|
Lähettäjä: Nuppi
Päivämäärä: 20.5.25 18:38:28
Minua on vítuttanut jo jokusen vuoden niin ettei aiemmin ole näin vítuttanut. Sellaista ärsyyntymisvítutusta. On muutakin selkeää vaihdevuosioireilua mutta ei ne niinkään kuin tämä päähän ottaminen.
Tänään raivosiivosin tunnin verran. Inhoan siivoamista, mutta vielä enemmän vihaan kaaosta kotona. Ja mitenkään ihmeemmän näköistä ei siinä ajassa tullut. Meitä asuu vain kolme täällä. Aloin pohtimaan, että johtuukohan paljon puhutut vaihdevuosi"raivoilut" naisilla enemmän ihan vaan siitä että arkisten asioiden vuosikausien aiheuttamat patoumat alkavat pulpahtelemaan, kuin siitä että hormonit säätelisivät mielialoja.
Ensinnäkin tämä kämppä. Vaikka kuinka olen ystävällisesti ja joskus vähemmän ystävällisesti sanonut muille omien jälkiensä siivoamisesta niin aina ne samat asiat ovat syynä raivosiivoamiselle ja samat asiat tulee siivotessa vastaan. Vaatteet sikin sokin pitkin nojatuoleja. Sänkyjen alle kasataan lautasia ja muuta roskaa, kaljatölkkejä jos tuuri käy. Keittiössä aina uudet roiskeet pitkin kaappien ovia ja lattioita, jääkaappi taas paskaantuu kun yösyömäri käy haukkaamassa lihapiirakkaa ja sinne vaan heitetään se takaisin ja taas varisee murusia kaappiin. Joka saa´tanan taso jonka siivoan, on kohta taas täynnä jotain joutavaa roinaa ihan vaan siksi että siinä on tyhjää tilaa jonkun mielestä johon voi kasata tavaraa. Ei v´ttu voida laittaa niitä tavaroita omille paikoilleen. Jos siivoan tason, siirrän ensin KYMMENIÄ jotain prkeleen juttuja muualle jotta pääsen pyyhkimään sen tatinasta ja roskasta.
Olen huomannut, että tämä epäsiivo on oikeasti suurin oman arkeni víttuunnuttaja ja päivän pilaaja. En viihdy omassa kotonani jota muut huoletta sotkevat. Sotken sitäpaitsi itsekin enkä jaksa heti korjata jälkiäni. Siinä mielessä en mitenkään ole viaton, mutta kun siivoan muidenkin sotkut.
Päätäni särkee juuri nyt ja se tuli ihan vaan tästä ärsyyntymisestä. Todellisuudessa ei tämä niin kauhea kämppä edes ole. Mutta sotku tekee levottomaksi ja ärsyttää. Ärsytttttääää!
Jos tänne asti joku luki niin varmaan ajattelee että vttu mikä ääliö aloittaja. Toisilla on syöpää ja toisilla jotain muuta. Ja aloittaja vinkuu tällaisesta.
Tarkoitus on nyt vaan keskustella tai avautua vaihdevuosista. Niistä kuulemma niin moni kärsii. Onko kellään muulla olo, että ei näissä ole niinkään kärsimistä vaan aletaan olla yksinkertaisesti siinä iässä että on katseltu niin kauan samaa, ja toistettu samoja asioita kuuroille korville että hermot ei vaan enää kestä. Olen miettinyt että loppuisiko víttuuntumiset yksinkertaisesti sillä että muuttaisin asumaan yksin. Kyllähän naiset tuntuvat eroavankin paljon viisissäkymmenissä. Johtuuko ne erot vaihdevuosien tuomista muutoksista ja valaistumisista että esim tuotakaan juoppoa nahjusta en enää katsele. ( oma mies ei ole nahjus, tosin välillä juoppo). Moni nainen keski-iässä alkaa ihan kukoistamaan eron jälkeen, on nähty lähipiirissäkin.
Sama miehillä, siis varmaan heitäkin riivaa teston laskemiset ym. Kyllä täälläkin mies välillä huutaa melkein kurkku suorana kun hänen mielestään joku taas on jättänyt jotain tai tehnyt jotenkin vaikka noin miljoona kertaa on asiasta sanottu.
En tiedä, mutta vahvasti tuntuu siltä että mulla ei ole vaihtarien kanssa se suurin ongelma vaan ihan jossain muussa. Mutta taitavat vahvistaa ärsyyntymistä.
|