Lähettäjä: vaimo 
Päivämäärä:   6.6.25 11:11:57

Kysyn netissä, jos joku tunnistaisi itsensä ja uskaltaisi anonyymina kertoa syyt toiminnalleen. Eli: Kuvitellaan, että sinulla on ollut töissä vaikeaa, olet tehnyt jonkin mokan tai vaikka riidellyt jonkun kanssa. Sinulla on kurja fiilis. Käyttäydytkö niin, että esim. kotiin mennessäsi etsit puolisosi tai lapsesi käytöksestä jonkin virheen ja alat raivota siitä? Tai tunnistatko muutoin sellaista käytöstä, että haluat tartuttaa oman pahan mielesi läheisiisi?

Voitko ja osaatko näin nimettömänä kertoa, mistä se johtuu? Tuleeko sinulle parempi olo tästä? Tai tuntuvatko omat virheet tai ongelmat pienemmiltä? Tai jokin muu syy - mikä?

Koetan ymmärtää läheiseni käytöstä, mutta se on vaikeaa. Hänen kohdallaan tapahtuu myös sellaista, että jos hän kämmää jotain ja on edes teoriassa mahdollista syyttää siitä jotain muuta, näin helposti tapahtuu. Joskus nämä tilanteet ovat niin hämmentäviä, että jos tilanne ei muuten olisi ahdistava, ne naurattaisivat. Hän saattaa esim. raivota, että jokin asia, jonka joku muu on tehnyt ennen häntä, on melkein pakottanut hänen mokaamaan oman hommansa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.6.25 11:17:58

Jokin nuori, katkera, satutettu osa minussa kyllä toivoo sitä. En tiedä miksi, tarkalleen, tätä pitää pohtia. Varmaan sitä kokee olevansa yksin ongelmien kanssa, ja kuvittelee että jos joku toinenki olisi ongelmissa, olisi seuraa siellä? Tai ehkä siinä puskee sitten päälle sairaalloinen tarpeeni auttaa ja olla hyödyksi, jolloin pääsisin sitten nostamaan toista ihmistä kuopasta (jonne itse hänet vedin) ja sillä lailla olla ajattelematta omia ongelmia? Tai ehkä kuvittelen että se toinen ihminen sitten kokisi velvollisuudekseen tasapuolisuuden nimissä auttaa minua ja en olisi yksin ongelmieni kanssa? Aika paljon toistuu tässä pähkäilyssä tuo että ei olisi yksin.

En kuitenkaan enää toimi sillä tavalla, vaan pystyn rauhoittelemaan ja lohduttamaan sitä osaa ilman että yritän vetää muita maihin kanssani.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.6.25 11:23:30

Surkeus kaipaa aina seuraa.

Lähettäjä: vaimo 
Päivämäärä:   6.6.25 11:27:44

.: Olipa hyvä, pohdiskeleva vastaus, kiitos!

Saanko kysyä, oletko siis toiminut aiemmin niin, että olet koettanut hyökkäävällä käytöksellä - huutamisella, syyttelyllä tms. - vetää toisen mukaan pahaan oloosi vai oletko enemmänkin pahassa mielessä piehtaroimalla toivonut, että toinen tulisi rypemään sinne sinun kanssasi? Tässä tapauksessa, joka minulla on mielessä, kyse on nimenomaan hyökkäävästä käytöksestä.

Olen koettanut toimia niin, että kun ensimmäiset merkit pahasta mielestä ja halusta tartuttaa se muihin ovat ilmoilla, koetan mennä lähelle ja lohduttaa. Esim. halaan ja kysyn, onko jotain tapahtunut. Kun ajattelee tuota yksinoloteoriaa, tuon luulisi auttavan. Oma kokemus kuitenkin on, ettei se oikein auta vaan toisessa kytee edelleen halu saada muille paha mieli. Onkohan empatian tarjoaminen silti oikea lähestymistapa?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   6.6.25 12:02:02

Aloituksen tilanteessa tämä henkilö joka suuttuu ja syyllistää muita, ei ole kasvanut terveessä ympäristössä.

Todennäköisesti hänen lapsuudessaan ei ole saanut tehdä virheitä ja vahingoistakin on saatu huudot/rangaistus. Tällainen henkilö pyrkii kaikin tavoin vierittämään syyn muiden niskaan.
Sama pätee jos selkeästi henkilö itse tehnyt virheen eikä sitä voi vierittää muiden niskaan, etsitään jokin asia josta kyseinen henkilö voi olla vihainen ja mielellään vielä enemmän jotta hänen virheensä on vähäpätöisempi.

Eli hyökkäys on paras puolustus.

Lähettäjä: vaimo 
Päivämäärä:   6.6.25 12:17:36

---: Kuulostaa järkeenkäypältä selitykseltä. Olen miettinyt ihan samaa, että kyseessä on pakko olla jotain sellaista, että suhtautuminen virheiden tekemiseen on läheisen lapsuudessa ollut tosi ankaraa.

Tässä on kylläkin sellainen outo yksityiskohta, että tämä henkilö _itse_ vaikuttaa olevan omassa perheessään kaikkein ankarin muiden virheitä kohtaan! Hän saa muut pelkäämään pientäkin mokaa. Olen joskus kuunnellut minuuttitolkulla huutoa vahingosta, josta ei edes seurannut mitään. Hän raivosi siitä, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua. Suhtautuminen muiden virheisiin on aina sellaista, kuin toinen olisi tehnyt ne täysin tahallaan - vaikka olisi selvää, että kyse on vahingosta - ja kuin se toinen olisi täysin välinpitämätön tekemäänsä virhettä kohtaan. Vaikka tämä siis oikeasti olisi tekemästään virheestä niin järkyttynyt, että itkisi!

Vaikka nykyään tämä henkilö on pahin tuntemani virheistä raivoaja myös omiin lähisukulaisiinsa verrattuna, niin pakkohan sen kai on olla niin, että lapsena hänen elämässään on ollut joku, joka on käyttänyt häntä kohtaan niin kuin hän nyt itse käyttäytyy. :/

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   6.6.25 12:27:02

Aloittaja pääsee helpommalla kun eroaa. Ei ne muiden syyt saa miestäsi käyttäytymään paremmin.

Eiköhän suurin osa ihmisistä käyttäydy noin, koska itsellä on huono olla eikä ole työkaluja käsitellä tunteita, niin noin se sitten kostautuu.

Lähettäjä: tiara 
Päivämäärä:   6.6.25 12:32:47

Tuohon voisi todeta että jos itsellä menee huonosti, aina on joku, jolla menee vielä huonommin.

Lähettäjä: Sol Angelica 
Päivämäärä:   6.6.25 12:57:49

Mulla on vähän tuollaista vikaa. En siis tee sitä tahallani siksi että saisin pahan olon muillekin, mutta jos olen jo valmiiksi pahalla päällä (ihan sama minkä takia) niin sitten se saattaa kotona eskaloitua jos löytyy asia joka ei ole ihan mun kriteereillä tehty tai jätetty kokonaan tekemättä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.6.25 12:59:41

” Mulla on vähän tuollaista vikaa. En siis tee sitä tahallani siksi että saisin pahan olon muillekin, mutta jos olen jo valmiiksi pahalla päällä (ihan sama minkä takia) niin sitten se saattaa kotona eskaloitua jos löytyy asia joka ei ole ihan mun kriteereillä tehty tai jätetty kokonaan tekemättä.”

Tämä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   6.6.25 13:18:34

"Tässä on kylläkin sellainen outo yksityiskohta, että tämä henkilö _itse_ vaikuttaa olevan omassa perheessään kaikkein ankarin muiden virheitä kohtaan!"

Tottakai, näinhän hänet on kasvatettu.

Kun omassa lapsuudessa on esimerkiksi vahingossa kaatanut vaikkapa maitolasin ja siitä on tullut huudot ja rangaistukset, ensin opitaan syyttämään muita.
"Kaatui koska henkilö x tönäisi minua"
"Kaatui koska henkilö x laittoi sen liian täyteen"
Jne.

Samalla opitaan tarkkailemaan asioita, joista mahdollisesti tulee penaltia -> huomautetaan muita niistä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.6.25 13:24:54

Jos menen vaikka huonon työpäivän jälkeen pahantuulisena kotiin, niin sietokykyni on alempana. Ärsyyntymisen ämpäri on jo ns täynnä, ja silloin pienempikin perseily saa ärähtämään. Kyse ei ole siitä, että omaa pahaa oloa haluaisi tartuttaa muille vaan siitä, että henkinen kuormitus on jo niin suuri, että muiden olisi syytä kantaa vastuunsa ja huolehtia asioistaan niin, etteivät kuormita vielä lisää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.6.25 13:47:05

Ärsyyntyneenä ärsyyntyy helpommin. Ei se sen kummallisempaa ole

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   6.6.25 13:49:29

Auttaisiko asiaa jos sanoisi suoraan että nyt ärsyttää, en ole parasta seuraa tällä hetkellä?

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   6.6.25 14:02:32

En. Jos mulla on paha mieli, yleensä sanon puolisolle että harmittaa joku asia tosi paljon ja se on mielenpäällä joten voin olla vähän poissaoleva. Yleensä hän nappaa kainaloon ja hieroa hartiat. Siinäpä se harmitus yleensä katoaa
Ja hän toimii samoin ja minä koitan parhaani mukaan auttaa harmituksen yli.

Lähettäjä: Ano 
Päivämäärä:   6.6.25 14:16:07

--- teoria ei päde kaikkiin. Tässä se säännön vahvistava poikkeus. Meillä ei lapsuudenperheessä virheitä siedetty, ei pienintäkään, tai nahkaremmi lauloi.
Itse en todellakaan halua tartuttaa pahaa mieltäni muihin ja siedän muiden virheitä välillä turhankin hyvin sekä pyrin korjaamaan asioita parhaan kykyni mukaan.

Tunnen kyllä ihmistyypin, joka levittää sitä omaa huonoa oloaan kaikkialle. Yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä enkä lähde riitelemään. Yleensä tällä tilanne rauhoittuu.
Ärähdän vasta sitten, jos sitä pahaa mieltä puretaan viattomiin lapsiin tai eläimiin.

Lähettäjä: zc 
Päivämäärä:   6.6.25 14:22:06

Mielestäni sellaisia ihmisiä on paljonkin, joiden mielestä kaikki on aina jonkun muun syytä. Omassa itsessä ei voi olla mitään vikaa.

Kun tähän yhdistetään nuorten sukupolvien keskuudessa yleinen arvomaailma, jonka mukaan oma paha olo suorastaan pitää kaataa muiden niskaan, niin siinä sitä ollaan.

(Olen kuullut useilta nuorilta aikuisilta, että on hyvä purkaa paha olo raivoamalla muille ja syyttelemällä vaikka vanhempia. On kuulemma vanhanaikaista hillitä itseään.)