Lähettäjä: Kaveriton 
Päivämäärä:   21.5.25 18:33:40

12 v tyttö ja tuleva kesä alkaa taas ahdistamaan minua etukäteen. Lapsella on koulussa muutama kaveri, ainakin ollut tähän asti. Keväisin lapsi alkaa olla jo niin väsyneet ja kuormittunut, että sukset ovat menneet pahasti kavereiden kanssa ristiin tänäkin vuonna jo maaliskuussa eikä sen jälkeen ole viettänyt kavereiden kanssa aikaa koulun ilkopuolella. Lisäksi käytös koulussa on niin kamalaa, että muut karsastavat lasta jo tämänkin takia. Aika paljon koitan setviä lapsen riitoja kavereiden vanhempien kanssa, mutta luovutin jo tältä keväältä. Syksystä ja talvesta lapsi viettää kavereiden kanssa aikaa, mutta näin keväällä ei jaksa nähdä ketään ja aikaisempina kesinä hyvä jos on yhden kerran kesässä nähnyt jotain kaveria. Lapsi ei oikein osaa tehdä mitään muuta kuin katsoa telkkaria yksin joten pitäisi jatkuvasti olla keksimässä tekemistä mihin myös aikuinen osallistuu lapsen kanssa. Lapsi on äkäinen kuin ampiainen kun on tylsää, tyhmää jne, Silloin kun on kavereita keksii heidän kanssaan kyllä tekemistä.

Yhdelle viikon päiväleirille ilmoitin lapsen kun se on sellaisen matkan päässä, että lapsi osaa sinne omatoimisesti. Pelkään vain, että menee sekin raha hukkaan, koska lapselta jää harrastuskin todella usein välistä kun ei mukamas osaakkaan lähteä sinne omatoimisesti tai tulee jotain ongelmia esim avaimet jää sisälle kun lähee ja sisällä on myös bussikortti ja harrastusvälineet, istuu vessassa niin kauan ettei enää ehdi, ei ykskaks osaakkaan kävellä pysökiltä harrastuspaikalle joka on suoraan tien toisella puolella bussipysäkiltä jne.

En tiedä kuinka paljon lapsen autismin piirteet vaikuttavat tähän, että hänen on todella vaikea ylipäätään tutustua muihin. Välillä tulee kausia, että tuntuu kuin oma lapsi olisi valovuoden päässä sosiaalisissa taidoissa muista samanikäisistä. Nyt tämän vuoden on taas ollut sellainen kausi. Odotamme parhaillamme aikaa lasten psykiatriselle poliklinikalle jos sieltä saisi jotain vinkkejä arkeen. En tiedä kauanko sinne pääsyyn menee aikaa. Lähete on laitettu reilu kk sitten eikä vielä ole kuulunut mitään. Lisänä siis sekin, että keväisin meno koulussa on niin mahdotonta ettei koulussa oleminen tunnu sujuvan mitenkään. Joten jo tämä kevät on raskasta kun pitää jatkuvasti olla valmiudessa hakemaan lasta koulusta kotiin kesken työpäivän.

Lasta jos koittaa kannustaa tekemään jotain omatoimisesti on se yhtä karjumista ”en osaa, en ymmärrä”. Tuntuu, että kesä on todella vaikeaa aikaa kun ei ole koulua, harrastuksesta kesätauko ja kavereiden kanssa välit on ryssitty kevään aikana. Lapsi selvästi kaipaisi jotain ommakin tekemistä eikä aina vanhempien seuraa, mutta ei sitten osaa tehdä mitäån ilman aikuista.

Joten kiitos, jos jollain jotain vinkkejä arkea helpottamaan. Lapsi tykkää kyllä käydä erilaisissa paikoissa, tapahtumissa jne, mutta minun kesälomani on 4 viikkoa joten nämä kodin ulkopuoliset tekemiset sijoittuvat aikalailla siihen, eikä meillä ole rahaa reissata koko neljää viikkoa.

Lähettäjä: Ennen 
Päivämäärä:   21.5.25 18:42:07

Olen nuorena kärsinyt ahdistuneisuus häiriöstä ja vanhempien pakottaminen yksin tehdä asioita ei yhtä auttanut minulla ahdistukseen vaan pahensivat vain sitä. Jonkin asian tekeminen piti lähteä ihan omasta puhtaasta halusta ja asian pystyi kohdata ykdin, kun asia ihan oikeasti oli niin tavoittelemisen arvoinen asia että se vei paniikilta voiton.

Eli sinua neuvoisin ettet pakota lasta kohtaamaan asioita yksin vaan vanhempi on tukena. Lapsi ei selkeästi halua yksin kohdata asioita ja pakottaminen ei auta vaan lapsi menee niin lukkoon, että keksimällä keksii asioita ettei tarvitsisi yksin kohdata ahdistavaa tilannetta. Älä pakota vaan ole tukena.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.5.25 19:19:11

Miksei se lapsi lue kirjoja? Add itsellä ja istuin koko lapsuuteni ensin aku ankkojen, sitten nuortenkirjojen ja sitten aikuisten kirjojen parissa.

Muistan mankuneeni vanhemmilta tekemistä jotka aika topakasti lähetti mut huoneeseeni lukemaan.

Mutta hankala 12-vuotiaana oppia viihdyttämään itseään jos on tähän asti äiti ollut viihdyttäjä. Älä viihdytä sitä. Antaa vaikka tujottaa seinää ja kiukutella seinän edessä jos se on parempi vaihtoehto kuin lukeminen, piirtäminen ja ulkoilu.

Lähettäjä: maalaistollo 
Päivämäärä:   21.5.25 19:32:10

Hyötyisikö lapsi esim. toimintaterapiasta? Hankalalta kuulostaa, että on noin iso jo eikä yhtään pysty toimimaan itsenäisesti. Voisiko lapsi kokeilla uusia harrastuksia ja sitä kautta innostua jostain? Tykkäisikö piirtää, maalata, askarrella tai muuta taiteellista? Entä liikuntalajit? Jonkinlainen arvoitusten ratkominen, esim. pelit tai geokätköily? Lukeminen?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.5.25 19:39:36

Jonnekin vammaisten kesäleirille.
Kai te kuulutte vammaisjärjestöihin, ja saatte vertaistukea?
Ja vaikka isovanhemmille välillä.
Eikä tylsyyskään välillä pahaa tee.

Lähettäjä: Kaveriton 
Päivämäärä:   21.5.25 19:45:03

Lapsi on käynyt kahdesti toimintaterapeutin arviossa eikä jatkoja tullut kun ei ole tarvetta.

Tykkää askarrella, piirtää ymv, mutta ei osaa tehdä omatoimisesti vaan kaipaa aikuisen viereen ja usein on sitä, että lapsi haluaa aikuisen askartelevan ja hän katsoo vierestä. Omatoiminen askartelu päättyy aina siihen, että lapsi saa raivarit ja tarvikkeet lentävät ympäriinsä ennen kuin on edes päässyt alkuun.
Geikötköilyä olemme harrastaneet ja se on kivaa, mutta siinäkin on se, että siinä on oltava aikuisen mukana. Lapsella on haasteita hahmottamisessa niin en usko geokötköjen etsimisen onnistuvan tutustakaan ympäristöstä omatoimisesti kun ei yhtään hahmota karttaa.
Temppuliikuntaa lapsi harrastaa ja tykkää, mutta sekin vaatii juuri tuon tietyn pienen ryhmän missä on vain muutamia lapsia ja ryhmä tarkoitettu sellaisille joiden harrastaminen ei onnistu tavallisessa ryhmässä. Lapsi on kokeillut vaikka mitä harrastuksia aina sen mukaan mitä on halunnut kokeilla, mutta kun ei isossa ryhmässä oleminen suju niin harrastaminen on tyssännyt siihen.

Mutta kiitos kuitenkin maalaistollo vaikka nämä ideat onkin jo kokeiltu.

Lähettäjä: Jade 
Päivämäärä:   21.5.25 19:52:27

Palkkaa joku kiva nuori lapselle kaveriksi. Pari tuntia/ pv. lautapelejä, pyöräretkiä... Tai sitten ihan vaan saattamaan lapsi sinne leirille. Olisi hyvää työkokemusta nuorelle, ja lapselle todennäköisesti hyvä "kaverikokemus"

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.5.25 19:54:07

Ja vieläkö kesäksi olisi mahdollisuus saada vapaa-ajan avustaja.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   21.5.25 20:45:03

"kuinka paljon lapsen autismin piirteet vaikuttavat tähän, että hänen on todella vaikea ylipäätään tutustua muihin. Välillä tulee kausia, että tuntuu kuin oma lapsi olisi valovuoden päässä sosiaalisissa taidoissa muista samanikäisistä."

No sellaistahan se autismi on... ! Miksi lähete on mennyt vasta kuukausi sitten tai miksei ole ajoissa ollut diagnoosia tai heti sen jälkeen hakeuduttu tukipalveluihin, vertaistuen tai vaikka "samanlaisten" lasten seuraan. Ei kysymysmerkkiä, koska aina voi vain ihmetellä miksi itketään kun kesä on jo ovella -ja siis sitä kesää kun kyse on lapsen koko elämästä ja tulevaisuudesta. Yhdistys, fb nettiryhmä, vanhempien tukiryhmä, samanlaisten lasten etsiminen. Siis oikeaan ongelmaan pureutuminen, ei laastaria kesän ajaksi.

Lukeminen on hyvä vinkki, mutta tuijottakoon seinää tai telkkaria jos ei kerran itse innostu mistään ja syksyllä sitten uuteen nousuun.

Lähettäjä: Mimmi 
Päivämäärä:   21.5.25 21:18:41

Sanoit, että lapsi tykkää käydä erilaisissa paikoissa ja tapahtumissa. Olisiko mahdollista tehdä päiväretkiä lähiseudulle tai naapurikaupunkiin viikonloppuisin, ettei kaikki jää vain sinne lomaviikkoihin? Voisitko antaa lapselle tehtäväksi valmistella ja suunnitella näitä retkiä edeltävällä viikolla? Esim. selvittää juna- tai bussiaikatauluja, aukioloaikoja, etsiä kohteen läheltä muita kivoja paikkoja yms. Netistähän näitä löytyy, jos vähän autat alkuun. Retken jälkeisellä viikolla lapsi voi vaikka kirjoittaa reissusta, lisätä ottamianne kuvia jne. Oma lapseni teki tuon ikäisenä Ifolorin kuvakirjoja itse ottamistaan kuvista.

Lähettäjä: Töpö 
Päivämäärä:   21.5.25 21:52:10

Ihan huippu idea tuolla yllä jonkun nuoren palkkaamisesta kaveriksi. Voi auttaa tosi paljon.

Itse puljaan saman asian tiimoilla 9 v tytön kanssa. Meillä on tehty yhdessä palapelejä. Koko perhe lukee tietyn sovitun ajan omaa kirjaansa. Värityskirjoja väritetään yhdessä. Jalkapalloa, korista, pehmeän pallon kopittelua, pyöräilyreissut. Kaikki tosin tehdään yhdessä, mitään ei puuhaa itsekseen. Tunnistan tilanteen työläyden. Meillä myös lapsella kaveri joka käy usein, mutta pelaavat jos en aktivoi. Pelit ja some on tämän nuorison tuho... ei voi muuta sanoa...

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   21.5.25 22:05:51

Lakkaa keksimästä sitä tekemistä. Miksi vaivautua itse, kun äidin viihdytystoimisto palvelee?!

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   21.5.25 22:19:32

Töpö: eihän ne pelaa, kun kieltää pelaamasta silloin kun on live-seuraa. Toki poikkeustapauksessa voi joustaa, mutta se on eri juttu eikä yksi jousto tarkoita sitä, että marmattamalla saisi lisää peliaikoja. Kyllä ne itse aktivoivat itseään lopulta.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   21.5.25 22:30:45

Tv ja älylaitteet pois. Paljon pienemmät lapsetkin leikkivät yksin, eli vanhemman kuulu olla mikään ohjelmatoimisto. Tässä olisi jo vuosia sitten pitänyt tehdä se, että ei koko ajan mennä lapsen ehdoilla. Joskus voi olla myös tylsää ja se on hyväksi. Jos ei osaa keksiä mitään tekemistä itse, niin sitten voi vaikka istua ja tuijottaa seinää, jos ei mitään keksi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.5.25 22:31:26

Jonota kaksi vuotta, että saat sille adhd-diagnoosin ja sitten saat nostaa kädet ilmaan, koska pentu saa lääkityksen ja yhteiskunta hoitaa lopun.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.5.25 10:11:27

Kyllähän noista ongelmista aika moni kuulostaa siltä, että voivat johtua nimenomaan autismista. Ei pelkästään sosiaaliset vaikeudet, vaan myös mm. raivokohtaukset ja oma-aloitteisen tekemisen vaikeus voivat liittyä autismiin. Hyvä, että olette menossa tutkimuksiin! Suosittelisin myös jo odotellessa tutustumaan aiheeseen enemmän, niin saatat löytää parempia tapoja auttaa lastasi. Tavalliset neurotyypillisille tarkoitetut vinkit eivät välttämättä toimi, mikäli todella kyse on autistisesta lapsesta. Ja vaikka diagnoosia ei tulisikaan, jos autismipiirteitä on edes jonkun verran, voi vinkeistä silti olla apua. Ainakin voivat vähentää turhautumista, kun ymmärrät mikä ongelmien taustalla on.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.5.25 10:31:42

Miksi näille ongelmille ei ole tehty mitään? Jos lapsen käytös on koulussa niin kamalaa, että kukaan ei kestä häntä, niin ei hänen paikkansa ole normaalissa luokssa, vaan hän tarvitsee apua ja paljon, heti! Ja tottakai se lapsi istuu älylaitteilla, kerta saa. Älylaitteet pois ja pihalle. Ei tylsyyteen kuole. Jos lapsi kiukuttelee, niin anna kiukutella. Sinä olet vanhempi kyllä sinun pitää uskaltaa asettaa rajat lapselle. Mieti, millainen aikuinen lapsestasi kasvaa, jos käytös on jo nyt tuollaista, etkä saa siihen mitään tolkkua? Kavereiden kanssa ei ole pakko hengata, mutta ei elämä voi olla pelkkää älylaitteiden tuijottamista.

Lähettäjä: phi 
Päivämäärä:   22.5.25 10:39:14

"Pelit ja some on tämän nuorison tuho... ei voi muuta sanoa..."

No höpöhöpö nyt ainakin pelien osalta. Tietokonepelit ovat jo useampi kymmenen vuotta olleet varsinkin kirjolla olevien nuorien pelastus. Nykypäivänä kun pelit ovat vieläpä verkossa ja kommunikointi ympäri maailmaa onnistuu, pelaaminen voi parhaimmillaan olla sosiaalisesti todellinen taivaan lahja. Se, että peliporukka löytyisi vieläpä jostain muualta kuin omista koulukavereista, olisi tämmöisessä tapauksessa todella hyvä. Myös yksinpelaaminen on sosiaalisesti kuormittuvalle autistille todella rentouttavaa.

Meinasin itseasiassa ehdottaa aloittajan lapselle pelaamista, koska se on huomattavasti kehittävämpää kuin vaikkapa se telkkarin katselu. Aloittakaa vaikka Minecraftista. HUOM! Kaikessa voi mennä yli, mutta pelaamisen yksipuolisen demonisoinnin soisi jo loppuvan. Yleensä asialla ovat aina ne, jotka eivät itse todellakaan pelaa.

T. IT-alalla oleva ADHD joka aloitti pelaamisen jo kasarilla Amiga 500:lla, ja jolla on ollut vuosien kuluessa työkavereina runsaasti hyvin lahjakkaita ja taitavia autistinörttejä. Jokainen heistä on pelannut pienestä asti ja pelaavat yleensä edelleen. Enkä todellakaan itsekään tuijottanut silloin kasarilla ja ysärillä seinää jos oli tylsää, mitä helv taas...

Lähettäjä: Kliffa 
Päivämäärä:   22.5.25 10:42:18

Sanon tässä sen mitä kukaan ei uskalla sanoa, koska tulee paha mieli jne.
Tottahan se on että suurin osa näistä "kirjolla olevista" ja lääkityistä lapsista on aivan tekemällä tehty. Enkä nyt pelkästään vanhempia osoita syyttävällä sormella, vaan kyllähän yhteiskunta on myös ohjannut siihen suuntaan :(
Olen läheltä seurannut yhden pojan matkaa vauvasta koululaiseksi ja elämä on mennyt hänellä niin huonoksi, lääkityksestä huolimatta, ettei edes syö koulun jälkeen ellei äiti ole sanomassa ja laittamassa siinä vieressä. Hänet on täysin opetettu tällaiseksi aivan pienestä pitäen, äiti viihdyttää ja sanoo 24/7 vieressä mitä ja miten ja milloin mitäkin pitää tehdä. Aivan joka asiasta, se on surullista.

Nyt sitten, on varmasti olemassa synnynäisestikkin kirjolla olevia, mutta heitä yleensä vanhemmat pyrkii myös ohjaamaan pitkällä tähtäimellä myös kohti omatoimista elämää.
Nämä curlingmammojen kirjot ovat se tulevaisuuden ongelma.

Jaaa sitten kevyesti alkuperäisen kysymykseen, meillä oli useana kesänä joko lähipiiristä palkattu nuori ja muutaman kerran myös aluksi tuntematon nuori, ns lapsenvahtina. Eli hänen tehtävänään oli olla seurana ja puuhastella lasten kanssa (alakoulu ikäisiä). Ruoat olin laittanut valmiiksi.
Älyvempeleet oli käyttökiellossa, mutta aina heillä tekemistä riitti.

Lähettäjä: ---
Päivämäärä: 21.5.25 22:30:45

Tv ja älylaitteet pois. Paljon pienemmät lapsetkin leikkivät yksin, eli vanhemman kuulu olla mikään ohjelmatoimisto. Tässä olisi jo vuosia sitten pitänyt tehdä se, että ei koko ajan mennä lapsen ehdoilla. Joskus voi olla myös tylsää ja se on hyväksi. Jos ei osaa keksiä mitään tekemistä itse, niin sitten voi vaikka istua ja tuijottaa seinää, jos ei mitään keksi.

Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 21.5.25 22:31:26

Jonota kaksi vuotta, että saat sille adhd-diagnoosin ja sitten saat nostaa kädet ilmaan, koska pentu saa lääkityksen ja yhteiskunta hoitaa lopun.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   22.5.25 11:29:21

Kuulostaa siltä että lapsesi elämä on todella raskasta kouluvuoden ajan ja joutuu taistella omia piirteitään vastaan ja ponnistelemaan yhteiskunnan vaatimuksiin vastatakseen. Mitä jos antaisit lapselle lomaa pakotetusta tekemisestä ja annat pelata tai katsoa videoita. Kuten joku kommentoi, pelit ja varsinkin sosiaalisen aspektin sisältävät pelit voi olla pelastus kun livemaailman sosiaaliset suhteet ei tahdo onnistua.

Hyvä ehdotus tuo kaverin palkkaaminen pariksi tunniksi, että tulisi jotain muutakin tekemistä kuin paikallaanolo. Silloin tämän seuraksi palkatun pitäisi opetella ymmärtämään lapsesi toimintatapoja ja miten hänen kanssaan kannattaa toimia.

Kuulutko autismiyhdistyksiin tai -yhteisöihin? Niistä voisi kysellä omanikäistä kaveria vastaavilla piirteillä, jos heillä yhdessä vuorovaikutus sujuisi paremmin. Ainakin saisit vanhemmista vertaistukea, jos lapsilla ei synkkaakaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.5.25 17:34:22

Hyvä neuvo tuo pelaaminen ja ehdottomasti kavereiden kanssa, ulkolaisten ja suomalaisten. Opasta lasta löytämään sellaiset pelit, joita voi pelata kavereiden kanssa ja sitten sitä juttelua pelaamisen lomassa. Pelikavereista, kaukaisistakin voi tulla hyviä tuttuja vuosien ajaksi, tällaisesta on havaintoja. Lukeminen voi olla toinen juttu, kunhan löytää mukaansatempaavat kirjatyypit. Itsellä yliopistossa opiskelu tökki, kun keskittymiskyky oli olematon, mutta aloittajan tyttären iässä ahmin viisikoita, seikkailusarjaa ja sellaista eikä ollut vähääkään vaikea keskittyä.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   23.5.25 18:17:09

Kliffa: eikö teidän perheessä oke pappaa?

Lähettäjä: Mini 
Päivämäärä:   23.5.25 18:36:42

Eikö lapsen isä ole kuvioissa mukana? Entä lapsen isovanhemmat?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.5.25 18:42:59

Hullut sekoaa keväällä, se pitää paikkansa. Mutta miksi vasta nyt psykiatrille kun ongelma ollut kauan?

TV ja ja älylaitteet pois, kyllä lapsi itse keksii tekemistä. Eikä haittaa vaikka pari viikkoa nukkuisi ja lepäisi.

Toinen leiri heinäkuulle missä on yötkin. Joku vammaisille suunnattu, ei tuollainen sovellu terveiden lasten pariin .

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.5.25 19:54:00

Karmivaa, jos joku tulis mulle sanomaan, että piä tylsää tekemistes kanssa tai älä tee mitään ja piä vielä tylsempää.. Kivan tekemisen keksimisessä vanhemmat voi auttaa.

Lähettäjä: Kippi 
Päivämäärä:   23.5.25 19:57:21

. , kyllä se vaan on hyvä, että lapsella on välillä tylsää. Kuuluu olennaisesti kehitykseen.

https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000010609620.html

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.5.25 20:38:54

No voi harmi, mä oon sitten jäänyt kehityksestä paitsi, kun tylsää ei ollut, oli sisaruksia, poikien kanssa rymysin pitkin ja poikin. Ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että kellään yksinäisellä lapsella ei kuulu olla tylsää, siinä vanhemmat voivat auttaa. Joku Penttala toimii mielestäni tosi väärin, kun antaa samat ohjeet monilapsiseen perheeseen kuin ainoalle lapselle- että mee vain itsekseks kitumaan omaan huoneeseesi, että äiti voi vähän juoruta kavereidensa kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.5.25 20:44:44

Niin ja tosiaan itselläni on ollut vain yksi lapsi. Ei mennyt minulle jakeluun 7-lapsisessa perheessä kasvaneen mummin napina, että eikös lelut voisi viedä lastenhuoneeseen - siis että vanhemmilla iso talo käytössään ja lapsi voisi leikkiä itsekseen leluilla omassa huoneessaan. Lapsella kävi kyllä kavereitakin eikä lapsia silloinkaan pistetty mihinkään eristyksiin.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   23.5.25 20:45:23

Oikeastiko Penttala käskee lapsen mennä yksin kitumaan jotta äiti pääsee juoruamaan? Miksei lähetä lasta täydelliselle isälle?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.5.25 20:47:43

Oli sellainenkin jakso ainakin joskus, ainoaa lasta pistettiin viihtymään itsekseen - aika terroria.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   23.5.25 21:07:21

Mistä lähtien tylsistyminen on ollut kitumista? Tylsistyminen vain tarkoittaa ettei ole erityistä tekemistä sillä hetkellä. Yleensä kun sitä hetken tylsistyy, sitä myös keksii itselleen tekemistä.

Nykyään aikuisillakin on se ongelma, ettei siedetä tylsyyttä. Heti kun on tylsää, kaivetaan kännykkä esiin. Moni aikuinen, joka on saanut itsensä irti kännykkäriippuvuudesta, on huomannut miten paljon sitä saakaan aikaan. Yhtäkkiä ei olekaan tylsää, vaikka joka hetki ei olisikaan puhelinta näprättävänä.

Sama se on lapsillakin. Lapsi voi oppia siihen, että joku aina kertoo mitä tehdä tai lapsi oppii ruuturiippuvaiseksi. Mutta kun kukaan ei kerrokaan mitä tehdä, sitä oppii käyttämään omaa mielikuvitustaan.

Voisin vannoa, ettei kovin moni lapsi tuijota yksin seinää kituen omassa huoneessaan kovin montaa minuuttia vaikka aikuinen ei lapselle keksisikään tekemistä tai antaisi ruutua eteen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.5.25 22:43:23

Ihmiset ovat aika paljon erilaisia tuollaisssa asioissa, kamalaa jos joku yrittää pakottaa kaikkia samaan muottiin tai siis muita samaan muottiin, mitä itse sietää tai missä viihtyy.

Lähettäjä: Kippi 
Päivämäärä:   23.5.25 23:12:03

https://yle.fi/a/3-10655723

Tylsistyminen on ihmisen aivoille hyväksi. Ja aikuisen ei tosiaan kannata tehdä lapselleen karhunpalvelusta ja alkaa viihdykeautomaatiksi.

”Tylsistyminen on juuri sitä, mikä ruokkii lapsen omaa luovuutta, mielikuvitusta ja leikkiä. Tylsyyden hetket ovat ihan älyttömän tärkeitä.”

Leikki puolestaan kehittää esimerkiksi lapsen tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä ongelmanratkaisukykyä. Leikin ja luovuuden herättelemiseksi täytyy kuitenkin malttaa pyöritellä peukaloitaan.”Voi sanoa lapselle, joka sanoo, että ei ole mitään tekemistä, että älä sitten tee mitään”, Widenius nauraa.

Vaikka aikuisen ei tarvitse olla pohjaton aktiviteettiautomaatti, tylsyyden hetkiä voi tukea auttamalla lasta löytämään omia kiinnostuksenkohteita ja tarjoutumalla olemaan läsnä, Widenius neuvoo."

Tuossa lainausta Hesarin jutusta.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   24.5.25 10:42:10

Olen ainut lapsi, introvertti, ja äitini lastentarhanopettaja, eikä ole todellakaan ollut mikään ohjelmatoimisto. Mahdollisti kyllä monenlaisen tekemisen: piirustus-, maalaus-, askarteluvälineitä, kirjoja, erinäisiä leluja, isän vanha kirjoituskone ja sittenmin hänen työläppärinsä. Meillä ei ollut kasarilla tietokonetta, mutta naapurissa hoitopaikassani oli kuusnepa, ja sillä tuli pelattua jonkin verran 6-vuotiaasta lähtien.

Ei mulla keskenäni ollut koskaan tylsää, aina joku "projekti" meneillään, oli se sitten tallin rakentaminen my little ponyille tai joku "romaanin" kirjoittaminen, mikä sitten laajeni erinäisten pohjapiirustusten piirtämiseksi. Nätisti aina odotin, että äite häipyisi huoneeni ovelta kuikuilemasta, halusin puuhastella yksin. Kavereita oli, mutta niitten kanssa oli sitten ihan eri jutut.

Oma ainoa introverttilikkani sen sijaan ei niin nätisti pyysi, että voikko häipyy. Koskaan ei valittanut tylsyyttä tai pyytänyt keksimään tekemistä. Huoneesta kuului tasainen papatus leikkiessään ja muissa puuhissa ollessaan.

Tarjoa tekemismahdollisuuksia, auta alkuun, poistu hetkeksi omiin puuhiisi ja ohjaa sillä tavalla omatoimisuuteen. Tuo ehdotus nuoren palkkaamisesta kuulostaa hyvältä. Oma likkani oli 14-vuotiaana perhetuttujen (muistaakseni) 6- ja 8-vuotiaitten lasten seurana parina kolmena päivänä viikossa, perheen isä oli paljon työmatkoilla ja äiti teki töitä kotona. Siellä kanssa äiti mahdollisti puuhat, mutta ei osallistunut vaan teki työhuoneessa oven takana töitään. Likkani sitten auttoi askarteluissa, ulkoilivat jne. ja likka sai pienen palkan tästä. Käsittääkseni kaikki tykkäsivät järjestelystä, kyseinen perhe niinkin paljon, että likkani sai heiltä rippilahjaksi matkan Pariisiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.5.25 11:18:15

Jonota kaksi vuotta, että saat sille adhd-diagnoosin ja sitten saat nostaa kädet ilmaan, koska pentu saa lääkityksen ja yhteiskunta hoitaa lopun.

Meillä on ADHD-tyttö, eikä ole yhteiskuntaa näkynyt kotona. Ihan oman perheen voimin pärjäillään :) Okei lapsella on tehostetun tuen päätös koulussa.

Lähettäjä: Jukka Mohla 
Päivämäärä:   24.5.25 11:50:52


Wau mikä helmi sulla onkaan kasvamassa, tuosta voi tulla iloa vielä monelle miehen alulle.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   24.5.25 11:52:08

Jukka Mohla: nykyään tyttöjen ei tarvitse miellyttää sinun kaltaisiasi katkeroita.

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   24.5.25 13:41:45

Jotenkin surullista, että osa ei ymmärrä tylsyyden merkitystä arkielämässä. Se on hyödyllistä ihan jokaiselle. Jos ei olisi tasaista arkea, niin miten osaisi nauttia mistään erikoisemmista jutuistakaan, jos niistä on tullut osa arkea?

Lapsena joku Ruotsin risteily tai kaverin luo yökylään pääsy oli huippua, tai ihan se, kun äiti teki lettuja. Silti joka päivälle ei kuulu eikä tarvitse olla mitään erityistä. On ihan ok sanoa lapselle, ihan pienellekin, että "äiti lukee nyt lehden, voidaan sen jälkeen piirtää". Lasta, ainakaan noin isoa, ei enää kuuluisi erikseen alkaa patistella keksimään itse tekemistä, kun yleisesti jo viisi vuotiaat osaavat leikkiä yksin. Tässä on menty metaään jo kauan aikaa sitten, jos lapsi ei osaa yksin keksiä mitään. Harrastusten ja tekemisen pariin voi auttaa ja ohjata jo pienenä, mutta nyt on oltu selkeästi liiaksi kaverivanhempi ja kanssaleikkijä. Ei omatoimisuutta opi, ellei mahdollisuutta siihen anneta.

Lähettäjä: ehdotus 
Päivämäärä:   24.5.25 19:50:39

Tykkäiskö se Minecraftista? Ostin kummitytölle Minecraft-kerhoa synttärilahjaksi viime vuonna ja käy siellä vieläkin. On saanut ryhmästä kavereita vaikka muuten on vähän ujompi lapsi, mutta tuolla pelikerhossa se on hyvin onnistunut. Siellä on ihan ohjattua tekemistä ja katoin just että on leirejäkin nyt kesällä niin mitetin aikaiseksi synttärilahjaksi sellaista. Tää firma oli SOG.