Lähettäjä: No niin 
Päivämäärä:   7.6.25 22:35:45

Joo, taas vähän valivali, edellisessä käskettii ottaa niskasta kiinni ja ylös ulos ja lenkillle. Koira tuli taloon, lenkkeillään kahdesti päivässä, eipä tuo elämä hymyile sen enempää ku ennekää. Ois ollu suolitähystys, jänistin siitä, aattelin et helpompi vaan kuolla tietämättä mikä nää @!#$ mahaoireet aiheuttaa, toivon jopa et olis syöpä. No se ukko, tossa se on edelleen, nähdään millon nähdään enkä tunne että olisin hälle jotenkin tärkeä, oisin halunnu tänään keskustella asiasta mutta eipä vastaa, viestin laitoin perään ajatuksistani tästä "suhteesta" ja pyysin häntä olemaan rehellinen. Huomenna työpv, se pitää tehdä, ma vapaa ja ajatus vaan pyörii nyt lääkkeiden ympärillä mitä kaapista löytyy että pääsiskö niillä maanantaina ikiuneen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.6.25 22:46:12

Pääsetkö puhumaan jollekin? Se voisi auttaa sinua. Samoin voisi olla hyvä idea puhua lääkärille noista tuntemuksista jos et ole niin jo tehnyt. Ja ehkä myös pohtia miltä elämä näyttäisi sinkkuna.

Lähettäjä: TTT 
Päivämäärä:   7.6.25 22:50:26

Ihana kuulla, että kuitenkin pidät koirasta huolta ja käytät lenkillä.

Itselläkin kasvaimen takia ollut mieli maassa tässä jo aika pitkään. Eikä mielen kohentamiseksi todellakaan auta neuvot, että liiku ja lenkkeile enemmän. Saati että ajattele positiivisesti, tilanne vois olla paljon pahemmin - ei herranen aika, yök, älä tule minulle puhumaan tuommoista p*skaa.

Päin vastoin, tulee vaan p*skempi fiilis liikunnasta eikä varsinkaan työpäivän jälkeen auta ainakaan nukahtamiseen tai uneen. Ihan jo kävelylenkki työpäivän jälkeen aiheuttaa sen, että uni ei tule ja sitten kun se tulee, niin nukun katkonaisesti.

Mutta suosittelen kuitenin menemään niihin tutkimuksiin, vaikka se on todella, todella, todella rankkaa.