Lähettäjä: euwe
Päivämäärä: 26.5.25 14:26:59
Minulle on sanottu, että olen mukava ja "energiaa tuova" ihminen. Mutta sitten on yksi kaveri, jonka mielestä valitan aina kaikesta. En kyllä omasta mielestäni valita, ehkä vain totean jotain, muttei sekään ole valitusta. Mutta hän on jossain pumpulissa, eikä kestä mitään, minkä voi omasta mielestään tulkita negatiiviseksi. Hän on käynyt pitkään terapiassa ja koettaa saada itseään johonkin positiivisuus-kuplaan, joten olen todennut, että parempi puhua hänen kanssaan vain jotain joutavia ja myötäillä hänen sanomisiaan.
Olimme joskus lähdössä pyöräilemään usean kilometrin päähän ja katsoin ikkunasta, että "Pitääköhän ottaa takki mukaan kun ei tiedä, alkaako jossain vaiheessa sataa". Hän älähti, että "Älä nyt ala taas valittaa sateesta!!". No en kyllä valittanut.
Ja joskus menimme kuvaamaan alppiruusuja ja sanoin, että "Onpa nämä kyllä ihan eri näköisiä kuin viime viikolla, silloin ei kukkineet juuri ollenkaan" johon kaveri totesi "Et sitten koko aikaa valita hyttysistä". En tiedä mistä tuo tuli, kun en ollut edes huomannut mitään hyttysiä enkä muutenkaan hänelle ollut valittanut aiemmin hyttysten olemassaolosta.
Ja kun sanoin, että siskoni oli ostanut saumurin, niin tuo kaverini tokaisi "Et nyt ala valittaa siitä".
En tajua. Ei minulla ole tapana valittaa mistään. Minulla on itselläni saumuri, enkä ole valittanut siitä koskaan. Päinvastoin, se on toiminut loistavasti ja olen ennemmin kehunut, miten ihana sillä on surruutella.
En tiedä mikä tuota kaveria vaivaa, kun vähän väliä möläyttelee minulle valittamisesta, vaikka meistä kahdesta hän on nimenomaan se, joka keksii valittamista kaikesta, kun on niin huono muihin verrattuna... Niin ruma, lihava, tyhmä, hidas, huono... Vaikkei todellisuudessa ole mitään noista.
En siis jaksa välittää tuon yhden ihmisen valituksesta.
|