain teillä on. Siitä kuka vain sä olet hänelle. Jos syyllistät, teet vain lähtemisen helpoksi. Jos ruikutat, olet kiusallinen ja säälittävä.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   11.6.25 21:55:51

Siis kyllä on ihan valtavan haikea olo. Uusi nainen on ihan täysin vastakohta minusta ja hänestä myös. Mekään ei olla kovin samanlaisia, mutta tietyt asiat on yhdistäneet. Uskon vahvasti, että hänelle tulee niitä erityisiä asioita ikävä.

Mutta en voi mitään. Rakastan edelleen valtavasti, mutta pakko päästää hänet lähtemään.

Lähettäjä: Tsiu 
Päivämäärä:   11.6.25 22:05:20

Mulla voisi homma mennä niin, että jos mies alkaisikin hinkuamaan takaisin niin voisin ottaakin mutta vain jos olen itsekin käynyt säätämässä muiden kanssa. Olisi oltava sujut ja siihen riittäisi yhden illan jututkin. Mieheen ei kuitenkaan olisi luottamista enää ja miksi sitä itsekään olisi enää luotettava. Silloin se voisi toimiakin vielä, tai ainakin olisi helppo taas erota kunhan ei hanki kaikenlaista yhteistä enää.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.6.25 22:16:53

Ei kuten uumoilinkin. Uusi nainen edustaa miehellesi myös uutta minuutta, mutta kun se ihmisen sisin ei enää tässä iässä (ollaan varmaan aika samanikäisiä) muutu. Meille kävi noin myöskin, tosin yhteistä historiaa ei ollut niin pitkään kuin teillä. Päätin ettei multa noin vain viedä miestä ja perhettä. Eikä lopulta niin käynytkään. Mies katuu asiaa nykyisin enemmän kuin mitään muuta vaikka onhan siitä ollut se hyvä puoli, että nykyisin mä en enää pelkää että niin voisi vielä käydä. Ja jos käy, niin ainakin juuri nyt mä aion olla niin älyttömän onnellinen kuin nykyisin olenkin. Ehkä meidän suhde tarvitsi sen kokemuksen, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   12.6.25 05:39:52

..., voi taivas, että toivon, että meillä käy just noin! Eilen sain selville, että lapsia on kaksi, mutta ovat jo teini-ikäisiä. Ja toisella puolella pöytää on eroprosessi jo kutakuinkin valmis. Kuulemma.

Heräsin aamulla miehen vierestä. Aika vaikeaa kun on ensimmäinen kerta kun on nukuttu samassa sängyssä, eikä toista saa edes koskea.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   12.6.25 05:41:30

Ja siis, mulla ei ole mitään aikomusta tai fiilistä rikkoa itseäni säädöillä. Ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta tasaiseen lopputulokseen ei minulla ole tarvetta päästä.

Lähettäjä: Mjfff 
Päivämäärä:   12.6.25 07:30:57

Taas tätä .. mies kuitenkin nukkui samassa sängyssä eikä sohvalla .

Lähettäjä: ~~~ 
Päivämäärä:   12.6.25 07:35:48

"Päätin ettei multa noin vain viedä miestä ja perhettä. Eikä lopulta niin käynytkään."

Miten tämä konkreettisesti tapahtui? Mies leikki ensin hetken kotia uuden naisen kanssa ja myöhemmin ryömi takaisin luoksesi ja annoit anteeksi? Ei kai toista oikein voi kotiinkaan kahlita, että etpäs muuten ota eroa.

Lähettäjä: Eronnut 
Päivämäärä:   12.6.25 07:36:55

Kyllä ne suhteen huonot puolet alkaa paljastumaan vasta sen jälkeen, kun kiintymyssuhde on pitkässä liitossa katkaistu. Silmät avautuvat monelta osin, peilaten itseään, ex-kumppania ja parisuhteen dynamiikkaa. Joka suhteessa joutuu luovimaan, ei sitä itse edes enää huomaan, kun vuosikymmenet menee yhdessä. Moni joutuu luopumaan myös omista unelmistaan, kun ruuhkavuosissa pyörittää perheen arkea. Jossain kohtaa silmät avautuvat erilaisille asioille, se ei vaan tapahdu heti.

Lähettäjä: köhöm 
Päivämäärä:   12.6.25 07:41:48

... tarjoaa hyvän pointin, kyllähän monet avioliitot kestävät satunnaiset sivusuhteet tai seikkailut, ja niistä mennään läpi ja yli. Olennaistahan tässä on varmaan miettiä, että onko tässä nyt erotilanne vai joku muu tilanne päällä? Haluaako mies esim avoimen suhteen vaihtoehdoksi?

Tämä tilanne kuitenkin lähti liikkeelle vasta tällä viikolla, joten tässä voi tapahtua kaikenlaista suuntaan ja toiseen.

Aloittajalle täysi tsemppi ratkaisujen suhteen, olivat ne sitten mitä vaan. Mutta itsestään on tärkeä pitää huolta, kävi miten kävi.

Tarkennuksena omaan tilanteeseen: kyllä mä olin vahvasti sitä mieltä että mun eksä ja 20 vuotta kestänyt liitto oli se mun elämän rakkaus. En olisi ikinä voinut kuvitella, että ero tulee, en millään koskaan. Mutta niin siinä kävi, ja mies vaihtoi nuorempaan naiseen. Ei ollut kiva prosessi mutta nyt on omakin elämä uusilla urilla, joten kaikenlaista voi tapahtua. Sellaistakin mitä ei koskaan voinut omalle kohdalle kuvitella tai uskoa.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   12.6.25 10:57:06

Juu, odotan innolla, että lähtee ruusunpunaiset lasit päästä. Ne on kuitenkin olleet yli 24 vuotta, niin hetki menee..

Samassa sängyssä nukuttiin. Onneksi (eli siis ei) oltiin just ostettu uusi ja kallis sänky.

Lähettäjä: kisu 
Päivämäärä:   12.6.25 13:41:44

Eniten hämmentää näissä jutuissa, miten mies on pystynyt kotona elämään loppuun asti kuin mikään ei olisi vialla. Oliko teillä siis seksiä, läheisyyttä ja hellyyttä ihan normaalisti loppuun asti? Vai oliko suhde jo aiemmin hieman "kuivahtanut", tällöin voisi olla helpompi olla huomaamatta pieniä muutoksia käytöksessä..

Olen tosi pahoillasi puolestasi.
Itselle kävi hieman samantapainen juttu, mutta ei noin vakava. Ensinnäkin suhde oli lyhyempi, ja miehellä ihastus ollut vasta platonisella tasolla. Kuitenkin tämän takia + muiden parisuhdehaasteiden takia oli lähdössä. Tällöin itse havahduin, ja taistelin suhteen eteen, ja jäimme yhteen. Nyt kuitenkin ikävä kyllä huomaan tuon episodin seurauksena omien tunteiden haalenneen (tapahtumasta yli vuosi aikaa), saas nähdä miten tässä lopulta käy.. Jotenkin jätti sen verran ison loven luottamukseen.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   12.6.25 14:05:16

Seksiä, läheisyyttä, hellyyttä ja pieniä arjen huomionosoituksia oli aina. Sen takia olen tästä niin kovin järkyttynyt.

Nyt on koko perheelle kerrottu, eli minä sain kertoa vanhemmilleni, sisaruksille ja niiden perheille (meillä on aikaa ollut todella tiivis ja läheinen perhe). Kaikki olivat hyvin järkyttyneitä, joten jouduin olemaan (esittämään..) tosi vahvaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.6.25 14:06:19

Murru vaan ihan rauhassa. Sinuun tässä eniten sattuu, eikä sinun itkemisesti varmaan vanhempiasi ja sisaruksiasi pelota. Ota vaan tukea vastaan, ei sitä anneta jos esität ettei satu.

Lähettäjä: Taas tätä 
Päivämäärä:   12.6.25 14:06:45

Köhöm, en usko että avoin suhde on vaihtoehto tässä tilanteessa, kun ihastuminen on tapahtunut yhteen tiettyyn henkilöön.

Kiitos tsempeistä!

Lähettäjä: Kyllä sitä kaikkea 
Päivämäärä:   12.6.25 14:13:24

Avoin suhde. Voi herranen aika.