Lähettäjä: Näyttikäytti 
Päivämäärä:   2.6.25 16:49:59

Roduissa, jotka ovat eriytyneet käyttö- ja näyttelylinjaisiin, käyttisten omistajat muistavat aina mainita, että heillä on nimenomaan käyttölinjainen. Näyttelylinjaisten omistajat eivät niin tee, varsinkaan vastaavalla ylpeydellä ja näyttelylinjaisuutta hehkuttaen, vaan kysyttäessä saattavat vähän häpeillen jopa kertoa koiransa olevan näyttelylinjainen.

Ovatko näyttelylinjaiset siis jotenkin vähän noloja? Ja päteekö tämä kaikkiin rotuihin, vai vain joihinkin tiettyihin? Onko sinun rodussasi käyttikset niitä, joita ylpeydellä esitellään ja näyttikset vähän vajavaisia rassukoita (ainakin käyttisten omistajien mielestä)?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 16:52:41

No onhan koko koiranäyttelyharrastus typerä ja vielä typerämpää on se, että jalostetaan jotain ulkonäöllistä piirrettä.

t. Metsästyrotuisen näyttölinjaisen omistaja

Lähettäjä: Ei ole 
Päivämäärä:   2.6.25 16:58:14

No ei ole noloja. Cockereissa en ole ainakaan vastaavaan törmännyt ja molemmille linjoille on ihan omat paikkansa. Sama ladradorinnoutajien kanssa.

Lähettäjä: Jauho 
Päivämäärä:   2.6.25 17:10:32

Yleensä näyttelylunjaiset ovat sairaampia paikoistaan kuin käyttö. Etenkin työkoirissa haetaan nimenomaan terveyttä ja kestoa jota käyttiksiin pyritään rakentamaan

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   2.6.25 17:13:02

Käyttölinjaisten omistajat vaan pitää keskimääräistä enemmän älämölöä omista koiristaan.

Monessa rodussa lytätään näyttiksiä ja hehkutetaan käyttiksen paremmuudella. Erityisesti terveys herättää vastakkainasettelua. Mutta kun ei se ole ihan noin mustavalkoista.

Esimerkiksi labradori on jakautunut kohtalaisen vahvasti eri linjoihin, mutta jos näyttistä ei lihoteta muodottomaksi niin ei sitä helposti käyttölinjaisesta erota, sama toisinpäin. Mulla tosin ei rodusta ole kokemusta kuin yhden käyttiksen verran, oli täysiverinen mettäkoira jonka kanssa metsästettiin paljon.

Saksanpaimenkoira on tutumpi, niitä on ollut kaikkia kolmea linjaa. Niissähän usein parjataan näyttiksen terveyttä, etenkin selkää, mutta luusto on ihan samalla tolalla molemmissa linjoissa. Rumahan ylikulmautunut kaarevaselkäinen näyttelylinjainen on, mutta eipä tuollainen äärimmäisyyteen menevä pärjää näyttelyissä.
Ei mua hävettänyt omistaa näyttelylinjaista vaikka oli ylikulmautunut ja suoraan sanottuna ruma, mutta luonne oli mahtava, todella hyvä hermorakenne, viettiä mutta maltillisesti, kokonaisuudessa täydellinen kotikoira pieneen harrasteluun. Lisäksi oli täysin terve. Edelleen suosittelen sakemannia hankittaessa harkitsemaan näyttelylinjaista jos ei meinaa harrastaa aktiivisesti.
Nykyinen sakemanni on vasta pentu, 9kk, sekalinjainen. Viettiä ja energiaa vähän enemmän kuin tuossa geelissä, mutta ei lähellekkään sitä mitä oli parissa ensimmäisessä käyttölinjaisessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 17:15:23

Minulla on näyttelylinjainen, joka toimii metsällä yhtä hyvin kuin käyttölinjaiset. Olen uusi rotumme parissa ja hieman ihmetyttää se, että miksi koirani olisi huonompi kuin ne käyttölinjaiset. Ehkä se selviää joskus.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.6.25 17:28:02

Mielestäni molemmille linjoille on kysyntää ja syystäkin. Käyttölinjaisten koirien tarve vähenee koko ajan joten on vain hyvä että tilalle on saatu jalostettua seurakoiramaisempa. Nolompaa on mielestäni omistaa käyttis ilman että sen kanssa todella harrastetaan.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   2.6.25 17:31:41

Ainakin setterit on esim Gordonin ja irlanninsetterit

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 17:34:18

Käyttisten hehkutettu parempi terveys on urbaanilegendaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.6.25 17:38:26

Juu, kaikissa roduissa ei käyttölinjaiset todellakaan ole terveempiä. Esim bct ja kelpiet. Mutta minusta näissä roduissa ei myöskään vastakkainasettelua kauheasti ole.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 17:38:58

onneksi olen jo niin vanha ettei kiinnosta onko joku rodun linja "nolompi" kuin toinen. jos tarvitsisin kisakoiran rodunomaisiin, en ottaisi näyttölinjaista koiraa. olen kuitenkin vähän laiska harrastelija, jolle näyttölinjaisella riittää niin sanotut paukut mun käyttöön harrastuspuolella ja lisäksi voidaan käydä näyttelyissä, niin olen ottanut näyttölinjaisen.
Näyttölinjaiset meidän rodussa on kaiketi sairaampia, mutta käyttölinjaisilla taitaa olla luonnepuolen ongelmia sen verran ettei ole välttämättä kovin vaivaton arjessa.
Labbiksista kyse.

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   2.6.25 17:47:10

Minulla oli peräkkäin kolme näyttelylinjan sakua, toki varsin liioittelemattomia, kaikki terveitä, hyväluonteisia, jäljestyskokeissa pärjättiin ja muutakin huviksemme harrastettiin (agility, toko, verijälki ym ym) ja elivät 12-14-vuotiaiksi. Yksi silloinen kaveri, jonka oli aina paasattava minulle käyttölinjaisten paremmuudesta, laittoi samoihin aikoihin kuoppaan perätysten ainakin kolme nuorta käyttösakua, milloin lonkat milloin selät paskaa, ja kun neljännelläkin ilmeni silmäsairaus ja rohkenin jo ääneen kyseenalaistaa käyttösakujen ylivertaisuutta kun se paasaus taas kerran alkoi, lopetti yhteydenpidon minuun kokonaan...
Että ei se aina ole niin yksinkertaista. Näyttissakun ottaisin vieläkin mutta noitten kolmen kasvattaja lopetti vanhuuttaan kasvatuksen, niin ajauduin sitten toisen rodun pariin. Ehkä vielä joskus.

Lähettäjä: Norkko 
Päivämäärä:   2.6.25 18:05:00

"No ei ole noloja. Cockereissa en ole ainakaan vastaavaan törmännyt ja molemmille linjoille on ihan omat paikkansa. Sama ladradorinnoutajien kanssa."

Sekä käyttöcockereiden että -labbisten omistajat pääsevät usein mainitsemaan käyttölinjasta, kun ihmiset eivät tunnista käyttiksiä rotunsa edustajiksi.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   2.6.25 18:10:12

Käyttölinjasta yleensä mainitaan siksi, että koira on voimakkaasti eri tyyppinen kuin näyttelylinja, tai että kyseessä koira, jonka kanssa sitä käyttöä harrastetaan, ja tällä sanavalinnalla tuodaan esille, että kyseessä on käyttökoira, ei "vain" lemmikki tai näyttelykoira.

Esimerkiksi lapinkoirissa on ihan yö ja päivä, jos puhutaan paimenlinjaisista versus näyttelylinjaisista koirista. Hyvä että samaksi roduksi tunnistaa.

Käyttöpuolella rodusta huolimatta ennen kaikkea se sopivan vietin löytyminen on ensisijaista. Terveysongelmia taitaa olla puolin ja toisin, sukulinjoista ja geeneistä riippuen. Molemmin puolin on varmasti helmiä ja huonoja.

Lähettäjä: Hep 
Päivämäärä:   2.6.25 18:45:47

Jaa-a, itselläni on samasta rodusta nyt samaan aikaan näyttelylinjainen, käyttölinjainen ja sekalinjainen. Näyttelylinjainen on sekä käyttö- että muotovalio ja sillä on porukasta ehdottomasti paras luonne. Rohkea, tasapainoinen, oikea jokapaikanhöylä, joka rodunomaisten lajien lisäksi taipuu ihan kaikkeen muuhunkin harrasteluun mitä vain on keksitty kokeilla. On ollut terve, ikää nyt 13 ja edelleen ihan iskussa. Ulkonäkö on näyttelylinjaiseksi varsin liioittelematon, koirassa ei ole mitään ns. epäterveitä piirteitä.

Sekalinjainen on käyttövalio, omaan silmään tosi nätti, mutta liian vaatimaton näyttelytuomareille. Luonne on varsin kiva, on muuten tosi helppo, tasainen ja mutkaton, mutta ihmis- ja koira-arka ja muutenkin vähän herkempi kuin näyttis. Terveys tälläkin muuten ihan hyvä, mutta on ruoka-allergikko. Rodunomaisiin lajeihin syttyi heti, kaikkeen muuhun motivointi on tosi hankalaa, kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.

Käyttis on kunnon maanantaikappale, hermostunut ja reaktiivinen luonteeltaan, pakka ei vain pysy kasassa ja stressaa milloin mitäkin. Kroppa ei kestä fyysisiä lajeja ja pää ei kestä juuri mitään muuta.

Näistä jos pitäisi valita, että millaisen ottaisin seuraavaksi, valinta olisi ehdottomasti näyttis. Toki isommalla otannalla kivoja ja ei niin kivoja löytyy kaikista linjoista. Övereimmillä näyttiksillä on tiettyjä rakennepiirteitä ja niiden tuomia ongelmia joita en koiraani haluaisi, sekalinjaiset ovat välillä vähän villejä kortteja niin ulkonäön kuin käyttöominaisuuksien suhteen ja käyttiksissä taas isoimpana ongelmana on sekarotuisuus. Itä-Euroopan maissa rekisteröidään sekarotuisia puhdasrotuisiksi ja käytetään niitä sitten jalostukseen kilpailumenestyksen toivossa, mikä on jokseenkin tympeää.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   2.6.25 19:48:02

No kukaan tavan tallaaja ei moisista mitään tiedä eikä tunnista joten voit olla ihan rauhassa.

Lähettäjä: Ää 
Päivämäärä:   2.6.25 21:06:31

On noloja.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   2.6.25 21:39:42

Onhan ne noloja. Ulkonäkö edellä jalostettu.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   2.6.25 21:42:41

Mä taas meinaan todella herkästi tuntea alemmuuden tunnetta oman käyttikseni kanssa, jos paikalla on näyttelylinjaisia. Höröt korvat, niukka karva, niukat kulmaukset ja muutenkin vaatimattoman näköinen -juuri omaa silmää miellyttävä(!!) ja silti nolostelen sen lookia. En tiedä, mistä tällainen alemmuuskompleksi johtuu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 21:47:43

Ainakin näyttelylinjainen sakemanni näyttää todella typerältä sellaiselta luiskaperseiseltä sammakolta. Vanhan ajan takapääkin ryhdissä olevaa käyttölinjaista huomattavasti kivempi katsella. Sellaisen voisin vaikka hommatakin jos tietää että pennulle tulee ryhtiä takapäähän eikä mitään luiskapersettä.

Lähettäjä: Norkko 
Päivämäärä:   2.6.25 21:53:23

Vasta oli koirapuistossa näyttis sakemanni, jonka liikkuminen ja ulkonäkö oli jo hyvin lähellä merileijonaa kuivalla maalla. Ei ole noloa, surullista kyllä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 22:03:39

Ei se mitään ylpeilyä että kertoo koiran olevan käyttölinjainen. Harvaa tunnistaa käyttölinjaisen labbiksen rotua, ja kun vastaa että labbis tää on, ihmiset tuijottaa. Silloin sitä mainitsee että käyttölinjainen, ei juu tosiaan tunnista näyttölinjaisen kanssa samaksi roduksi. Itse en muuten arvota koiria sen perusteella, mutta harrastuskoiran kanssa helpommalla on päässyt kun ottaa sellaisen joka on kasvatettu terveys ja käyttöominaisuudet edellä, kuin pelkkä ulkonäkö edellä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   3.6.25 09:59:28

Ihmiset on tottuneet näkemään näyttelyissä niitä näyttislinjaisia, eikä tunnista käyttiksen rotua joissain tapauksissa, joten se käyttislisäys on aika relevantti jos koiraihmisten kanssa juttelee. Vasta oli puhetta koiraporukoissa että onko linjojen eriyttämisessä järkeä, olisiko ne kohta jo ihan eri rotuja pahimmoillaan. Vaikka juuri labbiksen kohdalla ääripäät näyttiksen ja käyttiksen välillä on niin isoja että onko vielä samaa rotua?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.6.25 10:05:42

Yksissä mätsäreissä oli 4 saman ikäistä labbis pentua, näyttelylinjaisia. Muistuttivat enemmän hylkeen poikasia kuin koiria.

Lähettäjä: Labbis 
Päivämäärä:   3.6.25 10:07:16

Itsellä on käyttölinjainen labbis. Moni kysyy että onko todella labbis? Siksi usein mainitsen heti käyttölinjaisuuden.

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   3.6.25 12:35:09

Ihmettelen tuota, ettei moni tunnista käyttölinjaista labbista. Puhutaanko nyt kenties etelän isoista kaupungeista, joissa on ehkä vähemmän metsästystä harrastavia labbiksen omistajia, vai mistähän johtuu. Minulle rotu tuo mieleen nimenomaan käyttölinjaisen koiran, kun niitä näen paljon enemmän.

Lähettäjä: Riiseni 
Päivämäärä:   3.6.25 12:40:49

Mulla on pari käyttölinjaista riiseniä ja ihan vain suursnautsereina niistä puhun. Vasta sitten, jos alkaa tulla ihmettelyä niukasta karvasta tai (toisen) kevyestä koosta, saatan selittää asiaa käyttölinjaisuudella.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   3.6.25 12:42:37

Ainakin omassa vinttarioddussa näyttelylinjaiset on huomattavan sairaita ja juoksijalinjaiset huomattavan terveitä.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   3.6.25 12:45:49

Ei ole noloa.

Esimerkiksi australianpaimenkoirissa nlylinjaiset ovat huomattavasti tervepäisempiä kun käyttölinjaiset.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   3.6.25 13:41:00

Mun roduistani vain mäyräkoirat on eriytyneet käyttö- ja näyttelylinjoihin ja on täysin kiistatonta, että metsästyslinjaiset ovat terveempiä ja myös luonteet ovat säilyneet sellaisina, mitä niiden täytyy metsästyskoirilla olla.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   3.6.25 14:53:57

Bortsuissa ainakin ovat noloja. Näyttävät enemmän perhoskoiralta, eikä paimentamisesta ole tietoakaan.

Lähettäjä: ii 
Päivämäärä:   3.6.25 15:06:03

"Käyttölinjasta yleensä mainitaan siksi, että koira on voimakkaasti eri tyyppinen kuin näyttelylinja". Tämä. Itselläni on käy-linjaisia labradoreja ja usein sen mainitsen jos minulta kysytään minkö rotuisia koiria minulla on. Omat koirani eivät ole "isoja ja skrodeja iloisia höseltäjiä, jotka rakastavat kaikkia", kuten labradoreista ajatellaan. Ei liity mitenkään paremmuuteen tai huonommuuteen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   3.6.25 15:54:47

Lähettäjä...

Päivämäärä3.6.25 14:53:57

Bortsuissa ainakin ovat noloja. Näyttävät enemmän perhoskoiralta, eikä paimentamisesta ole tietoakaan.

Suomessa ei bortsuja olisi jos ei näy linjaa olisi. Niin vähän täällä on tarvetta paimenkoirille

Lähettäjä: nipa 
Päivämäärä:   3.6.25 15:56:30

Aika osuva kysymys!
Mulla on ollut kahdesta eri rodusta sekä käyttiksiä että näyttiksiä. Molemmat linjat tasapuolisesti sairaita ja terveitä.

Yleensä itse mainitsen linjan toiselle koiraharrastajalle (jos koira ei ole paikalla), koska se kertoo vähän enemmän koirasta. Oman kokemukseni mukaan näyttelylinjaisia vähätellään kyllä harrastusporukoissa. Tavallaan ymmärrän myös syyn, pidän käyttölinjaa yleisesti (poikkeuksia on kyllä) oikeampana suuntana jalostukselle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.6.25 15:59:23

Koirajalostus yleensäkin alkaa olla aika noloa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.6.25 15:59:24

Mun miehellä on labbis ja kyllä itse ainakin kerron sen olevan käyttölinjainen jos joku kysyy minkä rotuisia koiria meillä on. En ylpeilläkseni tai alentaakseni näyttiksiä (vaikken niistä läskipalleroista pidäkään, mutta toisaalta olen myös nähnyt tosi kivoja hyvässä kunnossa olevia näyttiksiä, niitä ei vain näy kehissä), vaan siksi koska se nyt vain on erilainen koira niin ulkonäöltään kuin luonteeltaakin ja erot ovat isoja.

Oma kelpie taas on näyttöön painottuvaa sekalinjaa ja seuraava tulee näillä näkymin olemaan puhdasta näyttölinjaa, josta kyllä harrastuslinjanakin puhutaan. Niissä on potkua miltei yhtä paljon kuin käyttiksissäkin, eikä terveys ole yhtään sen huonommalla mallilla. Voisin hyvin käyttölinjaisenkin ottaa jos sopiva pentue tulisi vastaan, mutta tässä rodussa näyttikset on usein omaan silmään myös käyttiksiä nätimpiä ja moottoria harrastuksiin löytyy ihan riittävästi omia tavoitteita ajatellen. Ja ne kivoilta vaikuttavat yhdistelmät yleensä edustavat näyttö- tai sekalinjaa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   3.6.25 16:06:35

Omassa rodussa olisi todella noloa omistaa näyttelylinjainen. Ihan vaan siksi, että niiden jalostusta todella ohjaa vaan ja ainoastaan ulkonäkö, ja terveys on täysin toissijaista. En väitä, että käyttikset olisi paljon sen terveempiä, mutta sillä puolella edes yritetään ylläpitää tervettä rakennetta ja luonnetta. Ja tällä mä tarkoitan muutakin, kuin sitä mitä ne kirjaimet kertoo.

Lähettäjä: Päivi 
Päivämäärä:   3.6.25 17:31:27

Hih hih joku mainitsi minjn toiseksi viimeisestä sakemannisya että ompa kiva suoraselkäinen....Mie laitoin sen näyttely pönötykseen...Ja tuttu sano että hupsis...Pienestä kii on nämä ulkomuoto jutut kii...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.6.25 17:46:29

Mä mainitsen käyttölinjaisuuden, koska onhan tämän kanssa elo ja olo ihan erilaista kuin näy-linjaisen. Tää on mulle harrastuskoira ja tän toiminnantarpeen tyydyttäminen ei menis perhearjen sivussa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   3.6.25 17:50:49

Käyttölinjaiset on wt ja amisten koiria. Pitävät kaikesta meteliä ihan yleensäkin kun ei ole sivistystä eikä käytöstapoja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.6.25 10:01:58

Ei näyttelylinjaiset sinänsä ole noloja, ja ovat yleensä keskimäärin sosiaalisempia ja rennompia luonteeltaankin, eli mukavampia koti/harrastekoiria.

Käyttölinjaiset on keskimäärin vähemmän karvaisia (josnon esim pitkäkarvainen rotu), niiden luonne on yleensä sähäkämpi ja nimenomaan käyttökoiran moottorilla varustettuja, joten eivät välttämättä ole kovin onnellisia pelkkänä sohvan koristeena ja lenkkikaverina.

Kumpikaan linja ei sinänsä ole toistaan nolompi, mutta toki keskimäärin käyttölinjaiset on kuin eri rotua niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaankin.

Jos nyt miettii vaikka keskiverto kultaistanoutajaa, niin näyttelylinjainen on pyöreämuotoinen, löysä, tuuhea- ja pitkäkarvainen, väriltään nykypäivänä yleensä läjempänä valkoista kuin kultaista ja yleensä aika sellanen lössykkä myös luonteeltaan, kun käyttölinjaiset on solakoita, timmejä, niukkakarvaisia, usein lähes punaisia ennemmin kuin valkoisia, ja niden energia on ihan eri tasolla sähäkkyyden ja moottorin osalta.

Coccereissa näyttelylinjaiset tuuheine liuhukarvoineen ei oikein toimi metsässä, kun kerää kaikki mahdolliset risut ja männynkävyt turkkiinsa, kun käyttölinjainen on niukkakarvainen, ehkä hiukan korkearaajaisempi ja solakka koira.

Nää ei erot silti suoranaisesti poissulje toisiaan mitenkään hyvänä harrastuakoirana, mutta jos haluaa ottaa paremmin pelkäksi kotikoiraksi sopivan, niin tietysti näyttelylinjainen, eikä siinä ole mitään noloa.

Toki jos puhutaan joistain tietyistä roduista, kuten saksanpaimenkoirien tai vaikka englanninbuldoggien täysin koiraeläimelle sopimattomasta rakenteesta, niin kyllä siinä tapauksessa ymmärrän täysin, että haluaa korostaa sitä, ettei tue sairasta jalostusta mainitsemalla harrastavansa käyttölinjaisia.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.6.25 10:44:48

On.

t. käyttislinjaisten sakemannien entinen kasvattaja

Lähettäjä: Riiseni 
Päivämäärä:   4.6.25 10:52:40

"Käyttölinjaiset on wt ja amisten koiria. Pitävät kaikesta meteliä ihan yleensäkin kun ei ole sivistystä eikä käytöstapoja."

Onneksi oma kommenttisi suorastaan huokuu molempia.

"Ei näyttelylinjaiset sinänsä ole noloja, ja ovat yleensä keskimäärin sosiaalisempia ja rennompia luonteeltaankin, eli mukavampia koti/harrastekoiria."

Nimenomaan ei mukavampia harrastekoiria, jos harrastuksissa vaaditaan taistelutahtoa, moottoria ja vietikkyyttä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.6.25 11:31:59

Hyvin harva harrastaja tarvitsee yliviritettyä viettihyrrää mitä käyttölinjaiset nykyään ovat.

Lähettäjä: Riiseni 
Päivämäärä:   4.6.25 11:46:35

Ei kukaan varmaan tarvitsekaan "ylivirittynyttä viettihyrrää". Mutta yhtä vähän harrastuksissa (pl. näyttelyt) tarvitsee vietitöntä, tyhjää, näyttelylinjaista. Jos verrataan linjansa paskaa edustajaa, niin verrataan toiseen paskaan eikä keskivertoa parempaan.