Lähettäjä: .
Päivämäärä: 5.6.25 19:05:30
"Meillä on kaikki koirat kastroitu ja steriloitu siinä 1,5-2-vuoden iässä. Ei ole ollut mitään ongelmia. Kaikenlaisia pelottelutekstejä on aiheesta tehty yksittäistapauksiin vedoten, mutta käytäntö kertoo paljon muuta isommalla otannalla."
Iso otanta, eli tutkimukset suurilla koiramäärillä, kertoo nimenomaan sitä että vakavia, elämää huomattavasti lyhentäviä seurauksia voi kastroinnilla olla. Se ei tarkoita sitä, että 100% kastroiduista koirista saisi niitä haittoja, se voi olla vaikka vain 5%. Mutta joka tapauksessa harmittaa sitten jos se omalle kohdalle osuukin ja koira menee ennenaikaiseen hautaan vain koska omistaja halusi kastroida sen.
Oma uros kastroitiin joskus n. 3-vuotiaana, koska sukulaisilla alkoi putkahdella epilepsiaa todella paljon. Ja koska hormonit voivat vaikuttaa kohtausten puhkeamiseen, tultiin eläinlääkärin kanssa siihen tulokseen että kastrointi on järkevä vaihtoehto. Ei ole tullut epiä, ikinä en saa tietää onko kastrointi vaikuttanut asiaan vai ei. Tuli kuitenkin paha paukkuarkuus vuosi kastroinnin jälkeen ja nyt 10-vuotiaana eturauhassyöpä (jonka riskiä kastrointi nostaa yllättävän paljon) ja viimeisiä päiviä vietetään. Varmaksi ei voi tietää, mutta ilman kastrointia koira ei välttämättä olisi joutunut pelkäämään vuosikausia ukkosia ja ilotulituksia ja ilman kastrointia sillä saattaisi olla vuosia iloista elämää edessä. Ja ilman kastrointia minä olisin päässyt vähemmällä imurin heiluttelulla.
Henk. koht en kastroi ilman terveydellistä syytä. Tervepäisellä uroksella niistä killuttimista ei pääsääntöisesti ole mitään haittaa. Ihan on koirasosiaalisia ja juoksunarttujakin kohtaan kohteiliaita olleet kaikki omat urokset, oli palleja tai ei. Lisäksi kastroimattomuudella voi vaikuttaa siihen omaan rotuun ja sen terveyteen. Etenkin vanhempia jalostuskelpoisia uroksia kaivataan aina. Mitä isompaa prosenttia rodun koirista käytetään jalostukseen, sitä laajempi geenipooli ja sitä kautta sitä terveempi rotu. On fiksumpaa käyttää saman pentueen Mustia ja Rekkua molempia kerran kuin Mustia kaksi kertaa. Ja monelle kasvattajalle kelpaa kyllä isäkoiraksi ihan se kotisessekin, kunhan on mahdollliset pevisatarkit kunnossa.
|