Lähettäjä: Heidi 
Päivämäärä:   20.5.25 08:18:47

Voiko elämässä oikeasti onnistua, jos jämähtää ensimmäiseen poikakaveriin?

Olen tässä suvun nuorten vaiheita seuratessani alkanut huolestua yhdestä ilmiöstä. Yhä useampi näyttää nimittäin menevän ihan tosissaan yhteen sen ensimmäisen poikakaverin tai tyttöystävän kanssa, jonka tapaa teini-iässä – ja pysyykin sitten siinä, vuodesta toiseen, kuin maailma olisi jo nähty.

Meilläkin suvussa on esimerkiksi pari tapausta, joissa tyttö on alkanut seurustella 16-vuotiaana ja edelleen viisi, kymmenen, jopa kaksikymmentä vuotta myöhemmin ollaan saman ihmisen kanssa. Ei opiskelijabileiden seikkailuja, ei sydänsuruja, ei irtiottoja – ei edes Tinderiä! Minä en voi olla miettimättä, että eikö tuo ole vähän… sivistymättömän oloista?

Miten ihminen voi oikeasti kasvaa tai oppia tuntemaan itsensä, jos ei ole elänyt monenlaista elämää ja tavannut erilaisia ihmisiä? Onko se edes rakkautta, jos ei ole mitään, mihin verrata?

Olisin kiinnostunut kuulemaan muiden mielipiteitä. Onko tämä aikainen yhteen juurtuminen hellyttävää – vai ennemmin huolestuttavaa? Onko kokemus sittenkin yliarvostettua, vai onko se tie tasapainoisempaan aikuisuuteen?

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   20.5.25 08:21:11

Eli pitäisi huorailla ympäriinsä niin sitten olisi ok? Newsflash - ne onnistuneimmat pari on olleet yhdessä jopa 70+ vuotta. Siinä olisi sullekin sitoutumisen ja omistautumisen mallia.

Lähettäjä: Pir 
Päivämäärä:   20.5.25 08:21:58

Mä en olisi ikinä voinut kuvitella jämähtäväni yhteen ja ainoaan, ensimmäiseen mieheen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.5.25 08:24:01

Se menetetty nuoruus otetaan takaisin myöhemmällä iällä erotessa tai suhteessa pysymällä ja pettämällä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.5.25 08:26:12

No jos vaihtamalla ei parane, niin miksi pitäisi vaihtaa?

Mä tapasin nykyisen kumppanini 19-vuotiaana, ei toki ensimmäinen poikakaveri.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   20.5.25 08:38:15

Jos se ensimmäien kumppani tuntuu oikealta, niin miksi pitäisi katkaista suhde vain siksi että "pitää saada kokemuksia"? Jos taas suhde ei toimi, niin ero kyllä tulee jossain vaiheessa ja sitten uusi kumppani joko löytyy tai ei löydy. Mutta en näe mitään järkeä pistää hyvää, toimivaa suhdetta poikki sellaisen kumppanin kanssa josta todella tykkää, pelkkien kokemusten kartuttamiseksi.

Lähettäjä: tassu 
Päivämäärä:   20.5.25 09:15:48

Lähettäjä: Najadi
Päivämäärä: 20.5.25 08:38:15

Jos se ensimmäien kumppani tuntuu oikealta, niin miksi pitäisi katkaista suhde vain siksi että "pitää saada kokemuksia"? Jos taas suhde ei toimi, niin ero kyllä tulee jossain vaiheessa ja sitten uusi kumppani joko löytyy tai ei löydy. Mutta en näe mitään järkeä pistää hyvää, toimivaa suhdetta poikki sellaisen kumppanin kanssa josta todella tykkää, pelkkien kokemusten kartuttamiseksi.

---------------------------

Tämä.

Olen rauhallinen tyyppi, joka ei koskaan ole kaivannut bilettämistä, "irtiottoja" (mitä ap niillä sitten tarkoittaakin) tai varsinkaan Tinderiä. On ihanaa kun kävi tuuri ja heti ensimmäinen poikaystäväni osoittautui sekä samanluontoiseksi että hyväksi ja lempeäksi kumppaniksi. Aivan sama, mitä elämä heittää eteen, mulla on joku johon turvata - ja tietysti myös päinvastoin. Yhdessä on itketty monet itkut, riidelty ja sovittu, naurettu ja hassuteltu, eikä kumpikaan oikein osaa nähdä elämää ilman toista. Kyllä mä tätä sanoisin rakkaudeksi, tietty joku muu voi olla eri mieltä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.5.25 10:04:16

Jokainen saa elää tavallaan, toiset löytää elämänsä kumppanin jo hyvin nuorena, toiset ei.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.5.25 10:04:40

Minun pikkusiskoni on ollut aviomiehensä kanssa yhdessä kohta 20 vuotta. Aloittivat seurustelun joskus 15-vuotinaina.

Ihan samaan tapaan he on opiskellut omat ammatit, luoneet omat kaveripiirit, molemmat on ollut ulkomailla vaihdossa (siskoni myös vuoden au-pairina), molemmat on harrastaneet omia juttujaan ja myös baareillut ja bilettäntyt.

Ainoastaan seksisekoilut ja huonot parisuhteet on jäänyt puuttumaan- ja ne on ne asiat, jotka itse voisin vaihtaa omasta historiastani pois.

Ei kaikille pitkä parisuhde ole mikään jumiutuminen. Siskoni mies meni nuorena yksin kesällä reilaamaan, kun sisko päätti jäädä Suomeen kesäteatteriin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.5.25 10:06:54

Nyt on melko sivistymätön aloitus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.5.25 10:33:06

Mikä tuossa tarkalleen on ulkopuoliselle sukulaistädille huolestuttavaa? Mitä pelkäät heille käyvän? Ja mitä hittoa aikaisella vakiintumisella on tekemistä sivistyksen kanssa? :D

Kysyit mielipidettä - olen seikkaillut ja hyppinyt parikymppisenä aivan tarpeeksi, liikaakin, ja näen vain etuja siinä että saa kasvaa ns vakaassa tunneympäristössä tuntemaan itseään ja tarpeitaan. Mikäli nämä aikaisin yhteen menneet parit eroavat myöhemmin niin eikö sitä ehdi kokeilla ja etsiä itseään ja sopivampaa kumppania sittenkin. En näe yhtään mitään järkeä erota kumppanista ihan vain varmuuden vuoksi, jos haluaisikin kokeilla kaikkea muuta. Ihmiset nyt tuppaa elämään erilaisia elämänpolkuja, joskus ne voi olla erilaisia kuin mitä aloittaja itselleen valitsisi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.5.25 10:53:26

On se huolestuttavaa ja näiden ensimmäiseen seurustelukumppaniin jumiutuneiden suhteista löytyy useimmiten kaikkein oudoimpia piirteitä. Tämä ihan vuosikymmenten varrella huomattuna. Kun ei ole vertailukohtaa, niin etenkin naiset saattavat hyväksyä kumppaniltaan todella törkeää toimintaa.

Toki joku voi löytää sen oikean kumppanin jo teini-ikäisenä, mutta hyvin harvinaista se on.

Lähettäjä: Jooh 
Päivämäärä:   20.5.25 11:08:48

Kyllä minä olen ainaki jokaisen suhteen kohdalla pohtinut, että oltaisiin nyt tässä ja tämä ihminen on se oikea. No, nyt toki jo neljäs kumppani ja tämä tuntuu kyllä siltä, että perhekin voisi olla hänen kanssa mahdollinen :)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.5.25 11:11:02

Aika mainio huudatusaloitus.
Annan 2/5 koska provoilu ei ollut niin ilmiselvää.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.5.25 11:46:54

No itse kun lueskelin päiväkirjaa siitä kun olin 26v kun erosin, niin ai jessus mitä ajatuksen juoksua. Sekosin ihan totaalisesti....sen jälkeen aloitin seurustelemaan uudelleen ja silloinkin ihan naiivi lapsonen joka luulee et kaikki on jotain prinsessasatua kunnes siinä suhteessa opin taas enemmän elämästä. Harvemmin keltään muulta oppii niin paljon kuin seurustelukumppaneilta, koska he muodostuvat niin läheisiksi. Viimeisimmästä suhteesta opin enemmän itsestäni ja elämästä. Pari kertaa saanut pakit ja sitä on onneksi oppinut ja kasvanut ettei enää määritä itseään niiden perusteella. Monen nuosresta asti seurustelleen identiteetti rakentuu parisuhteen varaan ja sitten ovat ihan pihalla jos joskus eoravat/toinen vaikka kuolee. Itse olen oppinut ja kasvanut omaksi itsekseni ilman että koko ajan on joku siinä

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.5.25 12:45:12

Jospa ne nuoret on ihan omasta päästään tajunneet että sadut on satuja: olipa kerran sen pituinen se.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.5.25 12:52:28

Omasta mielestäni ihminen tarvitsee sekä elämää ja aikaa yksin eläen sekä pidemmän parisuhteen, jotta olisi mahdollista oppia tuntemaan itsensä. Parisuhteessa eläessä oppii tunnistamaan ne tekijät mitkä ovat tärkeitä ja merkityksellisiä itselle parisuhteessa ja missä asioissa voi joustaa. Yksin eläessä oppii olemaan itsenäinen eikä vahingossa ripustaudu toiseen.

Toisaalta nämäkään eivät ole mitään automaatioita, vaan sitä itsensä kehittämistä ja pohdintaa tulee tehdä. Monet myös toistavat samoja asioita, mitkä eivät edes olisi itselleen hyväksi, koska kyky reflektoida puuttuu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.5.25 12:57:34

Onhan se totta, että jumiutuminen nuorena saattaa aiheuttaa kuplautumista ja myöhemmin sitten aletaan oireilemaan rajustikin sitä. Siitä aloittajan uskon puhuvan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.5.25 13:02:21

Vai että tinderiin sivistymisen toivossa.

Jokaisella on oma tie ja on ok olla ja elää omannäköistä elämää. Itse olen tehnyt monia asioita mutta en usko että llisin ainakaan onnettomampi jos olisin jäänyt nuoruuden suhteeseen, johonkin niistä. Ehkä tavallaan viattömampi mutta en sivistymättömämpi. Onhan se totta että nuorena pariutuneet tuntuu usein kovin naiiveilta ja tylsiltä, varmaan ei voi olla tosi kompleksinen kapinallinen persoona hyvässä eikä pahassa jos kestää samaa ihmsitä lapsuudesta asti. Siinä joutuu toisaalta tekemään kompromisseja, mukautumaan ja sopeutumaan enemmän. Mutta sekin on ok ja en nyt alkaisi ketään paheksumaan huorastelemattomuuden takia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.5.25 15:05:30

No en nyt kyllä lähtisi muita haukkumaan huorastelevaiseksi vain sen takia että kokemuksia on kertynyt elämän aikana. :D Mä olen kyllä myös itse sitä mieltä että jos et missään vaiheessa elä yksin tai ole kokemusta kenestäkään muista kun siitä yhdestä ihmisestä jonka kanssa hyvin nuorena lyöttäydyt yhteen, niin ihminen tulee kyllä olemaan hukassa sen jälkeen kun toinen jättää, kuolee tms. Eihän tuossa mitään omaa identiteettiä rakenna tai miten voi todella tietää ellei kokeile elämässä erilaisia asioita, minä ainakin olen huomannut että vasta kun elämässä kokee ja tekee asioita voi sanoa tietävänsä.

Sitten tullaan myös siihen, jota kyseenalaistaisin suuresti että onko se nuorena tavattu ihminen todella oikea ja elämän rakkaus?

Lähettäjä: Yksinäinen 
Päivämäärä:   20.5.25 18:35:49

Olen sanaton. Jotenkin tulee mieli aloituksesta että tarkoittaako hän sitä että nuoren elämä menee hukkaan jos juuttuu johonkin suhteeseen eikä lähde esim, opiskelemaan tai töihin jonkun poikaystävän tai tyttöystävän takia. Siinä asiassa olen samaa mieltä.Aina tulee uusia tuttavuuksia ja niitä pitääkin tulla. Ystävät jotka saat elämän varrella on ehkä tärkeimmät mitä milloinkaan saat.