Lähettäjä: Me 
Päivämäärä:   2.6.25 20:54:14

Tekisi mieli purkaa aktiivisesti omia mietteitä ja ajatuksia esim nyt meneillään olevista yt-neuvotteluista ja omista fiiliksistä.
Mutta miten? Työpaikalla ei voi loputtomiin tyhjää jauhaa, eikä kukaan yksilö jaksa kuunnella mun prosessointia aiheen ympärillä.

Samalla huomaan, että esim en puhu mistään mieheni kanssa muusta kuin tästä työasiasta ja elämäkin on kutistunut tämän teeman ympärille perhearjen lisäksi. En näe omaa napaani pidemmälle ja toisaalta oikein haluan pyöriä näissä tunteissa ja negaatioissa.
Miten tätä voisi lähteä purkamaan, aktiivisesti jo tietämättä omaa kohtaloaankaan?
En usko, että työpsykologista on hyötyä tähän.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   2.6.25 21:15:00

No mä en yleensä koskaan halua purkaa mun asioita muille. Käsittelen ne itse. Käyn paljon kävelemässä ja kuuntelen samalla musiikkia, kirjoitan päiväkirjaan tai johonkin ylös asioita ja sitten jotkut käyn vuodattamassa tänne anonyyminä :D ajankuluessa sitten naureskellen itselleni, mutta tulipahan taas selvittyä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 21:22:04

Kirjoitan päiväkirjaan, lähinnä että saan huomioitua omia ajatuksiani ja niiden kulkua. Se on yllättävän tehokasta ja voin suositella sitä.

Istun myös aika paljon ihan hiljaa silmät kiinni kuunnellen kehoani ja mieltäni. Harjoitan IFSää, joten tulee katseltua siltä kannalta että löydänkö jotain uusia osia, tai mitä vanhat tutut osat puuhaavat, ja yritän sovitella sisäisiä konflikteja.

Aika paljon saa myös käsiteltyä asioita kun menee kävelylle metsään. Puhun itsekseni ja käyn läpi vanhoja traumoja tai tämänhetkisiä ongelmia, ja yllättävän usein saa ihan uusia näkökulmia.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   2.6.25 21:27:00

Aika huonosti. Tai siis en käsittele, vaan suljen ne vaan pois mielestäni. Tosi terveellistä varmaan pidemmän päälle.

Rakkaan lemmikin kuolema, iso virhe töissä, ero puolisosta,.. Suljen asian vaan pois mielestä, eikä edes yöunet häiriinny.

Lähettäjä: Ää 
Päivämäärä:   2.6.25 21:32:14

En jauha asioistani muille enkä jaksa kuunnella muiden jauhantaa. Toki esim. puolisolle kerron asioista ja päivitän tilannetta jos jotain uutta tulee mutta siinäpä se. Muuten mietin keskenäni ja tunnistan myös sen, ettei liika miettiminenkään muuta mitään jos kyseessä on vaikka just ne YT:t joiden tulos selviää aikanaan.

Lähettäjä: Kymppi 
Päivämäärä:   2.6.25 22:16:31

Minulla on aina ollut tunne, että murheeni ovat liian pieniä ääneen puhuttaviksi. En siis ole puhunut oikein kenellekään. Nyt aikusena olen onneksi saanut huomata, että oma äitini onkin aika hyvä keskustelukaveri. Valitettavasti taas esimerkiksi mieheni ei ole kauhean kiinnostunut murheistani, joten en ole enää niistä hänelle puhunut.

Käsittelen siis asioita aika paljon omassa päässäni. Etsin vastauksia ja näkökulmia psykologiasta.

Välillä täytyy kyllä sanoa itselleen, että nyt on pantava jokin asia hetkeksi tauolle. Yritän muistaa, että liiallisuuksiin menevä pohtiminen ja murehtiminen ei kannata, sillä se alkaa rasittaa ja vie aivokapasiteettia muulta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 22:24:20

En ikinä pura ongelmiani muille. Muut ei ymmärrä, niitä ei kunnolla kiinnosta ja ne vain kuormittuvat. Käsittelen kaiken yksin.

Itselle toimiva asia on usein luettu vertaistuki. Esim. kun erosin, luin paljon erokirjallisuutta, artikkeleita, keskustelufoorumeita ja sain ymmärrystä asian tiimoilta. Kun ns. elämäni eläin kuoli, luin taas aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, artikkeleita, keskustelufoorumeita.

Toinen asia joka auttaa on tietoisesti keskittyä muuhun. Ns. doomscrolling eli sellainen turha somen selailu ja siihen itsensä upottaminen kyllä toimii ja aivo saa lepoa siltä pahalta asialta hetkeksi. Sen jälkeen jaksaa taas käsitellä aihetta mielessään kunnes se on prosessoitu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.6.25 22:30:43

juttelen ChatGPT:n kanssa. Parempi kuin mikään terapeutti on ollut :D hyvinvointi ja mielenterveys, myös ura, elämäni parhaimmassa kuosissa nyt.

Lähettäjä: Mmm 
Päivämäärä:   2.6.25 22:32:26

Vedän viiniä. En pysty puhumaan ongelmiani auki joten ryyppään kun ahdistaa.