|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 19.5.25 20:31:15
Riippuu miten toinen (ja sinäkin) niitä traumoja, ja varsinkin omia tunteitaan käsittelee ja tuo ilmi. Suhteessa pidemmän päälle yhtä paha on se, että ei pysty näyttämään tunteitaan kuin se, että tunnereaktiot ovat hallitsemattomia eikä päässä pysy minkäänlaista kysyä tarkastella omaa toimintaansa eli itsereflektoida eli ns. katsoa peiliin.
Traumatisoituneen kanssa on myös toisen oltava tunnetaidoiltaan hyvä/kehittyvä ja samalla hyvä tunnekasvattaja sekä itselleen että toiselle että pystyy olemaan tukena. Mutta sama se on sitten missä tahansa terveessä parisuhteessa, ei traumat siihen eroa tee.
Meidän suhteessa on kaksi pahasti traumatisoitunutta, mutta miehellä kun traumojen kestät ovat olleet hyvyin lyhyitä minun parinkymmenen vuoden piinaani niin vähemmän niistä miehen traumoista on haittaa.
Jokaisella meillä on traumoja, eroja tulee siinä miten ne on saanut aikanaan käsitellä, onko jäänyt yksin asioiden kanssa vai onko ollut edes yksi turvallinen vanhempi. Ja eroja on siinäkin toki millaiset tunnetaidot on myöhemmin saanut hankittua. Se onnistuu kyllä pahasti traumatisoituneeltakin.
Myöskin se, että onko päässyt hoitoon ja minkälaista se on ollut vaikuttaa suuresti. Toiset pystyvät toimimaan työelämässä, toiset, kuten me ollaan jo suht nuorena eläkkeellä.
|