Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   4.6.25 21:16:03

vääriä miehiä?
Mikähän mua vaivaa, olenko täysin erakoitunut.
Olen käynyt tindertreffeillä kymmenisen eri miehen kanssa ja tuntemukset kaikkien kanssa pelkästään kaverillisia, vaikka ihan kivoja miehiä ovat kaikki olleet.
Nyt tutustuin muuta kautta mieheen, josta mun "pitäisi" kaiken järjen mukaan olla kiinnostunut, mutta kun ei vain oikein lähde. Mieli hannaa vastaan ja sanoo etten halua ketään sotkemaan aikataulujani, harrastuksiani ym. Mies on kuitenkin mukava, juttu luistaa meillä hyvin, kiinnostunut minusta ja asioistani, ehdottelee tekemisiä, on hyväpalkkainen, urheilullinen, hyvännäköinen ym.

Johtuuko tämä jostain miestraumoista, enkö osaa enää jakaa elämääni kenenkään kanssa, vai eikö tapaamani miehet ole olleet "oikeita". Jotenkin tunnen olevani vihainen itselleni ettei muka kelpaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.6.25 21:35:16

Vastasit jo itse itsellesi. Sanoit että mieli on vastaan, et halua ketään. Siinä se. Mutta miksi pitäisi väkisin joku saada/huolia??? Että voi sanoa olevansa parisuhteessa?

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   4.6.25 22:48:20

En itsekkään enää halua muita. 2 liittoa takana. Loppuelämä yksin, mutten yksinäinen. Käyn deiteillä, harrastan ” kivaa”. Mutta suhdetta en ota.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   4.6.25 23:15:50

Vaikuttaa vähän siltä, että olet jäänyt jumiin siihen ajatukseen että pitää seurustella, pitää olla parisuhde, pitää olla mies, pitää olla JOKU. Mutta tuleeko tämä ajatus oikeasti itsestäsi, vai yritätkö kuitenkin vain sopeutua johonkin muottiin joka on ulkoapäin annettu? Mietipä sitä. Ei ole mikään rikos olla yksin ja sinkku, eikä mikään laki tai määräys velvoita ketään suhteeseen. Ja silti voi olla ihan onnellinen :)

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   4.6.25 23:19:37

Maailma on täynnä kivoja ihmisiä, mutta ei se vielä tarkoita että automaattisesti alkaisi kiinnostaa parisuhdemielessä.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   5.6.25 00:15:41

Kymmenen on kuitenkin aika vähän. Yöelämässä voisi tavata saman määrän viikossa, eikä ollenkaan pohtisi, ett jonkun pitäisi erityisesti kolahtaa.

Eikä sitä vain rakastu siksi, että toinen on hyväpalkkainen, ok-näköinen ja mukava, vaan kai siinä pitäisi olla vähän enemmän jotakin - kemiaa tai kipinää, syvempää tunnetta kuitenkin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.6.25 06:15:57

Kyllä tuo vaatii sen voimakkaan fyysisen/seksuaalisen vetovoiman, ilman sitä ei tosiaan ole mitään syytä ottaa miestä normiarkea sotkemaan. Itsekin katkaisin ikisinkkuuden ihan silkan panetuksen takia, ja tiedän kyllä jo nyt, että heti kun seksuaalinen vetovoima hiipuu niin sinkkuus jatkuu. Kaikki rullaa niin paljon helpommin, kun ei tarvitse ketään miestä huomioida vaan saa rauhassa keskittyä omiin juttuihin... joskus vaan hormonit jyräävät sen tunteen hetkellisesti :)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.6.25 08:37:08

Vähän sama. Ideana mies on ihan kiva, mutta sitten kun alkaa tarkemmin ajattelemaan sitä perusparisuhdetta, niin en millään näe siinä mitäään vaivan arvoista tai jotain mitä ilman en pärjäisi. Miehet on ihan kivoja, mutta ei vaan enää halua olla niiden kanssa missään suhteissa.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   5.6.25 08:54:32

Keksin kyllä tästä sinkkuna elämisestä paljon hyviä puolia, välillä tulee kuitenkin se fiilis, että olisiko kuitenkin kiva että olisi joku jakamassa arkea, halaamassa, tekemässä jotain juttuja yhdessä jne. Ja toki taloudellinen puoli, enemmän jäisi rahaa käteen jos olisi joku jakamassa asumiskustannuksia, olisi rahaa käydä reissussa jne.
MUTTA sitten kun meinaan lähentyä vähän jonkun kanssa, tulee tuo fiilis että haluanko sittenkään, onko sinkkuna kuitenkin asiat paremmin ja oma rauha ja samalla alkaa ärsyttää pikku asiat siinä toisessa.

Olisi kiva saada itsestä selvää, että olenko jotenkin sitoutumiskammoinen nykyään (aiemmin ollut kahdessa lähemmäs kymmenen vuoden suhteessa), onko tarjolla olevat miehet vain mulle vääriä(onko olemassa joku jonka kanssa tulisi niin iso ihastumisen/rakastumisen tunne, ettei vain halua olla ilman sitä toista?), vai olenko kertakaikkiaan enemmän yksineläjä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.6.25 09:13:22

Uskoisin, että luettelemistasi vaihtoehdoista pätee tuo, että nykyelämäsi on sen verran mukavaa että vaatisi kunnon hullaantumisen jottei ne hankaluudet vaivaisi liikaa.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   5.6.25 09:18:56

Voiko sitä kunnon hullaantumisen tunnetta tulla enää näin nelikymppisenä? :D Kokemuksia?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.6.25 09:39:06

Voi tulla tai olla tulematta.

Lähettäjä: Orvokki 
Päivämäärä:   5.6.25 10:04:56

Menee ehkä vähän ohi aiheen mutta kirjoitan kuitenkin.

Mä oon aina jollain tasolla tiennyt että tulen elämään elämäni yksin. Yksi parisuhde on ollut ja se vain vahvisti tuota tietämystä. En ole koskaan kuitenkaan sanonut että ei koskaan, vaan olen avoin sillekin vaihtoehdolle että jonkinlainen suhde olisi. Mut just toi, että todella harvoin tapaan ketään miestä josta olisin kiinnostunut, ja jos jonkun kiinnostavan tapaan niin on varattu, joten kiinnostus mihinkään kaveruutta enempään loppuu siihen. Näitä kiinnostavia miehiä on tullut elämäni aikana vastaan tyyliin yhden käden sormilla laskettava määrä.

Se hyvä asia on että rakastan elämääni tällaisena. Joskus miettinyt että olenko jotenkin outo, kun en oikeastaan edes kaipaa mitään läheisyyttä tms. (toisaalta suhteessa ollessa taas kaipaan todella paljon läheisyyttä eli jännästi menee ääripäästä toiseen). Ja ilmeisesti olen outo/vajaa/tms koska olen lukenut jotain asiantuntijoiden artikkeleita ja niissä on aina että ihminen kaipaa toista ihmistä jne eli pitäisi olla joku kaipuu parisuhteeseen ja elämiseen toisen/muiden ihmisten kanssa. No, multa tuo puuttuu, eikä se haittaa. Usein ajatellut että onneksi olen syntynyt Suomeen ja saan elää tällaista elämää ilman että se ketään haittaa tai olisi jotain yhteiskunnallista tai suvun puolelta tulevaa painostusta muuhun. Verrattuna siis työkavereihini, jotka elävät yhteiskunnassa, jossa naimattomuus ei ole vaihtoehto eikä kenellekään tule edes mieleen että voisi elää elämänsä yksin. Mikähän friikki olen heidän mielestä? :D

Lähettäjä: 43 
Päivämäärä:   5.6.25 10:10:52

Mulla on vähän sama juttu. Saan näin kevään ja kesän koittaessa kaiken maailman yhteydenottoja miehiltä, mutta kaikki tuntuvat urpoilta enkä jaksa kiinnostua yhtään. En olisi uskonut, että 43-vuotiaana olisi näin paljon vientiä, mutta oma kiinnostus lopahti. :D

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   5.6.25 10:15:49

Kyllähän ihmiset rakastuu vielä vanhainkodissakin jos niikseen tulee. Osa ei koskaan rakastu nuorenakaan. Ei se ole iästä kiinni.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   5.6.25 10:36:35

En ihmettele, kyllä todella vähän on vuosikymmenten aikana tullut sellaisia miehiä vastaan, että yhtään enempää kiinnostaisi tai olisi edes pientä vipatusta ! Niin mukavia ja kivoja ja hyviä miehiä kun essim harrastusjuttujen kautta onkin tullut nähtyä. Mutta olenkin näitä ketkä eivät voi kuvitella parisuhdetta niin että se pitäisi jotenkin olla "paperilla hyväksytty" ja sitten se pitäisi jotenkin rakentaa vaan parisuhteeseen mennään jos tulee totaali ihastuminen tai hullaantuminen jolloin kaikki etenee vähän luonnostaan.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   5.6.25 11:39:14

Mielettömän ihanaa lukea täältä hyvin samanlaisia ajatuksia, mitä itselläni on.

Lopetin juuri 7v kestäneen väljähtäneen suhteen. Kyseenalaistan vieläkin päätöstäni ja ihmettelen, miksi haluan olla mieluummin yksin kuin jonkun kanssa. Vaikka ex on ihmisenä hyvä, väljähtäneisyys ja kommunikaation puute aiheutti kuitenkin jatkuvasti pettymyksiä, kun toivoin ja halusin toiselta ja parisuhteelta enemmän.

En ollenkaan näe itseäni uuden miehen kanssa ja voi hyvin olla, että olen lopun elämää yksin. En jaksa nähdä sitä vaivaa, minkä uusi parisuhde vaatisi. On lohdullista, että muillakin on samanlaisia ajatuksia.

Lähettäjä: Mirkku 
Päivämäärä:   5.6.25 11:55:40

Onneksi olkoon ap, sinun aivosi siellä huutelee, ettet sinä _tarvitse_ miestä. Eikä ole pakko perustaa parisuhdetta jne. Katselet ja elät elämääsi, jos sellainen mies tulee vastaan, joka laittaa niin kovasti pöksyt pyörimään niin mietit sitten että pitäisikö aloittaa parisuhde.
Itseäni lähes harmittaa, etten ollut ymmärtänyt tätä itse ennen 50v. Nautin elämästäni teen ja meen miten haluan, eikä ole ylimääräistä pyykkiäkään XD

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   5.6.25 12:03:35

On myös epäreilua sitä toista kohtaan, jos seurustelee vain siksi, että pitää olla joku. Usein tämä joku ollaan sitten valmiita viskaamaan mäelle, jos löytyykin semmoinen, jonka kanssa on jopa tunteita.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.6.25 12:16:43

Itse olen sellainen että en tunne vetoa vieraisiin, vaan ihastun aina tuttuihin. En ole koskaan seurustellut, ainoastaan yksi seksisuhde ollut tutun kanssa johon tutustuin ystäväni kautta. Itse olisin halunnut enemmän, hän ei, mutta elämäntilanteet oli sellaiset ettei olisi onnistunut järjellä ajateltuna. Juttu kuivahti kasaan hänen puolelta, kuten aavistelin alusta asti :D

Aiemmin ei ole ollut hinkua parisuhteeseen, nyt on vähän alkanut miettimään asiaa. Tärkein kriteeri olisi taloudellinen turvallisuus, olisi toinen jakamassa kuluja. Mutta yhtä aikaa pelottaa että jos ero tulee ja on rakentanut yhteisen elämän, miten sitten pärjää... En tykkää tavata ihmisiä, edes viestittely ei luonnistu. Hankala yhdistelmä kun pitäisi löytää joku :D

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.6.25 16:10:24

"Voiko sitä kunnon hullaantumisen tunnetta tulla enää näin nelikymppisenä? :D Kokemuksia?"

Tää on varmaan enemmän yksilö- kuin ikäkysymys. Jotkuthan on sellasia sarjarakastujia, yksi suhde kun päättyy niin parin viikon sisällä ollaan taas umpirakastuneita seuraavaan, ja ralli jatkuu kuolemaan. :D

Itse en ole tainnut koskaan olla rakastunut, vaikka nuorempana joitain useamman vuoden suhteita olikin. Siksi jäinkin ikisinkuksi, kun en kokenut, että varsinaisesti sain niistä suhteista mitään, enkä keksinyt, mihin olisin miestä tarvinnut elämässäni. Nyt sitten nelikymppisenä hormonaaliset muutokset aiheuttivat sen, että yhtäkkiä keksin ainakin yhden käyttötarkoituksen miehelle. Tuskinpa tästä mitään pysyvää silti tulee, eiköhän ne haitat ennen pitkään aja taas hyötyjen ohi.

Lähettäjä: Siistiä... 
Päivämäärä:   6.6.25 13:18:54

Sama juttu. Mutta en ole edes yrittänyt treffeilla koska tiedän jo etukäteen etten tule kiinnostumaan.

Viestiä olis, mut kaikki (ne tavallaan hyvätkin vaihtoehdot) on jotenkin plaah... suurinosa silti semmoisia "ei hlvetissä".

Oon tyytyväinen yksin =) joskus sit kolahtaa tai ei, en stressiä.

Lähettäjä: .ä 
Päivämäärä:   6.6.25 21:33:16

Epätoivoinen puolison etsiminen on kurjaa. Eli unohda kumppanin tietoinen väkisin etsiminen ja katso ketä tulee vastaan.