|
Lähettäjä: Bond, James Bond
Päivämäärä: 30.5.25 22:34:05
Sunday, Monday, happy days
Tuesday, Wednesday, happy days
Thursday, Friday, happy days
Saturday, what a day
Rocking all week with you...
Kyllä, nyt onnisti paremman kerran sitten 80-luvun. Tässä on ollut keskivaikeaa/vaikeaa aikaa viisitoista vuotta, parisuhteissa ja taloudellisesti. Ja terveyskin on ollut koetuksella, mutta aina vain olen saanut, käännettyä ongelmat edes kohtuullisiksi. Sitkeyttä riittää, mua ei tapa kuin venäläiset ja silloinkin vien monta mukanani.
Talvella laskin ja mietin kymmenen kerran, että mun pitää hankkia jostain alan työtä, sillä saan talouteni nopeasti kuntoon. Laitoin silloin muistaakseni neljä avointa hakemusta eri yrityksiin. Mitään ei kuulunut pitkään aikaan. Kaksi viikkoa sitten tuli sähköposti jossa ehdotettiin hakemaan paikkaa pariin postiin. Ne eivät oikein kiinnostaneet, jäin miettimään. Viikko siitä, mulle soitettiin ja tarjottiin töitä. Se kuulosti hyvältä, sovittiin että toinen asiantuntija soittaa seuraavana päivänä ja puhutaan tarkemmin alakohtaisista osaamisista. Kuulosti että he olivat liiankin täpinöissä.
No, seuraavana päivänä se toinen tyyppi soitti ja kysyi heti että mitä palkkaa haluaisin. Sanoin että en ole ehtinyt miettiä, aiemmin olen saanut noin xx -määrän. Hän sanoi että olisiko xx+10% ok. Sanoin että kyllä se sopii. Sen jälkeen olemme tehneet työsopimuksen ja olen ollut töissä jo pari päivää.
Mun palkka on paljon enemmän kuin mitä tarvitsen elämiseen. Laskin että periaatteessa jos teen 6 tuntia 21 päivää kuukaudessa, niin että yksi kuukausi riittää että voin pitää vapaata loppun vuotta. Siinä se haaste onkin, että miten osaan rajoittaa työnteon sitten että ehdin tekemään omia [tuottamattomia] projekteja myös. Toisaalta, elämä ei tule koskaan valmiiksi, joten ei se haittaa jos kaavin kermaa päältä jonkin aikaa, kutsumustyö on aina kivaa.
Toivottavasti esimerkkini inspiroi edes jotain yrittämään jotain vastaavaa M
|