Lähettäjä: muitakin syitä on 
Päivämäärä:   23.5.25 12:24:09

Eilen jossain uutislähetyksessä kuuntelin, että iso syy syntyvyyden alentumiseen Suomessa on parisuhteiden lyhyt kesto. Parisuhteita kyllä solmitaan, mutta ne eivät kestä.

Lähettäjä: välly 
Päivämäärä:   23.5.25 12:35:10

Miesten kyvyttömyys vastuunkantoon paljastuu nykyään nopeammin kuin aiemmin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.5.25 12:36:29

Miesten vika tämäkin.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   23.5.25 12:40:00

Paljonkohan lapsia olisi syntynyt ennenkään, jos ehkäisyä olisi ollut saatavilla (siis ennen 1960-lukua).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.5.25 12:48:47

^ vähemmän, mutta enemmän kuin nyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.5.25 12:53:01

En tiedä oonko ainoa, mutta itse kyllä mietin raaskautumista myös terveydenhoidon puutteen takia. En tiedä uskallanko ottaa riskiä, että hoitoa ei sitten saakkaan.

Lähettäjä: Lieka 
Päivämäärä:   23.5.25 12:54:55

Vapaaehtoinen lapsettomuus on jonkun tutkimuksen mukaan kolminkertaistunut lyhyelle aikaa. Sitten ensimmäisen lapsen saaminen on mennyt niin myöhäiseksi, että iso osa naisista ei yksinkertaisesta kerkeä enempää lapsia tekemään.

Nykyään kouluttaudutaan niin kauan ja työelämä on niin pirstaleinen, että menee kauan ennen kuin on vakituinen työ ja talous balanssissa monella.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   23.5.25 14:22:17

Kuka hullu enää haluaa lapsia tällaiseen maailmaan tehdä?

Lähettäjä: wiju 
Päivämäärä:   23.5.25 14:37:36

Eipä ihmiset ole ennen vanhaankaan välttämättä lapsia halunneet. Mutta on ollut vähän pakko pariutua edes jonkun kanssa, peräkammarin poikana tai vanhapiikana olo ei ollut herkkua. Ja kun on pariuduttu, niin silloinhan on seksiä harrastettava ja lapsia saatava. Lapsettomuus oli noloa. Ja niitä lapsia tuli kun tuli, ei niitä hirveästi voinut säännöstellä. Aborttiakaan ei tehty. Erotakaan ei voinut, ja monille leskeksi jääminen oli helpotus.

Nykyään asiat on toisin. Naimisiin mennään usein edelleen tosta vain, mutta myös erota voi vaikka saman tien. Tai sitten ei mennä naimisiin ollenkaan, vuosikymmeniä eletään avoparina ja sen takia on nykyisin kehitetty avoliittolaki, kun harvempi solmii avioliittoa, vaikka parisuhde kestäisikin kauan. Myös ehkäisyä käytetään lähes poikkeuksetta, joten lasten saantia voi todellakin säännöstellä ja abortin saa ihan vain koska haluaa.

Lisäksi nykyään moni miettii, pystyykö huolehtimaan itsestään ja jälkikasvustaan. Kukaan ei enää ota vastuuta mistään, ei edes itsestään, joten onko ihme, ettei siihen haluta lisäksi vielä jälkikasvua. Turvaverkkoja ei ole, apua ei saa kuin ehkä rahalla eikä välttämättä silläkään.

Ei siis mikään ihme, että syntyvyys on alhainen, kun ei ole mahdollisuutta alkaa yksinhuoltajaksi ja kenestäkään ei ole kantamaan vastuuta vanhempana. Ei kukaan halua vauvan lisäksi miesvauvaa ja miehet eivät kykene olemaan omille lapsilleen edes lapsenvahtina.

Lähettäjä: Puup 
Päivämäärä:   23.5.25 15:02:36

"Lisäksi nykyään moni miettii, pystyykö huolehtimaan itsestään ja jälkikasvustaan. Kukaan ei enää ota vastuuta mistään, ei edes itsestään, joten onko ihme, ettei siihen haluta lisäksi vielä jälkikasvua."

Toisaalta näin, mutta toisaalta lasten hankkimiseen ja kasvattamiseen ei kuulunut vaikka 80 tai 30 vuottakaan sitten samanlaisia paineita kuin nykyään. Köyhien perheiden lapset elivät sillä mitä oli. Ei tullut lastensuojelu paikalle vaikka lapsi olisi asunut talvella viikkokausia yksin, kuten mummoni 11-vuotiaana. Kävi pyytelemässä naapureilta polttopuuta ja ruokaa, kun kotoa loppui. Äiti oli kuollut, isä savottareissulla. Naapurit antoivat, mutta kukaan ei halunnut tai voinut auttaa enempää. Vielä 90-luvulla oli normaalia, että lapset hulmusivat pihaleikeissään ties missä, eikä kellään ollut puhelinta. Vanhemmat ohjeistivat sen verran, että "jos teette typeryyksiä tai hukutte, niin saatte selkään". Fyysinen kurittaminen oli yleistä niin kouluissa kuin kotonakin.

Nykyään vaatimukset hyvälle vanhemmuudelle ovat paljon kovemmat, ja toisaalta moni vanhempi oikeasti haluaakin toteuttaa ne: olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon, antaa mahdollisuuden harrastaa, kasvattaa lapsesta hyväitsetuntoisen, tunneälykkään jne. Ei mun vanhempiani 90-luvulla ja 2000-luvun alussa kiinnostanut, miltä minusta tuntuu. Pääasia oli, että vanhempia toteltiin. Aina.

Lähettäjä: Samoja ajatuksia 
Päivämäärä:   23.5.25 15:04:05

"Turvaverkkoja ei ole, apua ei saa kuin ehkä rahalla eikä välttämättä silläkään."

Mietiskelin tässä lähipiirin pariskuntia. Yhdelläkään ei asu molempien vanhemmat samalla paikkakunnalla kuin itse asuu, ja välimatkaa vanhempiin on yleensä satoja kilometrejä. Esim. omat vanhempani asuvat 200 km ja miehen vanhemmat 300 km päässä, vastakkaisissa suunnissa, sama koskee sisaruksia. Vähät sukulaiset on sitten kolmannessa suunnassa yhtä kaukana, ja läheisistä ystävistä suurin osa asuu myös muilla paikkakunnilla. Naapureita emme tunne. Kaikilla on myös omat urat, kiireet ja terveysmurheet, eli lastenhoitoapu olisi erittäin rajattua ja satunnaista.

Tällä hetkellä jo pienen, helpohkon koiran saaminen hoitoon on haastavaa :D Ne ystävät joilla on lapsia, ovat aivan rättipuhkipoikki koko ajan.

Eli turvaverkko olisi käytännössä yhteiskunta, ja kaikki tietävät kuinka paljon sen pysyvyyteen voi luottaa...

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   23.5.25 15:04:20

Wiju: noinhan se on ollut. Mun toinen mummo sanoi suoraan ettei olisi koskaan halunnut naimisiin ja lapsia mutta naimisiin oli pakko mennä kun oli lapsi tulossa. Olisi halunnut käydä kouluja, opiskella, saada kunnon ammatin ja matkustella mutta ei tuollainen onnistunut 40- luvulla. Abortteja teki puoskarit, riskit oli isot ja kyseessä vielä rikos niin moni ei siihen lähtenyt vaan tyytyi osaansa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.5.25 15:10:22

”Kuka hullu enää haluaa lapsia tällaiseen maailmaan tehdä?”

Tämä on aina yhtä hölmö kommentti. Miten niin enää?

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   23.5.25 15:11:54

Varmasti yksi syy. Järkevää hankkia lapsia kun suhde tuntuu siltä että sillä on tulevaisuus

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   23.5.25 15:19:52

Itse pitkässä parisuhteessa, mutta ei houkuttele vanhemmuuteen kun joka päivä uutisissa on koulupuukotusta ja Valkeakosken murhaa ja Andrew tate-tiktok-juttuja ja muuta. Monilla tuttavilla on mt-ongelmia ja heidän elämänsä tuntuu hirveän onnettomalta, ja laajemmassa tuttavapiirissä (aikuisten) lasten itsemurhiakin. Tuntuu hirveän ahdistavalta että vanhempana pitäisi näitä kaikkia ja muuta pelätä, tiedostan että varmasti on itsellä jokin negatiivinen ajatusvinouma mutta aina kun ajattelen että olisipa hauska jos olisi elämässä vauva, niin ei tarvi kuin Hesari avata.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.5.25 15:28:35

"Eipä ihmiset ole ennen vanhaankaan välttämättä lapsia halunneet. Mutta on ollut vähän pakko pariutua edes jonkun kanssa, peräkammarin poikana tai vanhapiikana olo ei ollut herkkua. Ja kun on pariuduttu, niin silloinhan on seksiä harrastettava ja lapsia saatava. Lapsettomuus oli noloa. Ja niitä lapsia tuli kun tuli, ei niitä hirveästi voinut säännöstellä. Aborttiakaan ei tehty. Erotakaan ei voinut, ja monille leskeksi jääminen oli helpotus."

Tässä on useampi juttu jotka ei pidä paikkansa. Ennen niin naiset kuin miehetkin saattoi omistautua avioliiton sijaan uralle. Naiset hakeutui taloustöihin ja nousi usein urallaan arvostettuun asemaan jolta nuoremmat piiat kysyivät neuvoa ja emäntä toki myös. Naimisiinmeno ei ollut vanhalle piialle tai vanhalle pojalle ollenkaan ainoa vaihtoehto.

Ennen osattiin myös säännöstellä lapsia. Kyllä ennen tiedettiin miten lapsia tehtiin ja miten niiltä voisi välttyä. Keskeytetty yhdyntä oli kyllä tiedossa ihan kaikilla. Oli pieniä perheitä tarkoituksella. Sen sijaan raiskaus avioliitossa oli ihan ok ja seksistä ei saanut kieltäytyä että isolapsiset perheet saattaa kertoa myös siitä että miestä ei kiinnostanut halusiko vaimo vaan prioriteetti oli se, halusiko hän itse. Kaikki miehet eivät silloinkaan olleet sellaisia ja tosiaan, lasten tuloa osattiin säännöstellä.

Avioliittoja 1900-luvun alusta alkoi myös purkautua paljon helpommin kuin mitä ennen.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   23.5.25 16:20:28

Outo syy "Itse pitkässä parisuhteessa, mutta ei houkuttele vanhemmuuteen kun joka päivä uutisissa on koulupuukotusta ja Valkeakosken murhaa ja Andrew tate-tiktok-juttuja ja muuta."

Mitäpä jos ihmiset vaikkapa aikuistuisivat ja ottaisivat vastuun itsestään ja lapsistaan sekä opettaisivat lapsensa olemaan puukottamatta toisiaan. Se voisi olla hyvä alku, että poistetaan vaikka ne tiktokit ja aletaan katsoa sen perään mitä sisältöä lapset netissä kuluttavat.
Ylipäätään käytöstapojen ja empatiataitojen opettelu voisi olla hyvä nykypäivän aikuisillekin.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   23.5.25 16:22:20

Piste: jos sattui vahinko ja lapsi oli jo tulossa ei siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin hommata abortti puoskarilta tai mennä naimisiin. Tai olla halveksittu äpärän synnyttäjä. Mun toinen mummo voisi kertoa jos vielä eläisi millaista 40- luvulla oli elää aviottoman lapsen kanssa. Siinä jäi koulut käymättä ja urat luomatta vaikka töitä sait tehdä kyllä niska limassa asuit sitten maalla tai kaupungissa. Mun mummo olisi halunnut akateemisen ammatin, ei mitään kotitaloushommia joista ei pitänyt pätkääkään.

Joo, syntyvyyttä osattiin säännöstellä mutta sehän riippui sitten ihan aviomiehen "hyväntahtoisuudesta", kuten itsekin sanot.

Mun mummon sisko joskus sanoi että jos heidän nuoruudessa olisi ollut samat mahdollisuudet kuin tänäpäivänä: luotettava ehkäisy saatavilla, käteen jäisi käyttörahaa ja alkoholia saisi yhtä vapaasti kuin nyt he olisi olleet ihan samanlaisia kuin nykyajan nuoret naiset.

Lähettäjä: yöy 
Päivämäärä:   23.5.25 16:29:20

Onhan täälläkin paljon ketjuja siitä, miten aloittaja pohtii, kannattaako lisääntyä nykyisen miehen kanssa ja jos eroaa, niin jääkö lapsettomaksi, kun ei löydäkään uutta/sopivaa miestä. Tai että haluaisi kyllä lapsia, mutta ei nykyisen miehen kanssa.

Asiaa siis mietitään enemmän kuin aiemmin, joten ei ihme, ettei lapsia juurikaan synny, kun enää lisäännytä kenen kanssa tahansa.

Minun vanhempani löysivät toisensa baarista ja päätyivät sänkyyn. Äiti tuli raskaaksi, he alkoivat seurustella ja menivät naimisiin ennen kuin esikoinen syntyi. Minä olin sitten kuulemma toivottu ja suunniteltu ja lapsi. Mutta jos äiti olisi viisas ollut, niin olisi käyttänyt ehkäisyä, tehnyt abortin tai kaikessa hiljaisuudessa pitänyt lapsen ja alkanut yksinhuoltajaksi. Isäni oli melkoinen ahteriaukko ja paras asia äidin elämässä naimisiin menon jälkeen on kyllä ollut leskeksi jääminen. Harmi, että tuossa välissä hänen elämässään meni 40 vuotta hukkaan.

Siihen on syynsä, miksi äiti ei hakenut eroa. Mutta kunpa olisi edes laittanut isän perseilylle rajat niin, että meidän lasten elämä olisi ollut vähän ihmimillisempää. Mutta ei...

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.5.25 16:31:07

Kun elämän vakiintumisessa menee opiskelun ja työtilanteen kanssa kuitenkin pitkään, niin ehtii seurustella sellaistenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa ei haluaisi perustaa perhettä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.5.25 19:07:56

Miehenä sanon että sulaa hulluutta hankkia lapsi, ero tulee kuitenkin ja sitten kustannetaan exän lomat, isommat asunnot sun muut. Se vaan on niin, ei ne elarit lapselle mene.

Lähettäjä: o5 
Päivämäärä:   23.5.25 19:42:42

"Miehenä sanon että sulaa hulluutta hankkia lapsi, ero tulee kuitenkin"

No miksi olet niin mätä, ettei sinun kanssa kukaan halua pysyvää parisuhdetta?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.5.25 19:46:35

Taas syyllistetään yksilöitä sen sijaan että pyrittäisi muuttamaan mitään järjestelmässä. Kivaa ja halpaa sd toki on.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.5.25 19:52:22

Jokainen lapsi ansaitsi syntyä haluttuna ja hyviin olosuhteisiin. Minusta on hyvä että syntyvyys laskee, parempi maapallolle ja parempi ihmisille kun ei synny epätoivottuna tai joudu olemaan tahtomattaan vanhempi.

Onhan noita syitä miksi syntyvyys on laskenut, ei voi sanoa että juuri asia x on johtanut siihen. Hyvä, että nykyään on länsimaissa vapaus valita, kunpa vain naiset koko maapallolla saisivat samat oikeudet.

Olen itsekin sitä mieltä ettei omien vanhempieni olisi pitänyt edes tavata, saatikka hankkia lapsia. Olisin paljon mielummin ollut syntymättä jos se tarkoittaisi että äitini olisi saanut elää vapaan elämän ilman isääni. Ja itse olen autisminkirjolla oleva introvertti joka kuormittuu todella paljon jopa kuuden tunnin etätyöstä, puhumattakaan jos pitäisi tehdä lähityötä. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa ajatukselle, että pitäisi jostain lapsesta huolehtia kun olen työpäivän jälkeen niin väsynyt että hyvä kun jaksan ruokkia itseni? En halua olla vanhempi, en ole ikinä halunnut olla edes lemmikkieni "äiti" tai "mamma". En ole edes kiinnostunut parisuhteista. Onnekseni satuin syntymään tähän aikaan että voin elää koko elämäni yksin tehden omia juttujani.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   23.5.25 21:07:30

Ei ole löytynyt hyvää miestä, enkä halua olla yksinhuoltaja. Nyt myös vähän liikaa velkaa, etten tiedä miten selviytyisin, jos en kävisi töissä. Siksi perhehaave on vähän kuin lipumassa pois minun ulottuviltani ajan myötä. Olisin kyllä halunnut 1-3 lasta.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   23.5.25 21:33:04

Eiköhän suhteiden lapsettomuuteen ja lyhyyteen ole samat syyt sen sijaan, että toinen olisi syy ja selitys toiselle: Kesto jää lyhyeksi ja lapset tekemättä, jos pari ei halua sellaista elämää, mitä juuri sen kumppanin kanssa oleminen tarkoittaisi.