|
Lähettäjä: eeuaa
Päivämäärä: 23.5.25 15:26:38
"Suolistobakteereja tutkittaessa tuli esille että yksipuolisesti syövien älykkyysosamäärä on matalampi kuin monipuolisesti syövillä. Lisäksi yksipuolisesti roskaruokaa syövillä oli paljon ravintopuutoksia jotka vaikuttivat yleensä jaksamiseen ja vireyteen negatiivisesti. Olivat monasti ylipainoisia ja oli puutosta ravintoaineista."
Kyllähän sen ihan maalaisjärjellä ymmärtää ,että jos ruokavalio on yksipuolinen ja ravintoköyhä, niin se vaikuttaa kaikkeen. Ravinnolla voi kuitenkin jonkin verran vaikuttaa suoliston mikrobikannan kehittymiseen. Nopeaa hommaa se ei ole, mutta pidemmällä aikavälillä näkyy yleensä muutos. Toki perimä, geenit ym. vaikuttaa myös. Ja jos on esim. ollut joku vahva laajakirjoinen antibioottikuuri tai sairastanut vaikka sallmonellan, niin nämä ovat ihan eri tapauksia kuin täysin terveet ihmiset.
Myös äidin vointi, ruokavalio, terveydentila, suolistomikrobikanta ym. vaikuttavat taatusti sikiöön ja sille kehittyvään suolistomikrobikantaan. Ja se, syökö vauva rintamaitoa vai korviketta.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja joskus voi olla hankala löytää ydinongelmaa ja parasta ratkaisua siihen. Ja varsinkin, jos kotona oppii syömään tavalla X niin hankala sitä voi olla lapsen itse muuttaa. Ihan jo se, että lapsena kotona ei ole herkkuja syöty niin teininä alkaa omilla rahoillaan ostaa karkkia ja pizzaa. Tai omilleen muutettua ruokavalio muuttuu mieltymysten tai rahatilanteen vuoksi ihan erilaiseksi ja kiloja alkaa kertyä. Ja mitä pahemmaksi ongelmat pääsee, sitä hankalampi niihin on puuttua. Ja rajut nopeat muutokset tuovat usein ongelmia. Esim. moni ozempicia (tms.) käyttävä kyllä laihtuu nopeasti, mutta menettää lihasmassaa. Vaikka lääkettä käyttävää ohjeistetaan syömään reilusti proteiinia ja treenaamaan lihaksia, niin heille ei ehkä proteiini uppoa vaan helpompi syödä viljoja. Ja treenata ei välttämättä jaksa tai voi, jos ei riitä energiaa tai niveliin sattuu.
Tästä en etsi mitään tutkimustuloksia, vaan tämä on ihan oma päätelmäni:
Minusta tuntuu, että sekasyöjillä on eniten ongelmia. Jostain syystä tuntuu, että kaikkea sisältävässä sekaruokavaliossa on jotain, joka ei yksilöille passaa. Se, mikä kenellekin parhaiten passaa ja ei passaa, on yksilöllistä. Mutta tunnen monia ja olen lukenut sellaisista, joilla on ollut huono olo, iho- ja vatsaonhelmia ja hankaluuksia painonhallinnassa sekaruokavaliolla, mutta ongelmat on korjaantuneet ruokavaliomuutoksen myötä. Joillakin avain on viljattomuus, toisilla keto, joillakin carnivore, joillakin maitotuotteettomuus, tai vegaaniruokavalio, jne. Toisilla on ollut karsea olo vegaanina mutta elämä kukoistaa carnivorella ja toisilla päinvastoin. Eli pitää testata ja löytää se ruoka-aine/-aineet, jotka itselle sopii ja ei sovi. Vaikka mulle passaa tää niin sulle se ei ehkä passaa. Ja vaikka sulle passaa toi niin sun kaverille se ei välttämättä passaa.
Ja kun moni sanoo, ettei maha kestä esim. punaista lihaa tai verta, tai raakoja kasviksia, tai jotain, niin sekin voi olla tottumiskysymys. Pitää totutella vähitellen, tai sitten siihen ei totu ollenkaan ja sitä ei voi ruokavalioon ottaa vaikka kuinka haluaisi.
Ja omalla kohdallani huomasin, että kun olin useamman vuoden käytännössä vhh-keto, koska viljat, varsinkin vehnä, aiheutti oireita, niin sen seurauksena terveydentilani koheni huomattavasti enkä lihonut tai turvonnut, vaikka mässäsinkin joskus herkkuja. Vehnä tuntui aiheuttavan sen, että olen allerginen lähes kaikelle. Ehkä sille vehnälle, mutta siten myös tuntui, että oireilen vaikka mitä ja esim. siitepölyallergia oli kesällä karsea ja talvelal iho kuivui niin, että olin pahimmillaan ihan maitoruvella. Viljattoman ruokavalion myötä siitepölyallergiaa ei juuri ole ja talvellakaan ei enää iho kuivu ja ihottumaa ole.
Ja kun suolisto oli totutettu vhh-ruokavalioon, niin satunnainen hiilariherkkujen mässääminen ei juurikaan tuntunut ja näkynyt. Kun ei tartu. Mutta kun elämästä tuli henkisesti raskasta ja aloinkin mässätä* hiilariherkkuja ja se jäi tavaksi pitkäksi aikaa, muutamaksi vuodeksi, niin kiloja kertyi vähitellen ja kroppa tuntui olevan ihan tukossa, teki tai söi mitä vain. Eikä kroppa muuttunut vähemmän tukkoiseksi tai kilot lähteneet, vaikka aloinkin syödä vhh:sti. Ihan ihmettelin, että mikä mua vaivaa, kun ei tunnu tapahtuvan muutosta parempaan. Oma päätelmäni siis on, että minun kohdallani ainakin vhh-suolisto ei varastoi hiilareita ja koko kropan aineenvaihdunta toimii paremmin, mutta hiilareihin tottunut suolisto varastoi kaiken ja aineenvaihdunta on aivan jumissa. Satunnaisestakin herkuttelusta menen aivan tukkoon päiväkausiksi.
* Älkää räkyttäkö mässääminen-termistä. Käytän sitä ihan tarkoituksella, koska ruokavalioni ei todellakaan ollut mitenkään terveellinen ja monipuolinen.
Eli avain painonhallintaan minulla oli se vhh-keto -ruokavalio, jolla saan suoliston mikrobikannan ajan kuluessa muokattua sellaiseksi, että se passaa minulle. Jollekin toiselle taas ei vähähiilarinen sovi, heille passaa paremmin joku toinen ruokavalio ja heidän kroppansa on hyvinvoiva eri ruokavaliolla. Mutta hidastahan tämä on!! Pari vuotta olen nyt kompastellen ruokavaliota muuttanut. Pitäisi oikeasti ryhdistäytyä ja lopettaa se satunnainenkin herkuttelu ja antaa suolistolle mahdollisuus muuttaa mikrobikanta minulle oikeanlaiseksi.
Olen edelleen matkalla hyvinvointiin. Edelleen mässään välillä liikaa hiilaripitoisia ruokia ja kropalla kestää palautua siitä. Mutta kun pääosin ruokavalio on vähähiilarisempi ja välillä keto, niin olo on kyllä keskimäärin sata kertaa parempi kuin hiilarivoittoisella ruokavaliolla.
Mutta tämä on niin paljon itsestä kiinni. Kuinka paljon jaksaa nähdä vaivaa sen eteen, että jaksaa kokeilla mikä passaa, ja jatkaa sillä ruokavaliolla vähintään vuoden, mielellään useamman. Ja kuinka hyvin kykenee noudattamaan jotain tiettyä ruokavaliota? Esim. koululaisilla tai opiskelijoilla, jotka syövät arkipäivisin oppilaitoksen ruokalassa, on lopulta hyvin vähän sanomista siihen, mitä syövät. Kun hinnat on nousseet, se näkyy myös ruokalistoilla. Kiusaukset on lähinnä perunaa, makaroniruuat lähinnä makaronia, soijan osuutta on lisätty, punainen liha pitkälti nakkeja ja makkaraa. Ja sitten syödään sitä mitä on tarjolla, vaikka siitä tulisikin maha vähän kipeäksi, niveliin sattuu ja iho kukkii. Ja jos opiskelija saa halvan aterian oppilaitoksessa, siis syödään kukkurallinen annos, jotta ei tarvitse koulun ulkopuolella niin paljoa syödä ja rahaa säästyy.
Sama sairaaloissa ja hoitolaitoksissa. Ruoka on sitä mitä halvalla saadaan tuotettua ja josta saa helposti kaloreita. Ei siinä paljon valiteta, että haluaisin syödä ketosti tai välttää perunaa. Minulle peruna aiheuttaa karseaa mahakipua, niin siksi en sitä voi syödä vaikka haluaisin.
Lihavuusleikkaukset ovat äärimmäinen keino, joka on peruuttamaton eikä yleensä ongelmaton. Hullua, että näitä tehdään lapsille. Kuten joku jo sanoikin, niin varmasti tarpeellinen sille, joka on koko perheen ainoa lihava muiden ollessa hoikkia. Mutta jos koko perhe on lihavia, niin silloin voi helposti todeta, että vika ei ole ihmisestä riippumaton vaan pääsyyllinen on elintavat.
Ja onhan elintavat muuttuneet hirveästi minun lapsuuteeni nähden. Olen syntynyt 1984. Elin lapsuuteni ja vielä teininäkin ilman kännykkää. Nettiä ei minun lapsuudessani ollut. Kuljin kävellen ja pyörällä. Kavereiden kanssa leikittiin ulkona ja karkki- ja sipsipussit oli pieniä ja niitä ostettiin minun lapsuudessani vain synttäreille. Teininä aloin itsekin ostaa karkkia, mutta hampparit ja pizzat ei ruokavalioon kuuluneet kuin vasta lukiossa tai aikuisena. Nykyäänhän ihmiset syövät ihan eri tavalla ja marketeissa on järjettömät hyllyrivistöt täynnä ties mitä ultraprosessoitua höttöä. Ei viitsitä liikkua omin voimin kun on sähköpyörät, -scootit ja kaikki tuodaan netistä tilaamalla kotiovelle.
|