Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.25 15:34:41

Ukkini aikoo myydä mummolan eli mummin ja ukin talon jossa olen viettänyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni ja paljon aikaa myös aikuisena. Paikka on minulle hyvin rakas. Tiedostan kuitenkin että ukkini on parempi myydä talo ja muuttaa keskustaan pienempään asuntoon. En myöskään haluaisi periä taloa alkoholisti-isäni kanssa ja sitten tapella mitä talolle tehdään. On siis hyvä että ukki myy talon ollessaan hengissä. Toki voisin ostaa talon mutta siinä olisi jossain vaiheessa tulossa ainakin putkien uusiminen kokonaan ja paljon pitäisi rempata että saisin talosta omannäköisen. Siihen ei ole varaa. Sitäkään en tiedä haluanko jäädä paikkakunnalle vaikka nyt työt ovatkin täällä. Omistusasunto on täällä rasite koska myyminen on tosi vaikeaa. Toisaalta mietin että mitä jos kadun myöhemmin etten ostanut taloa. Toisaalta tuntuu että eläisinkö siellä vain muistojen keskellä, talo on tuntunut tyhjältä jo mummin kuoltua ja vielä oudommalta tuntuisi ilman ukkia. En oikein tiedä itsekään miksi talon myynti ahdistaa niin paljon ja kunhan tässä puran ajatuksia. Tuntuu hölmöltä olla niin kiintynyt taloon. Itse talo ei edes ole ihmeellinen, piha kyllä on ihana. Talo on rakas varmaankin siksi että edustaa mummia ja ukkia ja ihania muistoja yli 30 vuoden ajalta.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   1.6.25 15:44:14

Ymmärrän sinua ap! 16-vuotiaana lapsuudenkotini myytiin ja tämä oli itselleni iso isku. En koskaan viihtynyt asunnossa, jossa asuin 16-20 vuotiaana, vaikka monelle tuo varmasti olisi ollut unelmakämppä. Vasta omilleni muuttaessa aloin vähitellen viihtyä, vaikken kyseistä asuntoa olisi varsinaisesti halunnutkaan, se vaan ajautui minulle.

Samoin serkkuni purki yli 200 vuotta vanhan isovanhempieni kesämökin, joka oli mielestäni upea - serkku rakensi tilalle modernimpaa ja käytännöllisempää.

Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän joutuu luopumaan asioista, joita on ollut ja jotka ovat olleet tärkeitä. Niin pahalt kuin se tuntuukin, niin siihen tottuu vähitellen. Muistpja sinulta ei kuitenkaan koskaan voi kukaan viedä - vaali niitä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.25 15:45:16

"En myöskään haluaisi periä taloa alkoholisti-isäni kanssa ja sitten tapella mitä talolle tehdään."

Jos ei erillistä testamenttia ole, ei tarvitsisi tapella kun alkoholisti-isäsi perisi koko talon, tässä jaossa sinä et peri mitään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.25 15:48:12

Testamentti on, pakollinen lakiosuus isälle ja kaikki muu minulle. Mutta silti pitäisi talosta tapella.

Ällö: itse viihdyn onneksi nykyisessä kodissani ihan hyvin ja asuin välillä toisella paikkakunnalla aivan ihanassa paritalon puolikkaassa joka on ollut ihanin asunto, jossa olen asunut. Silti mummola on rakas ja erityisesti piha on aivan ihana. Koiranikin rakastavat pihaa ja leikkivät siellä ihan onnessaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   1.6.25 16:01:01

Elämässä pitää luopua, että voi saada jotain uutta.

Olen itse joutunut luopumaan useammasta minulle merkityksellisestä asunnosta. Kaikkea ei voi omistaa, koska ylläpito maksaa ja kiinteistöverotkin kasvaa joka vuosi.

Aidosti arvokas kartanorakennus on toki asia erikseen, mutta harva sellaisia on perimässä…

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   1.6.25 16:08:16

No kyllä se voi ahdistaa ! Mutta jos samalla paikkakunnalla asut ja paikka sopisi elämäntyyliisi esim koirat niin miksi et ostaisi pois ! Hinta voisi olla suht edullinen, vaikka verottajaa saakin vähän varoa. Osa voisi tietysti olla vaikka ennakkoperintöäkin jos oikein hyvä pankki ja siellä juristi asioita järjestelisi. Jokaiseen taloon tulee remontteja ennemmin tai myöhemmin, siinä kerrostalossakin voi vastike yhtäkkiä nousta kun pitääkin rempata jotain eli sitä en niin pelkäisi. Ottaa vaikka samalla remppalainan ja laittaa tärkeimmän kuntoon, sisältä sitten pikkuhiljaa isovanhempia piiloon sen verran kun haluaa. Jos paikkakunta joskus vaihtuu niin saa vuokrattua tai myytyä !

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   1.6.25 16:14:19

Hmmm..... , ongelmahan on, että syrjäseuduilla ei nimenomaan saa niitä asuntoja/taloja myytyä ja sellaisen ostaminen on riski, kuten aloittaja jo tiedostaakin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   1.6.25 16:16:28

Jep, remonttilainaakaan ei välttämättä saa, jos vakuusarvo ei ole kunnossa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.25 16:16:52

Asun siis itse vuokralla enkä aikakaan toistaiseksi halua ostaa asuntoa tältä paikkakunnalta ennen kuin tiedän jäänkö tänne. Kyseessä pieni kaupunki jossa asunnot usein vuosia myynnissä. Oma rahatilanne ei salli ostoa, tarvitsen lähiaikoina luultavasti lainaa kalliisiin lääkörikäynteihin (puhutaan pahimmillaan useammasta kymmenestä tuhannesta, sen päälle ei olisi järkevää - ja tuskin saisin - lainaa taloon) saati että olisi tuota lainaa maksellessa varaa rempata.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   1.6.25 17:21:09

Ota paljon kuvia talosta sisältä ja ulkoa ja rakkaista esineistä. Ehkä voit saadakin jonkin esineen. Kuvat talleta järjestelmällisesti esim. pilveen tai teetä paperikuvia. Kuvamuistot auttavat vaalimaan rakkaita muistoja.

Meilläkin sukumökin myynti lienee edessä jossain vaiheessa. Oma elämäni on toisella puolen Suomea eikä nykyhinnoilla ole varaa ylläpitää mökkiä, kun on omakin asuntolaina.

Lähettäjä: sk 
Päivämäärä:   1.6.25 17:40:33

Ota paljon kuvia talosta sisältä ja ulkoa ja rakkaista esineistä. Ehkä voit saadakin jonkin esineen. Kuvat talleta järjestelmällisesti esim. pilveen tai teetä paperikuvia. Kuvamuistot auttavat vaalimaan rakkaita muistoja.

Tänä.

Ja ymmärrän tunteen.
Mua kirpas, kun myimme mun lapsuudenkodin 10 vuotta sitten. Oli pakko myydä, koska mulla ja äitipuolella ei ollut varaa ostaa lunastaa mun veljiä ulos.

Vielä enemmän kirpas, kun talo viime syksynä purettiin. Nyt siinä on tyhjä tontti, ja kun näin joku aika sitten tontilla mopopoikien pörräämässä, niin meinasin mennä sanomaan, että pois meidän pihasta. :)
Siihen rakentuu ensi syksynä koulu.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   1.6.25 18:05:12

Minä ostin oman mummolani, kun en voinut katsoa sivusta sen myyntiä. Talo on nyt vuokrattuna. Saa toimia sijoitusasuntona toistaiseksi. Myöhemmin voin joskus muuttaa itse, myydä pois tai jatkaa vuokraamista.

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   1.6.25 22:40:26

Meillä on tilanne, että pidetään miehen kotitaloa, vaikka se on valtava rahallinen rasite. Mutta kun talo on ollut suvulla sen 10 sukupolvea, ei siitä noin vaan luovuta.. ja toisaalta on ollut harkinnassa muuttaakin siihen taloon. Joten ymmärrän hyvin. Itse ostaisin talon, josta välitän, katuisin niin paljon..