Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.6.25 14:12:28

Koira on ylikiintynyt minuun ja pakkokin saada opetettua myös muiden hoidossa oloon. Nuori koira siis. Vanhemmillani viihtyy hyvin kun siellä on toinen koira. Nyt kuitenkin pari työreissua ja koira jää kotiin ja hoitamaan tulee sukulainen jolla ollut koiria. Tulee käymään ennen hoitojaksoja. Mietin saako koira kauheat traumat kun häviän pariksi päiväksi vai onko vain hyvä juttu - oppii olemaan toistenkin kanssa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.6.25 14:21:58

Todennäköisesti olisi helpompaa viedä koira hoitoon sukulaisen luo, kuin että sukulainen hoitaa sitä sinun kotona. Osaako koira olla yksin kotona? Jos on tämän kanssa ollut ongelmia, voi tilanne pahentua, kun koti ei tunnukaan niin turvalliselta. Jos viet koiran muualle hoitoon, ei se koira osaa samalla tavalla sinua kaivatakaan ja kaikki voi mennä ihan hyvin. Ainakin itse eroahdistunutta koiraa hoitaessa, vaikeimmat tilanteet oli koiran omassa kodissa, kun omistaja lähti. Huomattavasti helpommin sopeutui meille, kun omistaja kävi sen vain tuomassa (tietty oltiin jo valmiiksi koiran kanssa tuttuja).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.6.25 14:30:23

Ei ole mahdollista viedä muualle koska kyseinen ihminen asuu kaukana ja tulee kesäksi vanhemmilleen tänne ja pääsee sieltä hoitamaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.6.25 14:31:16

Äitini on käynyt koiran ollessa ihan pieni hoitamassa sitä luonani ja silloin on kaikki mennyt hyvin.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   5.6.25 18:31:03

Yleensä nuo tilanteet ovat vaikeampia omistajalle kuin koiralle.
Olen hoitanut kaverin koiria jotka todella yhden ihmisen koiria. Kun omistaja paikalla niihin ei saa oikeastaan mitään kontaktia. Kun omistaja oli poissa koirat totesivat, että okei tuo ruokkii, paras pitää siitä kiinni ja kaveerata. Kun omistaja palasi oli kuin olisi kytkintä käännetty "emäntä kotona, häivy"

Lähettäjä: Rx 
Päivämäärä:   6.6.25 09:27:08

Mun toinen koira on ihan täysin mamman poika. Toimii kun ajatus ja on kaikessa mukana. Hoitoon viedessä jää surkeana ovelle. On siinä ehkä vartin ja etsii sitten itselleen uuden ihmisen perskärpäiltäväksi. Enemmän se omaa sielua raastaa jättää toinen, mutta hän pärjää kyllä. Meillä on hyvät hoitopaikat.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.6.25 09:53:40

Eiköhän kaikki mene ihan hyvin! Minulla on itseeni ylikiintynyt koira (olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja vietetään aika pitkälti kaikki aika yhdessä), jonka vein hoitoon vanhemmilleni kahdeksi kuukaudeksi (tarkoitus oli olla pois vain pari viikkoa mutta jouduin onnettomuuteen ja siitä pitkäksi aikaa sairaalaan). Aluksi koira oli odotellut minua eteisessä pitkäänkin, ohjeistin keksimään koiralle aktiviteetteja - pitkiä lenkkejä, leikkejä, luita jne. Yllättävän pian koira sitten alkoikin viihtymään äitini kanssa niin pihatöissä kuin sohvallakin. Äitini on kova höpöttelemään ja huomioimaan koiraani, uskoisin että sekin asiaa helpotti. :) Myös normaalit arkirutiinit pyrittiin säilyttämään mahdollisimman hyvin. Tuo pari viikkoa olisi mennyt varmasti hyvin, mutta pitkä poissaoloni taisi koiran kyllä stressaamaan jonkin verran mikä näkyi sitten närästystyyppisenä oireiluna hetkittäin.

Mitään tuhoja koira ei vanhempieni asunnossa tehnyt yksin ollessa (ei tee kotonakaan) ja loppujen lopuksi taisi viihtyä ”mummolassa” aika hyvin. Nykyään äitini lukeutuu koirani lempi-ihmisiin. :) Taisi olla minulle itselleni kovempi paikka tämä kuin koiralleni. :’)