Lähettäjä: Kati
Päivämäärä: 24.5.25 15:57:06
Itselläni ei koiraa ole kuunaan ollut ja tuskin tuleekaan, vaikka niistäkin kovin pidän. Olen pitkän linjan kissaharrastaja itse, mutta paljonhan samat lainalaisuudet nykyetologiassa päätee oli sitten kissa tai koira kyseessä. Paljon siis luen myös suoraan koiria koskevaa nykytiedettä, kiinnostuksen takia ja osa kouluttajista on oppineita kumpaankin lajiin.
Kaverini pitää mielestäni kyseenalaisesti hengissä 14-v. koiraa ja meillä on tästä ollut hieman kiivasta sananvaihtoa viime päivinä. Olen suoraan siis sanonut mitä mieltä olen asiasta. Henk.koht. koirakokemusta ei edellytä sen näkeminen, että nyt on itsekkyystä kyse omistajan taholta.
Eilen sanoi, että lääkärihän sanoi kun syksyllä käytiin, että onpa hyväkuntoinen 13-v. koira. Kaverilta on auttamatta nyt ajantaju pettänyt, kun ei älyä puolen vuoden olevan tuon ikäisen koiran kohdalla pitkä aika. Nykyään koiralla on siis selvää liikkumishaluttomuutta jne.
Mutta se mistä lähdin kysymään, on että eilen kirjoitti minulle tällä tavalla: "--Mustista on tullut vanhemmiten sellainen kuten ausseista (=aust.paimenkoira) yleensä. Nuorena oli hirmu kuuliainen mut ei enää. Leivät vie lapsen kädestä ja onnessaan herkuttelee vaikka toinen itkee.--"
Eikö tämä ole sitä paskaa itseään eli inhimillistämistä? Ei koira muutu uppiniskaiseksi vanhana, jos ja kun se ei sitä ollut nuorenakaan koskaan. Onko näin? Ladon suoraa faktaa tiskiin hänellä, jos nyt koiraerikoisosaajat toteaa saman, en sentään lähdettä laita. Mutta hän on näitä 30 v. taakse jämähtäneitä, jotka luulee olevansa perillä koirista, mutta nää lapsukset paljastaa totuuden toistuvasti.
Omistajan älli on joskus sivulauseessa muissa yhteyksissä riittänyt sanomaan ääneen, että koira on dementoitunut, ei esim. muista tehdä tarpeita ulkona vaan hätä iskee sitten heti sisällä.
|