|
Lähettäjä: aronia
Päivämäärä: 26.5.25 03:48:00
Minulla työuupumus ja kehon loppuun ajaminen teki sen, että en jäin noin sänkyyn jumiin (toki pois lukien tuo liiallinen puhelin, saatoin myös lukea kirjaa tai vaan tuijottaa kattoon). En vain päässyt ylös. Kävin töissä ja treenissä, joten ajattelin että ei minussa vikaa ole, ajattelin olevani laiska ja soimasi itseäni hullun paljon siitä. Kaiken muun ajan olin sängyssä, mutta en silti esim nukkunut. Tuntui kuin mieli ja ruumis olisi ollut jossain virransäästötilassa, periaatteessa käynnissä mutta ei toiminnassa. Ja noh oikeastikin akku oli vaan niin vähissä, että en enää pystynyt toimimaan. Ja esim juuri tuollainen hampaiden pesulle tai syömään lähteminen, huh miten hankalaa, ei vain saanut itseään nousemaan ja tekemään. En siis edes itse tajunnut mitä tapahtuu tai tunnistanut olevani palanut loppuun, kunnes sitten eräs tilanne vei työterveyteen ja minulle kerrottiin miten huolestuttava tilanne on. Todettiin myös masennus. Minulle koko tuo ”romahdus” tuli ihan puskista ja tapahtui nopeasti. Nyt kun olen mieleltäni levännyt, paremmin ravittu ja keho palautunut, käynyt terapiassa, arki muutettu armollisemmaksi ja olen kaikin osin toipunut, niin olen palannut taas omaksi energiseksi ja elämäniloiseksi itsekseni. Ja tajuan vasta nyt miten hiton pohjalla tuolloin oikeasti olinkaan.
|