|
Lähettäjä: Wimma
Päivämäärä: 6.6.25 20:00:12
Ihan ensin: huokaise syvään ja rauhoitu.
Sinulla on sattunut hyvä tuuri ja helppoja pentuja, nyt sinulla on käsissäsi se vähemmän helppo. En edes sano haastava, koska minusta tuo kuulostaa vasta aika keskivertopennulta, ei erityisen haastavalta välttämättä.
Se, että pennun kanssa on haasteita, ei tarkoita, että sinä olisit millään tavoin epäonnistunut saati että pentusi olisi jotenkin ongelmallinen. On erittäin normaalia ja jopa todennäköistä, että pennun kanssa kaikki ei suju kuin tanssi, vaan haasteita tulee eteen. On ennemmin ihme, jos kahden ekan pennun kanssa kaikki oikeasti sujui kuin tanssi ilman ensimmäistäkään ongelmaa - tai sitten aika on vain kullannut muistot?
Sisäsiisteys on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa hyvin moni asia. Kuitenkin siinä on ihan luonnollista vaihtelua, eikä sekään tavatonta ole, että koira on vasta lähemmäs vuoden iässä oikeasti sisäsiisti. Myös erilaiset taantumat ovat normaaleja, etenkin nartuille tulee usein ekojen juoksujen lähestyessä taantumisvaihe. Toki myös erilaiset stressitilat, kivut ja vaivat voivat hidastaa sisäsiistiksi oppimista. Kokemukseni mukaan myös pennun vilkkaus voi vaikuttaa jonkin verran asiaan.
Toki varsinkin jos kyseessä on narttupentu, kannattaa virtsatietulehdus sulkea pois. Sitten miettiä sitä omaa rytmiä ja sitä, pitäisikö siinä muuttaa jotain. Stressi vaikuttaa helposti asiaan ja myös ns. positiivinen stressi on asia, joka kiihdyttää rakon ja suolen toimintaa ja saattaa vaikuttaa asiaan. Kuten sanoit, teillä on yksinolon kanssa haasteita, joten se saattaa olla avaintekijä. Jos koiraa stressaa jäädä yksin, se voi suoraan vaikuttaa myös sisäsiistiksi oppimiseen - ja aika moneen muuhunkin asiaan.
Onko koiralla mitään ruokailuun, vatsaan, suolistoon tai närästykseen liittyviä vaivoja? Tosin usein nimittäin yksinolon ongelmat ja suoliston ongelmat kulkevat käsi kädessä, eivät toki aina. Nämä voivat vaikuttaa myös siihen sisäsiisteyteen.
Mikäli kivut ja fyysiset viat on suljettu pois, niin silloin kannattaa lähteä liikkeelle siitä yksinolosta, tarvittaessa ihan kouluttajan avulla.
Toki sitä ennen kannattaa kartoittaa ja miettiä sitä pennun arkea, pennun päivää. Onko se tasapainoinen ja täysipainoinen? Mitä stressitekijöitä siihen liittyy ja ovatko ne tasapainossa levon kanssa? Pentu tarvitsee riittävästi virikkeitä; haistelua, omaan tahtiin liikkumista, motorista harjoitusta ja tasapainoilua, uusien asioiden tutkimista sekä sosiaalisia kontakteja, mutta myös sitä lepoa. Jos joku näistä asioista ei ole kunnossa, se saattaa ihan suoraan vaikuttaa pennun käytökseen.
Esim. Kukoistavan koiran Onnellinen pentu -verkkokurssi on aika hyvä peruspaketti. Sitten taas yksinolo-ongelmiin on perehtynyt esim. Jenny Jalonen, jolla on myös yksinoloharjoittelijoiden tukiryhmä itsenäisesti yksinoloa harjoitteleville.
Muista, että et todellakaan ole yksin. Et todellakaan ole ainoa, jolla on haasteita pennun kanssa. Itse asiassa saattaa olla yleisempää, että haasteita on kuin että niitä ei ole lainkaan. Niistä vain ei aina puhuta tarpeeksi ääneen, ehkä juuri epäonnistujaksi leimautumisen pelossa tmv.
Jos yhtään lohduttaa, niin voin sanoa, että minulla vain yksi neljästä pennusta on ollut tavattoman helppo. Ja kyllä senkin kanssa omat juttunsa oli, mm. sisäsiistiksi oppi verrattain myöhään. Kolmen muun kanssa sitten ollut hieman enemmän haasteita käytöshaasteista terveyshaasteisiin, kenen kanssa enemmän ja kenen kanssa vähän vähemmän. Mutta sellaista on, eläviä, tuntevia, persoonallisia otuksiahan nuo ovat omine heikkouksine ja vahvuuksineen - aivan kuten itsekin olen. Joskus myös ihan vaan persoonaerot omistajan ja koiran välillä voivat tavallaan luoda haasteita, mutta ne on omistajan tehtävä ratkaista.
|