Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   31.5.25 19:14:59

Näitä topiahan on täällä aina välillä. Ja nyt tuli minun vuoroni aloittaa uusi. Molemmat vanhempani menettivät ajokorttinsa ja käytin heitä tänään asioilla. Meillä on oikein vitsi siitä, kuinka varsinkin isäni aina neuvoo minua kaikessa. Nyt asioille lähtiessä isäni neuvoi auton vaihteiden ja penkin ja turvavyön kanssa :'). Tullessa ensimmäisen kerran kehui ajotaitoani... korttihan minulla on ollut pian 30 vuotta, olen ajanut työkseni kuorma-autoa ja traktoriakin. Mutta koskaan ei ole muuta kuin neuvonut, ihan hyvällä kuitenkin.

Sitten sanoin että käyn samalla Alkossa kun kaupungissa ollaan. Isänikin tuli, ja kortti jäi äidille, joka jäi juttelemaan jonkun ventovieraan kanssa. Sanoin maksavani isänkin konjakin kun hän maksoi minun ruokaostokseni vaikka ei olisi tarvinnut. Ei käynyt, vaan isä kaivoi kolikoita nahkaisesta vanhuskukkarostaan. Eikä siitä tullut mitään niin pyysi myyjää ottamaan sopivan rahan.

Äitini kyseli kaupassa, mistä perunoista muusi pitäisi tehdä.

Kovasti haluavat lapsenlapsia sinne kesää viettämään, ja sehän on ok, kun lapset ovat jo niin isoja. Mutta tuli vain mieleen, että kukahan siellä hoitaa ja ketä.

Lähtiessä isä vielä sanoi miehelleni, miten heillä on niin hyvät vävyt. Jotenkin tuo kehuminen melkein särkee sydämen.

Tämmöinen ajatusvirta tähän lauantai-iltaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.25 19:30:06

Kaikkea sitä varmaan miettii Alkon reissun jälkeen kun pullo alkaa huveta :)

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   31.5.25 19:33:52

Ei sentään tänään veroteta pulloa :) meillä vaan ei ole Alkoa ihan lähellä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   31.5.25 19:34:46

Tai miksei muuten tänäänkin, mutta pitää hakea vanhin lapsi koulun lopettajaisista yöllä.

Lähettäjä: Ruu 
Päivämäärä:   31.5.25 19:43:58

On se outoa yhtäkkiä olla tässä tilanteessa. Just sai lapset isoiksi ja nyt onkin uusia hoidettavia. Ei meinaa mieli eikä sydän taipua tähän todellisuuteen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.25 19:47:05

Onhan se haikeaa. Vanhempi on ollut se tukipilari, mutta sitten pilari alankin olla minä. Itse en ihan vielä ole se vahvempi pilari, mutta kymmenen vuoden kuluttua olenkin.

Omat vanhemmat eivät ehkä jotenkaan ole aivan täysin sinut vielä vanhenemisensa kanssa. Joskus ottavat itse puheeksi, mutta jos itse hienovaraisestikin vihjaan tai kysyn jotain, niin siihen on heidän vaikea vastata luontevasti. Ei toki mikään pakko olekaann.

Lähettäjä: Jepu 
Päivämäärä:   31.5.25 19:50:33

Samaa ”seniorisirkusta” täälläkin.

Ruu sanoitti tosi hyvin, ei tosiaan meinaa mieli pysyä tässä muutostahdissa mukana. Erityisen surullinen olen Isäni puolesta, hänen aivoverenkiertosairautensa toi vanhuuden surut elämäämme paljon aiemmin kuin uskalsin kuvitellakaan.

Äitini liikkuu päivä päivältä huonommin, onneksi muisti pelaa vielä ja pärjää omillaan.

Kyllä tässä hoitamista ja auttamista on, mutta näillä mennään.

Jaksamista kaikille samassa elämäntilanteessa oleville.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   31.5.25 19:57:09

Jepu: ovatko vanhempasi yhdessä, yksin tai uuden puolison kanssa?

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   31.5.25 20:02:09

Jep.
Isoanoppini vaihtoi lähisukumme sukupolvensa viimeisenä hiippakuntaa 10 vuotta sitten, ja nyt tuo seuraava sukupolvi on 63-78-vuotiaita. Tällä hetkellä ovat yhtä kaukaisempaa setää lukuunottamatta kaikki likimain täysin toimintakunnossa ja nuppi pelaa, ajokortit on edelleen heillä, joilla sellaiset on alun perin ollut. Tuossa sukupolvessa on jo aiempaa terveydellistä harmia ollut, on keuhkoveritulppaa, muutama rintasyöpä, ohitusleikkaus, lyhyeen sairaalakierteeseen johtanut huippaus-pökkäys, suolivaivaa ja avannepussia, mutta tosiaan vaivat ovat suht hyvin hoidossa ja hallinnassa.

Kyllä tässä silti hirvittää, jos useammalla alkaa vointi heiketä samaan aikaan. Muistan muutaman kk pätkän, jolloin isovanhemmistamme 3/4 hengissä olevasta oli sairaalassa: mummuni 85v pysyvästi puoliksi halvautuneena osastolla pysyvästi, isoanoppini 82v dementoituneena eri paikoissa ennen kuin sai pysyvän paikan, isoappeni 85v jonkin kohtauksen jälkeen sairaalakierteessä. Muistan kun sunnuntaisin käytiin kaikki nuo tapaamassa, kerran ajettiin pitkin poikin kaupunkia eri sairaaloissa etsimässä isoappea, kun ei siirrosta tieto ollut kulkenut omaisille.

Nyt kun kaukaisemman sedän nuppi on alkanut reistata, on sukupolvensa muut havahtuneet sen johdosta jos jonkinlaisiin kuolinsiivouksiin ja edunvalvontoihin. Ahdistavaa kuulla samoista "suunnitelmista" monelta suunnalta samanaikaisesti, mutta sepä kai se meidän keski-ikäisten rooli on.

Lähettäjä: Jepu 
Päivämäärä:   31.5.25 20:17:59

? : vanhempani olivat yhdessä, mutta Isäni tila huonontui niin paljon, että joutui muuttamaan vanhainkotiin. Iso muutos Äidilleni, joka oli tottunut että Isäni hoitaa lähes kaikki arjen asiat…

Lähettäjä: !! 
Päivämäärä:   31.5.25 21:35:49

Mulla äiti ja anoppi huollettavana,no tietty mies myös aidistään huolta pitää.Mun äiti mutti omasta mökistä kolmisen vuotta sitten kylille vuokrakämppään,ja anoppi asustaa hoivakodissa.Anopista toki huolehditaan talonkin puolesta,mutta siivoilla pitää ja kaupassa käydä.Äiti taas ajelee vielä autolla ja käy kaupassa itse,mutta kerostaloasuminen ei ole helppoa maaseudun kasvatille.Soitellaan päivittäin,ja pari kertaa viikossa käyn siivoilemassa. 86v.kumpikin.

Lähettäjä: Taika 
Päivämäärä:   1.6.25 04:43:27

Meillä parkinson, alzheimer, syöpää 85v vanhemmilla. Raskasta on. Ne muuttuu tarpeinensa kuin pikkulapsiksi.

Lähettäjä: Sellaista 
Päivämäärä:   1.6.25 11:12:27

Kuulostaa tutulta, mutta ilmeisesti 10-20 vuotta aiemmin kuin muilla. Äitini ei ole vielä edes eläkeikäinen, mutta liikkuminen ja asioiden hoitaminen on jo selvästi huonompaa. Asun toisessa kaupungissa, mutta alkaa olla yhä useammin huoli siitä, muistaako hän ottaa lääkkeet, varata lääkäriaikaa jne. Käydessäni siivoan, hoidan takapihan nurmenleikkuun, kitken rikkaruohot ja niin edelleen. Veljeni asuisi lähellä, mutta hän ei yleensä auta ketään missään. Anoppi on onneksi paremmassa kunnossa, ja hän huolehtii koko sukunsa vanhuksista (vaikka moni miespuolinen asuisi huomattavasti lähempänä).

Koko lapsuuteni huolehdi tuosta veljestä, ettei tapata itseään huonoissa porukoissa, ja tuin ja potkin läpi peruskoulusta ammattikorkeaan. Lapsena ja teininä autoin myös todella paljon mummiani, ja joskus isomummiakin. Nyt minulle tungetaan kasvatusvastuuta myös veljen lapsista ja äidistä on yhä suurempi huoli.

Ja sitten ihmetellään, kun 30-vuotias nainen on niin itsekäs ettei hanki lapsia. "Kyllä ne tukiverkot sitten löytyy ja apua saa aina" - ja paskat, minä olen itse jo se ainoa tukiverkko.

Lähettäjä: kopkop 
Päivämäärä:   1.6.25 11:33:55

Onhan tässä sulattelemista, kun omista vanhemmista on tullut vaivaisia, kitiseviä ja huonomuistisia vanhuksia. Tuttavat, naapurit ja oman sukupolven sukulaiset kuolevat yksi toisensa jälkeen. Kytätään ikkunasta tapahtumia, luetaan lehdestä kuolinilmoituksia ja käydään hautausmaalla. Ärsyynnytään joka asiasta ja syyllistetään jos ei ehdi käydä kuin kerran viikossa.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   1.6.25 11:44:50

Olen omille pojille ja tytöille kertonut ettei tarvii olla surullinen kun kuolen vaan iloinen koska olen päässyt pois kurjuudesta ja ei heidänkään tarvitse enä hulehtia minun takia. Se on kuin helpotus heille. suon sen.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   1.6.25 11:55:10

Mulla on 13(!!) tätiä + monilla myös puolisot, ikähaarukassa 70 - 90. Isompaa hautajaisruuhkaa ei ole vielä tullut, pitkäikäistä ja suht tervettä porukkaa suurin osa.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   1.6.25 12:34:25

??, voimia tulevaan...

Aikanaan kun mummuni kuoli, silloin noin 45-vuotias tätini hoisi tuhkaamieen liittyvät asiat naamatusten suntion (?) kanssa. Meni pari viikkoa ja tätini naapuri kuoli, naapurilla oli kauempana asuvat aikuiset lapset ja sopivat, että tätini hoitaa tuhkausasiat naamatusten saman suntion kanssa. Meni pari viikkoa ja tätini ex-kihlattu kuoli. Tätini oli ex-kihlatun vanhan äidin kanssa edelleen paljon tekemisissä ja hoiti sitten hänen puolestaan tuhkaamisasiat naamatusten jälleen sen saman suntion kanssa.

Suntio oli kuulemma vähän pitkään katsonut, että taas tuo sama täti.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   1.6.25 18:06:19

Mulla oli suurempi huoli isästä, joka nyt on jo kuollut. Äitini taas on vasta 71, mutta alkaa olla välillä höperö. Ei ymmärrä asioita mitä yritän kertoa. Ottaa myös Alkoa niin saattaa toki olla vähän kännissäkin. Soittelee itselleen ambulanssia ties minkä oireiden takia. Välillä on ihan ok. Fyysisesti on ihan hyvässä kunnossa, mutta henkisesti ei aina.