|
Lähettäjä: Tralla
Päivämäärä: 27.5.25 21:46:43
"Kiitos vastauksesta pisteelle. Tuntuu tosiaan että kun asiaa tutkii, jotkin kommentit saavat ymmärtää että koiran pito kerrostalossa on suorastaan eläinrääkkäystä."
Kerrostaloasumisessa nimenomaan se itse kämppä saati sen koko ei välttämättä ole tässä se juttu, vaan se, että kerrostaloasuminen noin muutoin vaatii koiralta eläimenä varsin paljon ja ihan kaikki eivät siihen sopeudu.
Toki asunnon koko vaikuttaa lähinnä sen verran, että saattaa olla stressaavaa sekä koiralle että omistajalle, jos koira aidosti ei mahdu olemaan ilman, että se on koko ajan tiellä ja hädin tuskin mahtuu kääntymään tai vaikka makaamaan pitkin pituuttaan > tämä kuitenkaan harvoin relevantti ongelma.
Sen sijaan ongelmia voivat olla asunnon kuumuus, koiran mahdollinen reviiritietoisuus ja stressi siitä, että "omalla reviirillä" (= monelle myös esim. rappu ja/tai piha) kulkee myös paljon muita koiria ja ihmisiä sekä kerrostalon äänet ja vilkkaus. Varsinkin jos kerrostalo on iso ja sijaitsee vilkkaalla alueella, siinä voi olla reaktiiviselle koiralle liikaakin virikkeitä, jolloin koira ei ehkä kykene aidosti rentoutumaan.
Kerrostalossa koiralta tosiaan vaaditaan vähäistä äänenkäyttöä, mieluusti ei kovin kovaa vartioviettiä ts. sitä, että se sietää muut ihmiset ja koirat alueella, jonka se kokee osittain omaksi reviirikseen ja kestää oman kämpänkin oven takana kuuluvat liikkeet ja sen, että se ylipäätään kestää, että ympärillä tapahtuu paljon.
Lisäksi kerrostalossa asuminen vaatii omistajalta enemmän viitseliäisyyttä. Pentuaikana voi olla oikeasti aika rasittavaa rampata hissillä tai rapuissa viidennestä kerroksesta 10 kertaa päivässä pentuaikana pihalle. Osalla sallittuun tarpeidentekopaikkaankin voi vielä olla matkaa, koska pihaanhan koiran ei pitäisi antaa tehdä tarpeitaan. Ja kun sitä koiraa ei voi vain päästää takapihalle avaamalla sen oven, vaan on itsekin ensin puettava ja sitten vielä vietävä se koira sinne sallitulle tarpeidentekoalueelle.
Sitten on totta, että osa koirista varmasti mieluusti eläisi kämpässä, jossa on oma piha. Tämä on kuitenkin täysin koirakohtaista, sillä minun koiristani kaksi on ollut sellaisia, että eivät ole pihalla suostuneet olemaan ilman meitä ihmisiä ja meidän ihmistenkin kanssa haluavat olla koko ajan siinä, missä me. Eivät siis itsekseen pihalla touhuilleet. Osa koirista taas tykkää ihan vaan istuskella ja fiilistellä pihalla ja osalle oma vartioitava tontti on jopa vähän sellainen rodunomainen edellytys. Mutta ei sitä pihaa tosiaan kaikki koirat erityisesti kaipaa. Kaverini koira suorastaan inhosi heidän pientä pihaa, ei suostunut siinä olemaan emäntänsä kanssa saati yksin. :D
Koiran päivittäinen liikuntahan suoritetaan aivan muualla kuin asunnossa, joten siinä mielessä asunnon (tai koiran) koko ei ole se merkittävin asia. Karvanlaatu, rodun käyttötarkoitus ja yksilölliset ominaisuudet merkitsevät minusta enemmän. Kunhan nyt ei 15 neliön kokoiseen yksiöön ota tanskandoggia. :D
|