Lähettäjä: Kiti 
Päivämäärä:   26.5.25 22:13:05

13-vuotias (täyttää 14 muutaman kk päästä) tytär haluaisi oman koiran, jonka kanssa alkaa yhdessä harrastamaan ja jos oikein innostuu, ehkä myös kisaamaan jossain lajissa. Ennestään meillä on minun harrastus- ja kisakaverina toimiva aussie ja eläköitynyt bortsu, jonka kanssa tyttö on viime vuosina treenaillut mm. rally-tokoa ja opettanut temppuja. Bortsulla tosin on jo niin paljon vanhuuden vaivaa, että maallinen taival alkaa tulla päätepisteeseensä.

Tyttö on tosi ihastanut luokkakaverinsa perheen whippetiin ja kovasti haluaisi samanlaisen. Minä en rotua tunne käytännössä lainkaan, mutta olen ymmärtänyt että olisi suht helppo, joskaan ei välttämättä mikään kisatykki koulutettaviin lajeihin. Tytöllä ei ole ainakaan vielä mitään hirveää kisahinkua, mutta haluaisi varmaan ainakin rallya ja agilitya harrastella, ehkä voisi löytyä intoa myös rodun omiin lajeihin.

Miten whippet sopisi yllämainittuun puuhaan rotua tuntevien mielestä? Mitä pitää erityisesti ottaa huomioon kasvattajaa/pentuetta etsiessä? Toki voi myös suositella hyviä kasvattajia, jotka panostavat terveyteen ja luonteeseen. Ja kysykää ihmeessä tarkentavia kysymyksiä, jos sellaisia tulee mieleen!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.5.25 22:22:31

Mun tuntemat whippetit on vähän sellaisia, että niitä ei hirveästi kiinnosta tehdä mitään tollasta ohjaajan kanssa. Sanoisin siis, että ei mikään helpoin motivoida tuollaiseen, mutta voi silti onnistua. Mä itse olen niin nopeatempoinen ihmisenä, etten jaksaisi yhtään whippettien motivointia. Ei riitä pinna siihen. :D eli ihan eri maailmasta kuin teidän muut koirat.

Helppojahan ne on, hiljaisia ja sellaisia vähän näkymättömiä kotioloissa. Onnellisimmillaan juostessaan vapaana ja siihen pitää ehdottomasti antaa mahdollisuus viikottain useammankin kerran.

Lähettäjä: Orban 
Päivämäärä:   26.5.25 22:31:21

Unkarin vinttikoira voisi olla ok.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   26.5.25 22:32:56

Samaa tulin sanomaan kun edellä. Ei niitä kiinnosta. Kylmän arkoja ja talvella ei kiinnosta senkään vertaa mikään muu kun viltin alla makoilu. nimimerkillä kokemusta on ja enää ei whippettiä taloon tule.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.5.25 22:36:01

Mulla on whippet, aivan ihana koira. Suosittelen myös ensikoiraksi. On kiva ja "helppo", jos koirasta niin kantsii sanoa. Pärjää kohtuullisella määrällä liikuntaa, kunhan pääsee säännöllisesti spurttaamaan vapaana (aidatulla alueella), hihnassa on nuoren hallittavissa. Turkki tietenkin helppohoitoinen, ei käytännössä vaadi mitään hoitoa, vaatteita kyllä.

Olen tämän kanssa harrastellut hupailumielessä eri lajeja. Onnistuu kyllä, kunhan tietää ja tuntee koiransa. Tämä, niinkuin monet muutkin whippetit, vaatii todella paljon motivointia ja tukea treenatessa. Toistoja ei voi tehdä montaa ja kärsivällisyys ei ole sieltä sitkeimmästä päästä. Epäonnistumisia sietää aika huonosti ja mielenkiinto lopahtaa heti, jos treeni on liian vaikea, joten minun tehtäväksi jää miettiä treeni niin, että se on koiralle kivaa, hauskaa ja motivoivaa. Taukoja tulee pitää usein treenin aikana, tämä ei todellakaan jaksa mitään 60min putkeen tekemistä.

Whippeteillä on aika paljon sydänsairautta, joten vanhempien/suvun terveystilannetta kannattaa siltä osin seurailla. Nuoret koirat ovat aika tapaturma-alttiita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.5.25 22:38:59

Ja tosiaan, jos tarkoitus harrastella hyvällä mielellä koiran kanssa sitä sun tätä, mutta vaatimustaso ei ole kovin korkealla, whippet on varmasti oiva rotuvalinta. Jos on tavoitteita ja suunnitelmia harrastusten suhteen, sit kantsii miettiä joku muu roti.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   26.5.25 22:43:37

Vipukka voi olla aika lannistava kokemus innokkaalle nuorelle, koska kaikki treenaaminen alkaa ja loppuu koiran mielenkiinnon rakentamiseen ja varjelemiseen. Vaikka kuinka tekisi itse mieli vielä tehdä niin koira ei tee ja jos tänään teet yli niin kahteen viikkoon ei tarvitse ajatellakaan treenejä kun koiran naamasta näkee että "haista ite". Ja jos on tottunut lähellä pysyviin paimeniin niin whippet on kuitenkin vinttikoira ja tulee karkaamaan jäniksen perään jos tilanne tulee.

Lähettäjä: Just 
Päivämäärä:   26.5.25 22:50:53

No höpö höpö nyt edellisille. Ehdoton enemmistö whippeteistä nauttii omistajan kanssa puuhaamisesta ja myös niistä koulutettavista lajeista. Onhan noita rally-tokon mestariluokassa kisaavia useampikin, valioita myös, lisäksi koiratanssia harrastaa useampi whippet hyvällä menestyksellä. Agilityn parissa whippetejä on paljon, myös kolmosluokassa ja valioita. Nenäharrastuksia unohtamatta!

Whippetin kanssa täytyy pennusta asti panostaa suhteen luomiseen ja motivointiin, jotkin yksilöt täytyy myös ns. opettaa oppimaan. Whippetin toistonkestävyys on usein huono, ne eivät kestä jatkuvaa jyystöä ja yksityiskohtian loputonta hinkkaamista samalla tavalla kuin paimenkoirat, mutta sehän on sitten kouluttajan taidoista ja kekseliäisyydestä kiinni miten saa asiat opetettua.

Omat whippetini ovat olleet todella helppoja kouluttaa ja myös helposti motivoitavissa. Tämänhetkisistä koiristani kaksi on superahneita ja kiipeävät vaikka puuhun (tai suorittavat rally-tokon voi/mes tasoisen radan ilman välipalkkoja) ihan vain kuivapapanaa saadakseen, kolmas siten on huikean saalisviettinrn ja palkkautuu lelulla/leikillä todella hyvin.

Ai niin, kaikki whippetini myös ulkoilevat oikein mielellään ja reippaasti kaikkina vuodenaikoina. Poistuvat myös peiton alta nanosekunnissa, kun lausuu taikasanat "mennäänkö treenaamaan?"

Tietysti eroja paimenkoiriin on, paljonkin, ja whippetin mielenmaisema on varsin kaukana bortsusta/aussiesta. Lisäksi rodussa on hajontaa, on hyvin peruskoiramaisia yksilöitä ja sitten niitä lähes kissamaisia. Mutta se ei tarkoita etteikö whippetistä olisi vaikka mihin jos vain omistajalta löytyy intoa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   26.5.25 22:56:32

"Whippetin kanssa täytyy pennusta asti panostaa suhteen luomiseen ja motivointiin, jotkin yksilöt täytyy myös ns. opettaa oppimaan. Whippetin toistonkestävyys on usein huono, ne eivät kestä jatkuvaa jyystöä ja yksityiskohtian loputonta hinkkaamista samalla tavalla kuin paimenkoirat, mutta sehän on sitten kouluttajan taidoista ja kekseliäisyydestä kiinni miten saa asiat opetettua."

Tämän takia aloittajan täytyykin miettiä onko vipukka tytölle hyvä valinta vai ei.

Lähettäjä: .:. 
Päivämäärä:   26.5.25 23:00:27

Niin, onko teinistä ihanaa opettaa koiraa oppimaan vai tuntuuko, että koira ei halua tehdä yhdessä? Jos sattuukin sellainen yksilö.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   26.5.25 23:05:34

Kumpi on lapselle tärkeämpää, päästä harrastamaan tiettyä lajia X, vai suhteen luominen juuri siihen koirayksilöön jonka sattuu saamaan ja valitsee sitten harrastukset sen mukaan, mihin koira syttyy? Jos laji, sitten en suosittele whippettiä. Jos itse koira, sittenhän rodulla ei ole minkään valtakunnan väliä.

Onko lapselta kysytty, miksi juuri se whippet viehättää eikä jo tutut paimenkoirat?

Lähettäjä: puh 
Päivämäärä:   26.5.25 23:38:15

Aloittajalle varmasti tuttua noiden omien rotujen jälkeen, mutta ole luonteesta tosi tarkkana. Whippetistä puhutaan aina idioottivarmana ensikoirana mutta kulissien takana on paljon reaktiivisuutta, eroahdistusta, erilaisia pelkoja. Omallakin koiralla näitä kaikkia esiintyy. Kovasti on yritetty rotupiireissä hiljentää mutta onhan näitä muillakin. Monella kasvattajalla on maalla omakotitalossa lauma koiria ja välillä vapautetaan joku koirista näyttelyyn tai päiväksi pupupellolle, ei välttämättä edes käy ilmi ettei koira olekaan luonteen puolesta ihan jalostusmatskua.

Whippettejä ei tosiaan ole jalostettu koulutettavien lajeihin lähes ollenkaan, ehkä ihan viime vuosina jotain pentueita on tehty niitä silmälläpitäen. Vaihtelua luonteissa siis on todella paljon, eikä se aina ole omistajan kyvyistä kiinni. Mulla on yksi täysin kisavalmis rally- ja agilitykoira (eli olen ihan kykenevä kouluttamaan), ja yksi on vaan aivan täydellisen mahdotonta motivoida mihinkään paitsi pupun perässä juoksemiseen :D tämän on todennut meidän kouluttajakin, että ehkä tämä kaveri on onnellisempi ihan muissa hommissa. Ja kolmas on tosiaan niin reaktiivinen ja pelokas ettei tulisi mieleenkään viedä sitä lähellekään hallia...

Että jos whippetin ottaa niin täytyy sitten myös hyväksyä se että kaikkiin lajeihin sopivaa koiraa siitä ei välttämättä vaan tule tekemälläkään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.5.25 23:48:34

Sellainen rotu jonka kanssa sinä sitten jatkat kun teinin innostus hiipuu ja tulee muita mielenkiinnon kohteita ja kiireitä ;-)

Lähettäjä: Kiti 
Päivämäärä:   27.5.25 10:48:59

Ainoa kosketuspintani whippetiin on tosiaan tuo lapsen kaverin koira. Se ei ainakaan tytön mukaan ole mikään arka tärisijä, vaan reippaasti mukana kaikessa säässä kuin säässä, toki kelin mukaan puettuna. Sen koiran kanssa kyllä harrastetaankin, enimmäkseen kai vinttikoirajuttuja, mutta tytön puheista olen ymmärtänyt että paljon kaikkea muutakin ja tykkää touhuta, mutta on rauhallisempi/vähemmän "all in" kuin paimenet.

Tyttö itse haluaisi vähän rauhallisemman ja harkitsevamman koiran kuin bortsu/aussie. En nyt ehkä osaa kunnolla selittää, mutta siis ei halua superintensiivistä aina valmista työnarkomaania, joka koko ajan toljottaa jaloissa ja kerjää tekemistä. Vaan enemmän sellainen hyvänmielenkoira, jonka kanssa voi yhdessä kokeilla juttuja ja fiilistellä elämää.

Ja periaatteessa olisihan se minullekin helpompaa, jos koira tyytyisi myös kotikoiran rooliin. Sitähän ei vielä tiedä, voiko lapsi ottaa koiraa mukaan jos/kun lähtee opiskelemaan, joten maskotin virkaa toimittava otus olisi minulle helpompi kuin toinen aktiivista harrastamista vaativa aussieni lisäksi. Sinänsä meillä on ulkoiset puitteet ihan kohdillaan whippetille, löytyy mm. 1,5 hehtaarin aidattu pelto juoksutarhaksi.

Osaako joku kertoa whippetien linjajaosta? Tyttö haaveilee sekalinjaisesta, koska on kuulemma monipuolisin. Onko whippeteillä vastaavaa käyttis/näyttisjakoa kuin vaikka bortsuilla, että näyttis on parhaimmillaan/pahimmillaan puleerattu seurakoira, jolla ei oikein riitä moottoria mihinkään ja käyttis taas työnarkomaani, jolla silmät pyörii hedelmäpelinä päässä. Tiedän siis että on rata- ja näyttelylinja, mutta onko niillä luonteessa eroa, vai pelkästään nopeudessa?

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   27.5.25 11:05:23

Olisiko mahdollista ottaa yhteyttä noihin tytön kaverin vanhempiin? Aikuisten kesken voisi sitten sieltäkin saada selkeämmän kuvan koirasta, lapsi kun helposti näkee siitä vain pienen osan. Esim paljonko kaverin vanhemmat tekevät töitä koiran kanssa

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   27.5.25 11:21:00

Minäkin ottaisin yhteyksiä sinne vanhempiin ja kävisin itse katsomassa koiran.. Mieluiten monta muutakin koiraa ko.rodusta. Enemmän on kuitenkin niitä kun ei innostu tekemisestä ihmisen kanssa ja yksikään ei ole luotettavasti irtipidettävä. Myös se yleinen sielunmaisema on paimenihmiselle niin outo, että en sellaista otusta jaksaisi kotona katsella ja se mahdollisuus, että jäisi omiksi vaivoiksi lapsen lähdettyä olisi kyllä jo ihan kauhistus. Paimenissakin kun löytyy niitä pienempiä ja sieltä voi katsoa rauhallisempaa tai topakampaa sitten mielen mukaan. Sheltti ei turhaan ole niin suosittu nuortenkin ensikoirana ! Tyttökin voisi innostua ihan jostain muusta jos lähikontaktissa tapaisi jonkun muun kuin sen whippetin...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.5.25 11:21:03

Kyllähän tuollaisia hyvänmielenkoiria löytyy paimenistakin, kun jättää ne teillä olevat tykimpää päätä edustavat rodut laskuista pois.

Juttelisin sen lapsen kanssa ja selvittäisin millaista koiraa lapsi oikeasti toivoo. Moni vipukka taipuu kyllä harrasteluun ja miksei kisaamiseenkin, mutta se tie sinne on kovin erilainen kuin paimenten kanssa. Ja vipukan kanssa on isompi riski siihen, että sitä koiraa ei välttämättä kiinnostakaan moinen homma ollenkaan. Jos käsiin osuukin sellainen yksilö, niin riittääkö se lapselle vai tuntuuko sitten kuitenkin pettymykseltä?

Vaikka toki oli rotu mikä tahansa, ei pentua ottaessa voi varmaksi tietää mitä sieltä tulee eikä aina se bortsukaan ole harrastuskoiraksi sopiva yksilö.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.5.25 11:26:37

Whippet on tosi kiva rotu mutta tosi erilaisia paimeniin. Paimenet on koko aika lähdössä ja tekemässä, whippet on taas jos mieli tekee niin sit voi. Moodkilleri voi olla tippa vettä tai pieni kylmyys ja sitten ei huvita tehdä muuta kun käpertyä sohvalle loppupäiväksi :D Helppo kyllä kouluttaa ja tosi kiva rotu. Vaan ehkä vähän snobi kilparadoille paimenen jälkeen mutta voi kans ihan hyvin toimia.

Lähettäjä: .,. 
Päivämäärä:   27.5.25 11:35:16

Eikö tämä sama aloitus ole ollut täällä aikaisemminkin, vai muistanko harhoja?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.5.25 11:37:42

Minä lähtisin sheltti ja lk/pk collie linjalle tytön kanssa.

Lähettäjä: Vinkkimies 
Päivämäärä:   27.5.25 11:43:22

Lappis
Tai
Shettis
Tai
Pikkumusta
Tai
Mäyris

Ei niitä räksyttäviä lyttynokkia tai terrierierejä. Purevakki. Saati valkoisia likarättejä.

Lähettäjä: MB 
Päivämäärä:   27.5.25 12:28:56

"Unkarin vinttikoira voisi olla ok."
Ennemmin se whippet lapselle ensimmäiseksi omaksi. Ellei sitten välttämättä halua sitä 40kg urosta.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   27.5.25 12:31:09

Kumpi haluaa harrastaa? Lapsi vai äiti?

Jos lapsi haluaa harrastaa, niin hankkikaa joku kiva pieni seurakoira.

Ps. Whipetit on aika sairaita ja aina rikki

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   27.5.25 12:34:19

Jos sille lapselle ei haluta hirveetä agility-tykkiä, niin whippet on ihan loistava. Sen kanssa arkielämä on simppeliä ja varmasti mukavampi harrastuskoira tuon ikäiselle kaikkeen puuhasteluun, kuin joku hektinen paimen. Jos se ystävän koira on kiva, niin ota yhteyttä sen kasvattajaan ja kysele lisää.

Lähettäjä: Vipu 
Päivämäärä:   27.5.25 12:36:03

Mun whippetit on sosiaalisia ja hyvin innostuneita mm. rallytokosta ja hajulajeista. Molemmat tekevät ihan mitä vain ruuan perässä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   27.5.25 13:02:28

"Lähettäjä***

Päivämäärä27.5.25 12:31:09

Kumpi haluaa harrastaa? Lapsi vai äiti?"

Se lapsi on katsellut sun paimentouhuja ja ihastunut lungimpaan rotuun.

Lähettäjä: oo 
Päivämäärä:   27.5.25 13:09:39

Ei se nyt kauhean pieleen voi mennä, jos laittaa tytölle sekalinjaisen whippetin, terveiksi tutkituista vanhemmista, jotka ovat käyneet juoksuharrastuksissa ja/tai agilityssä.
Kun teillä on se oma peltokin.
Sekalinjainen ehdottomasti, niin pääsee tosiaan juoksuharrastuksiinkin. Ja on kestävämpi rakenne kuin puhtailla näyttislinjaisilla.
Tytön kaverin vanhemmilta varmasti saat lisätietoa.

Lähettäjä: Kiti 
Päivämäärä:   27.5.25 14:24:21

"Lähettäjä***
Päivämäärä27.5.25 12:31:09
Kumpi haluaa harrastaa? Lapsi vai äiti?"

Lapsi. Minulla on harrastukoirana se aussie ja riittää oikein hyvin. En tarvitse tähän hätään toista harrastuskoiraa.

Ja mitä tulee noihin muihin rotuehdotuksiin, meillä on lähipiirissä ihan hirveästi paimenia, juuri niitä shelttejä, nahkoja, bortsuja, belgejä, aussieita sun muita. Löytyy jokunen pampaikin. Ja nimenomaan yksikään paimen ei ole tyttöön kolahtanut samalla tavalla kuin tuo whippet, vaikka minun mielestäni esim. tuntemiemme shelttien joukossa on tosi kivoja yksilöitä.

Kaverin vanhempiin täytyy kyllä olla yhteydessä ja käydä tapaamassa koiraa. Olen sen toki ohimennen useampaan kertaan tavannut, mutta en sen paremmin tunne. Tytön mukaan ko. koira ei ole ns. hyvältä kasvattajalta vaikka mukava yksilö onkin, ilmeisesti kasvattaja ei teetä terveystutkimuksia ja pentueita tulee tosi tiuhaan. Pitäisi siis käydä tutustumassa muihinkin yksilöihin. Meiltä on alle tunnin matka vinttikoiraradalle ja onhan noita näyttelyitäkin lähistöllä kesän mittaan. Pitää varmaan ottaa tämän kesän missioksi käydä tutustumassa rotuun harrastuksissa ja ehkä joidenkin kasvattajien luona, ja katsoa sitten mitä mieltä tyttö on ja vieläkö whippetkuume on kova kun on tavannut useampia yksilöitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.5.25 16:41:53

Vipukka on sen verran yleinen rotu, että jostain voisi hyvin löytyä myös koira lainaan edes muutamiin treeneihin. Ellei sitten sitä kaveriperheen koiraa voi lainata. Sitä kautta sen parhaiten huomaa miten ne eroavat koulutettavuuden suhteen paimenista ja huomaa onko se oma juttu vai ei.

Jos tyttö on vakaasti sitä mietä että vipukan harrastusominaisuudet riittää, oli niitä sillä yksilöllä tai ei, niin luottaisin sitten kyllä siihen jos kokemusta paimenista on paljon. Kyllä itse ainakin tuossa iässä koiraa etsiessä tiesin jo aika hyvin mitä koiralta halusin. Ehkä jopa paremmin kuin nykyään aikuisena :D

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   27.5.25 16:52:52

"Paimenissakin kun löytyy niitä pienempiä ja sieltä voi katsoa rauhallisempaa tai topakampaa sitten mielen mukaan. Sheltti ei turhaan ole niin suosittu nuortenkin ensikoirana !"

Shelttiä olisin tullut itsekin ehdottamaan. Niiden kanssa harrastaminen on valtavan kivaa ja helppoa, ja koira on helposti motivoitavissa lähes mihin tahansa juttuun. Koiran on myös oltava ensisijaisesti sellainen, joka miellyttää vastuullista aikuista eli tässä tapauksessa ilmeisesti äitiä. Tyttären innostus saattaa lopahtaa tai hän muuttaa opiskelemaan, jolloin koira saattaa jäädä äidin hoidettavaksi lopulta.

Ennen whippetiin päätymistä kannattaa todellakin käydä tutustumassa moneen erilaiseen rodun edustajaan. Ovat kuitenkin niin erilaisia kuin paimenet. Jos rotu senkin jälkeen miellyttää sekä lasta että äitiä, niin sitten se varmaan on oikea valinta. Korostan kuitenkin vielä sitä, että vastuullisen aikuisen mielipide rotuvalinnasta on tärkeämpi kuin lapsen.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   27.5.25 16:54:35

Olen ehkä italianvinttikoiraihmisenä väärä henkilö vaistailemaan, mutta vastailenpa silti.

Ymmärrän tyttöä tosi hyvin. Kun olin esiteini (ysärin alussa), naapuriimme tuli vipukkaurospentu. Aivan ihana, kiltti, kaunis. Ulkoilutin sitä jonkin verran, sillä oli jonkinlaista eroahdistusta, niin meillä naapuruston mukuloilla oli lupa ulkoiluttaa. Se lähti toiseen perheeseen lopulta, kun ei perhe saanut järjestettyä vipukan yksinoloja vähäsemmiksi.

Mutta mieleeni tuo nuori nätti olento jäi <3 sitten yli 10 vuotta tuosta eteenpäin tulikin itse hankittua eka italiaano, mutta se on toinen juttu se.

Whippetiä sanotaan vinttikoirista koiramaisimmaksi, ja sitä se varmaan koulutettavuudeltaan keskimäärin onkin. Tuommoinen puettava ja sateesta pitämätön rotu on tosi hyvä palelevaiselle ihmiselle, usein se palelevainen koirakin pysyttelee virtaa keräämättä viltin alla sohvalla ihmisen kyljessä takkatulen loimottaessa eikä yhtään kaipaa pikapissatusta pitemmälle. Sitten kun on asialiset kelit (myös talvella) tarpeelliset vetimet niskaan ja töppöset jalkaan ja pihalle.

Vinttikoirariennoissa näkee paljon muita vinttirotuja oman rodun lisäksi, ja vipukoille kyllä on todella paljon harrastettavaa, juoksemiseen jos erehtyy, niin sitä voi harrastaa pienesti hyvän mielen harrastuksena tai isosti ja ylikylän koiran osuessa kohdalle maailmalla reissaten. Suomen vinttijuoksupiirit on aktiiviset, seuraa ja apuja löytyy ja saa. Sen lisäksi vipuja on agilityssä, eri tasoilla ja vakavuudella tokossa, koiratanssissa, canicrossissa vai mikä se on kun ihminenkin juoksee jne. Sekalinjainen on eräänlainen jokapaikanhöylä, ei kovin luu ovaalilla, mutta maastojuoksussa niitä tuppasi menestymään. Vipujen vietti on suht varma verrattuna esim italialaiseen pikkuserkkuunsa, samoin kaikenlainen motivointi vaikuttaa sivusta katsottuna olevan a) yleisempää ja b) helpompaa, näillä pikkuserkuilla kun osalla tarttee olla kelin ja olosuhteitten just eikä melkein, tai pikkuolento vain tuumaa, että juokse akka itte, tai näyttää siltä että "älä äiti aina lyö". Huumorintajua vipukankin kanssa varmasti tarttee, ja stereotyyppisen paimenkoiraihmisen huumorintaju varmaankin on juuri se, mikä eniten olisi vipun kanssa koetuksella.

Lähettäjä: HH 
Päivämäärä:   27.5.25 21:06:31

Instagramissa käyttäjällä mystisesti on ollut kaksi australianpaimenkoiraa, bordercollie ja whippet, jos kiinnostaa yhden harrastavan omistajan kokemukset näistä roduista.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   28.5.25 13:42:40

Mä vaihdoin parikymmentä vuotta sitten pk-rotuiset vintteihin ja elämä kyllä helpottui huomattavasti, kun ovat niin mutkattomia ja ihan helpoimpia koiria arkielämässä. En yhtään ihmettele, että jos kotona on ollut aina paimenia, niin vinttikoiran täysin erilainen luonne tekee vaikutuksen. ;) Jos multa kysytään, että whippetti vai sheltti, niin ei kyllä tarvitse miettiä sekuntiakaan, että kummasta rodusta on helpompi löytää hyvähermoinen yksilö. En ihan keksi, miksi lapselle ei voisi whippettiä ostaa, jos hän sellaisen haluaa.