Lähettäjä: :; 
Päivämäärä:   27.5.25 19:14:41

Harkitsemme kumppanini kanssa koiran hankintaa. Tämä on pitkäaikainen haave, mutta meistä kummallakaan ei ole ollut aiemmin omaa koiraa. Kokemusta muista eläimistä on, ja koiran satunnaisesta hoidosta.

Se kiinnostaa, onko oikeasti mielekästä hankkia koiraa, joka ei ole pieni seurakoira, asuntoon (jossa esimerkiksi omaa aidattua pihaa tai ulospääsyä ilman rapun kautta kulkemista ei ole). Tämä vaikuttaa jakavan mielipiteitä. En ole kiinnostunut ottamaan koiraa jos sen elämä olisi ikävää ja yksitoikkoista. Koiran kanssa harrastaminen esimerkiksi luonnossa kiinnostaa, mutta realistisesti odotettavissa olisi ihan normaalia lenkkeilyä suurimman osan viikosta. Olemme liikunnallisia, enkä mielellään tahtoisi todella pientä koiraa, joita ymmärrettävästi suositellaan asuntoasujille.

Onko ajatus koirasta tuhoon tuomittu? Kaikki neuvot tervetulleita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.5.25 19:18:07

Asunto se on isokin kämppä.

Mutta joo, mun omat koirat nukkuu sisällä. En jaksa mitään sisäriekkumista katsoa ja kun ulkoilua on tarpeeksi niin eivätpä ne sisällä muuta haluakaan tehdä enää aikuisiällä. Yksi koira käyttää sisällä n. yhden neliömetrin verran tilaa jossain 5m säteellä minusta, sen enempää eivät tunnu kaipaavan. Ollaan asuttu niin 30m2 yksiössä kuin 150m2 omakotitalossa ja ihan yhtä pienessä tilassa oleilevat kaikkialla, paitsi että täällä isossa omakotitalossa vesikupille pitää ottaa useampi askel jos jano yllättää. Sitten samaan paikkaan takaisin makoilemaan.

Lähettäjä: :; 
Päivämäärä:   27.5.25 19:31:35

Joo, tällä tarkoitin nimenomaan kerrostaloasuntoa, mutta hyvä huomio :D

Kiitos vastauksesta pisteelle. Tuntuu tosiaan että kun asiaa tutkii, jotkin kommentit saavat ymmärtää että koiran pito kerrostalossa on suorastaan eläinrääkkäystä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   27.5.25 19:38:39

Suurin osa koirista asuu ihan tavallisessa asunnossa, käy ihan tavallisia lenkkejä ja elää ihan tavallista koiran elämää. Kerrostalosta pääsee yhtä lailla ulos kuten muualtakin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.5.25 19:49:24

Myös seurakoirarotuisten kanssa voi harrastaa vallan hyvin. Ei harrastamiseen harrastustasolla mitään tykkiä tarvitse. Ellei halua. Kuitenkin 98% koiran elämästä on kotona. Kannattaa valita sinne kotiin ensisijaisesti sopiva rotu, jos ei ole isommat kuviot harrastuksissa tähtäimessä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.5.25 19:56:18

Kyllähän esim kultainen noutaja tuohon taipuu.

Lähettäjä: :; 
Päivämäärä:   27.5.25 19:59:15

Kiitos kommentoijille!

Lähinnä sitä mietin, että kovin pientä sylikoiratyyppistä koiraa en tahtoisi. Tämä on mahdollisesti oma ennakkoluulo, mutta tykkään lenkkeillä reippaita ja pitkiä lenkkejä. Huvittaa välillä katsella tuolla poluilla, kun isot ja pitkäjalkaiset ihmiset pikakävelevät ja vetävät perässään jotain pientä koiraa joka kipittää parhaansa mukaan pysyäkseen perässä :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.5.25 20:11:51

Koiran ei tarvitse olla pieni vaan sopia tarjoamiisi olosuhteisiin. Eli jos koiran kanssa ei harrasteta muuta kuin lenkkeilyä niin rodun täytyy olla sellainen joka tyytyy tälläiseen. Collie, näyttelylinjainen kultsi ja labbis. Dalmatialainen jos liikutte oikeasti paljon näin niinkuin esimerkiksi:)

Lähettäjä: Jade 
Päivämäärä:   27.5.25 20:14:47

Koiran koko ei korreloi sen liikunnan tai aktivoinnin tarpeeseen. Kyse on enemmän rotu ja yksilö kohtaista.

Itse miettisin kerrostaloon rotua, joka ei ole vartioiva tai vahtiva. Turkki sen verran kevyt, että koiran on sisällä helppo olla. Jos pitää paljon portaita kulkea ja vielä liukkailla pinnoilla, niin pieni tai keskikoinen rotu. Sellaisen voi tarvittaessa kantaa, ja järkevää on kasvuiässä kantaa. Muutama karkeaa materiaalia oleva ulkoporras ei haittaa.

Sisäsiisteyden opettaminen vaatii enemmän panostusta kerrostalossa kuin asunnossa, josta suora pääsy ulos. Pentu ei pysty vielä pidättämään pissaa samoin kuin aikuinen koira. Ennakointia, ymmärrystä ja asian hyväksymistä tarvitaan.

Koira voi olla oikein onnellinen kerrostalossa, ja oikein masentunut omakotitalossa. Ei se asunto, vaan ihmisten viitsiminen, jaksaminen ja oikeudenmukainen kohtelu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.5.25 20:36:45

” Koira voi olla oikein onnellinen kerrostalossa, ja oikein masentunut omakotitalossa. Ei se asunto, vaan ihmisten viitsiminen, jaksaminen ja oikeudenmukainen kohtelu.”

Tämä.

Ja toki se koira voi lisätä muuttohaluja pihalliseen asumismuotoon. Itselleni tuli ensimmäinen koira kerrostaloon, mutta pari kertaa kun ripuli iski kolmelta aamuyöstä, niin kummasti alkoi oma piha kiehtoa. Vuosi koiran tulon jälkeen muutettiin rivariin ja nyt toki on alkanut haaveilemaan talosta ja vielä isommasta tontista :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.5.25 21:04:38

Mun mielestä koira ansaitsee oman pihan, enkä siis itse ottaisi koiraa kerrostaloasuntoon.

Lähettäjä: Tralla 
Päivämäärä:   27.5.25 21:46:43

"Kiitos vastauksesta pisteelle. Tuntuu tosiaan että kun asiaa tutkii, jotkin kommentit saavat ymmärtää että koiran pito kerrostalossa on suorastaan eläinrääkkäystä."

Kerrostaloasumisessa nimenomaan se itse kämppä saati sen koko ei välttämättä ole tässä se juttu, vaan se, että kerrostaloasuminen noin muutoin vaatii koiralta eläimenä varsin paljon ja ihan kaikki eivät siihen sopeudu.

Toki asunnon koko vaikuttaa lähinnä sen verran, että saattaa olla stressaavaa sekä koiralle että omistajalle, jos koira aidosti ei mahdu olemaan ilman, että se on koko ajan tiellä ja hädin tuskin mahtuu kääntymään tai vaikka makaamaan pitkin pituuttaan > tämä kuitenkaan harvoin relevantti ongelma.

Sen sijaan ongelmia voivat olla asunnon kuumuus, koiran mahdollinen reviiritietoisuus ja stressi siitä, että "omalla reviirillä" (= monelle myös esim. rappu ja/tai piha) kulkee myös paljon muita koiria ja ihmisiä sekä kerrostalon äänet ja vilkkaus. Varsinkin jos kerrostalo on iso ja sijaitsee vilkkaalla alueella, siinä voi olla reaktiiviselle koiralle liikaakin virikkeitä, jolloin koira ei ehkä kykene aidosti rentoutumaan.

Kerrostalossa koiralta tosiaan vaaditaan vähäistä äänenkäyttöä, mieluusti ei kovin kovaa vartioviettiä ts. sitä, että se sietää muut ihmiset ja koirat alueella, jonka se kokee osittain omaksi reviirikseen ja kestää oman kämpänkin oven takana kuuluvat liikkeet ja sen, että se ylipäätään kestää, että ympärillä tapahtuu paljon.

Lisäksi kerrostalossa asuminen vaatii omistajalta enemmän viitseliäisyyttä. Pentuaikana voi olla oikeasti aika rasittavaa rampata hissillä tai rapuissa viidennestä kerroksesta 10 kertaa päivässä pentuaikana pihalle. Osalla sallittuun tarpeidentekopaikkaankin voi vielä olla matkaa, koska pihaanhan koiran ei pitäisi antaa tehdä tarpeitaan. Ja kun sitä koiraa ei voi vain päästää takapihalle avaamalla sen oven, vaan on itsekin ensin puettava ja sitten vielä vietävä se koira sinne sallitulle tarpeidentekoalueelle.

Sitten on totta, että osa koirista varmasti mieluusti eläisi kämpässä, jossa on oma piha. Tämä on kuitenkin täysin koirakohtaista, sillä minun koiristani kaksi on ollut sellaisia, että eivät ole pihalla suostuneet olemaan ilman meitä ihmisiä ja meidän ihmistenkin kanssa haluavat olla koko ajan siinä, missä me. Eivät siis itsekseen pihalla touhuilleet. Osa koirista taas tykkää ihan vaan istuskella ja fiilistellä pihalla ja osalle oma vartioitava tontti on jopa vähän sellainen rodunomainen edellytys. Mutta ei sitä pihaa tosiaan kaikki koirat erityisesti kaipaa. Kaverini koira suorastaan inhosi heidän pientä pihaa, ei suostunut siinä olemaan emäntänsä kanssa saati yksin. :D

Koiran päivittäinen liikuntahan suoritetaan aivan muualla kuin asunnossa, joten siinä mielessä asunnon (tai koiran) koko ei ole se merkittävin asia. Karvanlaatu, rodun käyttötarkoitus ja yksilölliset ominaisuudet merkitsevät minusta enemmän. Kunhan nyt ei 15 neliön kokoiseen yksiöön ota tanskandoggia. :D

Lähettäjä: Tralla 
Päivämäärä:   27.5.25 21:49:23

^^ Ai niin, lisätään kerrostalokoiralta vaadittaviin ominaisuuksiin vielä se, että se ei saisi olla mieluusti ääniarka eikä alusta-arka. Voi olla hankalaa, jos 40-kiloinen koira pelkää kuollakseen rappusia, asut viidennessä kerroksessa ja hissi on epäkunnossa koko viikonlopun. Ja tuo liukkaiden pintojen/rappusten pelko on nimenomaan isoilla koirilla jopa kohtalaisen yleinen. Ja kasvuaikana erityisesti isojen koirien kanssa pitää muutenkin vältellä niitä (liukkaita) rappusia.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   29.5.25 12:12:58

"Tämä vaikuttaa jakavan mielipiteitä. En ole kiinnostunut ottamaan koiraa jos sen elämä olisi ikävää ja yksitoikkoista."

Kerrostalossa asuessa ongelma on usein ennemmin päinvastainen: kerrostalokoiran elämä saattaa olla liiankin kuormittavaa ja ärsykkeellistä. Riippuen niin koirasta, osa sopeutuu tosi hyvin kaupunkiin ja jopa viihtyy hyvin, mutta osa taas kaipaa enemmän sellaista rauhaa ja tietyllä tavalla tylsääkin arkea.

Omistaja voi toki tehdä koiran elämästä joko täysipainoista ja sopivan aktiivista tai sitten yksitoikkoista ja tylsää yhtä lailla kerrostalossa kuin maaseudun rauhassa. Mutta ainakin yhtään vilkkaammassa kerrostalossa koiralla tulee väkisinkin joka päivä vastaan jotain yllättävää, uutta, jännittävää tai mielenkiintoista.

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   29.5.25 13:31:19

Tuskin aloittaja nyt 40 kiloista koiraa aikoo ottaa.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   29.5.25 15:11:37

"Mun mielestä koira ansaitsee oman pihan, enkä siis itse ottaisi koiraa kerrostaloasuntoon."

Oma, isohko koirani on hyvin tyytyväinen sisällä kun lenkitys ja muu aktiviteetti on hoidettu. Ei se viihdy pihalla jos a) ei ole seuraa, b) on kylmä, c) on kuuma, d) sataa, e) you name it.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.25 15:33:22

Muistaa vaan varautua siihen, että se koira saattaa haukkua yksinään ja häiritä naapureita ja se on asia joka vaan on jollain tavalla saatava loppumaan. Ei voi vaan antaa huutaa.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   29.5.25 16:35:14

Olen asunut kerrostalossa yksiössä kolmen keskikokoisen koiran kanssa. Kotona nämä lähinnä nukkuivat ja oleilivat rennosti, energia purettiin muualla.

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   29.5.25 17:45:07

"Ai niin, lisätään kerrostalokoiralta vaadittaviin ominaisuuksiin vielä se, että se ei saisi olla mieluusti ääniarka eikä alusta-arka. Voi olla hankalaa, jos 40-kiloinen koira pelkää kuollakseen rappusia, asut viidennessä kerroksessa ja hissi on epäkunnossa koko viikonlopun. Ja tuo liukkaiden pintojen/rappusten pelko on nimenomaan isoilla koirilla jopa kohtalaisen yleinen. Ja kasvuaikana erityisesti isojen koirien kanssa pitää muutenkin vältellä niitä (liukkaita) rappusia."

Meidän collie ei koskaan oppinut siitä rapun liukkaan lattian arkuudesta pois, vaan loppuun asti kulki rappuset hyvin varovaisesti. Itse pyrin käyttämään aina hissiä, mies taas portaita, kun halusi kitkeä tämän arkuuden pois. Vielä 8-vuotiaanakin kuitenkin arasteli ihan vain rappukäytävän tasaista lattiaakin. Monien koiratuttujen mukaan tämä on kuulemma aika yleistäkin, joten siinä on yksi asia lisää, mikä voi rassata koira-arkea kerrostalossa.

Eli tilanteessa, jossa asutte kerrostalossa, täytyy varautua siihen ulkona ramppaamiseen joskus eri tavalla. Olen asunut koirien kanssa sekä omakotitalossa että kerrostalossa ja sitten kun omakotitaloon tottui, niin oli hirveää yrittää tottua taas kerrostaloon ihan vain putkirempan ajaksikin. Tällainen kermaperse mustakin tuli ajan kanssa.. :D On vain aivan eri asia avata ovi ja juoda aamukahvit terassilla koiran ollessa pihalla kuin lähteä ulos sateeseen korttelia kiertämään. Jos useamman kerran päivässä joutuu lähtemään lenkille, se kerrostalon tuoma oma lisänsä voi olla vähän puuduttavaa, mutta siihenkin varmasti tottuu, kun on vain pakko.

Lähettäjä: dkoij 
Päivämäärä:   29.5.25 17:50:03

Jos koira saa riittävästi virikettä ja tekemistä, niin viihtyy se kerrostalossakin. Kun koira saa tehdä muutakin kuin käydä pikaisilla pissalenkeillä, kuten leikkiä koirakavereiden kanssa tai harrastaa vaikka tokoa, niin se saa aivoilleen tekemistä eikä sillä ole edes tarvetta asunnossa sitten suuremmin liikkua.

Mutta jostain syystä moni ei anna koiralleen koirakontakteja, vaan oma koira pidetään kaukana muista, eikä itse kyetä tarjoamaan koiralle riittävästi tekemistä vaikka agilityä treenattaisiinkin jatkuvasti, ja sitten valitetaan kun koira on niin hankala ja epäsosiaalinen... Eli sosiaalistakaa se koira myös toisten koirien kanssa. Silloin sen kanssa liikkuminen ja eläminen on huomattavasti helpompaa.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   29.5.25 18:08:10

"Muistaa vaan varautua siihen, että se koira saattaa haukkua yksinään ja häiritä naapureita ja se on asia joka vaan on jollain tavalla saatava loppumaan. Ei voi vaan antaa huutaa."

Tämä ei eroa mitenkään kerrostalossa ja omakotitalossa. Koiran haukkuminen stressaantuneena yksin ei ole ok vain sen takia, että kukaan ei kuule!

Moni kerrostalokoira elää aktiivisempaa ja virikkeellusempää elämää kuin omakotitalokoira, koska niiden kanssa lähdetään lenkille ja harrastamaan. Takapihalle nakkaaminen ei ole koiran virikkeellistämistä. Meidän koira viihtyy siellä missä ihmisetkin. Sisällä levätään ja ulkona touhutaan yhdessä.

Lähettäjä: Rikka 
Päivämäärä:   29.5.25 18:17:42

Noo itse opiskelin 5vuotta koiran omistajana. Asuttiin ties missä pikku yksiöissä 30kg koirani kanssa. Sitten tuli toinen kun aloitin työelämän ja yhä ollaan asuttu kerrostaloissa. Pääsääntöisesti kaksioissa. Minä ja yhteensä 50kg koiraa.

En ole ikinä ajatellut että koirieni elämä olisi jotenkin tylsää tai huonoa siksi että asutaan kerrostalossa. Vapaa-ajalla ne kulkee paljon mukana, sillä tykkään ulkoilla, tavata kavereita ja osaavat olla myös tallilla mukana. Treenataan kahtena päivänä viikossa tokoa ja viikonloppuisin tavataan koira kavereita metsä lenkkeillä jne. Arkena ulkoillaan 1-2h ja päälle treenit ja esim. kavereillani kyläilyt. En kyllä oikeen keksi mitä niiltä puuttuisi elämästä .

Lähettäjä: Joiju 
Päivämäärä:   29.5.25 19:20:05

Rikka, ei keksi. Mä keksin. Rikkan koirilta puuttuu vapaus ja valinnan mahdollisuus. Lisääntyminen. Mahdollisuus ulostaa ja virtsata vapaasti. Mahdollisuus liikkua mielensä mukaan, mahdollisuus valita ravintonsa...

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   29.5.25 19:23:38

"Mutta jostain syystä moni ei anna koiralleen koirakontakteja, vaan oma koira pidetään kaukana muista, eikä itse kyetä tarjoamaan koiralle riittävästi tekemistä vaikka agilityä treenattaisiinkin jatkuvasti, ja sitten valitetaan kun koira on niin hankala ja epäsosiaalinen... Eli sosiaalistakaa se koira myös toisten koirien kanssa. Silloin sen kanssa liikkuminen ja eläminen on huomattavasti helpompaa."

Sosiaalistaminenhan nimenomaan EI sitten tarkoita sitä, että koira päästetään lenkeillä hihnassa tervehtimään jokaista vastaantulijaa - tai edes osaa. Tämä on itse asiassa asia, joka oman kokemukseni ja näkemäni perusteella stressaa ja kiihdyttää useimpia koiria.

Sen sijaan koiralle pitää toki muutoin tarjota koirakontakteja. Pennusta asti tutut koirakaverit ovat ehdottoman hyvä juttu ja niitä kannattaa vaalia. Jonkun random koiran tervehtiminen hihnassa lenkillä taas ei ole se, mitä useimmat koirat oikeasti haluavat. Tuolla näkee paljon sitä, että omistajat luulevat koiransa haluavan moikata kaikkia, kun ne vetävät muita kohti, mutta aika moni itse asiassa onkin hieman epävarma tai kiihtyy muista koirista liikaakin. Se ei ole sosiaalisuutta. (Ja sitten täällä on yksi arviolta 35-kiloinen noutaja, joka kiskoo omistajaansa kaikkien koirien luokse, kun on siihen pennusta tottunut. Ei kovin kivaa välttämättä omistajalle ja eikä ainakaan niille toisille koirille, joita ei kiinnostaisi tervehtiä...)

Meillä on ollut sellaisia perussosiaalisia rotuja, mutta ei niistä yksikään ole halunnut varsinkaan enää aikuisiällä moikkailla muita hihnassa. Ja parempi niin, koiralle selkeää, ettei sen tarvitse arvuutella, moikataanko vai kävelläänkö ohi, eikä itseni tarvitse arvuutella, luuleeko se 30-kiloinen koirani, että "jee, moikataan tuotakin".

On myös olemassa paljon jo ihan rodunomaisesti sellaisia koiria, joiden luonteeseen ei (aikuisena) kuulu mikään erityinen sosiaalisuus vieraita koiria kohtaan.

Itselleni epäsosiaalisin koira tuli juuri siitä, jonka kuvittelin tulevan sosiaaliseksi sillä, että annan sen moikata vieraita koiria hihnassa. No, siitähän tuli nimenomaan epävarma. Seuraavien kanssa tein sitten eri tavalla, ne saattoivat luottaa siihen, että hihnassa lenkillä ei tarvitse joutua kenenkään iholle, koirakontaktit hoidetaan aivan erikseen. Niistä tuli huomattavasti rennompia ohittajia ja ylipäätään sosiaalisesti taitavampia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.25 19:29:49

Ö vastasikin jo hyvin, mutta oikeastiko joku edelleen luulee, että sosiaalistaminen tarkoittaa sitä, että kaikkia vastaantulijoita pitää moikata?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.25 19:39:53

Koira on laumaeläin eikä muodosta laumaa ihmisen kanssa. Muistakaa hankkia myös laumatoveri/tovereita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.5.25 19:40:50

"Rikka, ei keksi. Mä keksin. Rikkan koirilta puuttuu vapaus ja valinnan mahdollisuus. Lisääntyminen. Mahdollisuus ulostaa ja virtsata vapaasti. Mahdollisuus liikkua mielensä mukaan, mahdollisuus valita ravintonsa..."

?? :DD Omakotitalossa asuvilla koirilla siis on vapaus ja valinnan mahdollisuus, koska ne osaavat avata itse ovet ja portit. Ne saavat myös lisääntyä vapaasti ja kusta ja paskoa ympäri taloa. Omakotitalossa asuva koira saa myös itse päättää mitä syö, onneksi omakotitalon asukit ovat fiksuja ja osaavat sen jääkaapinkin avata ja valita mielensensä ruoan sieltä.

Lähettäjä: dkoij 
Päivämäärä:   29.5.25 20:09:29

"Ö vastasikin jo hyvin, mutta oikeastiko joku edelleen luulee, että sosiaalistaminen tarkoittaa sitä, että kaikkia vastaantulijoita pitää moikata?"

Tämä.
Siis en minäkään tarkoittanut, että koira pitää päästää tervehtimään jokaista vastaantuleijaa tai jokaisen vastaantulijan pitää päästä ehdottomasti iholle. Miksi Ö sitten kuitenkin kirjoitti siihen sävyyn?

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   29.5.25 20:19:47

Hmm... Aloittaa ei ole nähnyt terrierejä, pystykorvia ja muita vastaavia? Pieniä koiria täynnä tarmoa. Toki isompia mitä vaikka chihuahua. Niillä toki molemmilla vahtiviettiä tai muuten valtava tarve liikunnalle. Mutta ei nekään huonoja laiskoja perässävedettäviä ole.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   29.5.25 20:50:55

dkoij: Nämä lauseet:

"Mutta jostain syystä moni ei anna koiralleen koirakontakteja,"

Mistä tämän tiedät, ellet sitten tee oletuksia sen perusteella, mitä näet lenkeillä? Koirien kotiinhan et näe tai siihen, mitä omistajat tekevät ja missä käyvät koiriensa kanssa muuten.

"vaan oma koira pidetään kaukana muista,"

Tähän sama juttu.

Minusta nämä antavat ymmärtää, että tarkoitit nimenomaan koirien sosiaalistamista lenkkipoluilla. Voin toki olla väärässäkin. Mutta en tarkoittanut kommentillani pelkästään sinua, sillä yllättävän moni tuntuu ajattelevan sosiaalistamisen tarkoittavan tuota, minkä mainitsinkin.