Lähettäjä: -
Päivämäärä: 2.6.25 13:30:49
Eihän se keneltäkään uskottavuutta vie. Itse katson eronneita ja hyvän elämän rakentaneita naisia ihaillen, etenkin kun kombossa on lapset mukana.
Itse vain haaveilen siitä. Lapsia on kolme kappaletta (iät 5, 8 ja 11) ja on ihana talo kivalla alueella. Eletään aika köyhästi, koska olen opintotuella itse ja miehellä palkkatulo. Itse asiassa käyttövarat olisivat varmaan jopa paremmat, jos eroaisin, koska silloin saisin lasten kanssa hyvät tuet. Mutta pidän liikaa täällä asumisesta, en halua muuttaa kerrostaloon lasteni kanssa. Enkä pois alueelta, jossa lapsilla on päiväkoti ja koulu ja ystävät. Harrastuskustannukset ovat isoja ja kuskaamista on järjettömän paljon. En koe, että jaksaisin tätä vauhdikasta arkea ilman, että olisi toinen aikuinen jakamassa velvoitteita. Ja vaikka varallisesti köyhiä olemme jo nyt, niin kyllä se talouden jakaminen helpottaa jotain stressinappulaa silti.
Eli no, oma "ei eroaminen" johtuu ennemmin arjen taakan pelosta yksin kuin rahallisesta huolesta. Mutta on sekin peestä. Olisinpa rohkeampi. Haaveilen omasta elämästä ilman miestä, ilman ketään paskiaista. En halua enää ketään. Naisen kanssa ehkä joskus voisi.. Mutta ei enää yhtäkään miestä minun elämääni, jos nykyisestä joskus erota uskallan.
|