Lähettäjä: Taitos 
Päivämäärä:   30.5.25 09:06:43

Itsetuntoni on huono ainakin osalla elämänalueista. Ammattini osaan ja työelämässä tunnen itseni vahvaksi ja osaavaksi, vaikken toki virheettömäksi, koska olen ihminen. Olen kuitenkin hyvä työssäni, tiedän sen itse ja saan myös hyvää palautetta.

Mutta elämässä muuten... tunnen itseni rumaksi, ei minusta kukaan kiinnostu. Ystäviä on, mutta vaikka toisaalta koen ystävyyssuhteet hyviksi ja vastavuoroisiksi, niin joskus tuntuu, että jään ulkopuoliseksi.

Tiedän, ettei itseä saisi vähätellä ja itsensä mollaaminen on ennemmin luotaantyöntävää kuin viehättävä piirre, mutta se on kierre, jota on vaikea katkaista. Jos joku kehuu vaikkapa ulkonäössäni jotakin, en usko häntä ollenkaan. Miten oppisin sen?

Oletko entinen huonoitsetuntoinen, joka on oppinut ottamaan oman tilan ja pitämään itsestään?

Lähettäjä: Mush 
Päivämäärä:   30.5.25 09:16:55

Tutustu termiin sisäinen lapsi. Ja Carl Jungin mietteisiin, ja ala sitä kautta rakentamaan parempaa minäkuvaa ja tutustumaan itseesi. <3

Lähettäjä: pulkka 
Päivämäärä:   30.5.25 09:24:19

Samalla matkalla olen itsekin, mutta voisin sanoa, että jonkinlaista edistymistä on tapahtunut jo, vuosien aikana.

Omia neuvojani:
- Jonkinlainen päivittäinen vahvistaminen. Esim. teet harjoituksen, jossa mietit omia vahvuuksiasi, hyviä puoliasi jne. ja palaat tähän joka päivä. Aivot kyllä muokkautuvat ja oppivat uusia juttuja, kun asioita vaan sinnikkäästi toistaa.
- Mieti omaa minäpuhettasi. Mitä,jos puhuisit esim. parhaalle ystävällesi samalla tavalla kuin puhut itsellesi? Ainakin itselläni oli jäänyt päälle ihan kohtuuttoman julma ja vaativa puhe itseäni kohtaan. Osittain teen tätä vieläkin, mutta jos saan itseni kiinni ajattelemasta, tyyliin että "olen ihan tyhmä ja kamala" niin muistutan itseäni, ettei noin pidä puhua kenestäkään ihmisestä ja että minussa on virheitä kuten kaikissa ihmisissä, mutta olen silti arvokas ja rakastamisen arvoinen. Koska se on totta. Maailmassa on hyvin vähän ihmisiä, jotka eivät olisi rakkauden ja välittämisen arvoisia.

Lähettäjä: Tietäjä 
Päivämäärä:   30.5.25 09:42:42

Rakastan Itseäni ylikaiken .

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.5.25 10:14:00

En oikein tiedä. Mulla aktivoituu itseinhon tunteet erityisesti ratsastukseen liittyvissä pettymyksissä. Silloin tunnen olevani kokonaisvaltaisesti ihan *ska ihminen.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   30.5.25 10:26:13

Itsellä auttoi yksinkertaisesti se, että kehittää vapaa-ajalle järkevää tekemistä. Ruutujen tuijottelu ja some on tässäkin asiassa tosi huono.

Aloita joku harrastus, tee käsitöitä, liiku, käy sukulaisilla, siivoa tai järjestele vaikla kaappeja.
Kun on tekemistä, jää vähemmän aikaa murehtia itseään ja saa hyvää mieltä kun saa jotain tehdyksi.

Toinen mitä voi tehdä, on hoitaa ulkonäköään. Perehtyä ihonhoitoon ja huolehtia ihosta, hoitaa hiuksia, harjoitella parempia arkikampauksia, meikata (opetella jos ei osaa)… liikunnan voi myös ajatella tällaisena kuten myös teveellisemmän syömisen. Voi vaikka opetella ompelemaan tai neulomaan ja tehdä itselleen sopivia vaatteita! Itsellä tämä auttaa myös, en tavallaan suhtaudu itseeni enää niin että olen pysyvästi tietynlainen. Voin muokata ulkonäköä paremmaksi.

Lähettäjä: Pulkka 
Päivämäärä:   30.5.25 11:08:26

Varsinkin pulkan positiivisempi minäpuhe kuulostaa järkevältä, vaikka onkin vaikea toteuttaa. Siihen pitäisi kyllä varmasti pyrkiä.

Minulla on harrastuksia ja vapaa-ajan tekemistä, liikun aika paljon ja syön terveellisesti. Harrastukseni liikunnallisia lähes kaikki.

Suku on pahin – "käy sukulaisilla" on minulle ihan tosi hullu neuvo. 🤣 Rasvaan naamaani ja meikkaan, harjaan ja sidon hiukseni siistiksi joka päivä ja katson aika tarkkaan, millaisissa vaatteissa lähden ihmisten ilmoille. Minkäänlaisia kädentaitoja minulla ei ole, ja nauroin ääneen sille, että minun tekemäni vaatteet voisivat olla sopivia – kenellekään!

Pitkän viivan vinkit voivat silti olla oikein hyviä ja toimivia jollekulle toiselle samasta kärsivälle, vaikka minuun ei nyt yksikään niistä oikein osunutkaan. Kiitos siis myös sinulle kommentistasi!

Lähettäjä: Taitos 
Päivämäärä:   30.5.25 11:09:54

^Tuo äskeinen siis aloittajan kommentti. Mistähän tuo Pulkka tuli? En muistaakseni ole nyt Pulkka-nimellä mitään kirjotellut. Outo juttu.

Lähettäjä: Autuasmi 
Päivämäärä:   30.5.25 14:06:51

Kädentaitoja voi ja kannattaa opetella! Niin minäkin kuvittelin etten mitään osaa, mutta kaikkihan nämä taidot on opeteltava. Toisille helpompaa ja toisille vaikeampaa. Voisitko nauttia esimerkiksi puutöistä tai kasvien/pihanhoidosta? Kirjoittamisesta? Maalaamisesta?

Lähettäjä: cocoa 
Päivämäärä:   30.5.25 14:43:57

En osaa antaa hyviä neuvoja, mutta halaus aloittajalle! <3
Kärsin itse samasta ongelmasta ja olen siihen lopun väsynyt. Ongelmaa minulla pahentaa häiriintynyt kehonkuva ja sen aiheuttamat ongelmat liikunnan ja ruoan suhteen. Tai no tiedä sitten mikä on mun ja mikä kana, mutta yhtä kaikki tuttuja tuntemuksia nuo aloittajan kuvailemat. Siksi mielenkiinnolla seurailen tätä topaa!

Lähettäjä: Ai 
Päivämäärä:   30.5.25 16:01:06

Terapia. Mielenterveystalon omahoito-ohjelmat saattaisivat myös auttaa. Kannattaa myös lukea itsemyötätunnon konseptista, aiheesta on esim. hyvää kirjallisuutta. Myös kirjoittaminen ja pohdiskelu asiaan liittyvistä syistä voi auttaa. Itse työstän asiaa jatkuvasti, välillä tulee takapakkia, yleisesti ajattelen olevani ihan riittävä.

Lähettäjä: Tietäjä 
Päivämäärä:   30.5.25 16:13:01

Tuntuu olevan niin että kohta on puolet suomalaisista mielenterveys potilaita.....

Lähettäjä: Sari 
Päivämäärä:   30.5.25 17:05:13

Ei itsetuntoa saa itse yksin rakennettua kuntoon.
Perusta on siinä, että tuntee olevansa hyväksytty ja hyvä itselle merkityksellisille ihmisille.
Emmehän me edes ole ihmisiä muutoin, kuin suhteessa toisiin ihmisiin.
No nyt jos aloittajalta puuttuu vaikka kokemus siitä, että on tärkeä omalle isälleen ja isä on jo kuollut, niin onhan se aikalailla tekemätön paikka.
Anyway, täytyy tunnistaa, mikä sen itsetunnon pitää lamassa, mitä "puuttuu"

Lähettäjä: lukkoja auki 
Päivämäärä:   30.5.25 17:18:22

Usein nuo tunteet kumpuaa lapsuudesta, syitä voi olla monia. Monille niiden tukahduttamiseen avain on siinä, kun ensin ymmärtää mistä ja miksi ne negatiiviset tunteet itseään kohtaan pohjimmiltaan kumpuaa. Ihan terapia voi siis oikeasti olla hyödyllistä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   30.5.25 17:40:10

Oletko aloittaja tutustunut onnellisuuspäiväkirjaan? Voisiko srllaisesta olla apua sinulle?

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   31.5.25 00:28:01

Mun ongelmana on se, että ne asiat mitä itse pidän tärkeinä ja omina hyvinä puolinani, on muiden mielestä heikkouksia ja huonoja puolia. En koe tulevani hyväksytyksi. Vaikea vahvistaa itseään, kun pitäisi olla jonkun muunlainen, kun tällaisena en kelpaa

Lähettäjä: AMOR 
Päivämäärä:   31.5.25 00:55:47

Olen iloinen siitä että minä olen minä enkä kukaan muu.