|
Lähettäjä: Ellikki
Päivämäärä: 24.5.25 17:47:28
Olipa onni, että satuin huomaamaan tämän täysin unohtamani ketjun!
Nyt kun tähän ketjuun palaan, niin tästä ketjusta ilmenee täydellisesti se kuinka monelle tuo napakka ulostuloni aiheesta iski kipeästi hermoon. Aloitus on napakka ja sävyltään terävä, koska törmään jatkuvasti siihen, ettei kasvotusten annettua neutraalia tieteellistä tietoa vahvalla etiikkahöysteellä ole otettu asiakseen kunnioittaa. Sanoin tämän jo aiemmin näemmä, mutta silti pamahtaa monella defenssit repeat -napilla päälle.
Omistajan saatua naamatusten uusimman saatavilla olevan lääketieteellisen tiedon esimerkiksi aggressiivisesti etenevästä munuaisten vajaatoiminnasta, koskien eläimen elämänlaatua kys. sairauden kanssa sairauden edetessä, on omistajan henk.koht. vastuulla tuoda se eläin lopetettavaksi annettujen kriteerien täyttyessä. On kerrottu munuaisten olevan ihan siinä viimeisen pettämisvaiheen kynnyksellä ja on kerrottu kaiken saatavilla olevan hoidon olevan jo käynnissä.
Minä en päästä silitä (eikä silitä yksikään toinenkaan lääkäri), kun se eläin tuodaan saatesanoilla, että tämä alkoi jo neljä (4) päivää sitten, mutta ei pystyttty tuomaan heti. Minä sanon, kuten asia on, esimerkiksi "tulitte nyt sitten aivan viime hetkillä". En ala raivoamaan suu vaahdossa, vaikka miten sisälläni kiehuu eläimen pitkällisen kärsimyksen takia. Kun ihminen kohtaa tätä toistuvasti, niin se viha ihmisen pahuutta koskien alkaa kuule patoutumaan. Tämä työ on paljon asiakaspalvelua ihmiselle, ja kun asiakas on kaltoinkohdellut eläintään viivyttämällä romahtaneen lemmikin eutanasiakäynnille tuontia, on valtava kuormitus kun asiakasta on sosiaalisesti kiellettyä ojentaa siinä hetkessä tai edes lopuksi.
Joku myös jollotteli mielipahaisena ylempänä siitä, että pitäis minunkin ymmärtää, että vanhan lemmikin kunto saattaa romahtaa hyvin äkisti. Kiitos tästä tiedosta kauhean kovasti, mutta muistathan tuoda sen lemmikkisi välittömästi sitten, kun tämä romahdus tapahtuu? Ei odotella niitä lapsia ulkomailta eikä ei Veijo-miesystävää jalkkismatsista 200 km päästä.
Facebookissa moni näytti huomanneen muutama päivä sitten klinikkamme julkaisun aiheesta. Sydäntä ja peukkua on pukannut. Kas kun totuus tilanteen ollessa päällä olisi samanmoinen. Ja ei, julkaisussa ei käytetä sanaa sonta ja se ei ollut itse asiassa tänä vuonna minun kirjoittamani muistute. Minä kirjoitin samasta aiheesta vuosi sitten. Teema on läsnä valitettavalla tavalla. Napakka ja suora oli/on teksti tänä vuonna kuten oli viime vuonnakin. Korulauseille on aika ja paikka, mutta on asioita, joista puhutaan niiden omilla nimillä.
"Ehkä ap hoitaa omat eläimensä nyt hyvin ja keskittyy niihin"
Valitettavasti itselläni ei ole varaa ottaa pomolta kengänkuvaa perskannikkaan, sulkemalla työnteolta silmäni ja keskittymällä vain taukohuoneessa hupsuttelemaan oman koirani kanssa ajanvaraukset skipaten.
Sitten vielä lisään sen, että koen melko ylimielisenä, että moni täällä luulee tietävänsä totuuden el.lääkäriasemien eutanasiapotilaiden tilasta sisääntulohetkellä, vaikkei itsellä ole kokemusta eläinlääkärin tai klinikalla työskentelevän hoitajan työstä. Nuo ammatit kun ovat ainoat, joilla on suora käytännön kosketuspinta asiaan. En minäkään ota kantaa muiden tieteenalojen asikaskunnan käytökseen, koska ei minulla ole kokemusta esim. lasten vaikeista tai jopa mielipuolisista vanhemmista. Olen vain nyökytellyt opettajakaverini yleispiirteisille jutuille, että mitä se vanhempien kanssa asiointi pahimmillaan on. Minulla ei ole kokemusta, mutta mieleeni ei tietenkään tule ölistä ja möykätä että Ei VaRmASTi OlE toTTa! Itselle vieras asia ei ole sama kuin epätosi.
|