Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   27.5.25 23:03:17

Olen sitä mieltä, että uusiin suhteisiin ei lähdetä ennen kuin vanhat on käsitelty ja haavat nuoltu. Nyt kuitenkin kävi toisin.

Minulla oli noin vuosi sitten hyvin myrkyllinen ja lyhyt tapailusuhde, josta en oikein vieläkään ole varma, mikä oli totta ja mikä kuvitelmaa vai olenko vain täysin hullu. Mies oli olevinaan kiltti ja sympaattinen, sellainen josta kukaan ei uskoisi pahaa, ja viestitteli paljon söpöjä ja kaunopuheisia asioita. Muutaman ensimmäisen viikon hän hehkutti miten täydellinen olen.

Suljettujen ovien takana alkoi kuitenkin tulla todella nopeasti roisia tekstiä, ensin muka "vitsinä". En ollut uskoa korviani, kun kiltiksi ja herkäksi julistautunut mies kutsui minua tyynesti n*rtuksi olohuoneeni sohvalla istuen. Jotenkin kuittasin sen sellaisena hassutteluna, täysin miehen muuhun olemukseen sopimattomana pöljäilynä, mutta sitten vastaavia alkoi tulla muitakin. Sängyssäkin mentiin muutaman kerran suostumukseni rajamailla, kaikki sellainen rajumpi meno olisi selvästi miestä kiinnostanut. Yhteisessä reissussa sairastuin ja mies oli olevinaan muka ystävällinen silloinkin, mutta en saanut aidosti empatiaa, vaan selkeästi häntä otti vain päähän ettei päässyt heiluttelemaan peittoa.

Tapaamisten jälkeen olin aina vähän hämmentynyt ja jopa mietin, että kuvittelinko kaiken. Eihän mies nyt oikeasti voinut olla sellainen!

Lopulta mies muuttui koko ajan kylmemmäksi ja kylmemmäksi kunnes jätti minut (aikuismaisesti whatsappissa), mutta jatkoi vielä parin kuukauden verran viestittelyä kuin kokeillen, olisiko takaportti vielä auki. Ei ollut. En halua nähdä tätä tyyppiä enää koskaan.

Minäkin tapasin uuden miehen muutama kuukausi sitten. Tarkoitukseni ei ollut hypätä suhteeseen heti, mutta mies on todella, TODELLA ihana. Hänen kanssaan on ollut tosi turvallista, ei mitään vastaavaa kuin tämän edellisen kanssa. Silti panikoin! Pelkään, että kaikki on valetta: ihan kohta hänkin sanoo jotain kauheaa tai pitää minua sängyssä arvottomana l*tkana. Ehkä jopa äityy väkivaltaiseksi. (Mitään oikeita merkkejä tästä ei ole.)

En voi puhua miehelle tästä. Vai voinko? En haluaisi päättää suhdettamme, mies on upea ja tuntuu pitävän minusta aidosti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.5.25 23:06:23

Terapeutille?

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   27.5.25 23:11:31

Kuulostaa kyllä sellaiselta tilanteelta, jossa kumppanille on pakko kertoa että sinulla on vielä tuon tilanteen käsitteleminen kesken. Ja jos uusi mies on yhtä ihana kuin miltä vaikuttaa, hän varmaan ottaa asian ihan hyvin. Terapiakäynti ei menisi hukkaan sekään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.5.25 04:57:08

Puhu! Ei mistään mitään tule jos suhteessa ei puhuta avoimesti myös peloista ja epävarmuuksista.

Tähän pätee se, että mikä on ihmissuhteessa rikottu korjaantuu vain ihmissuhteessa. Eri siis! Puhu, miehelle ja jos mahdollista terapeutille tai edes fiksulle ja emoaattiselle ystävälle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.5.25 07:57:55

Puhu, mutta puhu jollekin tilanteen ulkopuoliselle.

Mä en ainakaan itse tykkää, että niitä edellisen suhteen ongelmia aletaan hieroa mun naamalle ja mun pitäisi sitten alkaa toimia toisen terapeuttina sen sijaan, että elettäisiin ihanaa alkuhuumaa.

Muistan joskus vuosia sitten, että oli tosi raskasta vatvoa jotain toisten pettämiskuvioita kun sellainen ei omaan toimintaan kuulu eikä tule kuulumaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.5.25 08:01:23

Puhu sille miehellekin, se ei ole toisen pitämistä terapeuttina, jos kertoo, että on tämmöinen kokemus, ja voi vaikuttaa asioihin x ja y.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   28.5.25 08:46:23

Toivottavasti saat tästä myös jonkinlaisen herätyksen siihen, miten annat kohdella itseäsi. Älä anna tilanteen mennä niin pitkälle, että ensin kuuntelet nimittelyä sohvalla, sitten monta kertaa tunnet olevasi epämukavuusalueella sängyssä muttet kuitenkaan uskalla pistää peliä poikki ja sitten vielä annat sinut jättäneen miehen viestitellä sinulle kuukausitolkulla eron jälkeen (mikset käskenyt lopettaa ja laittanut estoja?). On hirveän tärkeää oppia sanomaan ei ja vetämään rajat. Sinä et ole sitä nyt tehnyt ja nyt oireilet sitä.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   28.5.25 09:01:34

Tuota EI tarvitse vuodattaa uudelle kumppanille. Itse voit kyllä pohtia, miksi et saanut suutasi auki, kun exäsi kutsui sinua nartuksi. Siinä olisi kyllä voinut kysyä, että "tuota noin, mitä juuri sanoitkaan?". Ehkä ex yritti olla hauska, ehkä tuoda BDSM-sävyä suhteeseenne (veikkaan tätä), mutta asia olisi pitänyt puhua auki heti alusta.

Nyt mieluummin kohautat olkiasi, että tuommoinenkin osui kohdalle, ja aloitat uuden kanssa puhtaalta pöydältä.

Lähettäjä: Alina 
Päivämäärä:   28.5.25 09:11:59

Entinen puoliso oli raskas ja painostava seksin suhteen, aina (päivittäin) piti jaksaa ja innostus milloin ja missä vaan. Koin sen loppu vuosina erittäin ikävänä jopa ahdistavana.
Puuduin seksiin täysin. Seksi oli myös useinmiten todella yksitoikkoista..

No vuosien sinkkuudesta jälkeen löysin kivan, ihanan miehen, jolle jossain vaiheessa kerroin tästä kokemuksesta. Hän tuli jotenkin tosi varovaiseksi (ettei vaan painosta seksiin) ja lopputulemana meillä seksi loppunut kokonaan..
Toisaalta hän ei ehkä ihmisenä muutenkaan ole niin seksuaalinen . Ikävää tämäkin.

Aloittajalle tsemppiä ja hakeudu tai kokeile edes terapiaa , jossa voisit purkaa /käsitellä tunteitasi.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   28.5.25 09:35:44

Kiitos asiallisista vastauksista!

hmm ja nomadi: hyviä pointteja. Tässä tapauksessa rajojen vetämistä vaikeutti se, että mies oli tosiaan olevinaan niin kiltti ja herkkä, sellainen ujo runopoika. Sellaisena häneen tutustuin ja siksi toinen puoli pääsikin yllättämään. Toki nyt ymmärrän, että se rooli oli todennäköisesti kulissia, koska en koe että olisin missään vaiheessa tuntenut miestä oikeasti. Kun mies oli olevinaan niin kiltti ja symppis, en oikein osannut reagoida silloin kun hän ei enää ollutkaan.

Selvästi hän tiesi mistä naruista vetää, ja esimerkiksi viestit olivat aina tosi kivoja ja lempeitä (varmasti myös siksi, etten voisi jälkeenpäin todistaa hänen puhuneen kasvotusten niin rumia eikä kukaan minun sanaani uskoisikaan, kun "sehän on aina niin kiltti ja herkkä mies, mitä sinä oikein teit että sait hänet sanomaan jotain tuollaista!").

Tuosta n*rttu-kommentista kysyinkin silloin ja kuulemma "hänellä nyt vain on tällainen huumori".

Nyt ällöttää, että olen antanut tuollaisen hyypiön kohdella itseäni niin. Likainen olo.

Mutta voisi tosiaan olla hyvä käydä tätä läpi ulkopuolisen kanssa, ei nykyisen miehen.

Lähettäjä: hopsis 
Päivämäärä:   28.5.25 09:45:47

Itse vähän samassa tilanteessa, keväällä loppui suhde, mikä aiheutti pahimmat ihmissuhdetraumat 25 vuoteen. Mies osoittautui valehtelijaksi, pettäjäksi jne kaikkea mahdollista. Nyt sitten pari viikkoa sitten tapasin uuden miehen, joka on täydellinen mätsi kaiken minulle tärkeän suhteen. Ollaan puhuttu edellisistä suhteista puolin ja toisin ja puhuttu just siitä, että on tärkeää huomata milloin joku reaktio tai tuntemus liittyy aiempaan suhteeseen eikä nykyhetkeen. Meille molemmille tulee tällaisia juttuja pintaan nyt kun tutustutaan. Puhutaan tilanteet auki ja aktiivisesti mietitään, miten halutaan nyt tässä suhteessa kommunikoida ja toimia. Että mikä on tärkeää ja mitä ei halua enää kokea.

Olen ollut tosi vaikuttunut siitä että miehellä on kyky käsitellä tunteita ja suhdekiemuroita tällä tavalla. Ollaan molemmat linkitetty toisillemme mielenkiintoiselta tuntuneita parisuhdeartikkeleita tms julkaisuja ja sitten puhuttu auki, että miten halutaan toteuttaa hyviä asioita meidän suhteessa. Ehkä nyt kun on ikää yli 40 vuotta ja kummallakin useita suhteita taustalla niin tietää että näitä on hyvä käydä läpi ja avoimesti keskustella, ei sitten jää hampaankoloon hiertämään mikään.

Varmaan siis riippuu miehestä, miten paljon voi ja kannattaa keskustella. Ulkopuolisen näkökulma on varmasti hyväksi. Youtubesta löytyy myös tosi hyviä ihmissuhteisiin liittyviä kanavia, niistä oli itselle iso apu viime talvena, esim Jimmy on relationships ja Sabrina Zohar.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   28.5.25 09:50:02

BDSM-piireissä on kai aika tavallista, että subia kutsutaan nartuksi. Myös miespuolinen sub voi toivoa dommaltaan, että käytetään tätä nimitystä. Tietääkseni noissa piireissä kuuluu kuitenkin etikettiin, että mieltymykset keskustellaan etukäteen, ja sovitaan, mitä voi/ei voi tehdä.

Että jos teillä seksi meni äkkiä rajuksi, ehkä mies kokeili, jos pitäisit lajista. Muttei kehdannut puhua.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   28.5.25 10:22:03

Terapiaa ja juttelet asiasta sille uudellakin miehelle. Mutta ei koko ajan. Terapiassa sitten vatvot sitä asiaa just niin paljon kuin mieli tekee.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   28.5.25 11:09:25

Nykyiselle miehelle voit kertoa lyhyesti ja pintapuolisesti, mutta älä vuodata yksityiskohtia. Se antaa suhteelle aika raskaan alun. Miehestä ei pidä tulla terapeuttiasi, vaan hanki keskusteluapu muualta, jos sellaista tunnet tarvitsevasi.

Ja mitään likaista oloa ei pidä tulla siitä, että treffailemasi mies olikin törkeä. Hyväksy se, että silloin et osannut asettaa rajoja kunnolla, mutta totea myös, että nytpä opit ja tästä lähtien olet tarkempi ja kunnioitat itseäsi enemmän. Nämä ovat näitä kasvun paikkoja. Likaisen olon kokeminen menee taas siihen samaan kategoriaan, että annat itseäsi kohdella miten vain - miksi SINUN pitäisi tuntea itsesi likaiseksi siitä, että joku toinen käyttäytyi törkeästi? Toisin päin, hyvä tyttö, toisin päin.

Nyt kävi näin, jatkossa olet viisaampi. Leuka pystyyn. Tällaista sattuu ja ei pidä jäädä vellomaan siihen kurjaan olotilaan, eikä tämän tarvitse romuttaa sinun mielenterveyttäsi eikä uutta suhdettasi.

Lähettäjä: Ämmis 
Päivämäärä:   28.5.25 14:19:34

Kävisin juttelemassa terapeutille.
En itse haluasi enää seukata miehen kanssa, joka käsittelee jotain edellistä suhdetta: se teki minut varovaiseksi ja sai aavistamaan, että luottamusongelmat alkoivat vaivata minuakin ja päädyinkin sitten epäluotettavaksi ämmäksi, koska kaikki ämmät pettää, koska entinen oli pettänyt..
Enkä myöskään lyhyen tuttavuuden jälkeen uskaltaisi paljastaa "herkkiä kohtiani" siinä pelossa, että mies paljastuisikin paskiaiseksi, joka käyttää niitä myöhemmin hyväkseen.
Olet iha oikeassa, että jutut kannattaa käydä läpi, mutta ei sen uuden kumppanin kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.5.25 15:19:40

Tuollaisesta asiasta kannataa kyllä puhua kumppanille. Ei tuntien itkuisella sessiolla heti alkuun, mutta vaikka sanoen vaikka että on huonoja kokemuksia ja että tarvitsee aikaa luottamuksen luomiseen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.5.25 15:31:47

Olen ollut hyvin samankaltaisessa tilanteessa ja neuvoni on ”hakea ammattiapua”, eli käydä keskustelemassa psyk. sairaanhoitajan tai terapeutin kanssa. Muutama käynti voi auttaa jo todella paljon!

Miehelle kertoisin asiasta myös. Toki pintapuolisemmin kuin terapeutille, mutta kuitenkin niin että mies olisi kartalla siitä missä mennään. Oma puolisoni oli minulle suuresti tukena ja apuna, vaikken koko kuormaa hänelle vuodattanutkaan. Omassa tilanteessani minulla oli kovasti kammoa mm. seksin harrastamista kohtaan, mutta tuostakin pääsi loppujen lopuksi hyvin eroon kun mieskin ymmärsi mistä kenkä puristaa.

En sano että suhteemme alku olisi ollut se mieluisin tai helpoin, mutta toisaalta se rakensi meille kyllä vankan luottamuksen pohjan ja olen tässä suhteessa hyvinvoiva ja onnellinen.