Lähettäjä: Hipsu 
Päivämäärä:   3.6.25 19:20:25

Kertokaa kokemuksianne, mitä koirasi pelkää/arastelee ja miten se vaikuttaa arkeenne?

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   3.6.25 19:40:26

Meillä yksi pelkäsi ilotulitusta ja ukkosta. Uudeksi vuodeksi hankittiin aina lääkitys. Sileo auttoi hyvin.

Ukkosen pelko ei ollut niin paha, mutta treenit loppui kun etäistäkin jyrinää alkoi kuulumaan.

Kerran tultiin ukkosenilmalla autolla kotipihaan, ja yritin ottaa koiran autosta pois. Ainoa kerta kun tuli olo, että se voi purra minua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.6.25 19:46:56

Minulla on kaksi arkaa rescuekoiraa. Tarkoituksella valitsen siis ujoja/arkoja/kokemattomia rescuekoiria, ne on mun juttu ja osaamista niihin. Näiden kahden lisäksi yksi reipas "tavallinen" suomalainen rotukoira.

Nykyisin arkuus ei vaikuta tavallisessa arjessa juuri mitenkään. Meillä on rauhallinen kahden aikuisen ihmisen arki, joka toistuu aika pitkälti samanlaisena. Arat koirat tietenkin hyötyvät rutiineista. Vieraita kumpikin jännittää, toinen vetäytyy ja toinen käyttäytyy uhkaavasti. Kummankaan ei tarvitse olla vieraiden kanssa tekemisissä, rajaan ne toiseen tilaan ja kehotan vieraita olemaan huomioimatta koiria mitenkään. Näillä on pari tuttua perheen ulkopuolista henkilöä, joita voi tarvittaessa pyytää meille hoitamaan koiria, jos käydään reissussa tms.

Jotkut uudet asiat näitä jännittää, sitten arvioin tilanteen, onko uuteen asiaan tutustuminen välttämätöntä. Usein ei ole. Eläinlääkärissä on pakko käydä, mutta minnekkään kaupungin vilinään ja vilskeeseen tai torille ei ole pakko mennä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.6.25 20:02:58

Meillä alkoi koira pelkäämään lattioita 6kk iässä. 8kk iässä mukaan tuli erilaisten äänten pelkääminen. Pikkuhiljaa pelkkä sisätiloissa oleminen ahdisti. Ahtaat paikat kuten oviaukot pelotti. Sitten äänipelko vain yleistyi ja yleistyi. Lopulta tuntui tulevan päivässä 1 pelko lisää. Tutkittiin ELL, mitä järkeväksi nähtiin, muttei löytynyt vikaa mistään. Ei vastannut kipulääkkeeseenkään, joten lopulta päästettiin pois tästä maailmasta pelkäämästä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.6.25 21:18:46

Koiralla oli alkaen puolen vuoden iästä noin pari-kolmivuotiaaksi todella omituisia pelkoja. Pelkäsi oikeastaan ihan kaikkea ja jos jokin epämieluisa asia sattui, ei unohtanut ikinä.

Esim. kynsi jää kiinni räsymaton silmukkaan ja kokee pienen nykäisyn kun vetää tassun pois -> ei suostunut menemään enää koko huoneeseen jossa tuo "järkyttävä" tapaus kävi. Jatkuvasti tuli uusia pelon aiheita yhdessä vaiheessa.

Sitten... Yhtenä päivänä se vain katosi. Olen miettinyt että tuo oli jotain koiran murros- ja nuoruusiän outoilua joka meni pois kun se kasvoi kunnolla aikuiseksi ja sai elämässä itseluottamusta. Nyt on 9v ihan perusnormaali.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   3.6.25 21:54:54

Kaksi arkaa koiraa omistanut.

Ensimmäinen koira tuntui pelkäävän vähän kaikkea tai sitten ei mitään. Sulkeutui omaan kuplaansa vähänkin ahdistavissa tilanteissa, eli jäi haistelemaan maata ja kieriskelemään löytämässään hajussa. Tai sitten hyökkäys on paras puolustus asenne.
Koulutettiin ja siedätettiin erilaisiin asioihin ja tilanteisiin mutta mentiin vain yksi askel eteen ja kaksi taakse. Koira oli neljän kun todettiin että pelkkä eläminen on koiralle niin stressaavaa että on armeliaampaa päästää se pois.
Aika kultaa muistot ja en enää muista muuta kuin sen miten helpottunut olin kun koira lopetettiin, arjesta tuli huomattavasti kevyempää.

Toinen koira pelkää vieraita ihmisiä ja ahdistuu uudesta ympäristöstä. Ihmisiä kohtaan on agressiivinen mutta uudessa ympäristössä menee lukkoon. On laumanvartija ja rodulle agressiivisuus on normaalia, mutta tämän kohdalla se ilmenee salakavaluutena, puree siis takaapäin. Elämä yämän kanssa on loppujenlopuksi helppoa, ei käydä missään ja jos käydään niin aina kuonokoppa päässä. Vieraiden ihmisten kanssa ei ole koskaan tekemisissä, paitsi jos on pakko kuten eläinlääkärissä niin aina kuonokopassa ja niin että pidän kaksin käsin päästä kiinni.