|
Lähettäjä: Lalla
Päivämäärä: 3.6.25 19:46:54
En tiedä minkä ikäisiä lapsia aloittajalla on, mutta minulla 11 v koululainen. Olen huomannut, että keväät ovat aina ihan älyttömän rankkoja. Lapsella on energiat loppu, kuormittuu koulussa niin pahasti, että läksyjen tekeminen ja kokeisiin lukeminen on ihan jäätävää kiukuttelua eikä lapselle ole jäänyt koulupäivistä mitään mieleen. Wilma laulaa pitkiä tunnekuohussa kirjoitettuja raivokoukku viestejä opettajilta, siis muilta kuin lapsen omalta opettajalta. Viimeisimpään viestiin unohdin jo vastata, kun piti ensin huokasta muutamia kertoja syvempään ja harkita hetki mitä kirjoitan, kun viestistä tuli olo, että et voi olla tosissasi.
Lapsi ei jaksa nähdä kavereitaan joten töiden jälkeen täytyy koittaa hoitaa asiat niin, että ehtii viettää lapsen kanssa myös kivaa rentoa aikaa kunhan pakolliset koulujommat on tehty. Sitten kotityöt kasaantuvat siihen, kun lapsi menee nukkumaan ja nipistän aikaa omista yöunistani.
Viikko sitten itkin väsymystäni avatessani lavuaaria lapsen kokkailuiden jäljiltä. Tuntui, että en kertakaikkiaan jaksa enää yhtään mitään. Kesälomaa ei ole ollut montaakaan päivää, lapsi meni mummolaan pariksi yöksi ja nyt jaksoin jo alkaa täyttämään kyselypumaskaa sairaalan polia varten. Silloin viikko sitten sekin ahdisti niin vietävästi, että selattuani paperit sysäsin ne vain kaappiin.
Pitkä loma lapsen koulusta ja syksyllä on taas ihan eri tavalla energiaa lapsella ja minulla.
Kai tämä helpottaa kunhan lapsi kasvaa. En vain ollut varautunut, että lapsen koulunkäynti voi olla näin hiton raskasta vanhemmille.
|