Lähettäjä: -
Päivämäärä: 28.5.25 16:42:24
"Lähettäjä: .
Päivämäärä: 28.5.25 16:14:57
Puhut itsestäsi todella rumasti, ja sinulla on ollut se tapa aika nuoresta asti. Mitä olet tehnyt hoitaaksesi psyykeäsi? En usko että laihduttaminen tuo sinulle onnea, se lähtee sisältä kun opit olemaan mukavampi itsellesi."
Sama pisti minullekin silmään. Ja samaa mieltä. Aloittaja: a) laihdutus ei tuo sinulle onnea, tai sitä hyvää oloa itsestäsi ja ulkonäöstäsi, mitä luulet. Ja b) se että juttelet peilikuvallesi kutsuen sitä itsekurittomaksi pallomahaiseksi luuseriksi, on nimenomaan se asia mikä estää sinua laihtumasta.
Terveys ja hyvä fyysinen olo ei lähde siitä että ruoskit itseäsi sellaisilla sanakäänteillä millä et kutsuisi yhtäkään ihmistä ympärilläsi. Terveys ja hyvä olo ei lähde siitä että haukut itseäsi ja lyttäät omaa itsetuntoasi. Itsekuri ei synny siitä että vihaat itseäsi, etkä kerta kaikkiaan voi vihata itseäsi itsekuriin.
Tuo ajattelu johtaa ainoastaan kaikki tai ei mitään- tyyppiseen syömiseen, itsesäälissä pyörimiseen "Söin herkun, olen niin huono läski, ei minusta ole mihinkään, ei tästä tule mitään" joka vain vahvistaa oravanpyörää ja lohtusyömistä ja sairaalloisen huonoa itsekuvaa.
Ja tämän sanon ihan kaikella rakkaudella, olenhan itsekin ollut sinun tilanteessasi. Sitten meni hermot ja heitin kaikella itsesyyttelyllä ja itsevihalla ja huonolla omatunnolla vesilintua. Aloin syömään intuitiivisesti. Sallin _kaiken_. Ensimmäisen vuoden lihoin, koska ensimmäistä kertaa annoin itselleni luvan syödä tasan sitä mitä tekee mieli, enkä sättinyt siitä itseäni pätkääkään.
Ja sitten paino alkoi tasaisesti laskemaan, koska loppujenlopuksi keho tietää tasan tarkkaan mitä se tarvitsee. Kun kaikki on sallittua, niin on helppoa tunnistaa milloin tekee mieli herkkua ja milloin salaattia. Mutta jos kaikki hyvä on kiellettyä ja kitkuttaa itsesäälissä rypien ja peilikuvaa haukkuen salaatilla, niin ei ihmekään että sitä kokoajan tekee mieli kaikkea sitä mitä itseltä on kieltänyt.
Nyt katse pois vaa'asta ja silmät kohti terapiaa. Ihan oikeasti. Ansaitset elää ilman tuollaista hemmetin rumaa itsesi haukkumista, ja pahin asia mitä voit itsellesi tehdä ei ole lihominen, vaan itsesi vihaaminen siinä uskossa että se veisi sinut mitenkään päin onnea kohti.
|