|
Lähettäjä: joku
Päivämäärä: 31.5.25 07:23:21
Itse olen hitaasti uusille tuttavuuksille lämpiävä nainen miesvaltaisessa työpaikassa ja huomannut, että sukupuolenkin sisällä on vaikka minkälaisia persoonia. Olen siis päällisin puolin hiljainen, en varsinaisesti ujo ja asiakeskeinen kommunikointi onnistuu mutta vapaamuotoisempi jutustelu on vaikeaa. Kuitenkin jos kemiat kohtaa ja vastapuoli on sosiaalisempi, niin minustakin kuoriutuu nopeasti puheliaampi.
Luulisin, että joitakin ihmisiä se hämmentää ja luo varmaan helposti vaikutelman että ylimielisesti "valikoin" kelle puhun. Oikeasti en ole tahallaan hiljainen, menen vain tahtomattani ikään kuin lukkoon. Yritän kyllä kehittää sosiaalisia taitojani ajan oloon, sillä olen huomannut että työpaikalla sukupuolesta riippumatta pystyn itse olemaan rennommin sellaisten sosiaalisesti älykkäiden kanssa, joista huomaa että he eivät itsekkäästi mieti kiinnostaako heidän armoaan juuri tuo toinen ihminen, vaan ymmärtävät että tietty (opeteltukin) sosiaalinen taitavuus on hyväksi kun porukassa työskennellään. Huom, jotkut sellaiset jotka saavat kyllä bestisten kanssa jutttua aikaiseksi mutta minun tervehdykseen ei voida vastata, en näe sosiaalisena taitavuutena.
Äskeiseen esimerkkinä mainittakoon yksi mies (jos sukupuolella nyt merkitystä on) on sellainen joka saattaa minun tervehdykseen jättää vastaamatta, mutta kun puolen minuutin päästä joku toinen tulee paikalle niin häntä tervehtii oma-aloitteisesti. Ymmärrän että joskus ei kuule tai jaksa tervehtiä kaikkia, mutta kun työpaikallakin on alle kymmenen henkeä niin tosiaan varsinkin äskeisen kaltainen tilanne ihmetyttää. :D
En ole ottanut tästä itseeni vaan jatkanut normaalia tervehtimistä kuin en huomaisi mitään, mutta olen miettinyt onko tuollainen jotain vallankäyttöä. Tai johtuuko se siitä etten muuten juuri juttele (syistä jotka ylempänä mainitsin), mutta minua sellainen vähän hämää koska itse näkisin että tervehtiminen ja perus kohteliaisuus on ihan hyvä pohja luoda yhteyttä toisiin. Vaikka mitään muuta ei osaisi tai uskaltaisi sanoa, niin "huomenta" ja "kiitos" osaa jokainen, jos vain haluaa, siksi minäkin olen ottanut ne tavaksi vaikka en juuri ihmisistä perusta. Ei moikkaamisen tarvitse tarkoittaa että olisi kiinnostunut tutustumaan sen enemmän, se on vain normaalia toisten huomioimista. Jos ei edes tervehdi niin vaikealta tuntuu muutakaan juttua alkaa keksimään.
Kuitenkin esim. tuo toinen mainitsemani mies tervehtii/vastaa tervehdykseen aina, vaikka muuten emme paljoa juttelekaan koska hänkin on hiljaisempi. Sitten samasta porukasta löytyy myös toinen nainen ja hän on mutkattomin ja mukavin tyyppi koko porukassa, joskus kun esim. mokasin vähän niin hän tuli auttamaan kertoen heti että hänellekin kävi joskus näin ja näin... Siis tekee toisen olon mukavaksi ja vähemmän tyhmäksi vaikeassa tilanteessa, mikä on sellaista sosiaalista taitavuutta jota arvostan.
Ikä on myös yksi iso tekijä, meilläkin töissä ainakin miessukupuolen sisällä näyttää siltä että ne nelikymppiset on lähtökohtaisesti paljon helpommin lähestyttäviä kuin kaksvitoset. Elämänkokemus toki vaikuttaa, mutta olisiko siinä sekin, että kun itsekin olen parikymppinen, niin samaa ikäluokkaa olevat saattavat pelätä että luulen heidän olevan kiinnostuneita jos vähän juttelevat. No en ole, enkä sellaisia viestejä kyllä annakaan eikä normi kohteliaisuus tietääkseni sellaista ole. :D
|