|
Lähettäjä: laventeli
Päivämäärä: 2.6.25 11:42:31
Mielestäni ei myöskään pidä syyllistää naimisiin haluavia siitä, että "olettepa kauhean vanhanaikaisia ja MINÄ KYLLÄ (pick me pick me...) olen mieheni kanssa jo kymmenettä vuotta ja olen tehnyt sille jälkikasvua ja olen oikein tyytyväinen siihen, että mies ei halua kanssani naimisiin, koska olen niin moderni nainen ja kuin yksi jätkistä".
Minä tiedän surullisia tapauksia, joissa nainen on antanut miehelle kaiken - myös sen jälkikasvun - vaikka mies on on pitänyt naisen kanssa avioliittoa liian suurena askeleena. Avioliitto ei tietenkään ole tae siitä, etteikö mies (tai nainen) voisi koskaan lähteä tai etteikö suhde voisi muuttua huonoksi. Minulle avioitumishalu on kuitenkin YKSI osoitus siitä, että mies on tosissaan. Paitsi ehkä jos kosinta tulee ihan harkitsematta kuukausi tapaamisen jälkeen tai sen tekee joku Toni Nieminen, joka avioituu jokaisen naisen kanssa, joka siihen suostuu, ja tietenkään naimisiin ei pidä mennä, jos yhteensopivuudesta ja suhteen kestävyydestä on epäilyksiä. Sen sijaan jos jo vuosia on oltu ja asuttu yhdessä, suhde on ollut hyvä ja rakastavan tuntuinen ja mies edelleen epäröi naimisiinmenoa, minulle se olisi merkki siitä, että hän pitäisi minua ihan hyvänä naisena mutta ei elämänsä rakkautena. Siksi nostaisin kytkintä.
Meilläkin tosiaan mies ajatteli, että eihän suhteen arki siitä muutu, ollaanko naimisissa vai ei, joten hänestä oli ihan sama, avioidummeko 3, 5 vai 10 vuoden kuluttua. Minulle taas avioitumishalu ja avioliitto oli henkisesti hyvin tärkeää, vaikka tottahan se on, että ei se suhde siitä itsessään muutu eikä sen kuulukaan muuten kuin juridisesti. Molemmat kuitenkin olimme onnellisia ja erittäin vakavissamme, ja mies ajatteli, että tietenkin hän sitten pistää asioihin vauhtia lähitulevaisuudessa, jos kerran aikataulu on minulle tärkeä. (Tuossa ylempänä kirjoitin, että noin 3 vuoden seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeen otin puheeksi, että minulle avioliitto on tärkeää enkä aio elämässäni katsella kymmentä vuotta ketään miestä, jota pelottaa avioituminen kanssani, ja siitä max. puolen vuoden kuluttua mies kosi.)
Jos suhteenne on hyvä ja olette vasta sen kaksi vuotta olleet yhdessä eikä mies kuitenkaan tyrmännyt ajatusta, ettei enää koskaan naimisiin, niin sinun saappaissasi ehkä odottaisin vielä. Eläkää suhdetta omalla painollaan ja tutustukaa lisää, ja kokeile olla ottamatta naimisiinmenoasiaa puheeksi, jos jo kerran teit selväksi, että se on sinulle tärkeää. Katso, mikä on tilanne vuoden tai kahden päästä. Jos sitten miestä edelleen epäilyttää, voi jo vetää johtopäätöksiä. Onhan se ymmärrettävääkin, että jos mies on jo kaksi naista ollut viemässä vihille ja suhteet ovat pian kariutuneet, niin hän ei ole osannut tähän saakka arvioida morsiankandidaattejaan kovin hyvin ja ihan syystäkin voi olla tarpeen katsoa seuraava harkitummin. Oletan siis, että nyt puhutaan oikeasta kihlauksesta (eli on kosittu / päätetty mennä naimisiin ja alettu suunnitella, milloin se tapahtuu) eikä mistään "ostettiin sormukset ja ollaan niinku kihloissa mut ei nyt vielä uskalla mitään naimisiinmenoa suunnitella" -leikkikihlauksesta.
|