Lähettäjä: Eronpartaalla 
Päivämäärä:   6.6.25 12:21:47

Mistä oli sinulla edellisen suhteen viimeinen riita?
Meillä taisi olla juuri nyt. Pieni aikataulu konflikti herätti ymmärtämään miten eri paria meidän panostukset toisiimme ja suhteeseen sekä panostuksesta iloitsemiseen ovat olleet ja että toinen ei vain käsitä tiettyjä asioita, jolloin niitten muuttuminenkaan ei tule tapahtumaan. Minkä teet?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   6.6.25 12:33:17

Eräänä lauantaiaamuna mies valitti, että virtsaam vessassa suljetun oven takana liian kovaäänisesti ja olisi halunnut, että pidättelen ja pissaan hiljaisemmin. Suhteessa oli ollut vähän hankalaa jo pidempään, joten totesin että mikäli normaalit ja asiallisesti suljetun oven takana tehdyt ruumiintoiminnot on riidan arvoisia niin eiköhän suhde ollut siinä.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   6.6.25 13:07:40

Mies oksensi humalassa käsilaukkuuni ja sanoi ettei minulla ole kanttia erota hänestä. No, kantti löytyi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.6.25 13:25:37

Kerroin miehelle viestillä, että minua harmitti asia x (joka liittyi siihen, että mies ei ollut tehnyt asiaa y, mikä oli minulle tärkeä ja iso asia ja siitä oli keskustelu jo ties kuinka kauan) ja mies vastasi kettuillen, että no hyvä, että ei enää. Tuijotin viestiä ja tiesin sillä sekunnilla, että tämä oli tässä. Mies ei tulisi koskaan ottamaan vastuuta hänen vastuullaan olevista asioista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.6.25 13:43:05

Jaa'a, me ei erottuu riitaan joten en oikein muista. Ehkä kun vietettiin vapaapäivää puistossa ja molempia ärsytti toisen keskusteluyritykset, niin aavisteltiin että eroon tämä johtaa. Tyyliin: "Onpas Ihanan keltasia kukkia", "noi on kyl oransseja..".

Lähettäjä: Siistiä... 
Päivämäärä:   6.6.25 13:59:22

Jäi kiinni rahaan liittyvästä valheesta (olin epäillyt tiettyjä juttuja pidempään jo) ja lopputuloksena jouduin lähtemään ulkomaan matkalle tililläni 30e.

(Nostin sitten matkarahaa rahastosta, mutta melko riskialtista olla vieraassa maassa tuolla rahalla edes yhtä päivää)...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.6.25 14:23:22

Miehellä oli lyhyt pinna. Jos oli mikä tahansa konflikti, pienikin, hoki että erotaan sitten, hän eroaa nyt. Tästä keskusteltiin MONTA kertaa, aina vannoi ettei enää turhanpäiten heittele erokorttia mutta heti se seuraavassa mielipide-eroavaisuudessa tuli.

Ihan tavallisena päivänä sitten kun oltiin syömässä, mies olisi halunnut lähteä ennen kuin olin lopettanut ruokani. Kerroin että hän voi lähteä mutta syön ateriani loppuun. Mies flippasi ja alkoi se erohokeminen. Sanoin vain selvä ja vähän naurattikin.

Asuttiin vielä eri asunnoissa vaikka takana monen vuoden suhde ja ero oli superhelppo. Mies oli todella järkyttynyt ja häkeltynyt ja suorastaan shokissa että en kai mä nyt oikeesti hänestä eroa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   6.6.25 14:40:42

Siis mitä hittoa, kuka edes ehdottaa lähtöä ennen kuin toinen on saanut edes syötyä??

Lähettäjä: ddf 
Päivämäärä:   6.6.25 14:44:50

Pitkään jatkunut ongelmat suhteessa, oli vähän niinku henkisesti mun puolelta miehelle viimenen yritys käynnissä. Oli just aiemmin iso riita ollut liittyen mihen törkeisiin ohareihin. No uus yritys, Oltiin menossa treffeille (mistä mä jouduin tekeen kaikki varaukset aikataulut jne). Olin ilmottanut lähtöajan. Lopputulemana mies myöshästy 2h eli missatiin pöytävaraus eikä vastannu piuhelimeen. Se itsessään ei vielä riittänyt viimeseks niitiks vaikka riita tulikin. Mutta sit mies sano mulle että ''onks sulla hiekkaa pillussa vai miks oot tollanen''. Se riitti. Vuosien taistelu huonossa suhteessa mistä en vaan osannut lähteä, päätty siihen että mies sopivalla hetkellä sano mulle että mulla on hiekkaa pillussa. Siltä istumalta sanoin että ''tää suhde oli tässä, älä enää ikinä puhu mulle'', pakkasin kamat ja lähdin. Hän vinku ja aneli mua kuukausitolkulla takasin, mä en ton jälkeen enää vastannut yhteenkään viestiin, puheluun tai avannut ovea

Lähettäjä: Riesa 
Päivämäärä:   6.6.25 14:55:27

Ei ollut riitaa, mutta tajusin vihdoin ja viimein irtaantua suhteesta, kun istuttiin pitkästä aikaa kahdestaan perjantaina (asuttiin erillään ja edellisestä tapaamisesta pari viikkoa). Miehen kaveri soitti ja kysyi onko tällä jotain suunnitelmia ja lähtisikö metsälle. Mies vastasi että eihän mulla tässä mitään erityistä, voisin vaikka lähteäkin. Lähti metsälle ja ilmoitin ettei tästä taida nyt mitään tulla, muutaman vuoden jaksoin katsella tuota kaiken muun priorisoimista ja tuo oli vain viimeinen hiekanjyviä siihen kippoon.

Lähettäjä: Ex-persu 
Päivämäärä:   6.6.25 15:53:21

Katsoin euroviisuja ja mies arvosteli sivusta jotakin gay-paskaa (en muista tarkalleen). Kun pyysin selittämään itseään, änkytti jotain, kuinka gay tarkoittaa iloista. En purrut selitystä ja sanoin, etten tykkää tuollaisesta syrjivästä kielenkäytöstä, jolloin marssi ulos huoneesta todeten, että no sitten et tykkää.

Vaikeaa oli myöntää melkein 10v yhdessäolon jälkeen, että meidän arvomaailma ja ajatukset alkoivat olla liian kaukana toisistaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.6.25 16:33:22

Ei tullut kotiin työpaikan pippaloista, kuulin ystävältä joka ajaa työkseen taksia että mies oli näkynyt kaulailemassa taksitolpalla työkaverinsa kanssa. Eihän tuo sinänsä riita ollut, mutta mies toki koitti kaikkensa riidellä.

Lähettäjä: Ae 
Päivämäärä:   6.6.25 19:43:57

Piste, sama juttu täällä. Mies otti aina erokortin esille riitojen yhteydessä. Lopulta jäin lähes odottamaan seuraavaa kertaa ja erohuutoon vastasin, että samaa mieltä, minäkin haluan erota. Mies kiukkuisena toi seuraavana päivänä eropaperit ja heitti ne syliini. Siltä istumalta allekirjoitin paperin ja totesin, että laita sinäkin nimesi. Täysi sokki miehelle, kun menetti piian ja kokin palvelut. Voi että olen onnellinen erosta. Erosta jo 15 vuotta. Vuoden itki ja häiritsi, kun halusi palata yhteen. Ei käynyt minulle.

Lähettäjä: Hei hei 
Päivämäärä:   6.6.25 20:56:11

Oli ulkona kavereiden kanssa eikä ilmoittanut jäävänsä kaverille yöksi ja näkynyt kotona. Tästä oli puhuttu useampaan kertaan, että haluan tietää, jos ei tule kotiin yöksi ihan sen vuoksi, että tiedä kaiken olevan kunnossa. Tietyissä opiskelupiireissä oli turhan villimeno välillä joten olin huolissani. No ei näkynyt ja kuulunut eikä viitsinyt vastata seuraavan päivänä viestiin vaan kotona iltavuoron jälkeen vasta tapasin hänet ja ilmoitin haluavani erota.

En vaan enää jaksanut sitä sekoilua.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   6.6.25 21:08:19

Onpa virkistävä topic kun ne ukot on oikeasti jätetty eikä vain valiteta huonosta käytöksestä!

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   6.6.25 21:48:12

?? samaa tulin sanomaan, ihanan suoraselkäistä! Tää topa pitäisi jäädyttää tuonne listan kärkeen pysyvästi ja linkittää kaikille ketkä kyselee että milloin kannattaa erota :D se kannattaa just silloin kun se ekan kerran tulee mieleen.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   6.6.25 23:40:47

Exäni sulki minut ja koirani ulos ilman rahaa, avaimia, puhelinta jne. Kello oli puoli viisi aamuyöllä keväällä (lämpötila oli lähempänä nollaa kuin kymmentä), eikä minulla ollut ulkovaatteita tai koirilla pantoja/remmejä.

Lähettäjä: 87 
Päivämäärä:   7.6.25 00:05:21

Kävi ilmi että exä pyörii talossamme kun olen poissa..
Naapuri kertoi. Tästä asiasta oltiin puhuttu jo pari kertaa..( tapailumme alussa panivat..) Lähdin samantien..

Lähettäjä: Hilkka 
Päivämäärä:   7.6.25 06:21:27

87, siis sun mlehen exä?? :o

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.6.25 06:36:33

Oho. Eropapereiden tuominen allekirjoitettavaksi asenteella ”en tarkoittanut oikeasti” on kyllä aika pitkälle viety manipulointiyritys. Tuo suhde saattoi ehkä sisältää muunkin laista manipulointia?

Lähettäjä: Jenny 
Päivämäärä:   7.6.25 06:39:00

Asuttiin n yhdessä, meillä oli yhteinen ruokatili. Muuten omat rahat. Mies ei hallinnut rahankäyttöään, kaikki meni mitä tuli. Tästä asiasta oli keskusteltu ja yritetty löytää ratkaisua.

Tuli sitten se päivä, kun miehen kaverit pyysi sitä mukaan 30km päähän ryyppäämään. Toki lähti, vaikka omat rahat oli jo loppu. Ryyppäsi yhteisen tilin tyhjäksi. Tarjosi varmaan kavereilleenkin, kun sai illassa menemään lähes 500€.

Silloin riitti, aamulla ilmoitin et alkaa pakkaamaan, lähden jaloista siksi aikaa. Äiti haki pojan tavaroineen kotiin, oltiin jo lähemmäs 30 vuotiaita. Useamman kuukauden soitteli perään, sanoin et en ole hänelle elättäjäksi alkamassa kun itse ei ota vastuuta mistään.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   7.6.25 06:41:20

Mies jätti erimielisyyden päätteeksi ja noin kuukauden kuluttua alkoi vängätä takaisin.
Kun en lämmennyt niin alkoi syyllistäminen että eikö hän ollutkaan niin upea ja suhde niin mahtava.
Hitto itse jättää ja sitten ihmettelee kun ollaan ja pysytään erossa.
Teki nimittäin ihan hyvää saada vähän etäisyyttä ja nähdä koko kokonaisuus. Ei kiitos enää.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   7.6.25 06:42:45

Muutin miehen luo vieraaseen kaupunkiin ja todella nopeasti alkoi uhkailu kamojeni pihalle heittämisellä pienenkin kinan yhteydessä. Jokaisen tapauksen jälkeen pakkasin aina yhden muuttolaatikon.

Kun ensimmäisen kerran nyrkki kolahti ohimoon niin tiesin että tästä ei enää ole paluuta.

Lähettäjä: 87 
Päivämäärä:   7.6.25 12:41:57

87, siis sun mlehen exä?? :o

Kyllä! Ja heidän tulinen ON ja OF suhde..

Lähettäjä: Hilkka 
Päivämäärä:   7.6.25 13:10:23

Ei hitto, jo on törkeetä!!

Lähettäjä: ihme 
Päivämäärä:   7.6.25 13:30:48

Se oli varmaan se kerta, kun ex-mies, jolla ei ollut edes toiseen asteen koulutusta loppuun käytynä, kuvitteli menevänsä yliopistoon opiskelemaan. Ja siis oikeasti kuvitteli pääsevänsä sisälle opiskelemaan alaa, joka kaiken lisäksi ei sopinut hänelle yhtään.

Ja valitti siitä kun en tukenut hänen haaveitaan. No hän oli ensinnäkin 10-15 vuotta myöhässä tuosta haaveesta ja se oli täysin epärealistinen. Minä lähinnä palautin hänet maanpinnalle aika äkkiä. :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.6.25 13:31:24

Ihmeen mies taisi väistää luotia

Lähettäjä: ellu 
Päivämäärä:   7.6.25 13:36:11

Mies oli pahasti alkoholisoitunut ja rääkyi kännissä ettei minulla ole mitään eikä ketään ja kunhan räkytät että lähdet. Lähdin parin kuukauden sisällä ja mies kulkee nykyään alkkisporukoissa (erosta 2 vuotta) ja minä olen olen onnellinen kissojen kanssa jotka otin erottuani.

Lähettäjä: ihme 
Päivämäärä:   7.6.25 15:53:30

''Ihmeen mies taisi väistää luotia''

Taisi olla toisin päin. =) Jos ei ole yli kolmekymppisenä edes ammattikoulua käyty, ja koulumenestys muutenkin ollut sitä 6-7 tasoa, niin miten ihminen kuvittelee pääsevänsä opiskelemaan yliopistoon sellaista alaa, johon sisäänpääsyprosentti on reilusti alle 5 %?

Että se siitä. :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.6.25 15:56:13

Kolmikymppinenkin kykenee oppimaan uutta, ja jos motivaatio on kohdillaan niin miksei voisi onnistua. Toisen tavoitteille naureskelu ja niiden lyttääminen taas on aika kyseenalaista toimintaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.6.25 15:59:58

Ihme demonstroi hyvin miten empaattisia ja kannustavia naiset osaa olla.

Lähettäjä: ihme 
Päivämäärä:   7.6.25 16:04:10

Voi jestas teidän kanssanne. :D Ajatelkaa nyt ihan itse tätä asiaa. Tyypillä ei olisi alkuunkaan ollut edes rahaa lähteä opiskelemaan. Saati rahkeita muutenkaan. Kyseinen ala olisi ollut myös katastrofi hänelle, ihan oikeasti.

Ymmärrän kyllä, että tavoitteita pitää olla, mutta hei, joku järki käteen ja realismi mukaan! Hän ei yksinkertaisesti olisi pärjännyt missään yliopistossa.

Jos joku tästä vielä vääntää, niin hän ei kyllä ymmärrä mitä tarkoitan. Joten jätän tän vain tähän. Väitelkää keskenänne. =)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.6.25 16:07:40

Mistä sitä tietää mitä sieltä iltalukion aloittamisella olisi saattanut voittaa. Mutta ihmeelle on tietysti tärkeämpää että mies tajuaa pysyä tyhmänä ;)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.6.25 16:11:40

Yliarvioit nyt suomalaisten yliopistojen tason.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.6.25 16:18:11

Ajattelin ensin, ettei mitään erityistä viimeistä niittiä ollut, mutta paremmin muisteltuna olihan sitä.
Mies jäi talvella jumiin jo toisen tai kolmannenkin kerran auraamattomalle, kulkukelvottomalle "oikotielle" ja soitti minut hakemaan toisella autolla pois. Lasten iltarutiinit menossa, ja lähdin vasta kun kaikki valmista, ja isoin jäi vahtimaan pienempiä sisaruksiaan. Siinä tietysti meni jonkin aikaa, ja vastassa raivoisa mies, iski ensitöikseen rautakangella autoani ja oli tulossa uhkaavana päälle. Jätin auton, juoksin pellolle ja hankiaista pitkin pimeässä kotiin. Askeleet ratisivat hiljaisessa yössä, ja aluksi pysähdyin aina välillä peloissani kuuntelemaan, että seurasiko se hullu minua.
Ehdin kotiin miestä ennen, ja nukuin sen yön lukkojen takana lastenhuoneessa. Ja silloin päätin, että avioliitto oli ohi. Jonkin aikaa siinä kumminkin meni, että pääsin omilleni, mutta tuona yönä syntyi ratkaiseva päätös.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   7.6.25 16:22:00

Mun kaveri kutosen peruskouluun keskiarvolla ja vitosen matkalla halusi lääkäriksi ja katkaisi välit kun sanoin että kannattaisi miettiä jotain realistisempaa vaihtoehtoa. Ei se vaan ole ole niin että kaikki on mahdollista kun vaan tahtoa on.

Lähettäjä: ihme 
Päivämäärä:   7.6.25 16:22:36

Niin että 6-7 tasolta ponnistetaan yhtäkkiä tarvittava lukiokoulutus läpi iltalukiossa (3-4 vuotta), sitten vaikeisiin pääsykokeisiin josta odotetaan ihmettä, kun siellä on ne kympin oppilaat ja kuuden ällän kirjoittajat taistelemassa sisäänpääsystä? Tarkistin silloin ja tarkistin nytkin, 1-5 % pääsee sisään, riippuen yliopistosta. Sitten 5,5 vuotta tiukkaa opiskelua. Eli puhutaan nyt 9-10 vuoden rutistuksesta. Ja kun pohjalla ei ollut edes loppuunkäytyä amistutkintoa, niin miten kuvittelette että ihminen pystyy yhtäkkiä seuraavat 10 vuotta rahallisesti opiskelemaan kokopäiväisesti, kun sitä rahaa ei ollut muutenkaan?

Kyseinen ala on sellainen, jossa ette olisi halunneet tätä tyyppiä nähdä työskentelemässä. Trust me, siksi palautin hänet maanpinnalle. Eri juttu jos oman elämän lähtökohdat olisi olleet ihan toiset. Puuttui siis ihan perusymmärrys koko alasta muutenkin.

Josko NYT vihdoin tuli väännettyä ratakiskosta tämä asia. :D Huh huh.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.6.25 16:25:56

On mahdollista.

Lähettäjä: ihme 
Päivämäärä:   7.6.25 16:27:10

Jep, mahdollista, muttei realistista tämän ihmisen kohdalla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.6.25 16:28:17

Ei ainakaan jos on yhdessä sinun kanssa.

Lähettäjä: ihme 
Päivämäärä:   7.6.25 16:30:55

No erosta on useita vuosia, eikä hän ole vieläkään hakenut iltalukioon. :D

Itse asiassa hän luuli, että voisi hakea suoraan sinne yliopistoon käymättä toisen asteen opintoja välissä. Eli siis peruskoulupohjalta. Tämä kertoo myös paljon...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.6.25 16:31:59

Lääkikseen on mahdollista päästä ilman että lukio on kokonaisuudessaan käytynä. Opiskelee matikan, fysiikan, kemian ja biologian. Eri valmennuskursseja on tarjolla paljon, suurin merkitys on sillä että osaa opiskella itselleen sopivalla tekniikalla. Muuten kaikki on yhtä tyhjän kanssa.

Lähettäjä: ihme 
Päivämäärä:   7.6.25 16:34:00

''Lääkikseen on mahdollista päästä ilman että lukio on kokonaisuudessaan käytynä. Opiskelee matikan, fysiikan, kemian ja biologian.''

- Niin, kunhan kaikista aineista saa parhaimmat pisteet. 6-7 tason ymmärtämyksellä sieltä ei pääse lääkikseen. Tässä ei kyse ollut muutenkaan siis lääkiksestä.

Lähettäjä: Hilkka 
Päivämäärä:   7.6.25 18:11:42

Ihme, kunhan vaan nyt joku/ jotkut vääntää kun eivät tajua tai huvikseen.
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat.
Kyllä sen tietää tyypistä onko johonkin vai ei.
Yks eks säätö on aina muuttamassa Espanjaan, toinen Lappiin. Tiedän ettei kumpikaan tule ikinä noihin muuttamaan, kunhan kaljoissaan uhoavat.
Ja sitten noin muuten katkeroitivat. Kun kaikki täällä on niin paskaa. : D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.6.25 18:40:46

Osa vain puhuu, mutta ihmiset voi yllättääkin. Monet vaan tekevät kaikki johtopäätökset muista omien kokemustensa perusteella. Ja ovat tietysti omasta mielestään aina oikeassa.

Lähettäjä: Muu 
Päivämäärä:   7.6.25 18:42:32

"Lääkikseen on mahdollista päästä ilman että lukio on kokonaisuudessaan käytynä. Opiskelee matikan, fysiikan, kemian ja biologian. Eri valmennuskursseja on tarjolla paljon, suurin merkitys on sillä että osaa opiskella itselleen sopivalla tekniikalla. Muuten kaikki on yhtä tyhjän kanssa."

Pelkällä peruskoulupihjalla ei ole. Pitää olla suoritettuna toisen asteen tutkinto.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.6.25 18:42:59

Miettikää sukupuolet toisin päin – olisitte ihan hiilenä.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   7.6.25 18:49:56

Lähettäjähuoh

Päivämäärä7.6.25 16:22:00

Mun kaveri kutosen peruskouluun keskiarvolla ja vitosen matkalla halusi lääkäriksi ja katkaisi välit kun sanoin että kannattaisi miettiä jotain realistisempaa vaihtoehtoa. Ei se vaan ole ole niin että kaikki on mahdollista kun vaan tahtoa on.

Tästä siis aikaa kohta 20v. Kaveri ollut kotiäitinä vailla koulutusta ja nykyään on siivooja. Joku järki ja realismi kannattaisi unelmissakin olla kun sillä peruskoulu pohjalla huonolla toikkarilla vitosen matikalla ei ikinä lääkikseen pääse ei vaikka tahtotila olisi miten kova.

Lähettäjä: Jenny 
Päivämäärä:   7.6.25 18:54:44

Ihmettelen ihmisiä, joiden elämäntehtävä tuntuu olevan maan pinnalle palauttelu ja toisten unelmien vähättely. Itse tukisin aina, ihan sama onko unelma realistinen. Ihmiset näyttävät parastaan hyväksyvässä seurassa. Ja vaikka se alkuperäinen haave ja unelma ei onnistuisi, niin yrittäminen voi aina mahdollistaa jotakin muuta.

Ihmeen tapa toimia on vähättelevä kumppania kohtaan.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   7.6.25 18:57:55

Voitteko tehdä oman kiistely topicin ja pitää tämän otsikon aiheessa?
Mielenkiintoista lukea eroon johtaneita syitä (ilman teidän kinaamista).

Lähettäjä: nojoo 
Päivämäärä:   7.6.25 18:58:41

Ymmärrän kans täysin mitä nimimerkki ihme ja huoh yrittivät viesteissään sanoa. Saa olla aika tyhmä jos ei tajunnut sanomaa siellä taustalla. Kyllä esim. lääkäriksi haluavan on oltava sen verran fiksu, että osaa ottaa selvää mitä kaikkea siihen vaaditaan, eikä ajattele menevänsä peruskoulupohjalta pääsykokeisiin...

Ja tuo, miettikää sukupuolet toisinpäin - no mitä ihmeellistä siinä on? Kyllä naisissakin on todellakin ihmeellisiä ihmisiä, että minusta nämä voisi kaikki kääntää toisin päin ja lukisin ihan samalla ajatuksella ketjun läpi.

Lähettäjä: nojoo 
Päivämäärä:   7.6.25 19:02:16

''Ihmettelen ihmisiä, joiden elämäntehtävä tuntuu olevan maan pinnalle palauttelu ja toisten unelmien vähättely. Itse tukisin aina, ihan sama onko unelma realistinen.''

Miksi ihmeessä? Mä olisin parisuhteessa ihan hemmetin tyytyväinen, jos minut palautettaisiin maanpinnalle jos haaveilisin _tosissani_ jotain ihan mahdottomasta asiasta. Olisin vain kiitollinen, jos en itse tajuaisi ja toinen sanoo asiallisesti. Mut olen ehkä sit vähän erilainen.

Lähettäjä: Jenny 
Päivämäärä:   7.6.25 19:40:08

"Miksi ihmeessä? Mä olisin parisuhteessa ihan hemmetin tyytyväinen, jos minut palautettaisiin maanpinnalle jos haaveilisin _tosissani_ jotain ihan mahdottomasta asiasta. Olisin vain kiitollinen, jos en itse tajuaisi ja toinen sanoo asiallisesti. Mut olen ehkä sit vähän erilainen."

Koen asian niin, että ihminen ymmärtää kyllä rajallisuutensa. Tottakai suhteessa keskustellaan mitä se unelma vaatii jne, mutta silti se ei ole kumppanin tehtävä olla estämässä tätä unelmaa. Toki joillakin ihmisillä on tarve hallita ja olla suhteessa se viisaampi osapuoli, huomaamatta sitä edes itse.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.6.25 19:42:48

Minä en ainakaan haluaisi kumppania joka, kun kerron hänelle haaveistani tai suunnitelmistani, naureskellen kertoo etten koskaan pysty sellaiseen, lopeta tuollainen hölmöily. Minulle parisuhteessa tulee kannustaa ja tukea toista. Vaikkei uskoisi toiseen niin ei maksa mitään olla ystävällinen.

Joskus toki voi tulla raja vastaan, ja siitä voi keskustella, mutta ei noin.

Lähettäjä: Irppa 
Päivämäärä:   7.6.25 21:48:05

Erosta oli puhuttu jo jonkin aikaa, olin tehnyt pesäeroa mutta silti elätellyt toiveita että tilanne paranisi. Viimeinen niitti oli sitten se, kun heitti minua kakkukuvulla ja löi kissaani. Pakkasin eläimet ja lähdin seuraavana päivänä uuteen asuntoon, jonka sain yhdellä puhelinsoitolla. Parin päivän päästä hain kaverin kanssa omat tavarani, aluksi nukuin lattialla pelkän peiton ja tyynyn kanssa kun en mitään tavaroita saanut autoon mahtumaan. Elämäni paras päätös, joka olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin.

Lähettäjä: Rosa 
Päivämäärä:   7.6.25 22:07:12

Exä oli hyvin läheisriippuvainen, halusi tehdä yhdessä ja mennä yhdessä. Aluksi olikin ihanaa, kun kumppani lähti hiihtämään ja sienimetsään mukaan. Pikkuhiljaa aloin kaipaamaan pientä tilaa itselleni, exä taas halusi muuttaa virallisesti yhteen. Majaili aina luonani, oli valmiina kuin koiranpentu. Viimeinen niitti oli se, kun olin lähdössä siskoni kanssa syömään, niin 40-vuotias mies menee sänkyyn peiton alle nyyhkimään, kun ei pääse mukaan. Se oli hetki, kun tuli se viimeinen päätös, että nyt on tapahduttava. Seuraavana päivänä sanoin miehelle, että nyt lähdet omaan kotiisi. Lähti, mutta jätti tavarat. Ajoin perässä hänen luokse, ei avannut ovea niin jätin rappukäytävään.

Huh, onneksi suht hyvin jätti rauhaan, laitteli viestejä mut en vastannut niin lopetti. Tinderistä löysi uuden melkein heti, mutta eiköhän se totuus paljastunut kun puolen vuoden päästä taas uusi.

Lähettäjä: Hah! 
Päivämäärä:   7.6.25 23:27:12

Elämäni paras päätös oli laittaa kävelemään aikoinaan eräs vätys, joka kuvitteli ikänsä elävänsä kaikkien eri tukien avulla. Kävi töissä tietyt työllistymisjaksot ja sitten veti lonkkaa seuraavan vuoden. Kuvitteli olevansa jotenkin vastustamattoman komea urho kaiken lisäksi. Yritti opiskella ja kuvitteli reppana että minä teen sille esim kielten tehtävät. Ei onnistunut. Loppu ne opinnot.
Minä tyhmä katoin tätä vuosia. Tulin järkiini, valaistuin yllättäen, että hän ei muutu ikinä. Etsin oman kämpän ja sanoin moro. Vainosi minua vuosia tämän jälkeen, stalkkasi rappukäytävässä ja pudotteli kortsuja postiluukkuun... En koskaan vastannut viesteihin ja puheluihin niin se loppui aikanaan.
Jälkikäteen kuulin että oli stalkannut exäänsä koko meidän suhteen ajan, vainonnut ja kävi paneskelemassa vähä kaikkia.

Ihana lukea näitä päättäväisiä juttuja.

Lähettäjä: Hei hei 
Päivämäärä:   7.6.25 23:39:48

"Minä en ainakaan haluaisi kumppania joka, kun kerron hänelle haaveistani tai suunnitelmistani, naureskellen kertoo etten koskaan pysty sellaiseen, lopeta tuollainen hölmöily. Minulle parisuhteessa tulee kannustaa ja tukea toista. Vaikkei uskoisi toiseen niin ei maksa mitään olla ystävällinen.

Joskus toki voi tulla raja vastaan, ja siitä voi keskustella, mutta ei noin. "

Tietääkseni nimimerkki ihme ei ole naureskellut asian suhteen vaan palautti toisen maan pinnalle. Jos toisen suunnitelmat on ihan järjen vastaisia ja suoraan sanottuna tyhmiä niin miksi asiasta ei saisi sanoa. Onko sinusta esim. Järkevää velkaantua sen vuoksi, kun kuvittelee olevansa huippu ratsastaja.

Lähettäjä: Hih! 
Päivämäärä:   8.6.25 00:10:04

Hei hei: minä ostin ekan hevoseni osin opintolainalla. Maksoin sitä velkaa pois sitten kun sain töitä. Ala oli sellainen että työt taattu. Elämä on riskejä, tämä kannatti 🤣 En kadu.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   8.6.25 00:23:45

"Mistä oli sinulla edellisen suhteen viimeinen riita?"

Siitä, että selvisi miehen menneen meidän suhteen aikana kihloihin toisen naisen kanssa.

Lähettäjä: Hilkka 
Päivämäärä:   8.6.25 10:06:55

"Jos toisen suunnitelmat on ihan järjen vastaisia ja suoraan sanottuna tyhmiä niin miksi asiasta ei saisi sanoa."
Jep, ihan hullua jos kumppanin täytyy muka olla mukana ja tsemopaava kaikissa järjettömissäkin unelmissa ja päähänpistoissa jne jne. Ei, kyllä se rehellisyys on ihan paikallaan ja realismi.

Lähettäjä: Jatta 
Päivämäärä:   8.6.25 12:12:15

Poikaystävä yli 20- vuoden takaa. Hänellä oli muita naisia, ei koskaan asuttu yhdessä. Mutta kuulin huhuja ja lopulta hän myönsi jotain tapahtumia todeksi. Myöhemmin selvisi että kyllähän niitä hoitoja oli ollut puoli Suomea. Hän reissasi paljon ja oli hyvin aktiivinen seksuaalisesti.
Itse olin niin "rakastunut" että jonkinlainen seksisuhde jatkui vielä 5 vuoden ajan tuon eron jälkeen. Eikä siinä mitään seksi oli aina hyvää, mutta itseäni en kyllä yhtään henkisesti säästänyt noina aikoina.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.6.25 12:46:30

Minä olin harva se vuosi tukiopetuksessa matikassa koko peruskoulun ajan. Ja sama jatkui amiksessa, jota en sitäkään meinannut päästä läpi matikan takia.

Lähemmäs kolmekymppisenä hain amkk:Iin johon valtava haku ja pienet tsäänssit päästä sisään. No pääsin heittämällä ja parhaimpien joukossa, olinkin luonnonlahjakkuus käytännön matikassa, erikoistuin matikkapainotteiselle puolelle ja nykyään pyörittelen lineaarialgebraa ja trigonometriaa puolet työajasta ja se onkin ehkä hauskin osa tätä työtä. :D

Joo, ihmeellä on varmasti ollut muutenkin huono kumppani. Mutta koulumenestys ei välttämättä kerro ällistä mitään. Minua ei kiinnostanut koulu, kotiolosuhteet vähintään kyseenalaiset, opin eri lailla kuin muut, ja kuuntelin yläasteopettajista ja opoista lähtien kuinka minusta ei ole kuin perusduunariksi.

Ai hitto, sitten kun olisi vielä ollut kumppaneita jotka palauttelevat maan pinnalle ja takoisivat vähän "realismia" päähän. :(
Harva oikeasti huono koulumenestys johtuu oikeasti huonosta ällistä. Useammin taustalla on muut ongelmat ja kolmekymmentä on vielä nuori - jokainen ansaitsee kannustusta alan vaihtoon ja opiskeluun.

Ei se sitä tarkoita että pitäisi innosta kiljuen elättää toista kymmenen vuotta. Vaan sitä että ei palauttele maanpinnalle sanoen että ei susta tule mitään. Ei välttämättä tule lääkäriä, mutta mistä tiedät ettei se alalle opiskelu avaa muita, ihan yhtä kiinnostavia ovia?
Pahin asia mitä voi kumppanille tehdä on lannistaa toisen innostusta kehittää itseään, eikä ole kenenkään päätettävissä onko jonkun toisen haaveet epärealistisia tai ei. Mulle olisi peruskoulussa moni maikka ja opi nauranut päin naamaa, jos olisin sanonut että minä lähden vielä nykyiseen ammattiini.

Lähettäjä: ihme 
Päivämäärä:   8.6.25 12:51:35

Nooh, sanotaanko että AMK ja tämä miehen haluama koulutus ovat aika kaukana toisistaan. Jos hän olisi halunnut ammattikorkeaan ja sieltä itsellensä hyvän koulutuksen, niin tilanne olisi ollut TÄYSIN eri. Nyt oli kuitenkni kyseessä vähän eri koulutus kuin ammattikorkeakoulu.

Joku sanoi, että ilkeästi palautin miehen maan pinnalle. En sanoisi että mitenkään ilkeästi sitä tein, mutta hyvä kun täällä tiedetään paremmin. :D

Lähettäjä: ihme 
Päivämäärä:   8.6.25 12:53:07

''Vaan sitä että ei palauttele maanpinnalle sanoen että ei susta tule mitään.''

Tähän siis viittasin. En todellakaan sanonut, että ''sinusta ei tule mitään'', mutta jos toinen luulee että yliopistoon voi päästä 6-7 keskiarvolla SUORAAN PERUSKOULUSTA HAKIEN niin silloin on todellakin ihan ok sanoa että hei, mieti vielä uudestaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.6.25 13:02:22

"Lähettäjä: ihme
Päivämäärä: 7.6.25 15:53:30

''Ihmeen mies taisi väistää luotia''

Taisi olla toisin päin. =) Jos ei ole yli kolmekymppisenä edes ammattikoulua käyty, ja koulumenestys muutenkin ollut sitä 6-7 tasoa, niin miten ihminen kuvittelee pääsevänsä opiskelemaan yliopistoon sellaista alaa, johon sisäänpääsyprosentti on reilusti alle 5 %?

Että se siitä. :D

Voi jestas teidän kanssanne. :D Ajatelkaa nyt ihan itse tätä asiaa. Tyypillä ei olisi alkuunkaan ollut edes rahaa lähteä opiskelemaan. Saati rahkeita muutenkaan. Kyseinen ala olisi ollut myös katastrofi hänelle, ihan oikeasti.

Ymmärrän kyllä, että tavoitteita pitää olla, mutta hei, joku järki käteen ja realismi mukaan! Hän ei yksinkertaisesti olisi pärjännyt missään yliopistossa.

Jos joku tästä vielä vääntää, niin hän ei kyllä ymmärrä mitä tarkoitan. Joten jätän tän vain tähän. Väitelkää keskenänne. =)"

Sinun asenteesi. Lyttäämisen ja halveksunnan sijaan olisit voinut kannustaa opiskeluihin ensin toisella asteella ja olla niissä tukena. Jos ei ole opiskelut koskaan kiinnostanut ja vihdoin saa jonkun innostuksen kipinän, olet oikeasti todella julma kun menet sen tallomaan.

Olisit ollut tukemassa ja innostamassa käymään sen toiseen asteen tutkinnon välietappina sinne haaveammattiin, mikä sinä olet arvioimaan ja tuomitsemaan toisen soveltuvuutta? Ja sekin haave olisi kyllä ajan myötä muuttunut luultavasti realistemmaksi viimeistään niissä opinnoissa. Ja kun olisi sen toisen asteen koulun saanut käytyä olisi avautunut monia ovia sitä kautta, mutta tuhosit senkin reitin. Tarvitseeko potkia jo valmiiksi maassa olevaa? Ja kuvittelet olevasi jotenkin parempi ihminen.

Lähettäjä: ihme 
Päivämäärä:   8.6.25 13:06:13

''tuhosit sen reitin'' - Excuse me? En ole estänyt miestä hakemasta yhtään mihinkään. Jos mies OIKEASTI olisi halunnut siihen kouluun, niin tottakai hän olisi minusta huolimatta voinut sanoa että ''ihan sama, haen silti''. Mutta eipä ole hakenut. Että niin paljon hänellä sitä motivaatiota oli...

Lopulta hän siis itsekin kyllä tajusi että haave oli vähän yliampuva.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.6.25 13:06:36

ihme - Niin, mitä sitten vaikka onkin eri asia? Kuitenkin sen verran sivusi aihetta (pääsyprosentit mukaanlukien) että oli ihan hyvä esimerkki etenkin noihin kouluarvosanoihin viitaten.

Miksi koit että oli sinun työ palauttaa aikuinen maan pinnalle? Olisin sanonut että hienoa jos yrität, työtä se vaatii mutta ei se hukkaan mene. Enkä todellakaan olisi iskenyt faktoja pöytään aikuiselle, siinähän se hiljalleen selviää miehelle että mitä se vaatii kun tutkii ja tutustuu hommaan.

Sun reaktio oli iskeä nyrkki pöytään ja kertoa miehelle että ei sinusta ole tuohon. Kyllä, se oli ilkeää. Et antanut miehelle edes mahdollisuutta todistaa itse itseään vääräksi, vaan oletit että se on sinun työ kertoa hänelle mihin hän voi elämässä ylettää.

Lähettäjä: ihme 
Päivämäärä:   8.6.25 13:10:23

Huoh. :D Ihan turhaan jankataan tätä asiaa. Sinulla / teillä on tuo mielipide, minulla oma. Ei tämä johda yhtään mihinkään, joten jätetään asia tähän ja pidetään kaikki omat mielipiteemme. Lopputulos on vain se, että minä olin tästä porukasta ainoa joka todella tunsi miehen ja jakoi hänen kanssaan yhteisen talouden ja parisuhteen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.6.25 13:13:07

"Jos ei ole opiskelut koskaan kiinnostanut ja vihdoin saa jonkun innostuksen kipinän, olet oikeasti todella julma kun menet sen tallomaan."

^ Tämä kiteytti sen hyvin. Jos ihmistä ei ole koskaan opiskelu kiinnostanut niin on ihan ymmärrettävää että ei silloin tiedä, mitä se opiskelemaan pääsy vaatii :D Koulutetulle voi olla hankala sisäistää ettei nuo ole itsestäänselvyyksiä kaikille.
Mutta se ei tarkoita sitä etteikö aikuinen olisi kykenevä oppimaan, ja innostuksella ja motivaatiolla voi päästä todella pitkälle.

Se että mies ei vieläkään ole hakenut voi todellakin johtua siitä että hänet on lytätty ja sitten jätetty. Et kuulosta itse järin älykkäältä jos et ymmärrä kuinka suuri vaikutus psykologisesti omaan motivaatioon ja uskoon itseensä sillä voi olla että läheinen "palauttaa maan pinnalle" ja sanoo että turha haaveilla.

Lähettäjä: ihme 
Päivämäärä:   8.6.25 13:17:42

Ei siihen olisi ollut edes rahaa. :D Mies ei ollut missään hyväpalkkaisessa työssä, _lainaa ei ollut mahdollista saada_ ja opiskeluihin olisi mennyt kymppitonneja yhteensä. Ei ollut säästöjä, vaan kaikki rahat meni mitä tuli.

Mistä tällaisessa tilanteessa repäiset sen vaadittavan summan? Tässä hommassa oli valmiiksi jo monta asiaa missä seinä tuli yksinkertaisesti vastaan.

Lisäksi myös miehen luonne / persoona ei olisi sopinut kyseiseen ammattiin. Ette olisi halunneet käydä hänen vastaanotollaan, uskokaa nyt jo.

Tää on oikeasti ihan järjetöntä kinastelua asiasta, josta tosiaan minä olen ainoa joka tiedän yksityiskohdat yms.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.6.25 13:19:01

"Et antanut miehelle edes mahdollisuutta todistaa itse itseään vääräksi,"

Eiköhän tuolla miehellä ole ollut vuosikausia aikaa näyttää exälleen, että ex oli arvioissaan täysin väärässä? Minkäänlaista edistymistä minkään(?) koulutuksen suhteen ei ole ilmeisesti tapahtunut, joten ex taisi olla kuitenkin oikeassa.

Haaveilla saa ja kurottaa korkealle, mutta jonkinlainen realismi on oltava suunnitelmissa. En ainakaan itse haluaisi puolisoa joka lapsen lailla vain haaveilee, selvittämättä edes miten haaveeseen voisi päästä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.6.25 13:23:07

^ Sä edelleen jankkaat skenaariosta missä mies nyt saman tien pääsisi sinne yliopistoon. Toisin sanoen yrität sanoa "miehen olisi ollut aivan sama edes yrittää" - vaikka tässä skenaariossa se yrittäminen olisi luonnollisesti alkanut iltalukiolla, joka ei tietääkseni kymppitonneja maksa.

Mistä kohtaa itse ajattelet että on okei lytätä toisten unelmat, sellaiset, jotka kehittävät ihmistä, edistävät koulutusta ja parantavat valtavasti mahdollisuuksia tulevaisuudessa? Sinä koulutettuna varmasti tiedät että haaveilun korkealiitoisuudesta huolimatta, eka steppi olisi se iltalukio.
Ja silti ajattelit että nyt kannattaa iskeä faktat ja realiteetit pöytään ettei tuo tyhmä nyt vahingossakaan lähde edistämään omaa koulutustaan, matalan kynnyksen iltalukiosta alkaen?

Lähettäjä: ihme 
Päivämäärä:   8.6.25 13:23:38

Tämä juuri:

''Haaveilla saa ja kurottaa korkealle, mutta jonkinlainen realismi on oltava suunnitelmissa. En ainakaan itse haluaisi puolisoa joka lapsen lailla vain haaveilee, selvittämättä edes miten haaveeseen voisi päästä.''

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.6.25 13:25:51

Voitteko tehdä oman ketjun tolle väittelyllenne?

Lähettäjä: ihme 
Päivämäärä:   8.6.25 13:26:03

Jos mies olisi TODELLA halunnut sinne hemmetin iltalukioon ja siitä eteenpäin, niin kyllä hän olisi sinne varmasti itse hakenut minun sanomisistani huolimatta!!!

Jos hän TODELLA OLISI halunnut, kenenkään muun sanomiset eivät olisi painaneet mitään. Päin vastoin hän olisi saanut siitä vain enemmän pontta hakemiselleen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.6.25 13:26:18

^ Sulla on kaikki oikeus jättää parisuhde jossa toinen osapuoli on haaveilija ja vailla realiteetteja.
_Kukaan_ ei sano että sinun olisi pitänyt tuohon tyytyä. Ihan varmasti se ero oli hyvä vaihtoehto.

Tuo lyttäys oli taas ilkeä ja julma veto jota sinun ei olisi pitänyt tehdä.

Hyvä että erosit, mutta jos se tuntui siinä syssyssä noin hyvältä lytätä toisen unelmat, niin silloin on hyvä vilkaista peiliin ja miettiä omia prioriteettejaan ja realiteettejaan.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   8.6.25 13:26:21

Menkää nyt jankkaamaan johonkin muualle tuosta "unelmien lyttäämisestä"!

Ensimmäinen poikaystäväni oli henkisesti väkivaltainen ja kaikin tavoin epäsopiva minulle, mutta viimeinen niitti oli se, kun hän kävi minuun kävi käsiksi. Siitä ei kauaa mennyt, kun ilmoitin haluavani erota. Tähän eksä sitten keksi kaikenlaista, että "et tule koskaan löytämään ketään" ja "tapan itseni, jos jätät minut".

No, ei tappanut itseään, pelkkä manipulointiyritys oli tuokin :D Olin eron jälkeen onnellisempi, kuin koskaan. Oli ihana olla ja asua yksin ja aika nopeasti tajusin, että olen ihan kuumaa kamaa tinderissäkin.

Tuolla eksällä ei kuulemani mukaan mene kovin hyvin nykypäivänä. Ja en kyllä osaa olla tästä yhtään surullinen... :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.6.25 13:28:16

"Jos hän TODELLA OLISI halunnut, kenenkään muun sanomiset eivät olisi painaneet mitään. Päin vastoin hän olisi saanut siitä vain enemmän pontta hakemiselleen."

Ahaa! No niin! Nyt kaikki lyttäämään puolisoitanne, heittämään nyrkkiä pöytään ja kertomaan ettei heistä tule yhtään mitään!
Siitä saa pontta yrittämiseen, enemmän kuin kannustamisesta, ja paras tapa tukea aikuista opintoihin on sanoa että älä nyt viitsi :)

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   8.6.25 13:28:43

Kylläpä taas moni lukee Ihmeen viestejä kuin piru raamattua. Onhan se selvää, ettei ihan peruskoulupohjalta voi lääkäriksi päästä - toki voi tukea puolisoa opiskelemaan esim lukio-opinnot ensin, mutta realismia on se, että ymmärtää (aikuisena ihmisenä), ettei kaikista ole kaikkeen. Tiedän ihan hyvin, ettei minusta koskaan tulisi lääkäriä ja olisi aika turhaa, jos lähtisin tällaista haavetta tavoittelemaan ja jumiutuisin siihen vuosiksi etenemättä mihinkään.

Oikeasti, epärealistisiin unelmiin kannustamalla teette karhunpalveluksen puolisolle, lapselle tmv. Kannustakaa eteenpäin niissä asioissa, joissa toinen on hyvä, ei niissä, joissa ei ole kaksinen. Kiitän edelleen äitiäni, ettei hän innostanut minua musikaalisissa harrasteissa enempää - minulla on surkea sävelkorva ja en osaa juuri laulaakaan soppakauhaa paremmin. Sen sijaan äiti kannusti piirtämään, lukemaan ja kirjoittamaan, jotka kaikki olivat minulle ominaisia juttuja.

Lähettäjä: ihme 
Päivämäärä:   8.6.25 13:29:20

Hei nyt sit oikeesti. :D

Minä ainakin lähden tästä ketjusta nyt, en palaa enää asiaan vaikka mitä tulis. Heippa! :D

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   8.6.25 13:30:24

Ihme, älä vielä, ymmärsin pointtisi erinomaisesti!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.6.25 13:30:36

Veljeni oli juuri saanut aivoverenvuodon, oli sairaalassa puhe- ja liikuntakyvyttömänä. Miestä asia ei tuntunut hetkauttavan. Olin surullinen ja illalla lopulta purskahdin asiasta itkuun. Mies näki tämän, muttei sanonut sanaakaan. Ei tullut halaamaan tai muutenkaan yrittänyt olla tukena, jatkoi vain tietokoneella pelaamista. Silloin tiesin, etten voi jatkaa suhdetta hänen kanssaan ja samalla viikolla pyysin miestä pakkaamaan kamansa ja lähtemään.

Muille on kuulemma selittänyt itse päättäneensä suhteen. Olen avoimesti korjannut, etten kaipaa elämääni ihmistä, joka noin isossa kriisissä on piittaamaton.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.6.25 13:53:22

” Jos mies olisi TODELLA halunnut sinne hemmetin iltalukioon ja siitä eteenpäin, niin kyllä hän olisi sinne varmasti itse hakenut minun sanomisistani huolimatta!!!

Jos hän TODELLA OLISI halunnut, kenenkään muun sanomiset eivät olisi painaneet mitään. Päin vastoin hän olisi saanut siitä vain enemmän pontta hakemiselleen.”

Ihmiset toimii eri tavoin. Toiselle haaveen kyseenalaistaminen saattaa toimia kannusteena, toiselle taas painaa itsetunnon niin alas, ettei edes viitsi yrittää. Meitä on moneksi…

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.6.25 14:00:06

"Toiselle haaveen kyseenalaistaminen saattaa toimia kannusteena, toiselle taas painaa itsetunnon niin alas, ettei edes viitsi yrittää."

Eivät nuo jälkimmäiset etene koskaan mihinkään, koska kyseenalaistajia on aina. Viimeistään siinä työtehtävässä, mihin oli niin haaveillut. Jos itsetunto ei kestä minkäänlaista kyseenalaistamista, niin ei kannata hakeutua kuin helppoihin hommiin. Mitä vaativampi tehtävä, sitä enemmän kyseenalaistetaan ja se täytyy vain kestää.

Lähettäjä: Hilkka 
Päivämäärä:   8.6.25 14:01:48

"Toiselle haaveen kyseenalaistaminen saattaa toimia kannusteena, toiselle taas painaa itsetunnon niin alas, ettei edes viitsi yrittää."
Ja jotkut käyttää kaikkea mahdollista tekosyynä ettei tarvii sitä eikä tätä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.6.25 14:14:32

” Eivät nuo jälkimmäiset etene koskaan mihinkään, koska kyseenalaistajia on aina. Viimeistään siinä työtehtävässä, mihin oli niin haaveillut. Jos itsetunto ei kestä minkäänlaista kyseenalaistamista, niin ei kannata hakeutua kuin helppoihin hommiin. Mitä vaativampi tehtävä, sitä enemmän kyseenalaistetaan ja se täytyy vain kestää.”

Kyseenalaistajia toki riittää ja totta on, että kaikista el ole kaikkeen jne…mutta on silläkin iso merkitys, kuka se kyseenalaistaja on. Aivan eri asia ottaa vastaan jonku tuntemattoman/puolitutun vähättelyä, kuin kuulla sitä henkilöltä, jonka pitäisi olla ns. aikuiselämän merkityksellisempiä ihmissuhteita.

Lähettäjä: puiou 
Päivämäärä:   8.6.25 14:42:45

Minä en ymmärrä, miksi vänkäätte ihmeen kommenteista. Hänen sanomansa oli hyvin selkeä jo ekassa viestissään. Ja kun vähän opettelette lukemaan, niin tajuatte, että kyseessä on hänen eksänsä, ei nyksänsä. Erosta jo vuosia aikaa. Eikä se tyyppi ole edelleenkään hakeutunut iltalukioon eikä opislellemaan sitä vaativaa alaa.

Jos ihme olisi ollut väärässä ja lannistanut eksää turhaan, niin se eksä olisi mennyt lukioon ja siitä heittämällä yliopistoon viimeistään silloin, kun he erosivat. Silloin ihme ei olisi tähän ketjuun edes osallistunut kertomalla, että palautti eksänsä maan pinnalle.

Vaikka ihme olisi osallistunut tähän sanomalla poikkikselleen, että "joo, hae ihmeessä. Mä voin vaikka maksaa meidän elämisen kokonaan siltä ajalta kun sä opiskelet lukiossa ja yliopistossa, mä kannustan sua kaikin tavoin", niin ei se eksä siltikään olisi saanut itseään sinne lukioon, eikä varsinkaan yliopistoon.

Joten en tajua, mitä vänkäätte.

Omalla kohdalla viimeinen niitti oli se, kun mieheni oli minua kohtaan noin puolen vuoden ajan aika välinpitämätön. Kaikki muu meni edelleni ja kaikki minun kanssani sovittu unohtui heti jos joku hänen kaverinsa ehdotti jotain. Ja kun hän sitten eräänä iltana keittiössä kokatessaan alkoi aina metelöidä kun sanoin jotain tai kun hän puhui minulle, ja sitten kyllästyneenä tokaisi "En minä kuule mitä sinä puhut" tai kyllästyneenä ärähti, kun pyysin toistamaan, niin totesin, että tämä suhde oli tässä. Hän siis metelöi ja kolisteli ihan tarkoituksella aina kun jompi kumpi puhui, ei muuten. Hänen käytöksessään oli niin iso muutos aiempaan, että tajusin, etten enää kuulu hänen elämäänsä. Aiemmin hän nimenomaan vältti kolistelua silloin, kun puhuimme, nyt nimenomaan möykkäsi jotain ihan turhaakin, kunhan sai meteliä aikaan.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   8.6.25 14:45:28

Puiou, tätä minäkin ihmettelen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.6.25 14:47:09

"Oikeasti, epärealistisiin unelmiin kannustamalla teette karhunpalveluksen puolisolle, lapselle tmv. Kannustakaa eteenpäin niissä asioissa, joissa toinen on hyvä, ei niissä, joissa ei ole kaksinen."

Aivan karmea neuvo.
Miksi krnenkään pitäisi tehdä sitä missä on hyvä?
Läheisiä tulisi kannustaa siihen, mistä he pitävät, mitä he haluavat ja mikä heitä innostaa. Asioita voi oppia ja jopa yllättävin harppauksin, jos motivaatiota on. Kukaan ei tiedä mihin jostakusta on. Harvoin edes sitä mihin itsestä on.

Ja lopulta merkitystä ei välttämättä edes ole sillä valmistuuko johonkin tiettyyn ammattiin tai saako yrityksestä kannattavaa vaan siitä ajasta kun unelmaa on tavoitellut ja siitä että on ottanut toimijuuden ja katsonut sen kortin. Siitä, ettei tarvitse myöhemmin jossitella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.6.25 14:47:15

Kaikenlaista alkoi olla miehellä käytöksessä loppua kohti. Mykkäkoulu, pettämisestä kiinni jääminen ja tietokonepeliaddikio oli isoimmat niitit.

Ja lause "olet paska nainen kun et edes lasta saa aikaiseksi."

Kiitos, ei.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   8.6.25 14:56:00

. , miksi se olisi karmea neuvo? Jos toinen on kuin heinäseiväs ja superkömpelö, niin kannattaako kannustaa toista balettitanssijaks ja hihkua, että kyllä, totta kai sinusta tulee tässä tosi lahjakas ja taitava, kunhan harjoittelet? Minusta ei. Mollata ei tarvitse ja harrastaa saa, mutta kannustaa voi niihin asioihin, joissa oikeasti loistaa. Jokainen on jossain asiassa hyvä. Nykykasvatuksessa jokaista pitäisi ylistää parhaaksi ikinä, vaikkei osaaminen olisi kaksista. Ei se, ettei erityisesti ohjaa tiettyjen asioiden pariin mollaa ketään, mutta se, että uskoo olevansa tosi lahjakas ja paras ja tajuaa jossain vaiheessa olevansa surkea on tosi iso pudotus.

Mä halusin lapsena Tenavatähti-ohjelmaan. En todellakaan olisi ollut sinne sopiva ja äitini käsitteli asian mielestäni todella hyvin. Totesi, että haaveita saa kaikilla olla ja ei mitenkään erikseen innostanut ja usuttanut sinne suuntaan, kun selväähän se oli, ettei minusta sinne olisi ollut. Sen sijaan äitini kannusti minua niissä asioissa, joissa olin hyvä, kuten kädentaidoissa.

Lähettäjä: Sika 
Päivämäärä:   8.6.25 14:58:01

Haha, taasko täällä joukko lukee todellakin kuin piru raamattua, tajuamatta täysin selvää asiaa " ihmeeltä ". On lytätty ja torpattu ja vaikka mitä, hauska taas lukea idioottien vänkäämistä.

Eiköhän se " ihme" tuntenut haihattelijansa ihan eri lailla mitä te. Eihän haihattelijalla ollut edes rahaa siihen hinkuamaansa koulutukseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.6.25 15:10:49

Voitaisiinko palata aiheeseen?
Kerrankin hyvä ja voimauttava ketju.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.6.25 15:18:11

"Jos toinen on kuin heinäseiväs ja superkömpelö, niin kannattaako kannustaa toista balettitanssijaks ja hihkua, että kyllä, totta kai sinusta tulee tässä tosi lahjakas ja taitava, kunhan harjoittelet? "

Kuka obn väittänyt että pitää lupailla jotain epärealistista? Tai valehdella? Ei, vaan kannustaa ja tukea, sekä ymmärtää että omat ennakkoluulot toisen kyvyistä eivät ole absoluuttinen totuus. Voit LUULLA ettei toisesta ole vaikka balettitanssijaksi. Mutta et tiedä sitä. Hän voi notkistua oppia paljon, saada mielenkiintoisia esiintymisiä, päästä taideprojektiin mukaan ja häntä saatetaan pyytää kansalaisopiston tunneille opettamaan ja hän voi saada vaikka siitä elannon.

Lähdet siitä ajatuksesta, että toinen ei ole todellisuudessa kiinni. Hän on tyhmä. Lapseen verrattavissa oleva. Hän ei ymmärrä eikä näe. Asetut toisen yläpuolelle. Sinä tiedät. Tiedät myös tulevan ettei toisesta mitään tule.

Ja että jos epäonnistuu tai ei ole paras tai hyvä, ei pidä edes aloittaa eikä yrittää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.6.25 15:20:07

Tietenkään ei ole pakko rahallisesti vaikka tukea jotain joka tavoittelee mielestäsi mahdotonta unelmaa, mutta ei ole koskaan ok vain lytätä täysin toisen haaveita ja tavoitteita koska ei usko häneen. Voi keskustella asian haasteista ja esteistä, tietenkin, mutta ei kenelläkään ole oikeutta sanoa toiselle että hah, et sinä koskaan voi mennä yliopistoon, älä edes haaveile. Se on aina törkeästi tehty.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   8.6.25 15:26:31

. , etpä näemmä ymmärrä lukemaasi. Eräs jo edesmennyt kaverini oli sitä mieltä, että hänestä olisi hyvin esimiestason tehtäviin, mutta kun hänellä ei ollut alasta mitään kokemusta. Koetin ehdottaa, että eikö ensin kannattaisi mennä tekemään sitä suorittavan tason työtä ja edetä sitä kautta, kun homma on tuttua. Ei, hän halusi suoraan esimiestasolle, kun perustyö ei motivoinut. Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä on epärealistinen ajattelu. Sanomattakin selvää, ettei hän päässyt esimiestasolle eikä mennyt siihen perustyöhönkään, mitä ehdotin. Ei ihmistä kannata kannustaa asiassa, jos ei ole valmis näkemään vaivaa siihen. Ja toki luontaisen lahjakkuuden puute on vaikkapa taideammateissa asia, mitä ei valitettavasti saa, vaikka kuinka harjoittelisi, jos oma fysiikka (vert balettitanssija, laulaja tmv) anna myöten. Ei, vaikka harjoittelisi. Se ei silti tarkoita, etteikö voisi menestyä aivan muussa asiassa.

Jos mun mies nyt ilmottaisi, että tähtää jääkiekkoammattilaiseksi, niin ei, en lähtisi kannustamaan. Sanoisin, että voithan sä harrastella omaksi iloksi, mutta ikäsi puolesta sinusta ei ammattilaista voi tulla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.6.25 15:30:21

Edellinen piste puhuu asiaa. Jos ei hänen viestiä ymmärrä niin se kertoo huonoista ihmissuhdetaidoista.

"Lyttäsin kumppanin haaveen, ja ei ole vieläkään sitä toteuttanut! Hah, se todistaa että olin oikeassa, ja lyttäys oli oikeutettu fakta!"

Kuka aikuinen ihminen ajattelee voivansa tehdä noin? Sillä, onnistuuko joku, menestyykö joku, tavoittaako joku haaveensa tai ei, ei ole mitään väliä kun puhutaan siitä miten ihmissuhteissa tulee toisia kohdella, mikä on kunnioittavaa ja mikä ei.

Normaali, empatiakykyinen ihminen kannustaa läheisiään ja ymmärtää, että aikuinen ihminen on vastuussa omista unelmistaan eikä kenelläkään ole sanavaltaa siihen tuleeko jonkun yrittää vai ei.
Kenenkään ei tarvitse taloudellisesti tukea toisen haaveita, jos ei halua.

Mutta vain ilkeä ihminen lyttää, "palauttaa maan pinnalle" omien pintapuolisten käsitysten pohjalta toisen ihmisen kyvyistä ja sen jälkeen juhlii sitä ettei toinen yrittänyt, pitäen sitä jotenkin todisteena siitä että oma ilkeys oli oikeutettua ja paikallaan.

Ihme väisti luodin, mutta niin väisti se mieskin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.6.25 15:33:33

Ällö - Tuo luontaisesta lahjakkuudesta jankkaus on hevonpas*aa :D Jännä että vain ihmiset, jotka eivät ole taiteilijoita, ovat sitä mieltä että taiteilijaksi pääsee vain lahjakkuudella.

Terveisin ammattitaiteilija, joka ei ollut syntymästä lahjakas, vaan tuli taitavaksi rehellisellä työllä.
Piirtämään voi oppia ihan kuka vain, se vain vaatii töitä.

Eräs hyvä ystäväni oli valtavan lahjakas piirtämään pienestä pitäen, ja sitten lopetti harjoittelun. No, nykyään on parhaimmillaan keskiverto kun taidot jäi sinne tasolle, ei tullut taiteilijaa hänestä, ja lahjattomat menivät heittämällä ohi koska tekivät töitä senkin edestä.

Lähettäjä: shjs 
Päivämäärä:   8.6.25 15:37:24

Mutta kun vielä 10 vuotta myöhemminkään se tyyppi ei ole tehnyt mitään unelmansa eteen, niin oliko se sanoja kovinkaan väärässä kertoessaan, että unelmasi on epärealistinen, kun et ole valmis tekemään sen eteen mitään, kuten menemään lukioon tai edes lukemaan haluamansa alan pääsykokeisiin?

Jos joku oikeasti haluaa ja tavoittelee jotain, niin kyllähän hän on valmis tekemään sen eteen vaikka mitä, sanoivat muut mitä tahansa. Pelkkä sohvalla lojuminen ja asiasta jauhaminen vuodesta toiseen ei edistä asiaa, joten ei ole mitenkään typerää huomauttaa siitä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   8.6.25 15:40:18

- , puhuin tässä balettitanssista ja laulamisesta, en kuvataiteista. Äitini on minut ja sisarukseni taiteillaan elättänyt yksinhuoltajaksi jäätyään, eli jokin käsitys asiasta on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.6.25 15:41:05

shjs, mutta onko asiaan kenties vaikuttanut se että hänelle kerrottiin ettet tule koskaan pystymään siihen, älä edes yritä? Joskus sitä uskoo toisia eikä uskalla ottaa riskejä. Ei se tarkoita että se sanoja oli oikeassa, ja mitä väliä vaikka olisi ollutkin?

Lähettäjä: Jokunen 
Päivämäärä:   8.6.25 18:15:33

Mä selviydyin peruskoulusta nipinnapin. Uskoin olevani muita tyhmempi ja huonompi. Se uskomus yhdessä autististen piirteiden ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa sai alisuorittamaan. Ylioppilaaksi kirjoitin aikuisena hiukan keskitasoa paremmin arvosanoin, pari ammattia olen lukenut yli kolmikymppiseä kiitettävin arvosanoin ja nyt yli nelikymppisenä olen lähdössä korkeakouluopintoihin alalle, jonka sisäänpääsy on suunnilleen yhtä helppoa kuin Ihme kuvaili. Paljon on työtä vaatinut saada oma pääkoppa siihen kuntoon että on mahdollista ja jos olisin ollut ihmeen kaltaisten ihmisten ympäröimä, en varmasti olisi onnistunut.