Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.25 19:51:44

Taas on loma ohi ja töihin on huomenna aamulla lähdettävä. Uuteen työpaikkaan niin ahdistaa normaaliakin enemmän, mutta toivon että uudessa työssä ovat asiat paremmin, ainakin moni on ollut siellä pitkään töissä. Mutta ehkä tässä olisi sopiva hetki työstää myös sitä omaa päätä.

En ole laiska, en haluaisi käydä töissä koska on niin paljon kaikkea muuta mitä haluaisin tehdä. Kuopsuttaa puutarhaa, rakennella mökillä, retkeillä, liikkua ja harrastaa koirien kanssa jne. Ainakin kaikki aikaisemmat työt ovat vieneet voimat niin, ettei töiden jälkeen enää jaksa tehdä mitään. Tuntuu, että omaa elämää saa elää vain kahtena päivänä viikosta ja niistäkin toisena pitää valmistella seuraavan viikon eväät, eli täysin vapaa ei ole sekään.

Tiedän, että saman ongelman kanssa painii moni muukin. Mutta onko kukaan saanut asiaan muutosta ja päässyt eroon edes siitä pahimmasta harmistuksesta?

Lähettäjä: 4 
Päivämäärä:   1.6.25 20:01:36

Siirryin monien pyyntöjen jälkeen tekemään vihdoin 4-päiväistä viikkoa. Nyt on yksi vapaa keskellä viikkoa, niin ihanaa. Ei ole koskaan kun max 2 työpäivää putkeen, sitten vapaapäivä.

Muuten tekstisi olisi voinut olla ihan minun käsialaani, tunnistan joka lauseen.

Ps. Tulispa lottovoitto.

Lähettäjä: Varaani 
Päivämäärä:   1.6.25 20:04:20

"ei jaksa enää mitään" on itseään toteuttava ennuste. Kun väännät itsesi edes hetkeksi tekemään jotain, huomaat kuin hyvä olo siitä tulee. Passiivinen telkkarin tai puhelimen tuijottaminen passivoi entisestään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.25 20:38:53

Kyllä sitä arkenakin jaksaa monenlaista, kun vaan alkaa tekemään. Tuskinpa kukaan töissä haluaisi olla, jos olisi mahdollisuus vaan harrastella :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.25 20:43:22

Aivan samaa mieltä kuin aloittaja. Olisin voinu itse kirjoittaa tuon tekstin. Teen myös omasta pyynnöstä 80%, helpottaa vähän tuskaa.

Lähettäjä: ++ 
Päivämäärä:   1.6.25 21:09:01

Tuttua, mutta kyllä tuohon voi hieman vaikuttaa, jos asiantuntijatyötä tekee.

Mä teen maanantaisin pidemmän päivän, ja perjantaina lyhyemmän, haluan siirtyä viikonlopun viettoon mahd aikaisin. Viikonloppuna mietin työasioita sen verran, että laitan maanantain työvaatteet valmiiksi. En todellakaan rupeaisi mitään eväitä laittelemaan. Käyn ratsastamassa su-iltaisin, se auttaa hyvin pitämään ajatukset ihan muualla.

Lähettäjä: Jauho 
Päivämäärä:   1.6.25 21:09:30

Toista se oli ennen kun oli pakko tehdä töitä että perhe pysyi leivässä, sen lisäksi hoidettiin elukat ja liuta lapsia ja muita sukulaisia. Jos minulla ei olisi hevosia makaisin luultavasti kaiken vapaa-ajan sohvalla. Onni että on, täytyy liikkua.

Lähettäjä: Lilja 
Päivämäärä:   2.6.25 08:33:18

Mulle 80% työaika oli tähän ratkaisu. Mietin sitä vuosia, koska vaikutus tuloihin huolestutti ja osin huolestuttaa edelleen, mutta vaikutus hyvinvointiini on ollut niin merkittävä, että olen opetellut elämään säästeliäämmin.

Teen itse vaihtelevasti joko 4 päivän työviikkoa tai 6 tunnin päiviä, suunnittelen viikot etukäteen joten pystyn melko hyvin vaikuttamaan niihin poislukien toki matkustuspäivät tai muiden järjestämät kokoukset.

Lähettäjä: Särky 
Päivämäärä:   2.6.25 11:11:51

Minä en jaksa vaikka kuinka monta kertaa ole yrittänyt. Tuet ja tuntityönteko sopii itselle parhaiten. Teen 1-3 lyhyttä vuoroa viikossa. Minulla tulee migreeni jos yhtään väsyneenä ponnistelen eli jos olisin täys päivätyössä niin migreeni tulee pahimmillaan jokaisena työpäivänä. Elämässä ei sitten olekkan muuta kuin työ ja kaikki vapaa aika menee toipuessa... Nykyään vaivaa myös selkäsärky joten töihin minua vaikea saada.

Lähettäjä: 4 
Päivämäärä:   2.6.25 11:17:21

"En todellakaan rupeaisi mitään eväitä laittelemaan"

No kaikilla ei ole varaa tai ylipäänsä mahdollisuutta käydä missään lounasravintoloissa. Että ne omat eväät on aika isolla osassa työpaikkoja ihan itse tehtävä. Ja helpommalla pääsee jos tekee kuten aloittaja, eli ilmeisesti useamman päivän ruuat kerralla.

Toinen asia... Voitaisko vaan yleisesti ottaen hyväksyä, että ihmisillä on erilaisia jaksamistasoja toisiin verrattuna? Tottakai KAIKKI haluaisivat jaksaa töissä hyvin. Mutta aina ei vaan jaksa vaikka mitä tekisi. Henkilökohtaiset erot voivat olla hyvin suuria.

Lähettäjä: joan 
Päivämäärä:   2.6.25 11:22:04

Töitä ei jaksa, mutta harrastaa jaksaisi vaikka mitä?!

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   2.6.25 11:30:26

"
Toinen asia... Voitaisko vaan yleisesti ottaen hyväksyä, että ihmisillä on erilaisia jaksamistasoja toisiin verrattuna? Tottakai KAIKKI haluaisivat jaksaa töissä hyvin. Mutta aina ei vaan jaksa vaikka mitä tekisi. Henkilökohtaiset erot voivat olla hyvin suuria."

Ehdottomasti voidaan hyväksyä, kunhan kustantaa sen jaksamattomuutensa jostain muualta kuin verovaroista. Jos jaksaa harrastella ja viettää aktiivista vapaa-aikaa, jaksaa tehdä myös töitä sen verran, että pystyy itsensä elättämään.

Lähettäjä: Jauho 
Päivämäärä:   2.6.25 12:47:30

Aamen

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   2.6.25 13:03:44

"Jos jaksaa harrastella ja viettää aktiivista vapaa-aikaa, jaksaa tehdä myös töitä sen verran, että pystyy itsensä elättämään."

No ei se nyt ihan noin mene. Mulla on työ aamuina 4 herätys, päivät on pitkiä ja fyysinen työ. Viikon jälkeen olen aivan loppu.Eikä auta vaikka kävisi kuinka aikaisin nukkumaan, nukun muutenkin pätkäunia. Ei tarvi kuin pari aamua saada nukkua puoli 7 niin olo on aivan toisenlainen ja pirteä.
Ja kyllä yritän etsiä muita töitä.

Lähettäjä: 4 
Päivämäärä:   2.6.25 13:09:02

Ei kaikille riitä mielekästä työtä, ainakaan sellaista että sillä tulisi toimeen. Siksi moni sinnittelee epäsopivassa paikassa, kun ei ole muuta mahdollisuutta.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   2.6.25 13:26:24

^^ Sepä se. Lainat niskassa niin eipä ole vaihtoehtoja.

Lähettäjä: Poni 
Päivämäärä:   2.6.25 13:45:56

Mä ratkaisin asian niin, että etsin työpaikan työvuorojen perusteella.
Toki mulla on asiaan kuuluva koulutus,.mutta nyt teollisuudessa vuorotöissä, 12h vuoroja 4kpl, sitten aina 6 vapaata. Omaa elämää on enemmän kuin töitä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.6.25 14:01:28

Juu, parikymppisenä nopeasti tajusin että sama kaava myös mulla. Työpäivän jälkeen ei jaksanut mitään.

Nyt 10 vuotta myöhemmin ja tämän ajan olen tehnyt päätöksiä vain yksi asia mielessä; elämä omassa rytmissä, omilla ehdoilla. Ei tarvitse ikävöidä puutarhan kuopsuttelun perään kun työpaikka on koti, työajat täysin omissa käsissä, ja palkka hyvä. Työkin on vielä kivaa :)

Välillä teen töitä viikossa 20h, välillä 50h. Ihan motivaatiosta ja energiasta riippuen. Menkkojen ekana kahtena päivänä en tee mitään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.6.25 14:03:34

Mutta toki jos on ottanut nuorena isot lainat niskaan, niin varmasti siinä kohtaa tuntuu että "ei riitä hyviä etätöitä kaikille" ja on oman kohtalonsa orja.

Mutta kyllä niitä on. Siksi mä olen elänyt kädestä suuhun kolmekymppiseksi asti, jotta on ollut myös vapaus opiskella ja pitää menot pienenä ettei tule asuntolaina unelmien eteen. Niin nyt sitten näin :)

Lähettäjä: Sohvapöytä 
Päivämäärä:   2.6.25 14:43:51

On se kyllä niinkin, että mitä enemmän jaksat sitä enemmän jaksat. Jos menet työpäivän jälkeen sohvalle, ei siitä ole helppo lähteä reippailemaan.

Mutta taitaa olla muusta kuin fyysisestä jaksamisesta kiinni, jos sunnuntain eväitten tekokin tuntuu työltä. Toivottavasti uusi työ on sopiva!

Lähettäjä: fart 
Päivämäärä:   2.6.25 15:02:06

Tääl kans 4pvä työviikko. Helpottaa palautumista ja pystyy harrastamaan enemmän. Mielestäni tätä kannattaisi tukea valtion taholta, mulla on aika paljon kollegoita jotka on saaneet kenkää ja duunia ei tahdo löytyä.. Jos suositaan 4pvä viikkoa niin useammalle vois löytyä hommia.

Kaverini joskus muotoili että jos työtä on tehtävänä vaikka 500% niin kannattaako olla kaksi työtöntä (0%) ja 4 ylityöllistettyä (125%)? Vai mitä jos olisi 6 kaveria jotka tekee 80% työaikaa? Jälkimmäisessä valtion ei tarvisi tukea ketään.

Lähettäjä: ^^ 
Päivämäärä:   2.6.25 15:04:01

Paitsi kun olet uuvuttanut itsesi vuosikausia.
Nää "lähde liikkeelle niin jaksat" ihmiset eivät ole kokeneet ilmeisesti mitä totaalinen uupuminen on.
Hassua että olen yhden ainoan artikkelin löytänyt netistä missä myönnettiin ettei uupumiseen ole lääke kuin lepo. Aina vaan samaa p*skaa että liikunta auttaa..mutta kun ei auta. Mulla menossa 1,5v kevyempää elämää, nyt vasta vireys palaa pikkuhiljaa.

Lähettäjä: Uupunut 
Päivämäärä:   2.6.25 15:17:25

.inä uuvuin jo 20 vuotiaana. 16-20v tein kaiken vapaa-ajan ja kesät töitä koska uskoin muita jotka hokivat että pakko olla kesätöitä yms... Mitä sain. Uupumuksen mikä vaivaa vielä näin 28 vuotiaanakin enkä ole pystynyt kahdeksaan vuoteen tehdä edes kevyempää työtä. Päivät menee niin että vähän väliä levättävä ja lepäämän on päästävä nipeaan kun voimat menee tai migreeni tulee. Migreeniä en sairastanut ennen kuin menin työelämään ja lopulta tosiaan invalidisoi. Olen saamassa jopa henkilökohtaisen avustajan sillä jo kaupassa käyminen vie liikaa voimia. En ole mikään ylipianoinen kuitenkaan.

Lähettäjä: Siistiä... 
Päivämäärä:   2.6.25 18:25:53

Samat fiilikset. Ei vain tunnu löytyvän sitä "omaa paikkaa" työelämässä, vaikka teenkin työkseni sitä mitä haluan, työkaverit on myös ihania. Mut silti, en vaan sopeudu mihinkään töihin siis sillä tavalla, et oisin aidosti tyytyväinen.

Koska haluan elää omaan tahtiin, touhuta puutarhassa, kävellä kansallispuistoissa, ihailla laiturilla järvimaisemaa.... elää vapaasti. Sitä ei mikään maailman ihanin työpaikka voita.

Lähettäjä: viima 
Päivämäärä:   3.6.25 00:24:31

Mä menin kesätöihin 15-vuotiaana ja olin siitä edespäin joka kesä. Opiskelin 5 vuotta ja olin koko ajan töissä siinä ohessa. Valmistuin ja sain duunipaikan, en "unelmaduunia" vaan ihan tavallisen. Sain kolme lasta, jokaisen kanssa vuoden äippälomalla, muuten töissä koko ajan. Kun lapset meni kouluun ostin hevosen ja harrastin myös kuorolaulua ja toki lasten kuskaus harrastuksiin vei aikaa. Nyt he ovat jo aikuisia ja lapsenlapsikin on jota hoidan usein. Ja mökillä koko ajan jotain puuhuu tietty. Ja tietty hevoset, nyt kaksi jo. Työelämää jäljellä pari vuotta ja olen täynnä energiaa. Täytyy keksiä jotain puuhaa, ihan töitä tai vapaaehtoistöitä ainakin sitten eläkkeellä.
Mun mielestä mä elän ihan normielämää. Mutta vissiin en kun kuuntelen teitä alle kolmekymppisiä sinkkuja jotka on jo "ihan burn outissa".
Mitenköhän te oisitte pärjänneet 100 vuotta sitten. Kuolleet varmaan nälkään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.6.25 15:51:31

Ap ei ole alle 30v eikä sinkkukaan. Lapset olen jättänyt tekemättä koska pelkään etten jaksaisi lapsiarkea, vaikka pienestä asti omista lapsista haaveilinkin. Mutta lasten ei tarvitse kärsiä vanhempiensa jaksamattomuudesta joten saavat pelkäksi haaveeksi jäädäkin.

100v sitten olisin saattanut pärjätä hyvinkin. On eri asia tehdä hommia oman aikataulun ja mielenkiinnon mukaan kuin muiden aikataulussa ja muiden pakottamassa järjestyksessä. Olin tuossa muutama vuosi sitten jonkun aikaa työttömänä ja ai että se oli ihanaa aikaa. Sai asua mökillä (joka on vanha vedetön maatila, jäänyt vain mökkikäyttöön), kasvattaa ja kerätä miltei kaiken ruokansa itse, käydä juoksemassa sun muuta. Ja jossain vaiheessa kävin osa-aikatyöläisenä naapurin maatilalla muutaman tunnin päivässä, fyysistä hommaa mutta niin kivaa. Valitettavasti hän ei työntekijöitä tarvitse tällä hetkellä niin ei voi sinne mennä.

Täytyy nyt kyllä jo toisen työpäivän jälkeen todeta, että tämä uusi työ vaikuttaa paljon aikaisempaa paremmalta vaikka opittavaa onkin todella paljon. Työpäivät ovat hieman lyhyempiä ja vaikka hommia tehdään niin ei tarvitse mennä juoksujalkaa. Ja työilmapiiri on huomattavasti parempi. Ehkä tässä vielä jonain päivänä jaksaa tehdä asioita töiden jälkeenkin.

Ja tosiaan sunnuntaisin yleensä teen koko viikon eväät kerralla valmiiksi, niin ei sitten töiden jälkeen väsyneenä tarvitse ruveta vielä ruokaakin laittamaan. Välillä toki tehnyt sen vasta maanantaina jos ollut jossain reissussa tmv, mutta kyllä se kokkaus silloin väsyneenä kiukuttaa vielä enemmän. En tykkää tehdä ruokaa ja vielä vähemmän tykkään siitä väsyneenä. Mutta ehkä tässä nyt on mahdollisuus siihen, että homman voisi tulevaisuudessa jättää maanantaille tai tehdä pienempiä satseja kerralla jos tämä työ nyt väsyttää vähän aikaisempaa vähemmän.

80% työaika olisi ihana, muttei valitettavasti tällä hetkellä mahdollista. En tiedä mahtaisiko se edes tässä uudessa työssä onnistua, aikaisemmassa paikassa olisi onnistunut ja hetkittäin niin teinkin jos töitä oli vähemmän.

Lähettäjä: luumu 
Päivämäärä:   3.6.25 16:12:58

"On eri asia tehdä hommia oman aikataulun ja mielenkiinnon mukaan kuin muiden aikataulussa ja muiden pakottamassa järjestyksessä."

Oletko oikesti noin naiivi ja tietämätön? Ai että 100 vuotta sitten agraariyhteiskunnassa sai tehdä hommia "oman mielenkiinnon mukaan" LOL!

Mikset tunnusta että olet vain patalaiska.

Lähettäjä: Työtätehdäänjotta 
Päivämäärä:   3.6.25 22:23:04

SYÖDÄÄN!

Avaus on nuorten eläkeläisten satukirjasta..fantasiaa.

Motto:
..Ora et Labora..

Lähettäjä: .”. 
Päivämäärä:   3.6.25 22:45:52

Nykyajan työelämässä mättää juuri nuo viiman kaltaiset henkilöt jotka useimmiten asiakkaan roolissa tulevat pätemään omaa paremmuuttaan ja kokevat tarpeelliseksi polkea kohtaamansa ihmisen arvoa pohjamutiin. Ei ihme että uuvuttaa töissä, kun pitäs olla niin stnan tehokas rahantekijä työnantajalle ja samalla asiakkaat repii sielua irti sun kehosta kun uskovat että elämässä kaikille voi puhua samalla lailla kuin hevostalli.nettiin postataan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.6.25 22:48:19

"Ehdottomasti voidaan hyväksyä, kunhan kustantaa sen jaksamattomuutensa jostain muualta kuin verovaroista. Jos jaksaa harrastella ja viettää aktiivista vapaa-aikaa, jaksaa tehdä myös töitä sen verran, että pystyy itsensä elättämään."

Aamen.