|
Lähettäjä: Ihanko oikeasti
Päivämäärä: 31.5.25 16:33:36
En siis käsitä miten eri tavalla ihmiset voivat nähdä tai kokea saman tilanteen.
Esim lapsemme täytti eilen 10 vuotta. Mieheni isä kirjoitti facebookkiin päivityksen: 10 vuotta vaarihommia takana ja paljon kivoja yhteisiä hetkiä oman lapsenlapsen kanssa.
Lapsemme taisi olla 5 vuotta kun on viimeksi tavannut vaarinsa. Silloin todettiin mieheni kanssa yhdessä, että hänen luokseen ei voi enää lasta viedä. Tupakoi sisällä, joka paikassa on roskaa ja likaa niin paljon, että pitää raivata itselleen istumapaikka ja lattialla on paljon ”älä astu” kohtia kun on kaatunut ruokaa, läikkynyt kahvia, tuhkakuppi kaatunut. Ajoittain hänellä käy kaupungin puolesta joku raivaamassa paikat, mutta tämä on kai kerran vuodessa juttu. Lääkkeitään säilyttää myös aivan missä sattuu. Muutaman kerran tämän jälkeen miehen isä on käynyt meillä tämän jälkeen, mutta istuu katsomassa telkkaria tai puhuu mieheni kanssa, mutta ei reagoinut lapsen juttuihin mitenkään jos lapsi koitti ottaa kontaktia häneen. Tämän jälkeen suuttui miehelleni eikä olla oltu missään tekemisissä ehkä noin 5 vuoteen.
Sitten työkaverini. Töissä käyttäytyy todella happamasti, kommentoi ilkeästi ja pisteliäästi jos sanoo johonkin jotain. On kirjaimellisesti naama nurinpäin aina eikä mikään tunnu koskaan omevan huvin vaan ulosanti on natkuttamista ja valittamista. Ajoittain kuitenkin päivittää facebookkiin ”olipa tänään niin ihana työpäivä kun saa tehdä töitä maailman parhaiden työkavereiden kanssa” ja on tägännyt minunkin nimeni siihen muutamia kertoja. Noina päivinä on ollut oma nyrpeä itsensä eli ei paljon hymyä tai edes asiallisia kommentteja ole irronnut.
Tokihan jokainen näkee saman tilanteen eri tavalla, mutta usein ihmettelee miten voikin nähdä näin eritavalla saman tilanteen.
|